Osa#4

-Haluan...ihanaa päästä joksikin aikaa pois täältä, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
-Ja lisäksi en malta odottaa että tapaan sun perhees, hän vielä lisäsi.

"En tiedä. John vaan sattuu olemaan veljeni... Joka asuu tarpeeksi kaukana kotoa", Sam sanoi välinpitämättömästi ja jatkoi Ulfin rapsuttelua.

"Ah.. Niin tietenkin", Zen sanoi hymähtäen. Hän pyöritteli hiuslenkkiään sormissaan ja katseli Samia. Tuosta tuli hyvin paljon mieleen John nuorempana. Paitsi hiusten väri oli tummempi ja silmien väri eri... Taisi posketkin olla hieman pyöreämmät.

Chojiro vain hymyili ja nojaili oven pieleen. Hänen ei tarvitsisi pakata juuri ollenkaan, koska hän ei ollut vieläkään purkanut tavaroitaan laukustaan. Ne vähäiset tavarat, joita mukaan piti ottaa pystyi ottamaan huomennakin.

Sam katseli jälleen olohuonetta. Hän hymähti hiljaa, kun Ulf rupesi nuolemaan hänen kättä.

Haru sai pian kaiken pakattua ja makoili jo pian sängyssä puoliksi unessa.

Chojiro oli vetäytynyt parvekkeen puolelle. Hän tumppasi tupakkansa kaiteeseen ja palasi sisälle. Hän kulki makuuhuoneeseen kuunnellen hiljaisuutta. Mies hymähti huomatessaan Harun jo nukkuvan.

Zen oli hetken hiljaa mutta nousi sitten sohvalta.
"Taidan ruveta etsiskelemään kääretorttua. Sano jos näet jossain", hän sanoi ja virnisti lähtien sitten alottamaan keittiön penkomisesta.

Haru retkotti sängyllä yhä vaatteet päällään ja tuhisi vatsen tyynyä.

Sam kurtisti kulmiaan. Vai että kääretortun etsimistä... Poika vilkuili ympärilleen. Tosin, jos jossain oudossa paikassa olisi ollut kääretorttu, Sam olisi luultavimmin huomioinnut sen jo aikaisemmin.

Chojiro kulki sängyn luo ja istahti sille puolelle, missä itse nukkuu. Hän katseli Harua ja hipaisi tuon poskea.
"Haru.."


Zen penkoi keittiön kaikki kaapit, muttei löytänyt leipomaansa herkkua mistään. Hän huokaisi ja meni eteiseen. Hän ei oikein muistanut mitään viimeyöstä. He olivat Johnin kanssa lähteneet hakemaan Ulfia ja palanneet takaisin... Minnehhän hän olisi voinut tortun tyrkätä.

Haru raotti silmiään ja katseli Chojiroa unisena.
-Mtä?, hän mumisi ja kääntyi kyljelleen.

Sam nousi ylös ja meni Zenin perässä keittiöön. "Miten on käynyt niin, että olette hukanneet kääretortun omaan kotiinne?" Hän kysyi ihmeissään.

Zen vilkaisi Samia olkansa ylitse.
"Haimme sen viimeyönä Wakakilta, siltä sinun ja Johnin serkulta. Leivoin sen Wakakin kanssa. En oikein muista mihin me se tungettiin kun päästiin kotiin", mies selitti eikä voinut estää mieleen pälkähtäviä kuvia pikku 'leivontavierailusta'.

"Sinun kannattaisi varmaan vähentää hieman vaatetta", Chojiro sanoi hymyillen ja veti kätensä takaisin syliinsä.

-Okeih..., Haru mumisi ja riisutui alushousuilleen heitellen vaatteet lattialle ennen kuin kaivautui peiton alle.

"Ahaa", Sam sanoi, vaikkei ollut vieläkään ihan ymmärtänyt. Hän antoi katseensa kiertää keittiössä, eikä silmiin osunut yhtäkään käärretorttua, vaikka se olikin odotettavissa, kun otti huomioon, että Zen oli jo jonkin aikaa sieltä etsinyt.

Chojiro kumartui suukottamaan Harun ohimoa kevyesti ennen kuin vähensi omia vaatteitaan. Hän kipaisi vielä laukullaan ja palasi sitten sängylle hautautuen itsekkin aluksi viileän tuntuisen peiton alle.

Zen irvisti hieman ajatuksilleen ja siirtyi makuuhuoneeseen, jossa vallitsi melkoinen sekamelska. Hän tuhahti ja ryhtyi heittelemään lattialla olevia vaatteita yhteen kasaan, josko jonkun alla olisi ollut etsimänsä.

Haru painautui vasten Chojiroa ja antoi sitten itsensä valua takaisin uneen.

Sam katsoi Zenin perään ja meni sitten pöydän ääreen istumaan. Hän huokaisi tylsistyneenä ja silmäili keittiötä.

Hetken etsiskeltyään Zen luovutti. Hän kulki keittiöön ja lysähty penkkiin, vastapäätä Samia.
"Mitäs sinulle yleisesti ottaen kuuluu?"

Chojiro heräili vähitellen auringon paistaessa kirkkaasti verhon raosta. Hän murahti hiljaa ja hautasi kasvonsa Harun hiuksiin.

"Mmh... Ihan hyvää", Sam vastasi ja suki hiuksiaan.

Zen tarkkaili katseellaan edessä olevaa poikaa. Hän puri hieman alahuultaan. Juttelu kevensi tunneltaa, mutta kun ei jutunaihetta keksinyt niin ei siitä ollut oikein apua.

Sam vilkaisi Zeniä. Hän huokaisi syvään ja vilkaisi seinällä roikkuvaa kelloa. "Monelta John tulee?" Poika kysäisi.

Zen vilkaisi kelloa.
"No ei ainakaan pariintuntiin", hän sanoi huokaisten ja nojasi päätään käsiinsä. Mies vilkaisi tuolinsa viereen kömpinyttä koiranpentua ja nosti tuon syliinsä.

"Selvä", Sam sanoi nyökkäillen. Hän olisi halunnut jutella jostain, muttei saanut aloitettua mitään keskustelua.

Zen oli iloinen kun sai käsilleen jotain tekemistä rapsutellessaan Ulfia korvien takaa. Hän hymyili karvaturrille ja painoi pusun sen kuononpäähän, jolloin koira pärskähti.

Sam katseli virnistellen Zeniä ja Ulfia. Hän haroi jälleen hiuksiaan ja siirsi ne pois silmiensä edestä.