Osa#8

Haru hymyili toiselle lämpimästi.
-Tiedän että muo jää vaivaamaan jos en pyydä suo mukaani, hän sanoi.
-Onko sulla jotain mitä välttämättä haluaisit joulu pöytään...vielä ois mahdollisuus vaikuttaa, hän sanoi hymyillen hivenen.

- e-ei ole! mä syön ihan mitä vaan.. ei mulla mitään erikois toiveita ole, Ren sanoi ja huitoi kösillään ilmaa
- kiitos kauheasti..

Haru hymyili ja nyökkäsi.
-No hyvä kun nappasin sut mukaani niin saan kanto apua, hän sanoi naurahaten ja jatkoi matkaansa hyllyjen välissä napaten vielä lopuksi muutaman lisä karkkirasian mukaan.

Ren kulki kiltsiti perästä. Toki hän kantelisi kasseja..
- se on vähintä mitä voi ntehdä.. en mä halua ihan ilman vastapalvelusta tulla teidän kotiinne syömään

Haru hymyili vain ja asteli kassalle lätkien ostoksensa hihnalle ja napaten vielä muutaman muovipussin mukaan.
-Minkä ikäinen se olet?, hän uteli toiselta.

- täyttäny just 19.., Ren sanoi samalla kun seuraili mitä hihnalle ilmestyisi.

Haru nyökkäsi.
-Vähän vanhempi siis kun mun pikkuveli, hän mietti ääneen ja maksoi ostokset.

Ren tuohon mitään sanonut. nyökkäsi vain hiuka.. no olihan se kiva tietää jos se veli kerta oli paikalle ilmestymässä.
- voit.. sanoa sille miehelles että oon joku koditon.. ni sei ehkä suutu kun tuot mut mukanas

-En mä usko että se mulle suuttuu, Haru sanoi hymyillen.
-Varsinkaan sitten kun saa lahjansa, hän vielä lisäsi ja pakkassi tavarat muovipusseihin.

Zen veti kätensä takaisin ja loi vilkaisun listaan edessään nyökäten. "Enköhän."

-

Nigel hymisi avaamattaan silmiään.
"Sepä hienoa", hän totesi ja nautti lämpimistä oloistaan.

-

Yura siirtyi Nobun perässä keittiöön. Hän istahti Nobun viereiselle paikalle tarkkaillen katseellaan houkuttelevan näköistä ruokaa.

Miyu hymyili ja katseli Zeniä hetken.
-Minkä ikäinen sä olet?, hän uteli ja sipaisi hiuksensa korvansa taa.

-

Hideaki hymyili ja painoi päänsä Nigelin päätä vasten.
-Mut sit joudun muuttaa omaa kämppään kun en voi sunkaa nurkissa loppu elämääni asua, hän sanoi naurahtaen.

-

Nobu hymyili hivenen ja kehui että kaikki näytti hyvältä.

Hina kehotti kaikkia vain aloittamaan syöminen.

Zen laski ruokalistan pöydälle lepäämään käsistään ja rapsutti hieman päälakeaan.
"Yheksäntoista..." Hän mutisi vastaukseksi naurahtaen päänsä sisällä. Ainakin hänelle itselleen hän vaikutti paljon vanhemmalta kuin oli. Todellakin. Tämän ikäisenä kuuluisi vielä pitää hauskaa ja olla vasta elämänsä alussa.

-

Nigel rypisti otsaansa silmien pysytellessä yhä kiinni.
"Hitto", hän mumisi suipistaen huuliaan. Hän oli jo tottunut pitämään Hideakia kainalossa yöllä aijemmin olleen tyynyn sijasta.

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Mä olen jo kaksikymppinen, hän sanoi naurahtaen ja siemaisi taas viinistään. Hän oli kyllä luullut toista vanhemmaksi.

-

Hideaki naurahti.
-Mutta kiva tietää ettei mulla ole mikään hoppu muuttaa täältä pois...mielelläni jäisin tänne kyllä asumaan, hän sanoi hymyillen hivenen.

Zen vilkaisi nopeasti Miyua ylhäältä alas ja hymähti hieman. Totuus Miyun olevan vanhempi kuin hän, yllätti Zeniä melkoisesti, vaikkei sitä näyttänytkään. Toinen oli kuin joku mallitähti jostain nuorentavan voiteen mainoksesta...

"Hetkinen", Zen sanoi yhtäkkiä hänen mieleensä noustessa suuri mainosjuliste naismallista.
"Satutko sä olemaan malli?"
Mies katsoi toista silmiään räpytellen. Paskat... oliko hän mennyt törmäämään julkkikseen?

-

"Ahdastahan se on", Nigel myönsi jo vähemmän unisesti. Poika oli ollut jo liian kauan hereillä, joten hän alkoi vähitellen virkeytyä.
"Muttei se mua ainakaan haittais, niin kuin ei tähänkään mennessä ole", Nigel sanoi hieman vääristellen totuutta ja veti pientä ja lämmintä kehoa vierellään lähemmäs.

Miyu naurahti ja nyökkäsi.
-Joo...olenhan mä, hän sanoi ja hymyillen hivenen ja siveli viinilasinsa kylkeä.

--

Hideaki hymyili ja painautui mielellään lähemmäs Nigeliä.
-Hmm...kyllä mun on pakko jossain vaiheessa pois muuttaa...mutta ehkä voisin asua siihen asti kunnes löydän mukavan asunnon ja vähän vakituisemman ja paremman työn, hän sanoi.

- Vihdoinkin, Tetsu sanoi ja oli jo aikeissa lapata ruokaa lautaselleen kun Nao läpsäisi tuon kättä ja sanoi vieraiden ottavan ensin ja tuhmat pojat saivat ruokansa muutenkin viimeisenä.

Ren nyökkäsi ja katosi toiseen päähän pakkaamaan

Hina hymyili ja istahti alas. Hän uteli sitten mitä Naolle kuului?

-

Haru asteli hyräillen kohti kotia ja päästi Renin sisälle kerrostaloon lähtien astelemaan portaita ylös.

Zen jäi hiljaiseksi ja katseli miestä edessään, tajuten siirtää sen silti hetken päästä muualle, ettei katse alkaisi tuntua painostavalta.

"Muistelinkin, että olisin nähnyt jonkun ihan näköses jossain", hän sitten sanoi ja alkoi tuntemaan olonsa hyvin pieneksi ja vähäpätöiseksi, joka olijoutunut nyt aivan väärään paikkaan. Tällainen normaali, laiska juippi sopinut hienostuneen naismallin seuraan sitten laisinkaan.

-

"Mh.. kait se tulee jossain välissä pakostikin vastaan", Nigel sanoi loppulauseen hukkuessa huulilta karkaavan haukotuksen alle.
Hän raotti silmänsä ja nousi hitaasti istumaan sängyllään.

-

Yura tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi Naon toruessa poikaansa ruoan ottamisesta. Hän vilkaisi pikaisesti Tetsuun ja otti sitten nopeasti lautaselleen ruokaa, että muutkin saisivat.

Nao sanoi hänelle kuuluvan ihan hyvää. Mitä nyt töissä vain kauhea kiire oli ja istui alas vapaalle paikalle ennen kuin otti ruokaa.

Tetsu odotteli vuoroaan nurisematta ja koitti olla tuijottelematta isäänsä kiukkuisesti.

Ren katseli rappua samalla kun seurasi Harua.
- ihan kivalla paikalla asutte

Miyu hymyili vain ja sipaisi taas hiuksiaan.
-No työ se on missä mikätahansa muukin. Mitä sä teet työkseks, hän uteli.

--

Haru painoi päänsä Nigelin syliin.
-Tuu mun kanssa veljeni luo...saat mahantäydeltä ruokaa...., hän pyysi. Ei hän halunnut yksin mennä katsomaan kun Haru ja Chojiro kuhertelivat.

--

Nobu hymyili ja otti ruokaa Yuran jälkeen. Hän vilkaisi myös Tetsua ja laski kätensä Yuran jalalle pöydän alla.

Hina hymyili ja nyökkäsi. Hänkin otti vuorollaan ruokaa.

--

Haru kaivoi avaimensa ja kiitti. Hän avasi asunnon oven ja huhuili eteisessä.
-Chojiroo...

"Tiskaan syrjäpubilla", Zen vastasi tuhahtaen ja hymyili sitten hieman. Oli mukava tavata joku melko tunnettu henkilö, joka ei ollut, ainakaan vielä, täynnä itseään kuten useimman julkimot.

-

Nigel vilkaisi alas syliinsä ja nojasi takakenoon käsiinsä.
"Eikö se ole vähän tungettelevaa... Jouluhan on perheiden yhteistä aikaa ja ni edespäin."

-

Yura hymyili pienesti katsahtaen Nobua vierellään ja maistoi ruokaansa.

-

Chojiro oli taas hautautunut papereihinsa ja näpytteli tietokonettaan tällä kertaa keittiönpöydän ääressä. Kuullessaan oven käyvän ja Harun äänen kantautuessa huoneiden lävitse hän ryhtyi nopeasti keräämään papereitaan kasaan ja läimäytti kannettavansa läpän alas. Hän raivasi tavaransa keittiönpöydän sivuun ja nousi tuolinsa äärestä.

Chojiro asteli eteiseen ja hymyili nähdessään Harun. Hän kulki tuota vastaan kietaisten kätensä pienemmän miehen ympärille ja suuteli kevyesti tuon huulia.
Hän huomasi vieraan hahmon Harun takana ja räpäytti silmiään muutaman kerran.
"Kenetkäs sä toit mukanas?" Hän kysyi hymyillen hieman hämillään, kädet yhä Harun ympärillä.

Ren veti kätensä taskustaan ja tervehti miestä ja esitteli itsensä.
- Anteeksi herra, mutta teidän.. puolisonne vain halusi olla ystävällinen näin jouluna.. ja tarjosi minulle illallista, nuorukainen sanoi hiukan hermostuneena.

Tetsu nappasi lopulta ruokaa lautaselleen kun muut olivat saaneet. Aina häntä sorrettiin

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-No on se työ sekin, hän sanoi ja pyysi tarjoilialta haluamansa ruuan.
-Ei mallin työkään aina niin ihanaa ole...

--

-Ei...mun veli pitää joulusta ja kuka tietää ketä se on poiminu kadulta joulua viettämään, Hideaki sanoi naurahtaen.
-Tulisit nyt...jos sulla ei parempaa tekemistä ole, hän pyysi.

--

Nobu söi yhdellä kädellä ja hymyili. Olipa Hina tehnyt taas kerran mainiota ruokaa.

--

Haru hymyili hivenen ja käänsi katseensa poikaan. Äh ei hän edes toisen nimeä ollut muistanut kysyä.
-En voinut olla pyytämättä kun raukka oli joulua yksin viettämässä, hän vielä lisäsi.

Zen nyökkäsi hieman ja kertoi Miyun jälkeen tarjoilijalle mitä tahtoi ateriakseen.

-

Nigel hymähti ja siirsi toisen kätensä pörröttämään hellästi Hideakin ruskeaa hiuskuontaloa.

"Mitäpähän haittaa siitä sitten olis, kun en ole muutenkaan menossa viettämään Englantiin joulua tänä vuonna", hän sitten totesi ja läsähti takaisin pitkäkseen pää upoten pehmeään tyynyyn.

-

"Ah, no siinä tapauksessa", Chojiro sanoi kuunneltuaan molempien selitykset. Eipä häntä haitannut sen kummemmin, jos kerran Haru muita tahtoi mukaan joulunviettoon.
"Mä olen Chojiro, kuten varmaan osasitkin päätellä äskisestä", hän esittäytyi hymyillen ja vapautti Harun vihdoin otteestaan, että toinen saisi sentään ulkovaatteet yltään.

Miyu katseli Zeniä hetken aikaa.
-Ah...haluaisitko sä kenties tällaisen?, hän kysyi ja penkoi laukustaan hienossa rasiassa olevan kalliin miesten merkkikellon.
-Sain sen...ja ei mulla sille ole käyttöä.

--

Hideaki hymyili ja veti nenäänsä pitkin Nigelin rintakehää näykäten toisen leukaa ennen kuil lässähti tuon päälle makaamaan.
-Mmm...Onko muuten Ryulla ja Chikalla jotain säpinää??

--

Haru hymyili hivenen ja riisui takkinsa sekä kenkänsä.
-Ja mä olen Haru jos en vielä esittäytynyt, hän sanoi ja lähti sitten kiikuttamaan ruoka ostoksia keittiöön ja jatkamaan ruuanlaittoa.