Osa#4

"Joo, niin varmaan", Chojiro sanoi hymyillen ja meni hillitympää vauhtia Harun perässä.
"Siellä on merikin lähellä. Jos se ylittää kymmenisen astetta, siellä uskaltaa hieman uidakkin."

-Oih meri ja pääsee uimaan, Haru sanoi innoissaan ja pyörähti ympäri jääden kävelemään takaperin Chojiron eteen.

"No ei siitä uimisesta vielä tiedä", Chojiro sanoi ja katseli kädet taskuissa kävellen Harua.
"Meinataanko me viettää sielä joulu vai tullaanko takaisin siihen mennessä?"

-Vietetään joulu siellä, Haru sanoi ja työnsi kätensä Chojiron käsien seuraksi miehen taskuihin kävellen yhä takaperin.

"Selvä", Chojiro sanoi ja astui yhden hieman nopeamman askeleen päästäkseen painamaan huulensa sekunnin murto-osaksi Harun huulille. Hän kurkkasi miehen olan ylitse puistoa kohti, jossa kiljui muutama kakara siirtäen katseensa sitten takaisin toiseen. Hän silitteli taskuihinsa ilmestyneitä käsiä kevyin liikkein.

-Mä rakastan sua...., Haru sanoi hempeästi hymyillen ja sanat tulivat hänen suustaan niiden kokonaisella merkityksellä.

Chojiro hymyili hieman leveämmin ja sulki Harun vasemman käden oikeaan käteensä.

Haru hymyili ja hidasti hivenen jotta pystyi suukottamaan Chojiroa hellästi. Hän kääntyi siiten kävelemään oikein päin mutta ei vetänyt toista kättään Chojiron taskusta pitäen heidän toiset kätensä yhä yhdessä.

Chojiro piirteli peukalollaan Harun kämmenselkään ympyröitä matkan ajan. Saavuttuaan asemalle mies kiirehti aikataulun luo ja rupesi tutkailemaan sitä, mumisten samalla hiljaisella äänellä 'Okayamaa', eli kaupunkia missä hänen perheensä asui.

Haru katseli aikatauluja ja vilkaisi sitten Chojiroa.
-Mitäs jos vaan kysyttäis tosta tiskiltä...

Chojiro vilkaisi Harua ja sitten tiskiä, jonka takana istuskeli tylsistyneen näköinen nainen jotain lehteä selaamassa.
"Ahaa, joo, ehkä se on helpompaa", hän sanoi ja virnisti lievästi.

Haru käveli tiskin luokse ja vilkaisi jälleen Chojiroa nopeasti.
-Anteeksi..mutta koskakohan lähtee seuraava juna Okayamaan?

[Käyn saunassa]

Chojiro ilmestyi Harun vierelle ja kääntyi nojaamaan seinään. Hän katseli muita asemalla olevia ihmisiä, jotka kiipesivät vuoronperään paikalle tuleviin juniin ja pois.

-Kymmenen minuutin päästä lähtee, Haru sanoi Chojirolle saatuaan viimein tiedon ulos naisesta.

"No sepä sattui hyvin", Chojiro sanoi ja silitteli Harun selkää lähes huomaamattomasti.
"Mennäänkö tuonne istumaan ja odottamaan?" Hän kysyi ja siirtyi jo istumaan eräälle läheiselle penkille odottamatta vastausta.

Haru tuli pian Chojiron vierelle ja katseli ympärilleen etien oikeaa laiturin numeroa.

Chojiro näpräsi takkinsa hihoja tuijotellessaan kelloa. Hän puri kieltään hellävaroen ja antoi katseensa kiertää asemaa.

Haru huomasi junan olevan jo laiturilla ja nousi ylös.
-mennään...meidän juna on jo tuolla..., hän sanoi.

"Mh.. okei", Chojiro sanoi hiljaisella äänellä ja nousi ylös. Hän nosti laukkunsa olalleen ja lähti kulkemaan junaa kohti.

Haru otti Chojiroa kädestä ja käveli sitten sisälle junaan.

[Taas kaikki on unohtanu tän : (]

[Prkl... pitää jättää muumit ja surkuttelu myöhemmälle.]

Chojiro puristi hiljaisena Harun kättä ja astui sisälle junaan. Hän vilkaisi ympärilleen ja astui sisälle vaunuun, jossa oli melko tyhjää.

[O_o]

Haru katseli junan ikkunasta ulos ja seuraili maisemia kun juna pian kiisi jo pois kaupungista.

[Pikkune karvanen kaveri kuoli viikonloppuna: <]

Chojiro istahti penkille ja katseli hetken ikkunasta ulos. Hän asetteli laukkunsa jalkoihinsa mahdollisimman kätevästi, ettei se olisi kenenkään tiellä.

[Voi ei : S otan osaa]

Haru tuijotteli ikkunasta ulos innoissaan kun maisema muuttui pian autiommaksi ja taloja oli enää harvassa.