Osa#4

-Selvä, Haru sanoi hymyillen ja kaivoi sitten taskustaan savukkeen. Hän sytytti sen ja poltteli sitä osittain vain siksi että saisi jotain tekemistä.

Chojiro nojaili aseman seinään ja katseli näkyikö tuttua autoa lähettyvillä.
Pian harmaan värinen perheauto kaarsi tieltä pysäkkipaikalle ja sieltä hypähti esiin mies, joka omisti suurinpiirtein samanlaiset kasvonpiirteet kuin Chojiro.
Chojiro huomasi veljensä ja kääntyi hymyilemään tuolle, "terve, Daiki."

Haru heitti tupakkansa maahan ja hymyili Daikille tervehdykseksi.
-Hei...mä olen Haru...

Daiki pysähtyi miesten luo ja katseli Harua hetken hymyillen pienesti. Ojensi sitten kätensä esitellen itsensä.
Chojiro puri alahuultaan ja hymyili epävarmasti. Samassa hän huomasi auton sisällä riehuvan pikkupojan. Akitokin oli näköjään tullut mukaan.

Haru tarttui miehen käteen ja kätteli tätä hymyillen. Hän vilkaisi sitten nopeasti Chojiroa ja seurasi tämän katsetta autoon.

Chojiro vilkaisi Daikia, joka hymyili anteeksipyytävästi.
"Akito tahtoi välttämättä mukaan hakemaan Jiro-setää."
Chojiro virnisti hiukan vapautuneemmin ja lähti kulkemaan Daikin perässä autoa kohti. Daiki kiikutti Harun laukun auton takakonttiin. Chojiro selitti Harulle, että Akito oli hänen veljensä neljä vuotias poika.

Haru tyytyi vain nyökkäämään ja katseli autossa olevaa lasta. Mitenköhän hän tulisi tämän lapsen kanssa toimeen? Hän ei ollut koskaan erityisemmin välittänyt lapsista.

Chojiro vei laukkunsa takakonttiin ja istahti sitten auton kyytiin etupenkkien taakse. Hän tervehti innosta kiljahtavaa Akitoa ja pörrötti tuon sysimustia hiuksia pikaisesti.

Haru epäröi hetken ennen kuin tuli istumaan Chojiron vierelle ja hymyili pojalle kevyesti.

Chojiro käänsi katseensa Haruun ja silitti hennosti tuon polvea auton käynnistyessä ja lähtiessä liikkeeseen. Akito höpötti innoissaan Chojirolle kaikkea mahdollista ja lopulta juttujen loputtua poika tunki päänsä ulos ikkunasta ja nauroi tuulen iskiessä kevyesti tämän kasvoihin.

Haru hymyili Chojirolle ja suukotti tätä hellästi kun poika lopulta lopetti puhumisen. Hän jäi sitten tuijottelemaan ulos ikkunasta maalais maisemaa.

Jonkun ajan ajettuaan Daiki pysäköi auton suuren tumman ruskean sävyisen talon eteen, jonka laitamilla oli suuri aitaus ja aitta.
Chojiro yskähti pienesti ja vilkaisi Harua hermostuneesti hymyillen.

Haru hymyili vain kevyesti ja nousi autosta. Hän katseli ympärilleen ja tajusi ettei muodikkaine vaatteineen oikein sopinut maisemaan. Haru nautti kuitenkin raikkaasta ilmasta ja lämpimästä säästä.

Chojiro hypähti auton kyydistä ja haki Harun ja oman laukkunsa. Hän lähti kulkemaan laukut olallaan kohti taloa jonne Daiki oli rynnännyt huudellen samalla kirkkaalla äänellä että "Jiro-setä oli saapunut".

Haru lähti pian Chojiron perään katseltuaan hetken ympärilleen. He tosiaan taisivat olla aivan eri maailmoista Chojiron kanssa.

Raskaan näköinen puuovi aukesi kun nuoren näköinen nainen punaruskeine hiuksine ilmestyi esille. Chojiron askeleet hidastuivat ja hänen kasvonsa veltostuivat hivenen hänen katsoessa tuttuja iloisia kasvoja, jotka muuttuivat epävarmoiksi ja katse mittaavaksi huomatessa Harun.

Haru katseli naista hetken hivenen arvioiden ja käveli sitten Chojiron luokse ja suukotti miestä hellästi suupieleen kuin ilmoittaakseen tämän olevan nyt hänen.

Chojiro vilkaisi Haruun ja hymyili hivenen. Nainen ovella yskähti ja katsoi miehiä kulmaansa kohottaen ja kädet rinnalleen ristien.
"Ah.. Haru. Hän on exäni, Ayame..." Chojiron ääni oli välttelevän kuuloinen.

-Hauska tutustua, Haru sanoi hymyillen ja lomitti sormensa Chojiron sormien kanssa katse miehessä.

Ayameksi paljastunut nainen siristi silmiään katse laskeutuneena Harun ja Chojiron käsiin. Hän kohotti katseensa Chojiron kasvoihin ja väänsi katseensa teennäisen iloiseksi.
"Anna kun autan laukkujen kantamisessa", nainen tarjoutui ja lähinnä riuhtoi toisen laukuista Chojiron olalta.

Haru katseli naista vain kevyesti hymyillen ja puristi Chojiron kättä hellästi.
-En tiennytkään että sun ex:äs asuu täällä myös..., hän sanoi ja katseli miestä.

"Majailee lähinnäkin... Änkeää aina kun on mahdollista. Yleisin viikkoja ennen juhlia ja tällaista." Chojiro katseli kuinka Ayame raahasi hänen laukkuaan eteiseen ja pamautti kovaäänisesti lattialle huudahtaen miehille anteeksipyynnön. "Toivottavasti lähtee ennen joulua."

-Eiköhän se lähde kun tajuaa että sä olet mun omani nykyään, Haru sanoi hymyillen ja sipaisi Chojiron poskea ennen kuin nousi varpailleen suudellen toista hellästi.

Chojiro vastasi suudelmaan innokkaasti, mutta jouti perääntymään kuullessaan lähestyviä töppöaskelia ja huomatessaan ei liikaa, mutta silti tukevan naisen ryntäävän häntä kohti kädet ojennettuina.

Haru katseli Chojiroa hivenen harmissaan mutta käänsi sitten katseensa naiseen. Jäi katselemaan tätä hivenen tutkivasti.