Osa#8

Zenin silmät levisivät hieman hänen nähdessään kellon.
"En mä voi ottaa tollasta vastaan", hän sanoi katse tiukasti kellossa ja nosti silmänsä sitten Miyuun. Herran jumala, mitä kaikkea saisikaan sillä rahalla millä tuo kello oli ostettu.

-

Nigel makoili kädet ja jalat levällään sängyllään ja virnisti itsekseen.
"Voi, niillon ollut alusta asti jotain kitkaa. Ei vaan tahdo myöntää sitä, mutta mä kyllä huomaan tommoset", hän naureskeli ja pujotti toisen kätensä Hideakin paidan alle kohdaten lämpimillä sormillaan pojan paljaan selän pehmeän ihon.

-Ottaisit vaan...en mä sillä mitään tee...enkä oikeen voi palauttaakkaan, Miyu pyysi nätisti ja katseli Zeniä. Hän työnsi kelloa rasioineen lähemmäs miestä. Kellon hopeinen pinta kimalteli houkuttelevasti ja kello näytti tarkkaa aikaa. Kello taulun sisällä kimmalsi kuuluisan merkin nimi.

--

Hideaki nojasi leukansa Nigelin rintakehään ja heilutteli jalkojaan ilmassa.
-Hmm..ne pusutteli tuolla keittiössä, hän sanoi naurahtaen.

"Oi! Ei sun olis tarvinnu", John katseli haltioituneena pientä kissanpentua. Siinä vaiheessa Saminkin kiinnostus oli herännyt ja tuo oli hiippaillut tarkastelemaan Sachin sylissä kiehnäävää karvakasaa.

Juuri silloin ovikello soi uudestaan.
"Ketäköhän sieltä nyt on tulossa..." John mutisi astellessaan takaisin ovelle.
"John!" Mies sai vastaansa äänekkään tervehdyksen ja ennen kuin hän huomasikaan, roikkui hänen kaulassaan erittäin tuttu nainen.
"Azami? Tämäpä... yllättävää", John naurahti ja kietoi toisen kätensä azamin ympärille, pidellen toista edelleen oven kahvalla.
"Niin... Minä en tainnutkaan mainita sinulle, että päätin kutsua heidät jouluksi", Wakaki tuli Azamin perässä sisälle, ja suoraan hänen vanavedessä Reiko ja Remi.

"Ja Sam! Oletpa sinä kasvanut", Azami siirtyi jo seuraavaan uhriinsa, joka näyttikin jo valmiiksi äärimmäisen tuskastuneelta.

---

Ryu naurahti hiljaa ja pörrötti vuorostaan Chikan tukkaa. Hän antoi vielä pienen suukon toisen nenän päälle ja kääntyi sitten nappaamaan jälleen yhden konvehtin.

Chika istahti siihen Ryun viereen hymyillen ja veti tuolia lähemmäs toistaan. Poika jätti toisen kätensä sivelemään Ryun reittä katsellessaan toista hetken. Hän kuitenkin tajusi pian tuijottavansa ja käänsi katseensa lehteen.
-Onko sulla suunitelmia tälle päivälle?

Zen vilkaisi alas kelloon neuvottomasti. Ei moinen kello edes sopisi hänenlaiselleen köyhimmistöön. Osaamatta sanoa mitään hän katseli hetken vielä kelloa ennen kuin nappasi sen käsiinsä.

"Okei... mutta tää tuntuu niin hyväksikäytöltä", Zen mutisi alistuvalla äänensävyllä ja pyöritteli hajamielisesti kelloa käsissään.
"Mun pitää keksiä jotain maksaakseni takasin, etten tunne ihan kamalan raastavaa syyllisyyttä tän vastaanotosta."

-

Nigel aukaisi silmänsä niiden laajentuen samantien lähes luonnottomaan suuriksi.
"Mitä? Oikeesti!" Hän hihkaisi ja kieräytti Hideakin yltään hypähtäen sängystään. Mikä tietenkin oli huono idea, kun hän ei aivan terve ollut.
Huone pyörähti muutaman kerran Nigelin silmien ympärillä ja hän keräsi hetken tasapainoaan pudistellen sitten päätään kiroten kaiken maailman flunssia ja muita typeriä sairauksia.

"Ouh.." Hän mutisi ja vilkaisi Hideakiin takanaan virnistäen pienesti ja puikkelehti sitten huoneestaan kurkkimaan keittiön oven taakse ollessaan taas kunnossa. Hän saapui juuri parahiksi näkemään Ryun antamassa suukon Chikan nenänpäähän, jolloin pojalta puikahti huulilta hiljainen 'aww'.

-

Sachi katsahti yllättyneenä sisälle vyöryvää ihmismassaa ja piteli säikähtänyttä kissanpentua sylissään, joka kuitenkin toipui äkkiä ja seuraili kiinnostuneena mitä ympärillä tapahtui.

Miyu naurahti vain ja pudisti päätään.
-Ei sun mulle mitään tarvi maksaa takaisin...riittä ku nyt syöt mun kanssa niin saan seuraa joulu aattona, hän sanoi. Miyu katseli kelloa hetken aikaa ja sitten Zeniä.
-Enkä mä tosissaan ois mitään tolla kellolla edes tehnyt.

--

Hideaki naurahti ja hipsi Nigelin taa kurkkimaan tuon ohi huoneeseen. Hän jäi seurailemaan kaksikkoa hiljaisena hymyillen hivenen itsekkin. Olivathan nuo varsin suloinen pari.

Zen mumisi jotain epämääräistä ja laski kellon pöydänreunalle ottaen huikan vedestään. Luulisi, että suositulla ja kauniilla mallilla olisi sentään poikaystävä tai jotain vastaavaa.

"Millä asialla te olette?" John kysäisi, edelleen hieman häkeltyneenä.
"No tietenkin sinua tapaamassa", Azami vastasi oitis. "Ja tietenkin tuotiin lahjoja. Tässä sinulle", nainen tyrkkäsi Johnille hienosti käärityn paketin ja siirtyi Samin puoleen. "Ja tämä on sinulle. Anteeksi ettemme ostaneet mitään erikoisempaa, emme tienneet että sinäkin olet täällä."
"Ei se mitään", Sam mumisi, ottaessaan vastaan jättimäisen karkkipussin.

"Ai, sinäkin olet täällä", Wakaki huomasi silloin Sachin, joka oli jäänyt väenpaljouden sekaan. "Hyvää joulua", hän toivotti toiselle, siirtyen hieman lähemmäs, pois suoraan oven suusta.

---

"Eipä erityisemmin", Ryu vastasi Chikalle ja nosti silloin katseensa keittiön ovensuuhun, huomaten kaksi tuijottavaa silmäparia.
"Mitä te siellä kyyläätte?" Poika kysäisi naurahtaen.

Miyu jatkoi viininsä siemailua ja hymyili hivenen itsekseen. Hän haukotteli ja hievahti paremmin istumaan.
-Onko sulla jotain suunitelmia joulu pyhiks?, hän kysyi pian ja nosti katseensa taas Zeniin.

--

Chika käänsi myös katseensa ovelle. Hän huokaisi ja hymähti hivenen.
-Lopettakaa se kyylääminen, poika sanoi vain ja nousi ylös astellen jääkaapille kaivamaan syömistä. Ei hän halunnut Ryun kanssa toimia minään viihteenä.

"Hitto... jäätiin kiinni", Nigel sadatteli ja suoristautui seisomaan kunnolla ovensuussa.
"Eikun tästä otetaan loppusilmäykset joulun uudesta parivaljakosta ennen ku jätetään asunto teidän armoille", hän vastasi Ryulle virnistäen.

-

"Ei oikeastaan", Zen vastasi vaisusti. Mitäpä hän nyt tekisi... Yksin kumminkin joutui olemaan eikä hän todellakaan lähtisi matkustamaan Japanin poikki vaan tavatakseen vanhempansa.

Ren esitteli itsensäkkin lopulta noille hiukan varoen ja riisui takkinsa. Tuo kääntyi kurkkimaan hiukan ympärilleen ja vaikutti aikalailla normaalilta parilta. Ei mitään skitsoja murhaajia..

Hideaki kikatti mutta hävisi pian taas huoneen puolle. Hän veti ylleen kireät farkut sekä mustan läpikuultavan kauluspaidan jossa oli edessä pieniä röyhelöitä. Poika hävisi sitten meikki laukkuineen vessan puolelle.

Miyu nyökkäsi.
-No mä sain töistä lippuja kaksin kappailein kaiken laisiin tapahtumiin...jos haluat
voisit tulla seuraksi mun kanssa...esimerkiks..konserttiin tai oopperaan tai teatteriin,
hän ehdotti.

Haru ilmestyi vielä hetkeksi olohuoneeseen. Mies jätti pöydälle muutaman mukillisen glökiä sekä
rasiallisen suklaata ennen kuin hävisi keittiön puolelle viimeistelemään joulu ruokaa.

Nigel vetäytyi myhäillen takaisin huoneeseensa vähän Hideakin jälkeen, käytyään eka hakemassa suklaata keittiössä olleesta rasiasta. Hän antoi suklaan sulata omassa rauhassa suussaan samalla kun avasi vaatekaappinsa ovet.

"Pitäiskö mun pistää jotain hienompaa sinne sun veljelles, Hideaki?" Nigel huikkasi vessaan menneelle Hideakille.

-

Zen kuunteli toista ja hymähti hiljaa.
"Kuulostais ihan mukavalta", hän sanoi pohtien mikähän nyt oli tullut kun kohtalo tahtoi yhtäkkiä muuttaa hänen yksinäisen joulun ihan mukavaksi pyhäpäiväksi.

-

"Ole kuin kotonas" Chojiro kehotti Renille ystävällisesti ja asteli sitten hakemaan keittiönpöydältä tavaransa siirtäen ne olohuoneen puolella, jotteivät ne olisi Harun tiellä.
Hän istahti sohvalle paperinippunsa kanssa napaten pöydältä suklaakonvehdin suuhunsa.

-Nääh...ei kai...jotain siistiä, Hideaki vastasi rajailessaan juuri silmiään. Hän siirtyi pian sutimaan luomiväriä ja lopuksi vielä veti ripsiväriä ripsiinsä. Hän pisti sitten jouluiset kuusi korvakorut korviinsa ja ilmestyi takaisin huoneeseen.

--

Miyu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän kiitti tarjoiliaa kun tämä toi alkupalat.
-Meidän pitäis sitten varmaankin vaihtaa puhelin numeroita niin ois helpompi sopia koska mennään, hän totesi ja maistoi omaa annostaan. Mmm taivaallista ruokaa.

--

Haru kilisteli ja kolisteli keittiössä valmistellessaan ruokaa heille. Hideaki kuitenkin olisi heti haluamassa ruokaa. Onneksi hän oli tehnyt ruokaa paljon siltä varalta että yllätys vieraita saapuisi.

Ren kurkotti vain toisen mukeista itselleen ja nyökkäsi hiukan miehen sanoille. Piti kai kuitenkin olla häiritsemättä.. tekikö tuo jotakin töitä?
- En kai varmasti häiritse?, poika varmisteli vielä
-.. vai onko miehellänne useinkin tapana napata poikia kadulta?

Tetsu mussutti ruokaa nyt tyytyväisenä ja jaksanut murehtia edes Nobu typeryksen hameiluja.

Nigel kohautti olkiaan ja veti kaapista valkean t-paidan ja punaisen kauluspaiden, plus farkut ja lämpimät punaiset sukat. Hän vaihtoi ylleen nämä vaatteet jättäen punaisen kauluspaidan auki ja niiskaisi sitten kämmenselkäänsä vasten. Toivottavasti ei vain tartuttaisi muita, hän toivoi mielessään imeskellessään suklaapalaa.

-

Zen nyökkäsi ja kiitti hiljaisesti tarjoilijaa tuon tuodessa ruokia. Hän alkoi napsimaan ruokaansa samalla kun loi vielä vilkaisuja ravintolaan, jossa he olivat.

-

"Et sä häiritse", Chojiro vakuutti hymyillen ja vilkaisi papereistaan Harua, joka hääri keittiössä.
"Ei Haru ainakaan aijemmin ole ketään tuonut, mutta se on sellanen luonteeltaan, että tuo nyt vaikka jonkun juopon nukkumaan kylmän yön yli jos on tarve."

Chojiro hymähti ja laski katseensa takaisin papereihinsa kehottaen Renin ihan vain sinutella häntä. Oli Haru ainakin onnistunut tuomaan kohteliaan pojan sieltä kadulta.

Hideaki katseli Nigeliä hetken ja asteli sitten tuon luo.
-Ei olla siellä kauaa niin säkin pääset takasin nukkumaan, hän sanoi hymyillen hivenen.
-Oothan varma että jaksat lähteä?, hän vielä tiedusteli ja nappasi matkalaukkunsa viereltä paperipussin missä oli lahja Harulle.

--

Miyu söi ruokaansa vain hiljaisena ja seuraili Zeniä katseellaan.
-Ai niin...ja jos sulla ei illaksi ole mitään tekemistä niin olet kyllä tervetullut mun luo katsomaan muutaman joulu leffan...sekä syömään karkkia..sitä mulla on läjäpäin...

"Kyllä mä jaksan. Ja pitäähän noille antaa hetki omaa rauhaa", Nigel sanoi virnuillen ja vilkaisi keittiön suuntaan, missä Chika ja Ryu vielä olivat.

"Pitäiskö mun käydä ostaa jotain pientä niille, veljelles ja sen miehelle, etten tunnu ihan kuokkavieraalta? Suklaata tai jotain", hän pohti istahtaen sängyn kulmalle imeskelemään loppuja sulaneesta suklaastaan.

-

Zen siirsi katseensa Miyuun pysäyttäen sen siihen.
"Ai.. no, kai se käy", hän vastasi, ollen yllättynyt kuinka toinen tuntui kaipaavan vankasti jotain seuraa itselleen. Tosin, olihan hänenkin jo korkea aika käydä välillä muuallakin pitkän ajan mököttämisen jälkeen.

Hideaki naurahti ja nyökkäsi. Hän istahti Nigelin syliin ja kietoi kätensä toisen kaulan ympäri.
-No voidaanhan me käydä niille jotain ostamassa tossa matkalla jos haluat, hän sanoi ja hymyili hivenen.

--

Miyu katseli Zeniä hetken ja nyökkäsi.
-Anteeksi jos tunnun tungeksivalta...ei vaan ole kiva viettää joulua yksin...ja sun kanssa on varsin mukava olla kun et sen enmpää musta tiedä, hän sanoi hymyillen hivenen ja sipaisi taas hiuksiaan pois kasvoiltaan jatkaen syömistä.

Nigelin kädet ripustautuivat automaattisesti Hideakin vyötäisille tuon kavutessa hänen syliinsä.
"Mmh, jotain pientä. Pitää rahojen riittää mun osan vuokranmaksuunkin", hän sanoi kellahtaen selälleen sängylle vetäen Hideakin mukanaan yllensä.

Nigelin vanhemmat eivät olleet vielä lähettäneet hänelle seuraavaa rahanippua, lähinnä varmaan siksi, että he otaksuivat pojan tulevan käymään heidän luonaan ja he voisivat antaa rahat sitten ihan kasvotusten. Jotenka hänen täytyi nyt pärjätä jonkun aikaa tämän hetkisillä rahoillaan, jotka alkoivat kyllä jo hupenemaan.

-

"Joskus on vain parempi olla puolituntemattomien seurassa", Zen sanoi hiljaa ja hymähti ennen kuin jatkoi ruokailuaan. Täytyi hänenkin kyllä myöntää: Miyun kanssa oli paljon mukavampaa kuin hillua Wakakin kanssa tuon asunnossa kireä tunnelma kokoajan niskassa.

Hideaki hymyili hivenen ja painoi päänsä Nigelin rintakehää vasten.
-Voin mäkin suo auttaa sen vuokran maksamisessa...kun kerta täällä asun, hän sanoi j kiehnäsi siinä toista vasten.
-Ah muuten..mulla on sulle joululahjakin, hän sanoi muistettuaan että oli ostanut tuollekkin joululahjan. Hänen isänsä oli lähettänyt pojalle ihan kivan määrän rahaa joulu lahjaksi.

--

-Niinhän se kai on, Miyu sanoi ja nyökkäsi. Hän laski syötyään haarukan lautaselle ja siemaili lasistaan viiniä. Hän katseli ympärilleen ravintolassa hetken aikaa.
-Niin muuten...säkö et tiedä musta paljonkaan vai?, hän kysyi. Oliko toinen edes tajunnut että hän oli mies.

"Njääh, ei sun tarvitse. Ei talonisäntä tiedä, että täällä edes asuu ylimääräinen poika", Nigel naurahti ja loikoili siinä sängyllään kädet rentoina Hideakin ympärillä ja jalat roikkuen sängyn laidan ylitse.

Kuullessaan sanan 'lahja' samassa lauseessa kuin 'sinulle' Nigel kohotti kulmiaan ja näytti innokkaalta. Hän itse oli ostanut Hideakille vain pienen, vaivaisen pehmonallen, joka hänestä kyllä oli uskomattoman suloinen. Mutta ei Nigel kyllä tiennyt mitä olisi toiselle ostanut, joten osti vain jotain samaa sarjaa kuin muillekin ystävilleen.

-

Zen vilkaisi ylös ruoastaan ja pudisti pieneleisesti päätään.
"Oon nähnyt sun kuvia joissakin mainoksissa ja näin, mutten ole pahemmin lukenut lehtiä tai mitään."

Hideaki hymyili ja painoi sormellaan Nigelin nenää.
-Haluaisitko sen lahjan nyt vai vasta kun tullaan, hän uteli toiselta ja ei voinut olla suukottamatta toista hellästi.

--

-Okei..., Miyu sanoi ja pysi hetken vaitinaisena.
-Umm...no sitten et varmaan ole vielä tajunnut...etten ole nainen.., hän sanoi ja katseli toista.

"En mä jaksa kuitenkaan odottaa", Nigel sanoi ja hymyili Hideakille into silmissä välähtäen. Talven ainut hyvä asia: joululahjat.

-

Zen oli hetken vain hiljaa, mutta sisäistettyä päässään, mitä toinen oli juuri sanonut hänen silmänsä laajenivat ja hän tuijotti epäuskoisena Miyua.
"Oh... en kyllä.. olis heti arvannut", hän sanoi naurahtaen hieman ja antoi katseensa vaeltaa taas ympäriinsä Miyussa. Oliko tuo edes mahdollista, näyttää noin naiselta, vaikkei ole?

Hideaki naurahti ja liu'ukui pois toisen päältä. Hän kaivoi matkalaukustaan vaatteiden alle piilotetun pehmeän paketi ojentaen sen sitten toiselle.
-Ei se mitään kummoista ole, hän vielä lisäsi. Hideaki oli kierrellyt kauppoja pitkään ja lopulta löytänyt tyylikkään merkki t-paidan halvalla.

--

Miyu hymyili hivenen ja katseli Zeniä. Ei tämä nyt ainankaan karkuun ollut juossut.
-No totta se on..., hän sanoi. Hän kaivoi lompakkonsa ja näytti henkilötodistustaan toiselle. Siinähän hänen sukupuolensa mainittiin.
-Jos et enää halua tulla mun luo tänään...tai nähdä myöhemmin niin ymmärrän kyllä.