Osa#8

Nigel nousi takaisin istuma-asentoon sängynlaidallaan ja otti paketin vastaan. Hän avasi sen turhia hienostelematta ja jäi pitelemään paitaa ilmassa kasvojensa edessä.

"Oi, kiitti", hän sanoi hymyssä suin ja nousi ylös mennen huoneessaan olevan peilin eteen, katsoen miltä paita ehkä hänen päällään näytti.

-

Zen pudisti äkisti päätään.
"Ei mua kyllä haittaa. Seuraa mitä seuraa", hän sanoi, "enkä mä mitenkään... syrji... sunlaisias. Kaikilla nyt on omat persoonansa..."

Hän pisti yhden keitetyn porkkanasiivun lautaseltaan suuhunsa.
"Itseasiassa mä itse olen enemmänkin miesten perään", Zen paljasti silmissä välähtäen hetken ajan haikeus, mutta hän vain hymyili pienesti. "Tai oikeastaan vain miesten."

Hideaki hymyili ja jäi katselemaan hetkeksi Nigeliä.
-Toivottavasti se sopii sulle..., poika sanoi ja ja kellahti sängylle makaamaan seurailessaan yhä toista katseellaan. Olikohan tuo oistanut hänelle mitään.

--

Miyu hymyili ja nyökkäsi.
-No jos et osannut jo päätellä niin miesten perään mäkin oon, hän sanoi naurahtaen ja katseli toista.

Nigel peilaili itseään ja uutta paitaansa vielä hetken ennen kuin tajusi oman lahjansa. Hän asteli vaatekaapilleen alkaen tonkimaan sen kauimmaista alakulmaa, koittaen löytää sieltä pussin, jossa oli jouluaiheisia pieniä kuvia.
Sen löydettyään Nigel kulki sängyn luo Hideakin viereen ja ojensi sen tuolle.

"En osaa paketoida, joten jouduin ostamaan pussitkin", Nigel sanoi hymähtäen ja odotti toisen reagointia pieneen pehmoiseen nalleen.

-

Zen nyökkäsi hitaasti ja kurotti sitten ottamaan vesilasistaan huikan. Hänen katseensa hakeutui kuitenkin hetken päästä taas Miyuun ja ajatukset poikkoilivat siinä, että hän ihmetteli, kuinka tuo ulkonäkö vain oli mahdollista.

Hideaki hymyili ja kiitti. Hän nosti nallen pusista ja katseli sitä hetken.
-Kawaii.., poika sanoi ihastuneena ja hymyili haliessaan pientä nallea.
-Tosi suloinen, hän sanoi.

--

Miyu siemaili vain viiniään ja oli jäänyt taas katselemaan ympärilleen ravintolassa. Hän hymyili tarjoilialle kun tämä kävi hakemassa alkuruokalautaset pois. Miyu käänsi sitten katseensa takaisin Zeniin ja hymyili tällekkin.

Nigel katseli Hideakia ja hymyili toiselle leveästi.
"En oikein tiennyt mitä sulle ostaa", hän sanoi ja huokaisi helpottuneena. "Hyvä että pidät."

-

Zen siirsi kätensä tieltä tarjoilijan hakiessa lautaset pois. Hän istuskeli paikoillaan, kädet sylissään ja katseli ympärilleen vastaten pienellä hymyllä Miyun luomaan hymyyn.

Hideaki hymyili ja suukotti Nigelin poskea.
-Tää on just ihana..., hän kehui ja katseli taas nallea käsissään. Nyt hänellä oli jotain mitä halia öisin sitten kun ei enää Nigelin kanssa asunut.

--

Miyu hymyili vain ja sipaisi taas hiuksiaan pois kasvoiltaan.
-Ootko sä just eronnut..tai jotain sinne päin, hän uteli varovasti.
-Vaikutat niin varautuneelta ja surulliselta.

Ren nyökkäsi pienesti ja lämmitteli käsinää mukin kylkiä vasten.
Ihan mukava mies tuo vaikutti olevan.. molemmat noista

-Ren. Haluisitko sä hetkes tulla auttamaan ruuan laitossa?, Haru kysyi ja ilmestyi hetkeksi olohuoneen puolelle.

Nigel hymyili ja vilkaisi peiliin takanaan tarkastaen ulkonäkönsä. Sipaisten tummia hiuksiaan silmiltään hän käänsi katseensa Hideakiin.
"Aletaanko me sitten lähtemään?"

-

Zen säpsähti hieman ja katsahti Miyua.
"Bingo", hän mumahti ja käänsi katseensa muualle. Ei hän tahtonut nostaa tätä aiheeksi. Vai oli hänestä niin helposti luettavissa mitä hänen elämässään oli meneillään.

-

Chojiro tutkiskeli papereitaan ja hymyili itsekseen. Toivottavasti Haru tulisi pitämään hänen lahjastaan.
Hän kurottautui ottamaan oman glögimukinsa ja maistoi juomaansa jatkaen papereidensa tarkistelua.

Hideaki nyökkäsi.
-Lähetään vaan, hän sanoi ja sujautti muutaman rannekorun käteensä.

--

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Vaikutat vaan vähän onnettomalta, hän sanoi varovasti.
-Mutta ajattelin vain kysyä...ei meidän siitä tarvitse alkaa puhumaan, hän sanoi.

Ren vilkaisi Chojiroon ensin ennen kuin nousi ylös.
- tietysti.. parempi että autan enkä ihan ilmaseksi syö vaan

Haru hymyili hivenen.
-Jos voisit kattaa pöydän ja nostella tuolta jääkaapista noita ruokia siihen, hän pyysi.

Nigel lähti jo eteiseen napaten matkan varrella lompakkonsa ja kännykän pöydältä. Hän sujautti molemmat kireiden farkkujensa taskuun pysähtyessään naulakon luo ja veti sitten takin ylleen. Hän tunki jalkansa tennareihinsa - talvikenkiä poika ei ollut jaksanut hommata - ja asteli, takin vetoketjua kiinni vetäen keittiön ovelle.

"Me lähdetään Hideakin kanssa nyt sen veljelle. Nähään sitten illemmalla", Nigel ilmoitti Ryulle ja Chikalle kumartuessaan pistämään kenkiensä nauhoja kiinni. Nousten sitten hän haki lila-mustan kaulahuivinsa, jonka kietoi tiiviisti kaulansa ympäri.

-

Zen nyökkäsi ja hipelöi servettiään, joka lepäili, hieman rypistyneenä kulmasta, hänen vieressään pöydällä.

"Meillä oli vaan ollut niin pitkä suhde, etten uskonut sen loppuvan niin yhtäkkiä", hän mutisi selitykseksi ja teki äänenpainollaan selväksi, ettei tahtonut sen enempää asiasta puhua.

Hideaki sujautti kengät ja takin päälleen. Hän nappasi sitten vielä paperikassin mukaansa.
-No mennään sit, poika sanoi ja avasi oven huudellen myös heipat Chikalle ja Ryulle.

--

Miyu nyökkäsi ja katseli Zeniä hetken aikaa.
-Mulla ei ole koskaan edes ollut pitkä aikaista suhdetta...olen aina mielummin päässyt uralla eteenpäin...mutta näin jouluisin ja muutenkin pyhinä se kostautuu kun ei oikeastaan ole läheisiä joiden kanssa viettää juhlia.

Ren teki mitä pyydettiin ja tekisi enemmänkin mielellään. Oli jotenkin inhottava jos voisi korvata tätä toisen ystävllisyyttä

Haru hymyili hivenen.
-Voisitko sä kattoa ettei toi kastike pala pohjaan niin käyn sillä aikaa vaihtamassa vaatteet, hän vielä pyysi.

- Tietty, Ren lupasi ja siirtyi kattilan vierelle. Hänestä tulisi hyvä kotiapulainen..

-Kiitos, Haru sanoi hymyillen ja hävisi keittiöstä. Hän suukotti siinä ohi mennen Chojiroa ja asteli sitten heidän makuuhuoneeseensa vaihtamaan vähän siistimpää vaatetta päälle.

Nigel nyökäytti päätään ja kaappasi vielä asunnon avaimet takkinsa taskuun, ennen kuin sujahti ovesta ulos Hideakin perässä. Hän niiskaisi pienesti päässessään ulkoilman pienoiseen koleuteen.

"Tänä jouluna mulla tulee olemaan hyvä aamianen, jos sun veljes on tosiaan jo tehnyt kunnon muonat", hän sanoi virnistäen ja tunki kätensä lämpimään takintaskuihin. Poika kun ei ollut vielä mitään muuta ehtinyt syömään kuin suklaakonvehdin.

-

Zenin sisällä kirpaisi pieni sääli toista kohtaan. Ei pyhäpäiviä ollut tarkoitus viettää yksin, vaan juhlia niitä itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.
"No, mä pidän sulle seuraa tän joulun, jos se hieman helpottaa", hän sanoi pieni, kevyt hymy kohonneena huulille.

-

Sachi katsahti Wakakiin ja hymyili tunnistaessaan miehen.

"Ai, terve. Ja hyvää joulua sullekin", hän toivotti rapsutellen kissanpennun pehmoista turkkia.
"Mitä Zenillä muuten menee?" Mies vielä kysäisi, hiljempaa tosin, ettei sanat ylettyneet Johnin korviin.

Ren sekoitteli kastiketta ja toivoi ettei polttaisi pohjaan.

Hideaki naurahti vain ja lähti astelemaan kohti Harun asuntoa.
-Se ei onneks asu kaukana, hän sanoi hymyillen ja heilutteli paperikassia kädessään.
-Nii oisitko sä jotain halunnu niille käydä ostamas täs matkal?

--

Miyu hymyili hivenen.
-No kyllähän se vähän, hän sanoi nyökäten.
-Yleensä linnottaudun vaan kotiin.

--

Haru vaihtoi päälleen siistin punaisen t-paidan sekä tumman violetit farkut ennen kuin ilmostyi hiuksiaan harjaten takaisin keittiöön.

Ren oli kaivellut laatikosta lusikan jotta saisi maistettua kastiketta ja pyyteli anteeksi tajutessaan Harun jo palanneen.
- hyvää..

Haru hymyili hivenen.
-Ei haittaa ollenkaan...ja hyvä jos se on hyää, hän sanoi. Mies nosteli uunista muutaman vuuan pöytään ja koko asunnossa leijaili jo herkullinen tuoksu. Hän vilkaisi sitten kelloa.

Nigel hymisi tyytyväisenä ja asteli Hideakin vierellä.
"Joo, jotain pientä", hän myönsi ja pyöritteli takkinsataskussa avaimiaan. "Kunhan kaupat on vielä auki."

-

Zen nyökkäsi toistamiseen nojaten leukaansa toiseen käteensä.
"Kuulostaa ihmeen paljon multa", hän mutisi, lisäten vielä hiljaa: "vaikkei mulla kyllä kotiakaan enää ole."

-

Chojiro vilkaisi Harua tuon astellessa makkarista takaisin keittiöön ja katseli tuon asuvalikoimaa, jatkaen sitten papereiden pläräämistä. Herkullisen tuoksun levitessä asuntoon hän pisti paperit syrjään ja nousi ylös, astellen keittiöön, josta tuoksu oli lähtöisin.

Ren siirsi kattilan pois liedeltä kun kastike alkoi olla valmis ja uteli josko voisi jotakin vielä tehdä