Osa#8

Ryu näytti ilkikurisesti kieltä Chikalle, muttei millään tohtinut vastata kieltävästi pojan aiempaan kysymykseen.

---

Matka Wakakin kodille sujui nopeasti. Pian he olivat jo asunnon eteisessä riisumassa ulkovaatteitaan.
"Menkää te vaikka olohuoneeseen. Ehkä telkkarista tulee jotain kivaa. Minä menen valmistamaan ateriaa", Wakaki sanoi ja poistui keittiön puolelle.

Sachi astui ensimmäistä kertaa Wakakin asunnon eteiseen. Oli hän ovella käynyt, muttei tullut kertaakaan sisälle.
Hän riisui ulkovaatteensa, jättäen ne naulaan, ja meni sitten olohuoneeseen Wakakin siskojen edellä.

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja lukitsi oven. Hän painautui toista vasten heti ja hyrisi tyytyväisenä. Poika kietoi kätensä toisen kaulaan ja suuteli toista.

--

Miyu vilkaisi Zeniä lopulta.
-Pitäiskö meidän jättää leffat tähän ja lähteä nukkumaan?, hän ehdotti.

--

-No jos vaikka kohta availtais, Marin lupasi ja Miki ryntäsi Naoton ohi olohuoneeseen katselemaan lahjoja lähempää vaikkei niihin uskaltanut vielä koskea.

Nigelin kurkusta nousi matalaa ääntä hänen vastatessa innokkaasti toisen pojan suudelmaan. Hän ripusti kätensä Hideakin vyötärölle vetäen näin häntä itseään lähemmäs.

-

Zen pakotti silmänsä hitaasti auki ja katsahti Miyua.
"Mh... jossei sua haittaa, että jää joululeffojen kattelut tähän yhteen tänä aattona, niin mikäs siinä."

-

Naoto imeskeli ja sulatteli suklaakonvehtia suussaan pysähtyessään seisomaan sohvan vierelle. Hän katsahti lahjojen luo ryntäävään Mikiin ja hymähti. Hän muisti yhtäkkiä, että hänen lahjansa Marinille oli vielä takkinsa taskussa, joten Naoto lähti sitä hakemaan.

Marin ilmestyi hetken päästä myös olohuoneeseen Mikio kannoillaan.
-Haluatko jää yöksi?, mies uteli veljeltään ja tuo pudisti päätään.

--

-Ei mua haittaa, Miyu sanoi hymyillen hivenen.
-Missä haluat nukkua? Tässä sohvalla vai mun vieressä? Mulla on iso sänky niin kyllä sinnekin mahtuu jos haluat mukavemmin nukkua, hän kyseli.

--

Hideaki hymisi suudelmaan ja painautui tiukemmin toista vasten.
-Mmmm..., poika mumisi tyytyväisenä ja vetäytyi lopulta kauemmas haukkaamaan happea.
-Haluan suo, hän sanoi ja siveli Nigelin housujen rajaa.

Naoto tonki takkinsa taskusta sormiinsa pienen paketin ja asteli sitten takaisin olohuoneeseen. Hän sujautti paketin nopeasti muiden lahjojen taakse näkymättömiin.

-

Zenin toinen suupieli kohosi hieman.
"Kyllä tässä sohvalla taitaa olla ihan hyvä", hän vastasi. Ei hän tahtonut Miyun unia häiritä unisilla valituksillaan ja, totta puhuen, hänelle oli vieläkin kiusallista edes ajatella viatonta nukkumista samassa pedissä jonkun toisen miehen kanssa.

-

Nigel naurahti ja virnisti kiusaavasti, kiepautti Hideakin seinää vasten tukemaan.
"Mm.. tiedän", hän vastasi kumartuessaan lyhyemmän pojan kaulan kimppuun, samalla räpeltäen tuon vaatteita auki.

Marin istahti sohvalle ja katseli Mikiä hetken aikaa.
-No jos vaikka Mikio lukee sulle mikä lahja on kenellekkin ni jaat ne oikeille henkilöille, hän sanoi ja Mikio alkoi auttamaan Mikiä pakettien jaossa oikeille henkilölle.

--

-Okei, Miyu sanoi ja nousi ylös.
-Mä käyn hakemassa sulle peiton, tyynyn ja lakanat, hän totesi ja hävisi omaan makuuhuoneeseensa etsimään Zenille kaikkea tarvittavaa.

--

Hideaki hymisi tyytyväisenä ja nojautui seinää vasten sivellen sormillaan Naoton kaulaa sekä olkia. Lopulta poika voihkaisi hiljaa ja alkoi availemaan Naoton housuja.

Naoto jäi istumaan lattialle lähelle lahjoja ja katseli Mikiä hymyillen.

-

Zen kiitti Miyua, ennen kuin tuo ehti kadota huoneeseensa etsimään lakanoita. Hän huokaisi hiljaa ja hieraisi otsaansa. Mitenköhän Johnin joulu eteni...

-

Nigel silitteli Hideakin kylkiä tuon paidan alla toisella kädellään, kun toisella tipautti pojan housut lattialle.
"Hoidetaanko sut eka?" Hän mumisi Hideakin korvaan siirtäen kätensä merkitsevästi tuon sisäreidelle.

Miki kiikutti paketteja sitä mukaa kun Mikio kertoi kenelle mikäkin paketti kuului. Naoton eteen tuo toi kolme pakettia joista kaksi oli Marinilta ja yksi Mikiltä. Kun lahjat oli jaettu poika alkoi availemaan omia lahjojaan hymyillen.

--

Miyu ilmestyi hetken kuluttua peiton, tyynyn ja lakanan kanssa sohvan luo.
-Tässä ois sulle nää, hän sanoi hymyillen.

--

Hideaki voihkaisi vain vastaukseski ja katseli Nigeliä.
-Mmm joo..., hän mumisi.

Naoto seuraili vain Mikin lahjojen availua luomatta vielä vilkaisua enempää huomiota omiin paketteihinsa. Hän vilkaisi pikaisesti pientä pakettia Marinin luona, joka oli häneltä. Ehkä hänen pitäisi vain kaapata se takaisin ja antaa myöhemmin. Mikion ja osalta Mikinkin läsnäolo haittoi häntä..

-

Zen nosti katseensa Miyuun ja nousi ripeästi sohvalta välittämättä siitä, kuinka puutuneet hänen jalkansa olivat pitkästä istumisesta.
"Joo, kiitos", hän sanoi ja otti petivaatteet vastaan alkaen sitten päällystämään lakanalla sohvaa.

-

Nigel hymähti ja näykkäisi Hideakin solisluuta.
"Pysytään sitten hiljaa, ettei sun veljes ala epäilemään", hän sanoi ja laskeutui sitten polvilleen lyhyen pojan eteen, laskien tuon bokserit tieltä, ja nuolaisi huuliaan.

Marin seuraili hymyillen Mikin lahjajojen avaamista. Hän kyllä hemmottelisi pojan vielä piloille kun katsoi lahja määrää minkä poika oli häneltä saanut. Mies vilkaisi Naotoa ja sitten Mikiota.

Mikio hymyili hivenen ja jäi selailemaan kirjaa jonka oli saanut veljeltään. Kirjassa oli mainittuna Tokion kaikkein hienoimmat kaupat ja putiikit ja kuvailtu vähän mitä niistä löytyi.

--

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän jäi auttamaan Zeniä pistämään peiton ja tyynyn paikoilleen.
-Voi olla että jompi kumpi kissoista tulee sun viereen nukkumaan, hän varoitti.

--

Hideaki voihkaisi ja katseli Nigeliä hivenen kärsimättömänä. Poika lupasi olla hiljaa vaikkei siitä niin varma ollut.

Haru palasi pian keittiöön.
-Haluaisitko sä sun joululahjan jo?, hän kysyi mieheltä hymyillen hivenen.

Naoto seuraili Mikiä ja Mikiota ja luovutti lopulta, ottaen käsiinsä yhden paketeistaan. Sieltä paljastui kehystelty piirros, jonka hän arvasi samantien olevan Mikiltä. Hän katseli kuvaa hymyn sulaessa hänen huulilleen ja ojentui sitten pikaisesti Mikiä kohti painaen pienen pojan päälaelle pusun.

-

Zen tunki lakanan kulmia sohvatyynyjen alle ja katsahti kissaa, jonka paikansi olohuoneesta.
"Toivottavasti ei vaan jää alle", hän sanoi rypistäen hiuman kulmiaan. Hän kun oli viime aikoina pyöriskellyt paljon nukkuessaan.

-

Nigel hiveli aluksi vain kiusaavasti Hideakin reisiä, mutta ei antanut toisen odottaa kauaa kun ryhtyi jo tuumasta toimeen.

-

Chojiro kohotti katseensa Haruun hymyn noustessa hänen kasvoilleen.
"Mikäs siinä", hän vastasi innokkuuden paljastuen äänestä, vaikka hän sitä yritti peitellä.

Miki nousti katseensa hymyillen Naotoon. Poika kiikutti sitten näyttämään Marinille mitä oli saanut lahjaksi isovanhemmiltaan. Ison paksun kirjan joka kertoi Japanin historiasta.

Marin hymähti ja selaili kirjan sivuja Mikion ihastella värillisiä kuvia.

--

-Eiköhän ne osaa varoa ja voi olla että ne ei tule...tai no Pearl nukkuu aika usein siinä sohvan selkänojan päällä, Miyu sanoi hymyillen hivenen.

--

Hideaki painoi kätensä suulleen ja voihki hiljaa painaessaan kätensä Nigelin hiusten sekaan.

--

Haru hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän nosti vasemman jalkansa Chojiron tuolille.
-Toivottavasti pidät etkä suutu, mies vielä sanoi ennen kuin rullasi lahkeensa ylös. Puolivälissä reiteä ulkopuolella oli tatuointi. Sydän jonka keskellä luki kaunin kirjaimin Chojiro.

Naoto katseli piirrosta vielä jonkun aikaa, hymy koristaessa kasvoja, kunnes laski sen viereensä lattialle. Hän katsahti vielä kahta pakettia vierellään ja päätti avata ensin isomman. Hän ojensi kätensä ja alkoi vedellä hillitysti papereita paketin yltä, jääden lopulta vain tuijottamaan äänensä menettäneenä edessään olevia merkkikenkiä. Jotka muuten näyttivät älyttömän upeilta.

Naoto nosti katseensa pikaisesti Mariniin ja sitten takaisin kenkiin. Hän alkoi räpeltämään niitä sormissaan ja halusi heti kokeilla jalkaan.

-

Zen nyökkäsi hivenen.
"No.. kunhan ei liiskaannu mun selän alle", hän sanoi, hymyili hivenen. Kaipa kissat osasivat varoa.

-

Nigel hoiti hommansa huolellisesti ja vilkaisi vähän väliä ylös Hideakin kasvoihin, saaden vain lisää tarmoa peliin tuon nautinnosta kielivistä kasvoista.

-

Chojiro oli lievästi hämmästynyt Harun nostaessa jalkansa hänen tuolilleen, eikä sitä helpottanut se, että toinen alkoi käärimään lahjettaan ylös. Nähdessään Harun reidessä komeilevan tatuoinnin hänen kasvoillaan paistoi eri tunteiden kuohu.
"Onko toi ihan oikea?" Hän kysyi ällistyneenä ja nosti kätensä Harun iholle, tatuoinnin päälle. Iho tuntui aivan koskemattomalle, mutta kuva siinä silti hämäsi.

Marin vilkaisi Naotoa ja hymyili hivenen. Hän laski sitten kirjan vierelleen. Kun Miki rntäsi availemaan loppuja lahjoja alkoi mies itsekkin availemaan pientä pakettia edessään. Hän pyöritteli hetken aikaa pientä pahvilaatikkoa käsisään ennen kuin avasi senkin. Mies jäi hiljaisena ja sanattomana tuijottelemaan sormuksia.

--

-En mä usko että ne litistyy, Miyu sanoi hymyillen. Hän epäröi hetken mutta suukotti sitten Zenin poskea.
-Öitä, mies sanoi hymyillen.

--

Hideaki voihki kättään vasten ja sulki lopulta silmänsä tullessaan Nigelin suuhun. Poika jäi huohottaen nojaamaan vasten seinää hetken aikaa voimattomana.

--

-On se...ihan aito, Haru sanoi hymyillen hivenen ja katseli Chojiroa.
-Mä haluan aina muistaa sut...joten tää on yhtä paljon lahja itsellenikin kuin sulle, hän sanoi ja katseli toista.

Naoto oli innostunut saamistaan kengistä, eikä huomannut Marinin avanneen hänen antamaa lahjaansa. Hän jätti kengät jalkoihinsa avaten sitten vielä viimeisen pakettinsa.

Siro rannekoru, mikä paperin alta oli paljastunut, sai puristettua Naoton sisältä henkäyksen, jolloin hän vilkaisi vaistomaisesti Mariniin tajuten samalla, että mies oli avannut hänen lahjansa.

Hento puna nousi hänen kasvoilleen hänen tajutessa tilanteen. Hänellä oli käsissään mittaamaton arvokas rannekoru ja Marinilla oli hänen ostamat, lähes arvottomat rinkulat, jotka juuri ja juuri taisi tajuta sormuksiksi.

-

Zen katseli Miyua hetken hiljaa ja hymyili sitten pienesti tuolle.
"Hyvää yötä", hän vastasi.

-

Nigel hymyili tyytyväisenä suoristaessaan selkänsä ja pyyhkäistessään kämmenselällään suupieliään. Hän ei turhia odotellut, vaan painoi jo suunsa seinään tukeutuvan Hideakin huulille suudellen tuota himoiten.

-

Chojiron otsa kurtistui hieman Harun sanoista. Mitä toinen tarvitsi muistoa hänestä, kun hän aikoisi aina olla tuon luona. Hän tajusi silti vetää pienen hymyn huulilleen ja siveli hieman tatuointia Harun reidessä.
"Mh... mahto sattua, kun tän otit", hän naurahti, mutta kohottautui hieman tuoliltaan, suukottaaksen Harua.

Marin nosti katseensa lopulta sormuksista Naotolle ja hymyili tuolle hivenen. Hän nousi ylös ja asteli toisen luo istahtaen tuon taakse ja suuteli toisen niskaa.

--

Miyu hymyili ja nyökkäsi häviten sitten lopulta omaan makuuhuoneeseensa jättäen oven kuitenkin raolleen jotta kissat pääsisivät sinne jos haluaisivat.

--

Hideaki hymisi suudelmaan ja kietoi kätensä Nigelin kaulaan. Hän liu'utti ne kuitenkin pian alemmas ja jatkoi toisen housujen availua.

--

-Ei oikeastaan...se oli kivun arvoista, Haru sanoi hymyillen ja sipaisi tatuointia. Hän suuteli Chojiroa hellästi.
-Pidätkö sä siitä?

Naoto pysytteli vain paikoillaan, seuraten katseellaan kun Marin siirtyi hänen taakseen. Kylmät väreet kulkivat hänen selkärankaansa pitkin miehen suudellessa hänen niskaansa. Hän istuskeli hivenen hermostuneena siinä Marin takanaan ja räpläsi käsissään olevaa rannekorua.

-

Zen haukotteli hieman kätensä suojassa ja rupesi sitten vähentämään vaatekertaansa. Lopulta mies oli pujahtanut, hiukset ponnarilta avattuina, peiton alle ja sohvan vieressä lojui epämääräisessä kasassa vaatekappaleita.

-

Nigel auttoi mielellään riisumaan kireähköt ja epämukavalta tuntuvat farkut jalastaan, samalla kevyesti huohottaen.

-

"Mh.. hieno se on. Vaikkei nimi sydämen sisällä olekaan mikään parhaasta päästä", Chojiro sanoi virnistäen hieman, ollen oikeasti iloinen, että Haru oli valmis rikkomaan osan ihostaan ikuisiksi ajoiksi ikuistaakseen hänet itselleen. Oli hän kyllä hieman suutahtanutkin, että toinen oli mennyt tuon tekemään, satuttanut itseään ja suoraan sanottuna pilannut kauniin ihonsa, mutta hän kätki sen taitavasti iloisuutensa taakse.

Marin pysyi hetken aikaa hiljaa ja laski rasian heidän eteensä.
-Haluatko kertoa vähän enemmän tosta lahjastas?, hän kysyi hymyillen kevyesti. Ei hän halunnut olettaa mitään ennen kuin kuulisi toisen sanovan jotain.

--

Miyu riisutui ja kömpi omaan isoon sänkyynsä. Hän nukahti miltein heti ja varsin tyytyväisenä sillä miehellä oli vieläkin vatsa täynnä ja nyt varsin lämmin.

--

Hideaki hymyili ja kiepautti heidät toisin päin. Hän painoi Nigelin selän vasten seinää ja liukui ketterästi alas vetäen toiselta bokserit pois.

--

Haru hymyili hivenen ja siveli tatuointia peukalollaan hetken aikaa.
-Ostin mä kyllä sulle muutaman muunkin lahjan tän lisäksi, hän sanoi.

Naoto laski katseensa sormuksiin edessään. Ne näyttivät niin säälittäviltä verrattuna kauniiseen koruun hänen käsissään. Puna hänen poskillaan syveni hivenen.
"Mm... mä vain ajattelin, että... mä en halua ihmisten ajattelevan sun olevan vapaata riistaa tai mitään", hän mutisi epäselvästi, pää painautuneena.
"Mä tiedän, että ne on ihan karseet eikä välttämättä edes sovi... rahaa jäi vähän Mikin lahjan jälkeen..."

-

Zen tuijotteli ankeana eteensä, makoillessaan sohvalla kyljellään, vain silmät peiton alta paljastuen. Hän ei voinut mitään sille, että hänen ajatuksensa lainehtivat välittömästi Johniin kun hän jäi yksin omaan rauhaansa. Pimeässä olohuoneessa Pearl niminen kissa tassutteli hiiren hiljaa sohvan viereen ja hypähti sille.

Zen katsahti kissaa ja kurrottautui rapsuttamaan sitten masentuneena sen pehmoista niskaa. Hellyyttävä, suurisilmäinen eläin sai hänet hieman asettumaan ja pian mies nukahtikin käsi retkahtaen alas sohvan reunalta.

-

Nigel hymyili kevyesti nojautuessaan seinää vasten takanaan. Hänen suunsa raottui hieman kun bokserit liukuivat alas ja hän kehotti Hideakia jatkamaan liikauttamallaan lantiotaan kevyesti eteenpäin.

-

Chojiro hymyili hieman.
"Meinaatko nyt samantien antaa ne, vai odotellaanko jos availlaan koko porukka yhdessä?" Hän kysäisi ja sattui vilkaisemaan olohuoneen suunnalle, josta ei kuulunut pihaustakaan.

Marin hymyili hivenen ja sipaisi Naoton poskea.
-Eikö se ole minä jonka pitäis olla huolissaan siitä että joku nappaa sut, hän sanoi hymyillen ja nosti toisen sormuksen rasiasta. Hän pisti sen vasemman käden nimettömäänsä.
-Hyvinhän se sopii, mies sanoi.

Miki ilmestyi hetken päästä lähemmäs kaksikkoa ja katseli sormusta.
-Tarkoittaako toi että Nao-chan on nyt mun uusi äiti?

--

Miyu nukkui yönsä rauhallisesti sängyssä tuhisten. Hän heräsi vasta aamulla siihen kun Lady mourusi sängyn vierellä ja mies tiesi että tuo halusi ruokaa.

--

Hideaki vilkaisi Nigeliä ennen kuin alkoi hyväillä toista käsillään ja suullaan. Tuon puuhasta kyllä huomasi ettei poika tehnyt tätä ensimmäistä eikä kymmenettäkään kertaa. Hän tiesi juuri oikean tavan millä toiselle taattiin aivan suunaton nautinto.

--

-Hmm..ehk voitais kaikki vaihdella lahjoja yhdessä, Haru ehdotti hymyillen.
-Mihinköhän ne kaks hävis?

Naoto tuhahti hiljaa Marinin kommenttiin, että ennemmin hänet vietäisiin kuin Marin. Naoto oli siitä kyllä niin eri mieltä.
Hymy puski kumminkin hänen suupielilleen kun Marin pujotti sormuksen nimettömäänsä. Hän lähes loisti siinä tuijotellessaan Marinin kättä ja käännähtikin nopeasti ympäri suudellen miestä takanaan.

-

Zen kuorsasi hiljaa siinä sohvalla retkottaessaan t-paidassa ja boksereissa. Hän oli kieriskellyt jälleen yön aikana, ja peitto olikin joutunut yhdeksi epämääräiseksi kasaksi miehen jalkojen ympärille. Vihreät hiukset kehystivät sotkuisena väsyneitä kasvoja.

-

Nigel ei ollut vieläkään, vaikka oli tässä jokunen kerta jo ollut, tottunut Hideakin käsittelyyn. Hänen kätensä ajautuivat Hideakin hiuksiin ja pää nojasi takana olevaa seinää vasten kun hän puri huultaan, ettei pitäisi ääntä. Hetken kuluttua hän jo tunsikin lihastensa jännittyvän ja tuli toisen suuhun raskaasti hengitellen.

-

Chojiro kohautti olkiaan ja kurkki olohuoneeseen, joka näytti autiolta.

Marin naurahti ja vastasi Naoton suudelmaan. Hän nosti toisen sormuksen rasiasta ja pujotti sen Naoton sormeen.
-Noh se on varmaan Naotosta kiinni saatko sä sitä äidiks sanoa, hän sanoi hymyillen Mikille.

--

Miyu haukotteli ja kävi ensin pesemässä kasvonsa. Hän letitti sitten hiuksensa ja sujautti päälleen silkkisen aamutakin astellen sitten maukuva kissa kannoillaan keittiöön. Mies vilkaisi olohuoneeseen hymyillen kevyesti.

Pearl nosti päätään Zenin vierestä ja nousi ylös ilmestyen myös syömään ruokaa kun Miyu sitä kissoille antoi.

--

Hideaki hymyili ja nousi ylös suudellen Nigeliä hellästi. Hän veti sitten housunsa ylös ja sulki ne.
-Mmm ihanaa, poika totesi hyristen tyytyväisenä.

--

Haru katseli hetken olohuoneen suuntaan.
-Oikeastaan mä en kyllä edes halua ajatella mitä mun veli on tekemässä, hän totesi.

Naoto hymyili ja antoi Marinin pistää hänelle toisen sormuksista. Hän katsahti Mikiin ja ojensi kätensä silittääkseen pojan pehmeitä hiuksia.
"Kyllä sä voit mua äidiksi kutsua jos haluat... ainakin täällä. Mutta julkisilla tiloilla sitä voi vähän välttää", hän sanoi hymyillen.

-

Zen murahti jotain epämääräistä unissaan ja käänsi kasvonsa sohvan selkänojaa vasten jatkaen vain uniaan.

-

Nigel veti myös housunsa takaisin ylleen ja vilkaisi hilpeänä Hideakia. He vain kuhertelivat vessassa kun muut tekivät heistä tiedottomina omia askareitaan.

-

Chojiro naurahti ja nosti kätensä suulleen.
"Voi luoja niiden kanssa..." hän mutisi huvittuneena ja vetäisi Harun istumaan syliinsä.

Miki hymyili ja nyökkäsi. Hän kömpi siihen lähemmäs Naotoa ja hymyili Marinillekkin.

Marin hymyili ja siveli Naoton niskaa hellästi.
-Tules ny pikkuvelikin tänne viekkuun ni halitaan kaikki yhdessä, hän sanoi Mikiolle.

Mikio nousi ylös ja asteli Marinin viereen istahtaen siihen ja kiittäen lahjasta.

--

Miyu pisti kahvia tulemaan ja kurkisti olohuoneen puolelle astellen peittelemään Zenin paremmin.

--

Hideaki asteli pesemään kätensä ja jäi hetkeksi katselemaan itseään peilistä. Hän pöyhi hiuksiaan paremmin ennen kuin asteli vielä kerran suutelemaan Nigeliä.

--

Haru käpertyi tyytyväisenä siihen Chojiron syliin ja kietoi kätensä tuon ympärille.