Osa#4

Chojiro katseli junan seinällä olevaa taulukkoa, jossa kerrottiin kaikki vastaan tulevat asemat. Hän laski mielessään matkan välillä olevat asemat ja käänsi katseensa sitten ikkunaan räpläten samalla hihaansa hieman hermostuneesti.

-Eikö seuraava ole meidän pysäkki, Haru kysyi ja katseli yllättävän lämpimän näköistä maisemaa.

"On siinä vielä muutama asema välissä", Chojiro vastasi ja katsahti Harua lempeä ja pieni hymy huulillaan. Hän järsi alahuultaan kääntäessään katseensa takaisin ikkunaan, jonka takana maisemat vain vilahtelivat.

-Ai...okei, Haru sanoi hymyillen ja katseli taas ulos.
-Näyttää lämpimältä....

Chojiro nyökkäsi pienellä eleellä ja katseli kuinka hieman etäämmälle oleva asema lähestyi ja junan vauhti hiipui.

Haru venytteli puutuneita jäseniään ja tuijotteli ikkunasta ulos.

Chojiro seurasi kuinka ihmisiä valui sisälle junaan ja ulos. Hän kuuli pirahduksen laukkunsa uumenista ja kaivoi kännykkänsä esille. Siihen oli saapunut tekstiviesti.
Chojiro näpytteli hetken näppäimiä ja avasi viestin. Luettuaan sen hän hymähti hiljaa ja vilkaisi Haruun.
"Haluatko, että vastassa on kunnon päivällinen vai pelkät kahvit?"

[Menen huomenna mökille, joten en voi ainakaan viikonlopun aikana roolata, paitsi jos otan koneen mukaan ja se on aika epätodennäköistä.]

-Eiköhän pelkät kahvit riitä, Haru sanoi hymyillen. Hän nosti toisen reitensä Chojiron syliin ja näykki miehen korvaa.
-Pelkät kahvit ja sut..., hän mumisi.

[Joo...sori...mäkin olin mökillä ja tänään tulin takasin...saisinko muuten kenties sun mesen joskus...niin ois tää kommunikointi helpompaa :)]

[Juu, no sen minun messenger osotteen pitäisi saada käyttäjätiedoistani. Klikkaat vaan tuota messenger merkkiä tuon minun avan alapuolella niin se osote pitäisi löytyä.:)]

Chojiro naurahti matalasti ja käänsi päätään niin, että sai suukotettu Harun suupieltä hitaasti. Hän sipaisi nuoren miehen ulkoreittä sormillaan ja siirsi huomionsa takaisin kännykkänsä kirkkaaseen ruutuun.
Chojiro näpytteli lyhyen viestin ja lähetti sen veljelleen, joka oli kysymyksen kysynyt.

Haru suukotteli Chojiron olkaa hellästi ja hymyili.
-Onko pitkä matka vielä?

[Okei :)]

Chojiro vilkaisi kännykästään kelloa ennen kuin sujautti sen takaisin laukkunsa sivutaskuun.
"Pitäisi olla seuraavan aseman jälkeen."

Haru nyökkäsi ja suuteli sitten Chojiroa hellästi. Hän siveli miehen käsivartta ja piti yhä toista reiteään miehen sylissä.

Chojiro vastasi suudelmaan yrittäen hukuttaa pienen hermostuneisuutensa siihen. Hän ei yhtään tiennyt miten perhe reagoisi uuteen tuttavaan.

-Hyvin se varmaan menee...enkä mä helpolla säiky pois, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa.

"No toivotaan niin." Chojiro hymyili ja haroi hiuksiaan. Hän vilkaisi ikkunasta ulos ja alkoi jo tunnistaa maisemat.

Haru siveli Chojiron poskea hetken ja suukotti miestä vielä kerran ennen kuin käänsi katseensa myös ulos.
-Siellä näyttää tosi lämpimältä..., hän sanoi ja katseli ihmisiä jotka tulivat junaan t-paitasillaan.

Chojiro nyökkäsi vaiti. Hän katsoi kun muutama henkilö tuli samaan vaunuosastoon ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan.

-Seuraava asema on siis meidän vai..., Haru kysyi intoa hehkuen ja katseli taas Chojiroa.

Chojiro vastasi myöntävästi ja hymy tarttui häneenkin. Ei hänen tarvitsisi huolehtia muiden reaktiosta. Haruhan hurmaa kenet vain. Chojiro virnisti hiukan ajatuksilleen ja painoi suukon Harun hiuksiin.

Haru hymyili ja alkoi pian liikahdella niin että voisi pian nousta ylös. Hän kuunteli kun kuuluttaja kuullutti heidän asemansa nimen ja nousi ylös.

Chojiro nousi ylös kuultuaan kuulutuksen. Hän nosti laukkunsa olalleen lattialta ja suuntasi jo oville odottamaan.

Haru seurasi Chojiroa jakatseli ympärilleen. Suurin osa ihmisistä jotka odottelivat junan pysähtymistä katselivat häntä hivenen oudoksuen. Hän ei oiken ulkonäöltään tai vaatteiltaan sopinut massaan.

Chojiro tuijotteli ikkunasta ulos ja hermostuneisuus kasvoi miehen sisällä taas hidasta, mutta varmaa vauhtia. Hän pureskeli huultaan ja kun ovi aukesi ja ihmiset alkoivat valua ulos junasta hän etsi Harun käden omaansa, hymyili toiselle ja asteli asemalle kohentaen laukkuaan.

[Lähden koneelta nyt joksikin aikaa. Hei.]

Haru käveli Chojiron vierellä hymyillen välittämättä katseista joita sai. Hän katseli ympärilleen tutkien ja nautti lämpimästä ilmasta. Hän ei koskaan ollut ollut näin kaukana Tokiosta.

Chojiro katsahti ympärilleen ja lähti kulkemaan käsi kädessä Harun kanssa asemalta pois vieviä portaita kohti.
"Tästä on jonkun pituinen matka tilalle, joten veljeni hakee meidät."