Osa#4

Johnin katse siirtyi nuoreen poikaan. "Mikäs tapaus tämä on?" Hän kysäisi Sachilta, kohottaen kulmaansa.

-Miksi mä sulle kertoisin?, Hideo kysyi ja katseli miestä edessään.

Haru hymyili ja otti takkinsa pois. Hän lähti sitten Chojiron perään.

Sachi siristi silmiään muutaman millin.
"Näytät kovin nuorelta ja poltat", hän vilkaisi nuorukaisen kädessä olevaan siideripulloon ja huomasi saman tien sen alkoholipitoisuusprosentin, "sekä juot alkoholia."
Sachi kohotti kulmiaan hiukan.

Chojiro käännähti Harua kohden eteisen ovella.
"Onko toiveita tekemisen suhteen?"

-Ja? Mitä se sua kiinostaa?, Hideo kysyi vastaamatta vieläkään itse kysymykseen.

-No kyllähän sä tiedät mitä mä haluaisin tehdä, Haru sanoi ja kietoi kätensä miehen kaulaan.

"No kun kerran kysyit, niin edessäsi on virkamieskaksikko", Sachi sanoi hymyn kaartuessa kapeille huulille. "Poliiseja nimittäin."

Chojiro suukotti Harun huulia.
"Tämä ei ole mikään paras paikka", hän sanoi hymyillen.

John hymähti. "Ja alkoholin käyttö tai tupakointi on vaarallista, etenkin nuorilla ihmisillä", mies selvensi.

-Ja senkö pitäis pelottaa mua...hui kauhee....poliisit on vaan näsäviisaita ihmisiä jotka luulee olevansa parempia kun kaikki muut...istutte jossain fiinissä toimistossa ja kiilottelette aseitanne, Hideo sanoi naurahtaen.
-Oma elämäni..kai mä sen saan pilata jos halua, hän vielä lisäsi toiselle miehelle.

-Tiedän....mutta jouluaatto yönä mä haluan että rakastellaan...oltiin missä tahansa...oon unelmoinut siitä jo niin kauan aikaa että saan viettää jouluni sen kanssa ketä rakastan, Haru sanoi hymyillen.

Sachi kohautti harteitaan.
"Äh.. miten vain", hän sanoi kun ei jaksanut enää toisen asioihin puuttua, "kupsahda vain. Tuskin se nyt niin maailmaa muuttaa, että yksi kersa on vähemmän." Mies haukotteli toistamiseen ja kääntyi työkaverinsa puoleen.
"Kauan se karkuri on ollut poissa maisemista?"

Chojiron kasvoille nousi leveä huvittunut hymy. Hän painoi huulensa hellästi Harun huulille.
"Vai sellaisia suunnitelmia."

-Älä naura mun suunitelmilleni.., Haru sanoi ja vei kätensä Chojiron kaulan ympäriltä puuskaan.

Hideo hymähti ja katseli miestä.
-No entäs jos mä sanoisin että olen alaikäinen...

"Lähes koko päivän", John vastasi kurtistaen kulmiaan hieman. "En minä kyllä nyt ole niin huolissaan, kun tiedän hänen olevan kunnossa, mutta käytös kummastuttaa."

Sachi vilkaisi Hideoa nyökättyään ensin Johnille.
"Takavarikoisin nautinnonlähteesi?" Hän ehdotti hymyillen, jolloin miehen pienet kuopat poskissa paljastui.

"Enhän minä nauranut", Chojiro väitti yhä hymyillen pehmeästi Harulle. Toinen osasi olla äärettömän suloinen.

-Et sä voi niitä takavarikoida jos et ole töissä, Hideo huomautti katse yhä miehessä.

-Naroitpas, Haru sanoi ja mutristi huuliaan katsellen Chojiroa.

"No entä jos... nappaan sinut mukaan kamarille puheille ja kiskaisen siellä lakin päähän jolloin olen jälleen töissä?" Sachi mietiskeli uuden ehdotuksen. Tässähän alkoi olla ihan hupaisaa.

Chojiro katseli Harun mutristuneita huulia ja nosti katseen hitaasti miehen silmiin.
"Näytät vastustamattomalta tehdessäsi noin."

John naurahti ja työnsi kätensä taskuihin. Sachi kyllä osasi hommansa.

-Ja mä menen heti seuraavaan kauppaan ostamaan lisää..., Hideo lisäsi katse miehessä.

Haru hymähti vain ja katseli yhä Chojiroa.
-Sä et saa yhtään mitään tehdä mun kanssani kun nauroit mulle, hän sanoi ja laski kätensä lantiolleen.

"Metsästän sinut käsiini ja takavarikoin nekin tai kahlitsen itseni sinuun käsiraudoilla ettet pääse lähellekkään niitä hyllyjä", Sachi virnisti itsekseen ja vilkaisi Johniin.

Chojiro katsoi Harua myrtyneenä.
"Et sinä noin voi yhtäkkiä päättää", hän sanoi surkeana.

John virnisti takaisin. "Myykö joku muka noin nuorille päihteitä?" Hän kysyi kiinnostuneena.

-Sä voisit kahlita mut johonkin ihan muualle kui itseesi...mieluiten alastomana...mmmmm..., Hideo sanoi ja hymyili viettelevästi.
-Ei se sulle kuulu..., poika sanoi toiselle.

-En niin....mutta sä voit tietenkin muuttaa mun mieltä jos hyvität sen mulle ja suutelet oikeen kunnolla, Haru sanoi hymyillen ja kietoi kätensä taas Chojiron kaulan ympärille.

Sachi kohotti kulmiaan ja naurahti.
"Vai sellaisia sinun mielessäsi liikkuu", hän sanoi ja katseli Hideoa ilkikurisella katseella. Hänestä saattoi alkaa ihmetellä jo, oliko hänkään nyt aivan selvillä päihteistä ollut.

Chojiro katseli Harua hetken epäröivästi ja hymähti sitten. Hän vetäisi miestä lantiosta itseään lähemmäs ja painoi huulensa tuon suuta vasten. Miehen kieli sipaisi Harun alahuulta livahtaen samantien huulien raot tuessa tuon suuhun.

John kohotti kulmaansa toisten puheille. Hän huokaisi ja nojautui yhtä puuta vasten.

-Juuri sellaista...ja älä huoli..mä osaan pitää tällaset asiat itselläni, Hideo sanoi hymyillen ja sipaisi jalallaan Sachin pohjetta.

Haru vastasi mielissään Chojiron suudelmaan ja lopulta vetäytyi kauemmas.
-Sä olet anteeksi annettu....mennäänkö nyt ylös, hän kysyi hymyillen leikkisästi.

"Enpä tiedä", Sachi sanoi ja käänsi katseensa muualle virneen kera.
"Olen hieman väsynyt tällä hetkellä."

Chojiro katsahti mietteliäänä keittiön ja olohuoneen suuntaan. Hän käänsi katseensa Haruun ja huokaisi.
"Mennään vain", hän sanoi alistuneesti.

-Älä huoli...mun seura piristää ja mä voin tehdä kaiken työn...sun ei tarvi kun maata paikoillas ja nauttia, Hideo sanoi hymyillen yhä samaa hymyä.

Haru otti Chojiroa kädestä ja lähti yläkertaan.
-Älä näytä noin masentuneelta...itsehän sanoit mua vastuttamattoman näköiseksi, hän sanoi hymyillen.

John huomasi seisoskelevansa aivan turhaan siinä. "Sinä taidat selvitä tästä huomionkipeästä tapauksesta yksinkin. Minun on aika mennä kotiin", hän sanoi Sachille ja suuntasi kulkunsa puiston toista laitaa kohti.

Sachi jätti Hideon sanat huomioimatta.
"Pärjääthän sinä, John? Suoraan sanottuna tekohymysi ei minuun tepsi", hän sanoi työkaverinsa perään kääntyen tuota kohti.

Chojiro hymähti.
"Siinähän se onkin", hän sanoi kavutessa portaita ylöspäin.
"Koitetaan nyt kumminkin olla hieman.. hiljempaa", Chojiro sanoi avatessa huoneensa oven lisäten vielä, "ohuet seinät".