Osa#4

Hideo löysi kaapista valmista ruokaa ja alkoi lämmitellä sitä.

Haru hymyili ja suukotteli Chojiron leukaa jaa suupieliä hellästi.

Istahtaen sohvalle Sachi katseli keittiötä kohti. Hän asetti kätensä rennosti sohvan selkänojalle ja kiersi huonetta katseellaan. Mies ei tuntenut lainkaan oloaan vieraantuneeksi, koska oli tottunut muiden, vieraiden ihmisten, kotona käyntiin työnsä ja vapaailtojensa kautta.

Chojiro silitteli Harun alavatsaa hivuttaen muutaman sormen housujen kankaan alle. Hänen painonsa oli suurimmalta osalta vasemman käden varassa, jonka sormet olivat sekoittuneet Harun hiuksien sekaan.

Hideo ilmesti pian kahden ruoka annoksen kanssa olohuoneeseen. Se oli hänen veljensä tekemää mutta hän voisi ottaa kaiken kunnian herkullisesta ruuasta. Hän laski lautaset miehen eteen ja kävi sitten vielä hakemassa juotavaa.
-Mikä sun nimi on?, poika uteli.

Haru värähti toisen kosketusta mutta hymyili kevyesti ja liikahti niin että Chojiron sormet liukuivat syvemmälle hänen housuihinsa.

Hideon ilmestyessä olohuoneeseen Sachi nosti katseensa tuohon. Hänen vaaleanruskeat silmänsä seurasivat nälkäisenä ruokalautasia ja hän laski kätensä reisilleen siirtyen hieman enemmän sohvan reunalle.
"Idoi Sachi. Kutsu Sachiksi vain", puhuessaan miehen katse käväisi nopeasti Hideossa ja palasi sitten lautasella olevaan ruokaan, joka näytti herkulliselta.

Chojiro suuteli Harun niskaa korvan alapuolelta sivellen samalla tuon ihoa.

-Mä oon Hideo, poika esittäytyi ja pisti television päälle alkaen sitten kauhoa ruokaa suuhunsa.

Haru hymisi toisen kosketuksen alla.
-Ihanaaa....mmmmm......

Sachi kävi itsekin ruoan kimppuun. Hän kohdisti katseensa television välkkyvään ruutuun.

Chojiro hymähti Harun niskaan näykäten korvanlehteä kokeilevasti. Hän vetäisi kätensä toisen housuista hetken hyväilemisen jälkeen.

Hideo sai pian syötyä ja mies jäi katselemaan toista hivenen hymyillen. Hän liukui lähemmäs vanhempaa miestä ja siveli tämän käsivartta sormillaan.

Haru hyrisi Chojiron alla ja voihkaisi aina silloin tällöin kertoen toiselle hyvästä olotilastaan. Hän ei tiennyt oliko koskaan kokenut mitään näin ihanaa.

Sachi hymähti vain ja vilkaisi pikaisesti Hideoa tuntiessaan tuon kosketuksen. Mies laski haarukan lautaselle saatuaan syötyä.

Chojiro nautti äänistä joita sai aikaan. Hän silti vaimensi ne kiihkeällä suudelmalla varmuuden vuoksi, ettei muut talossa kuulisi mitään. Hän avasi Harun housujen napin ja vetoketjun hitaasti.

Zen ärähti itselleen. Hän nosti katseensa Jimiin.
"Minun täytyy käydä kotona. Kiitos silti tarjouksesta."
Hän lähti astelemaan ripein ja pitkin askelein takaisinpäin kotiaan kohti.

Hideo painoi huulensa vasten Sachin olkaa vasten hymyillen.

Haru vastasi suudelmaan innoissaan ja kietoi kätensä toisen kaulaan.

[Meen..öitäh ja moiks]

John tuijotti telkkarin ruutua liikahtamatta. Hän oli koko illan purrut hammasta, ettei kyyneleet olisi valuneet hänen silmistään. Kun Sam oli nukahtanut sohvan nurkkaan, hän oli antanut sen verran periksi, että nyt näki kaikena vain sumeana sotkuna, silmäkulmien kostuttua suolaisista kyynelistä.

[Moikka ja yöt.]

Sachi käännähti Hideoa kohti ja hymyili hieman.
"Kiitos ruoasta, oli hyvää", hän sanoi näyttäen siltä, kuin ei huomaisikaan toisen tekoja.

Chojiro pitkitti suudelmaa hieroen kielellään Harun kieltä. Hän hivutti toisen housuja alemmas hymyillen tuon huulia vasten.

Zen harppoi kotinsa ovelle muutaman minuutin päästä. Hän kaivoi kohmeisilla käsillään avaimet taskustaan ja avasi oven sulkien silmänsä kirkkaan valon häikäistessä silmiä.

John havahtui, kun kuuli oven aukeavan. Hän pyyhkäisi silmiään ja ryntäsi eteiseen. "Zen! Mitä peliä sinä oikein pelaat?" Hän sihahti vihaisena ja mulkoili miestä.

Zen värähti kuullessaan Johnin äänen ja meinasi jo palata kylmään viimaan. Hän kuitenkin astui eteiseen ja sulki oven hiljaa perässään. Hän katseli kaikkialle muualle kuin Johniin, eikä päästänyt pihaistustakaan hieman rohtuneiden huuliensa välistä.

Johnin ilme värähti hänen katsellessaan Zeniä. "Mitä on tapahtunut? Mikset tahtonut tulla kotiin. Kerro minulle!" Mies vaati astuen askeleen lähemmäs Zeniä.

Zen pakottautui vilkaisemaan Johnia ja hänen katseensa jumittui toisen silmiin. Hänen omista silmistään kuvastui sillä hetkellä aito tuska ja häpeä.
Zen riisti katseensa pois. Hänen huuleensa värisivät pienesti ja paino vaihtui jalalta toiselle.

"Sano jotain", John kuiskasi epätoivoisena, niin että toinen pystyi hädin tuskin sitä kuulemaan. Hänen katseensa vaelsi Zenin kasvoilla, yrittäen etsiä niistä vastausta.

Zen aukaisi suunsa, mutta sulki sen lähes samantien. Hän ei pystynyt sanomaan sitä, koska osasi arvata sen seuraukset. Mies aukoi vain suutaan ja katseli makuuhuoneen suuntaan.

John katsoi vaativasti Zeniä. Hän ei aikonut päästää miestä miennekkään, enne kuin olisi saannut selityksen. Hän nieleskeli kyyneliä ja kuunteli telkkarin pauhausta.

Zen henkäisi kaikki ilmat keuhkoistaan ja käänsi katseensa olohuoneen suuntaan.
"Men... mennäänkö vaikka keittiöön", hän sanoi käheällä ja hiljaisella äänellä.

"Hyvä on", John sanoi hiljaa ja kääntyi kohti keittiötä. Hän käveli hitaasti ja tarkisteli aina välillä, että Zen tuli varmasti perässä.

Zen kulki Johnin perässä tuijotellen lattiaa. Hän nosti katseensa sohvan nurkassa nukkuvaan Samiin ja käänsi katseensa pojasta pois.
Päästyään keittiöön Zen puri huultaan ja jäi seisomaan ovenkarmiin katse varpaissaan.

John käännähti kohti Zeniä. "Joko sinä suostut kertomaan?" Hän kysäisi välittömästi.

"Istu alas", Zen mumisi katsomatta Johnia. Hän näpersi kylmillä sormillaan takkinsa hihaa.

John istahti penkille, irrottamatta katsettaan Zenistä.

Zen veti syvään henkeä ja nosti väkisin katseensa Johnin silmiin.
"Minun täytyy tunnustaa jotain... josta et tule pitämään", hän sanoi yhä käheällä äänellä. Hänellä oli kova työ pitää katseensa toisen silmissä.