Osa#2

"Hm?" Hiro kohotti katseensa Aiyuun ja kohotti kulmiaan kysyvästi.
"Ketä varastaa ja mitä? Mut?" Hän kyseli hieman hämmentyneenä katsellen kuinka toisen pojan kasvot alkoivat uhkaavasti lähestyä saamaa sävyä kuin paloauton ulkoasu. Hän vilkaisi Kanyaa.
"Sun veljes vai? Miksi se mut varastais?" Hiro jatkoi kyselemistä otsaansa hieman rypistäen.

Aiyu nosti ködet kasvoilleen hetkeksi ja piilotteli niiden takana. Hän lopulta sitten raotti sormiaan hivenen ja antoi käsien valua polvien päälle. Poika epäröi hetken aikaa ja puri huultaan.
-No melkein kaikkien mielestä mun veli on parempaa seuraa kuin mä...ja siks vaikka mä ystävystyisin jonkun kanssa ensin niin yleensä ne sit tykästyy enemmän kuitenkin Kanyaan. Enkä mä sitä siitä syytä..mut välillä vaan ois kiva et joku kaveri ois vaan mun kaveri.., hän sitten kertoi ujosti ja siveli polviaan.

Hiro kuunteli Aiyun sanoja vaiti ja kääntyi katsomaan Kanyaa, joka jutteli yhä muiden kanssa vilkkaasti huoneen toisella laidalla.
"No... jos on mitään luottamista siihen, että miltä sun veljes vaikuttaa mun mielestä tällä hetkellä, niin mä en tule kovin nopeesti varmaankaan ystävystymään sen kanssa. Ei vaikuta olevan kovin mun tyyppiä", Hiro sanoi ja käänsi katseensa Aiyuun, virnistäen pienesti.
"Joten ei huolta. Mä en yleensä tule muutenkaan toimeen ihmisten kanssa joilla on negatiivisia ajatuksia eläimist. Se on vaan väärin."

Aiyu vilkaisi nopeasti Hiroa. Hän hymyili pienesti ja sipaisi hiuksiaan sitten.
-Okei, hän sitten sanoi ja nyökkäsi varovasti. Hän jäi tuijottelemaan varpaitaan ja puri huultaan hetken miettien.
-Mitäs jos lähettäis täältä ja mentäis vaik jonnekki hamppari paikkaan syömään, poika sitten ehdotti varovasti sekä hivenen ujosti.

Hiro nyrpisti hieman nenäänsä, mutta naurahti.
"No okei, vaikken olekaan mikään himo roskaruuan ystävä. Mut saahan sieltä varmaan ihan hyviä salaatteja", hän sanoi ja nousi ketterästi ylös lattialta. Hän ojensi kätensä Aiyulle auttaakseen toisen pojan myös seisaalleen.

Aiyu hymyili kevyesti ja tarttui Hiron käteen noustakseen seisomaan. Hän viittoili veljelleen lähtevänsä ja tuo vaikutti melko hölmistyneeltä. Poika asteli sitten edeltä ulos huoneesta ja huokaisi helpottuneena päästessään pois ihmis määrän seasta.
-Voidaan me jonnekkin muuallekkin mennä, hän sitten sanoi olkiaan kohauttaen.

Hiro asteli Aiyun perässä ulos kellarihuoneistosta ja nousi portaat ylös asuntolan rappukäytävän 'ala-aulaan'.
"No, miten vain. Kyllä mulle se salaattikin käy", hän sanoi ja oli jo suuntaamassa rakennuksen ulko-ovelle kun muisti, että rahat pitäisi vielä hakea.
"Äh, mulla on rahat huoneessa, pitää käydä ne hakees", Hiro sanoi käännähtäen Aiyua kohti.

Aiyu nyökkäsi ja tuijotteli lattiaa siinä kävellessään. Niimpä Hiron yhtäkkiä kääntyessä poika käveli suoraan toista päin. Hän säpsähti ja jäi hetkeksi katselemaan toista siitä läheltä ennen kuin siirty pois edestä.
-Okei. Tuunko mä mukaan?, hän uteli.

Hiro pudisti päätään pienesti.
"Jos haluut. Voithan sä tähänkin jäädä oottaan, ei mulla kauan mene", hän sanoi ja hymyili kevyesti vaihtaessaan askeltensa suunnan portaille, jotka veivät ylös. Olihan siinä hissikin vieressä, mutta ei kolmas kerros nyt niin korkealla ollut, joten ihan hyvin hän nopeasti kipaisisi portaat ylös ja alas lähes yhtä nopeasti kuin hissilläkin.

-No mä voin sitten odottaa tässä, Aiyu sanoi varovasti ja nojasi selkänsä seinään. Hän katseli hetken aikaa Hiron perään ennen kuin kietoi kädet ympärilleen. Poika pureskeli huultaan ja kaivoi esiin puhelimensa joka oli Hello Kitty tarroin koristeltu. Hän tuijotteli ruutua hetken aikaa mutta kun siinä ei viestejä näkynyt hän sujautti sen takaisin laukkuunsa ja jäi tuijottelemaan portaiden suuntaan.

Hiro nyökkäsi nopeasti ennen kuin lähti kiirehtimään portaita ylös asunnolleen. Yhdet, kahdet ja vielä kolmannet portaat noustuaan hän kaivoi avaimet vaaleiden farkkujensa taskusta ja avasi yhdellä niistä asuntonsa oven. Huoneistossa ei ollut ketään, ihmekkös tuo, kun Hiro ei vielä ollut huonetoveria saanut. Hän jätti oven käytävään auki astellessaan peremmälle kalusteista tyhjähköön eteiseen. Hän kipaisi olohuoneessa hakemassa lompakkonsa palaten samantien rappukäytävään, kolauttaen oven kiinni perässään.
Hiro kipaisi portaat pikaisesti alas, löysähkö puolipitkä paita kevyesti tahdissa heilahdellen. Hetken päästä hän oli jo alhaalla ja hymyili Aiyulle heti tuon nähtyään.
"Eiköhän lähetä."

Aiyu hymyili Hirolle nähdessää pojan ja nyökkäsi toisen sanoille. Hän sipaisi hiuksiaan hivenen ja lähti toisen vierellä ulos rakennuksesta. Hän hyppelehti suloisesti eteen päin mutta pysähtyi kuitenkin hetken päästä miettimään.
-Hmmm. Mihin mennään?, hän sitten uteli ja katseli hetken ympärilleen. Poika huomasi kuitenkin vastapäisessä rakennuksessa sijaitsevassa pienessä kaupassa Hello Kitty pehmolelun mitä pojalta ei vielä löytynyt. Hän huokaisi ihastuneena ja lähti kipittämään tien yli tajuamatta edes katsoa tuliko autoja.

Hiro oli katselemassa ympärilleen, etsien katseellaan mahdollista paikkaa, jossa he voisivat käydä syömässä, kunnes hän yhtäkkiä huomasi Aiyun kadonneen vierestään. Hän kohotti kulmiaan ja vilkuili ympärilleen huomatakseen vain, että toinen poika oli keskellä vilkasta autotietä. Hiro jähmettyi hetkeksi paikoilleen ennen kuin lähti äkkiä toisen perään. Onneksi vastaan ei tullut kovin paljoa autoja. Hän saavutti Aiyun hetkessä ja pysäytti tuon keskelle autotietä, mistä kohtaa autot eivät menneet.
"Hei, minne sä oot menos?" Hiro kysyi äänenvoimakkuus kohonneena ja piti kädellään kiinni Aiyun käsivarresta, varmistaen näin, että tuo pysyi paikoillaan. Vastaan tuleva auto hidasti heidän kohdallaan, ohi mennessä ja tuuttasi ärsyttävästi aivan vieressä, saaden Hiron mulkaisemaan auton kuskia.

Aiyu säpsähti kun Hiro tarttui hänen käteensä kiinni ja käänsi katseensa toiseen. Hän vilkaisi sitten ympärilleen ja räpytteli hetken aikaa silmiään kunnes puna levisi poskille.
-Mä vaan...oisin ollu...tonne, hän takerteli ja vilkaisi näyteikkunassa olevan Hello Kittyn suuntaan. Aiyu vilkaisi sitten Hiroa ja katseli toista hetken ennen kuin jäi seurailemaan autoja katseellaan.
-Anteeks. Aiheutan vaa harmia, hän pahoitteli.

"No kyl sä kelpaat", Sam naurahti Nigelille. "Soittoasi on vain mukava kuunnella", hän sanoi hiukan hiljaisemmalla äänellä, ja jäi katselemaan lattiaa, hyräillen hiljaa Nigelin aiemmin soittamaa KISS:in kappaletta, joka oli jäänyt hänen päähänsä pyörimään.

Hiro katsahti Aiyun katseen suuntaan ja huomasi näyteikkunassa istuvan suloisen Hello Kitty -pehmolelun. Hän ei voinut mitään sille, että vaikka tilanne oli vakava ja toiselle olisi voinut käydä jotain, niin silti hymy kiri kasvoille.
"Oh... no olisithan sä voinut mennä suojatietäkin pitkin, ei se kovin kaukana olis ollut", Hiro sanoi vinkaten kymmenen metrin päässä olevaan suojatiehen. Hän hellitti otettaan Aiyun kädestä, mutta piti siitä yhä kiinni vetäessään toisen mukanaan pois autotieltä.
"Ei se mitään. Hyvä vaan, ettei mitään sattunut. Tuolta olis voinut joku kaahaaja tulla ja vetästä sun ylitses kun sä autotiellä hortoilet", Hiro sanoi viimeisen lauseen hieman toruvalla äänensävyllä. Hän vilkaisi nyt lähempänä olevaa kauppaa ja katsahti sitten Aiyua kysyvästi.
"Haluutsä vielä käydä tuol?"

-

"Aah, no hyvä", Nigel huokaisi helpotuksesta ja nojautui ahtaaksi käyneen sohvan selkänojaa vasten, nostaen kätensä sen päälle, niin Lisan kuin Samin pään taakse. Kuullessaan Samin hyräilyt Nigel virnuili vain pienesti ja alkoi hoilata mukana kertosäkeen sanoja. Lisa vieressä vain pudisteli huvittuneena päätään.

Aiyu vilkaisi myös suojatien suuntaan ja naurahti hivenen nolostuneena puna yhä kasvoillaan.
-No..mä vaan unohduin ajatuksiini ni en tajunnu, hän sanoi. Hän sipaisi hiukisiaan kevyesti ja seurasi Hiroa tien ylitse. Hän painoi päätään hivenen alemmas kuullessaan toisen torut mutta nyökäytti päätään. Hän vilkaisi sitten kaupan suuntaan ja nyökytti päätään monta kertaa. Aiyu nappasi Hiron kädestä kiinni edes ajattelematta asiaa kauheasti ja veti toisen perässään kauppaan. Vasta siellä hän tajusi pitelevänsä toista kädestä ja irrotti otteensa äkisti. Hän vilkaisi hivenen punastuneena Hiroa ennen kuin asteli hakemaan sen Hello Kitty -pehmolelun. Poika sulki sen syliinsä onnellisesti huokaisten ja tutki hetken aikaa ympärillään olevia muita tavaroita.

Samin suu levisi hymyyn ja hänkin lähti rohkeammin laulamaan kertosäettä Nigelin mukana, edelleen kumminkin sen verran hiljaisemmalla äänellä, ettei ympärillä olevat ihmiset olisi kuulleet. Hän vilkaisi nopeasti Lisaa ja väläytti pikaisen virnistyksen.

Hiro ei huomannut mitään outoa kädestä pitämisessä, ajatteli ehkä vain, että Aiyu halusi päästä nopeasti kauppaan ja raahasi häntä perässään kun hän oli liian hidas. Hän naurahti kevyesti heidän päästessään kaupan sisään ja Aiyun sulkiessa kissapehmolelun syliinsä.
"Sä taidat tosissaan rakastaa noita", Hiro totesi hymyillen ja nyökähti hieman pehmolelun suuntaan, joka kurkki nyt Aiyun käsien takaa.

-

Kertosäkeen jälkeen Nigel innostui laulamaan kappaleen toista säkeistöä.
"Tonight I wanna see it in your eyes, feel the magic. There's something that drives me wild and tonight we're gonna make it all come true", hän lauloi eläytyen kappaleeseen, nappasi Samin käden jossain välissä ja nosti sen omansa mukana hänen rinnalleen, päästäen pojan käden sitten otteestaan.
Lisa hymyili vain leveästi Samin virnistäessä hänelle. Nuo tulivat toimeen niin mutkattomasti..

-Jooo. Mul on ihan kaikki Hello Kittyt mitä vaan oon löytäny. Ja sit mul on vaatteita ja laukkuja ja läppäri ja ja ja, Aiyu selitti innoissaan silmät kimallellen. Hän hali vielä hetken aikaa pehmolelua ennen kuin kävi maksamassa sen kassalle. Hän palasi sitten Hiron luokse.
-Nyt voidaan mun puolesta mennä, hän sanoi hymyillen mutta huomasi vielä eräässä nurkassa Hello Kitty -kynsitarroja jotka kävi kiirenvilkkaa ostamassa. Aiyu hymyili Hirolle hivenen ja asteli sitten toisen perässä ulos kaupasta.

Hiro hymyili huvittuneena Aiyun innostuksen purkaukselle. Hän odotti rauhassa, että toinen sai ostettua pehmolelunsa ja hetkeä myöhemmin vielä kynsitarransa ja astui sitten ulos kaupasta kadulle.
"Onko sulla toiveita minne mennään syömään? Halusitko sä sitä hampparia?" Hiro kysäisi Aiyulta kääntyen katsomaan häntä.

Aiyu roikutti Hello Kittyä kädessään ja hymyili.
-Hampareitaa, poika hihkaisi iloisesti ja kikatti sitten. Hän taputti käsiään yhteen. Poika punastui sitten taas ja peitti suunsa kikattaen taas hiljaa.
-Tuol päin on semmonen kiva paikka mist saa kaikennäköst, hän sitten sanoi osoittaen keskustaan päin.
-Jos mennään sinne?, hän ehdotti.

Aiyun kikatus sai Hiron nauramaan kevyesti ja hän virnisti pienesti.
"Okei. Sinne siis", hän sanoi lähtien tarpomaan Aiyun osoittamaan suuntaan.
"Ootko sä millon alottanut noiden Hello Kitty -tavaroiden keräilyn?" Hiro kysyi sitten kiinnostuneena kävellessään, katsahti Aiyua vierellään.

Aiyu hymyili pienesti ja katseli pehmoleluaan. Hän vilkaisi nopeasti Hiroa ja kikatti sitten hiljaa.
-No oon mä niin kauan ku vaan muistan. Ainanki jostai viisi vuotiaasta saakka, hän sitten kertoi ylpeänä ja painoi taas Hello Kittyä rintakehäänsä vasten.
-Jos joskus haluut ni voit tulla katsomaa mun kaikki Hello Kitty -tavaroita, poika sanoi sitten hymyillen ujosti.
-Tuolla se on, hän sitten hihkaisi iloisesti.

Hiro nyökähti Aiyun ehdotukselle tulla käymään joku kerta. Häntä todellakin kiinnosti kuinka paljon Hello Kitty -tavaraa toinen oli saanut kerättyä jopa yhdessätoista vuodessa.
Hän kohotti katseensa nopeasti kuullessaan Aiyun hihkaisun ja etsi katseellaan ruokapaikkaa. Sen paikantaessaan hän suuntasi askeleensa sitä kohti ja tarkkaili paikan ikkunoita kiinnostuneena.
"Niin mitä kaikkea täällä sit on?"