Osa#8

Tetsu viskasi savukkeensa hankeen huokaisten ja taputti siskoaan olalle.
- omat on hautajaisensa.. isoveli ei oo aina pelastamassa, mies mumisi ennen kuin asteli sisälle.

Ren pomppasi kiljahtaen ylös kun pulsu päätti käydä pitkäkseen penkille. HYIII

Zen tajusi vähentää itsekin vaatekerrostaan. Häpeillen vaaleaa huppariaan, Miyun kauniiseen mekkoon verrattuna, hän asetti takkinsa tuolin selkänojalle ja otti itselleenkin menun. Juomaa kysyessä hän pyysi pelkkää vettä.

Samalla selaillessaan ruokalistaa Zen vilkuili pöydän toisella puolella istuvaa Miyua. Tarkemmin katsottuna nuo kauniit kasvonpiirteet olivat jotenkin etäisesti tutut miehelle, mikä sai hänet hieman hämmentymään. Mistä hän voisi tunnistaa toisen, koska oli varma, ettei ollut toista koskaan aijemmin tavannut.

-

Nigel ynähti hiljaa ja raotti sitten raskaita luomiaan. Kuka ihme uskalsi herättää hänet untenmailtaan. Kulmiaan rypistäen hän räpäytti silmiään muutamaan otteeseen ja sai sitten katseensa tarkennettua poikaan hänen vierellään.

Tunnistettuaan toisen Nigelin suupielet vääntyivät pieneen virneeseen ja hän niiskaisi flunssaansa.
"Samaten", hän mutisi Hideakille aamukäheällä äänellä.

-

Sachi hymyili kevyesti takaisin Johnille ja pyysi päästä peremmälle. Hän astui kynnyksen yli sisälle lämpimään taloon ja rapsutteli hajamielisenä kissanpentua sylissään.
"Ajattelin tulla toivottamaan hyvät joulut", hän sanoi kaverilleen ja vilkaisi syliinsä. "Ja tuomaan tällaisen karvasen lahjan sulle."

Chika virnisti iloisesti ja suuteli Ryua uudellen.
-Mmm jos sut saan niin en tarvitse muuta, poika sanoi.

-

Miyu selaili vain ruokalistaansa hiljaisena kunnes sai päätettyä mitä halusi. Hän laski menun käsistään ja siemaili viiniään nostaen katseensa Zeniin.
-Aah en oo tajunnut nimeäskään vielä kysyä, hän sanoi hymyillen.

-

Hideaki hymyili ja törkki nenällään Nigelin kaulaa.
-Mmm ja huomenta. Ootko kipeänä, poika uteli ja veti peiton toisen päälle.

-

Nobu katseli Tetsua kun tämä tuli sisälle ja vilkaisi sitten Yuraa. Hän nousi ja asteli Tetsun luo.
-Voisitko sä olla vähän kohteliaampi.., mies pyysi.

Zen katsahti ylös menustaan.
"Ai, joo. Mä olen Zen Midoca", hän esittäytyi ja olisi hymyillyt, jos hänen poskilihaksiinsa ei olisi jo tehnyt kipeää aijemmat hymyt. Hän ojensi oikean kätensä käteltäväksi Miyulle pöydän ylitse.

-

"Flunssaa... vihaan talvea", Nigel mutisi ja sulki jälleen silmänsä tarkertuen vieressä olevaan lämpimään kehoon toisella kädellään, kun taas toisella veti peittoa tiiviisti ylleen.

- käyttäydyn tasan niin kuin mua itseäni huvittaa.. jos mä häiritsen sua ja parturias ni menkää sen perheen luo, Tetsu sanoi ja jatkoi matkaansa keittiöön.
Joko sitä ruokaa saisi

Miyu esitteli itsensä ja kätteli toista hymyillen yhä.
-Joko päätit mitä aijot syödä?, hän uteli.

-

Hideaki nyökkäsi ja kömpi peiton alle Nigelin seuraksi jääden silittelemään pojan hiuksia.
-Sain ekan palkkani, hän sanoi hymyillen.

-

Nobu tuhahti vain ja asteli takaisin Yuran luo sohvalle

Hina vilkaisi Tetsua.
-Viel menee hetki ennen ku ruoka on valmista, hän sanoi.

- vatsa kurnii jo..en syöny mitää eilenkään et tänää söisin kunnolla sit, Tetsu sanoi ja istui jo valmiiksi alas.

Hina hymyili hivenen ja pörröti Tetsun hiuksia.
-Voi rukkaa..no ota siitä nyt jo ruokaa sitten, hän sanoi.

Tetsu närpi ruokaa lisää suuhunsa ja toivoi sen vatsan kurnimisen nyt loppuvan edes.
- no en muuteskaan koko iltaa voi tääl olla.. on mullakin perhe.. isä kai pärjää noide kans ihan hyvin?

Ren suoristi takkiaan ja kohotti rillejään hiukan. Tästä olisi paineltava pian johonkin.. hakemaan kaupasta valmis sapuskaa.. ja ehkä vuokraamaan leffan niin siinähän se joulu menisi kivasti

-Kai se pärjää, Hina sanoi ja nyökkäsi. Hän huuteli sitten muitakin syömään ja nosti loput ruuat pöydälle.


Haru asteli kohti ruokakauppaa hyräillen joulu lauluja. Hän oli unohtanut ostaa muutamat tarvittavat ainekset joulu ateriaa varten ja olikin siksi sännännyt ulos tautessaan etteivät kaupat koko iltaa auki olisi.

Tetsu sanoi nopeasti ettei halunnut istua Nobun vieressä ennen kuin kääntyi parempaan asentoon. Aivan kuin olisi joku pikkumuksu. No vanhempien oman mielenterveyden vuoksi laittaisivat veljekset istumaan kauas toisistaan.

Ren lähti laahustaamaan kaupalle ja koitti matkalla kaivella kolikoita taskustaan

Hina hymähti vain ja katseli Nobua joka istahti toiseen päähän pöytää.

Haru kaiveli lompakkonsa esille ja tarkisti että hänellä rahaa olisi. Hän ei kiinittänyt huomiota mihin käveli ja törmäsikin toisesta suunasta kauppaa lähestyvään poikaan.

- Anteeksi!, Ren huudahti heti kuin syy olisi ehdottamasti ollut hänen. No olihan poika aika ajatuksissaan siinä vaellellut eteen päin.
-.. ei kai teihin sattunut?

Haru hymyili ja pudisti päätään.
-Ei ollenkaan ja en mäkään kyllä eteeni pahemmin katsellut, hän sanoi hivenen pahoittelevasti.

Ren perääntyi hiukan kauemmas toisesta ja kumartui noukkimaan maasta pudottamiaan kolikoita jotka nopeasti pudotti taskuihinsa.
- ei.. kyllä syy oli mun

-Noh noh...ei se nyt yksin sun ollut, Haru sanoi hymyillen ja nosti kolikon jalkojensa juuresta. Hän ojensi sen pojalle.
-Säkin kenties viime tipan joulu ostoksia tekemässä?

Ren kiitti ja pudotte senkin takkinsa taskuun samalla kun pudosti päätään.
- tulin vain noutamaan jotakin yksinkertaista syötäävää.. muuten vain syötäväksi. EI mitään jouluateriaa

Haru katseli toista hetken aikaa.
-Ootko sä viettämässä yksin joulua vai?, hän uteli.

- No eikö semmonen nyt oo aika tavallista nykyaikana?, Ren sanoi ja haroi hiukan hiuksiaan. Tässä paikallaan seisoessa tuli nopeasti kylmä..
- mut joo.. yksin vietän

-Voi sua parkaa..., Haru sanoi ja katseli toista hetken.
-Ah...sinne kauppaan pitäis varmaan mennä ennen kuin se kiinni menee.., hän sanoi vilkaisten kaupan ovien suuntaan.

- Ja ennen kuin jäätyy.., Ren jatkoi ja harppoi kaupalle avaten toiselle oven. Hassua että joku ihan tuntematon välitti toisten joulusta

Haru asteli Renin perässä kauppaan ja jäi etsimään tarvittavia asioita mietteissään. Hänen kävi toista sääliksi. Ei kenenkään kuuluisi joulua yksin viettää.

Ren pysähtyi tutkimaan valmisruokia ja koitti miettiä mikä olisi ehkä hiukan juhlavampaa. Jotain hyvää nyt ..

Haru keräili koriinsa tarpeellisia tavaroita ja kulki pian Renin ohi. Hän pysähtyi kuitenkin.
-Tää saattaa kuulostaa vähän oudolta mutta haluaisitko sä tulla mun luo viettämään joulua...mun miesystäväni on siellä myös...ja mun pikkuveli tulee varmaan käymään...ja ois koti tekosta ruokaa ja seuraa, hän ehdotti hymyillen hivenen.

Ren kääntsi katseensa mieheen ja tutki tuota katseellaan. Mistä hän tiesi jos tuo kaikki oli jotakin peitetarinaa ja hänet pilkottaisiin ja hän saisi kunnian olla osa joulun juhlaateriaa?
Toisaalta, mitäs menetettävää tässä oli? Voisihan olla että hän pääsisikin todella lämpimään ja mässäämään toisten ruokia. Sopi hänelle!
- okei.. jos se on ihan okei. ni miksihän ei