Osa#4

"Noh! Ei saa räkästä päin naamaa", Zen torui naureskellen. Hän painoi uudelleen pusun Ulfille, tällä kertaa tosin päälaelle.

Sam naurahti. Hän oli aina pitänyt koirista - etenkin pennuista -, muttei ollut ajatellut niiden olevan niin hupaisia.

Zen päästi rimpuilevan pennun seisomaan ruokapöydälle. Ulf töpsötteli pöydän toiselle puolelle nuoleskelemaan pienellä vaaleanpunaisella kielellään Samin kättä.
Zen katseli koiran puuhia ja laski päänsä takaisin kätensä varaan.

Samia pitkin kulki kylmät väreet, kun koiran kostea kieli rupesi nuolemaan hänen kättään. Hän nosti sen käden, joka ei ollut kuolassa, rapsuttamaan Ulfia.

Zen katseli kuinka Ulf ryhtyi leikkimään Samin kädellä hyppelehtien villisti pöydän päällä. Hän käänsi katseensa kelloon ja sitten ikkunaan. Hän ei voinut tehdä nyt edes normaaleja rituaalejaan Johnin poissa ollessa kun vahdittavana oli koira ja nuori poika.

Haru raotti silmiään väsyneenä ja liikahteli hieman.
-Sun pitäis varmaan soittaa sinne töihin..., hän mumisi.

Chojiro mumahti hiljaa ja haukotteli Harun hiuksiin. Hän ei olisi millään jaksanut nousta vielä.

Haru vilkaisi kelloa ja nousi sitten hitaasti seisomaan.
-Nouses nyt ylös niin päästään aikasin lähtemään sinne teille päin...

Chojiro kierähti huokaisten selälleen makoilemaan silmät suljettuina. Hän räpytteli silmänsä auki ja vääntäytyi vastahakoisesti istumaan vilkaisten Harua.

Haru nousi pian seisomaan ja alkoi pukea päälleen.

Chojiro hieraisi silmiään ja työnsi peiton syrjään. Hiuksiaan haroen hän nousi sängyn uumenista ja raahautui vessaan. Kasvojen pesu kylmällä vedellä herättäisi miehen varmaan paremmin.

Haru oli pian jo keittiössä tekemässä heille aamupalaa ja mies hyräili kevyesti.

Sam nosti Ulfin varovasti syliin ja katseli koiran karvaista naamaa. Hän irvisti, kun koira aivasti jälleen ja tällä kertaa päin Samin naamaa.

Chojiro laittoi vesihanan valumaan jääkylmää vettä ja huuhteli sillä kasvonsa. Hän kuivasi kasvonsa pyyhkeeseen ja jäi katselemaan itseään peilistä. Hiukset olivat kasvaneet hieman liian pitkiksi ja niissä olevat vaaleat raidat olivat alkaneet peittyä uusien mustien hiuksien alle ja olivat jo muutenkin haalistuneet. Kasvoihin oli tullut ehkä hieman lisää uurteita, lieneekö johtuvan pienoisesta väsymyksestä. Silmät kimmelsivät tuntemattomalla tavalla.

Chojiro huokaisi syvään ja palasi makuuhuoneeseen hiuksiaan vimmatusti haroen.


Zen istui hetken paikallaan kunnes nousi ylös. Hän raahautui Samia ja Ulfia pikaisesti vilkaisten terassille ja kaivoi taskustaan savukkeen. Hän pisti sen huuliensa väliin roikkumaan ja sytytti jääden sitten vain nojailemaan kaiteeseen ylitylsistyneen oloisena.

Haru ilmestyi jälleen makuuhuoneeseen hymyillen kevyesti. Mies oli pukeutunut vaatteisiin jotka olivat hivenen epä käytännöllisen näköiset ja paljastivat liiallisesti hänen ihoaan. Haru harjasi kasvaneet hiuksensa kireälle ponin hännälle ja sutaisi hivenen meikkiä naamaan.

Chojiro vilkaisi Haruun poimiessaan housunsa lattialle jättämästä vaatekasastaan. Hän vetäisi vaatekappaleen päälleen ja perässä meni myös valkea kauluspaita ja muita vaatteita. Hän meinasi hermostua kauluspaidan nappien kanssa, joten jätti niistä hieman yli puolet auki.
Chojiro kulki Harulle kevyesti hymyillen keittiön puolelle alaselkäänsä rapsuttaen. Häntä hermostutti se, että he lähtisivät tänään hänen perheensä luokse.

-Kauanko se juna matka sinne oikein kestää?, Haru kyseli ja istahti keittiön pöydän ääreen johin hän oli kattanut heille aamiais pöydän.

Chojiro istahti keittiöpöydän ääreen ja otti itselleen leivän.
"Jokusen tunnin", hän vastasi Harun kysymykseen ja kaatoi itselleen höyryävän kupin kahvia.

"Kotona!" John huudahti, astuessaan eteiseen töiden päätyttyä. hän riisui ulkovaatteet yltään ja asteli olohuoneeseen.

Zen kohotti päänsä sohvan käsinojalta ja hymyili Johnille.
"Tervetuloa vaan", hän sanoi ja laski päänsä takaisin nojalle ja käänsi katseensa televisioon jossa pyöri joku ranskalainen saippuasarja.

John vilkaisi nopeasti, mitä telkkarista tuli ja käänsi sitten katseensa sohvalla istuvaan Samiin. "Pitäisiköhän meidän ruveta heti juttelemaan tämän pojan asioistan", John mietti ja laski kätensä Samin olalle.

Zen mumahti jotain katse tiiviisti telkkarin ruudussa.
"Tuo Jane ei kyllä sitten tajua mistään mitään... sen veli saa tuon vielä selville. Ei herran jestas! Ei mitään järkeä.." mies tuhahteli puhuessaan itsekseen saippuasarjan henkilöille.

John tyrskähti. "Yritätkö vältellä keskusteluamme, vai oletko oikeasti noin kiinnostunut yhdestä saippuasarjasta?" Mies kysyi virnistäen.

Zen käänsi hitaasti katseensa Johniin.
"Tuo on mielenkiinteinen sarja! Tai ainakin ennen oli.. nyt ne hemputin tuottajat keksii vaikka mitä soopaa pitääkseen ohjelmaa pystyssä", hän murahti ja vääntäytyi istumaan. Mies risti jalkansa ja katseli Johnista Samiin.
"Noh? Mistä piti puhua?"

"Siitä, että jääkö Sam tänne asumaan, vai häädetäänkö me se jonnekkin muualle", John virnuili Zenille ja istui miehen viereen.