Osa#6

Wakaki nakkeli suklaakarkkeja hyvää vauhtia suuhunsa ja katseli elokuvan alkutekstejä. Pian mies kahmaisi pussista uuden kourallisen karkkeja, välittämättä tällä kertaa, tuliko sieltä suklaata vai hedelmäkarkkeja.

Nigel vilkaisi ympärilleen ja levitteli käsiään.
"Minne vain", hän sanoi hymyillen hieman itsekin. "Täälläpäin on tuhansia kahviloita ja kauppoja joissa voi ainakin hetken aikaansa viettää."

-

Yura katseli Nobua hetken kunnes tarttui käteen oivaltaen jotain alitajunnassaan. Nobuhan oli miehen nimi?
"Yura."

-

Zen vilkaisi Wakakia mutristaen hieman huuliaan ja kahmaisi itsellekin sylinsä täyteen karkkeja jääden tuijottelemaan TV:n ruutua. Hän ei oikein jaksanut syventyä siihen, mutta saatuaan juonesta kiinni hän alkoikin todella katsomaan sitä ajatuksella, tosin humalaisella sellaisella, tarjoten hetken päästä Wakakillekin hörppyä viinipullosta.

Nobu hymyili ja otti viinilasin vastaan. Hän hörppäsi siitä ja hymyili hivenen.
-Hauska tutustua, hän sanoi.

--

-Ei mulla ole rahaa...eikä ystäviä....eikä ketään..., Hideaki sanoi ja katseli toista.
-Ja en tunne mun jalkojani enää joten en varmaan pääsis ylös..., poika vielä lisäsi.

Yura tarkasteli Nobua nyt tarkemmin, eikä voinut myöntää etteikö pitänyt näkemästään vaikka löysikin seikkoja, jotka kertoivat toisesta enemmän.
"Kuten myös", hän sanoi ja kaivoi maksun baarimikolle lompakostaan.

-

"Kauas sä siinä olet oikein ollut..?" Nyt Nigel oli yllättynyt ja nousi seisomaan yhä hieman kumarassa. Hän ojensi kätensä ja veti Hideakin ylös tuon saaden tukea häneen.
"Näin sitten. Liikkuuko ne jalat yhtään?"

Nobu hymyili ja hörppi viinilasistaan. Hän vilkaisi lavalle päin ja hymähti hivenen ennen kuin kääntyi taas Yuran puoleen.

--

-Kai ne liikkuu, Hideaki sanoi ja piteli kuitenkin toisesta kiini kun hänen jalkansa olivat yhä nukuksissa.

Yura vilkaisi itsekin lavalle päin ja yllätyksekseen huomasi, että siellä olikin jo joku muu kuin hänen kaverinsa lauluja valitsemassa. Kolme hänen ikäistään miestä asteli hänen luokseen ja istahti syvään hengähtäen baaritiskille.

-

"Vien sut lämmittelemään tonne", Nigel sanoi nyökäten läheistä kuppilaa kohden. "Saat kuumaa juotavaa että vähän lämpenet."

Nobu katseli Yuran kaveri kolmikkoa hetken aikaa ja vilkaisi sitten nopeasti miestä.

--

Hideaki nyökkäsi vain ja pääsi joten kuten Nigelin avulla kuppilaan.

Yura kohotti kavereilleen vain kulmiaan tervehdykseksi ja vilkaisi sitten Nobua.
"Noi on himolaulajia, vaikkeivät sitä osaakaan ollenkaan. Raahasi mut mukanaan tänne", hän sanoi naurahtaen.

-

Nigel istutti Hideakin erään pöydän ääreen ja istahti itse viereen.
"Mistä juomasta sä pidät? Kahvi, kaakao, tee..?" Hän kyseli Hideakilta heittäen takkinsakin toisen jalkojen lämmikkeeksi. Hänellä kun ei kylmä ollut.

Nobu naurahti ja hörppi viiniään.
-En mäkään niin laulamisesta välitä mutta on se aina välillä ihan hauskaa, hän sanoi hymyillen.

--

-Vaikka teetä..., Hideaki sanoi ja painoi päänsä pöytää vasten kun hänen varpaisiinsa alkoi kirvelemään tunnon palatessa pikkuhiljaa niihin.

Nigel nyökkäsi ja kävi ostamassa suuren kupin teetä Hideakille. Hän toi juoman toiselle ja jäi istumaan paikoilleen.
"Saanko mä udella, miksi sä keskellä tietä loskassa istuit? Vaikka ei olisikaan paikkaa minne mennä, kai sitä mennään hieman syrjempään. Vaikutat muutenkin ihan murtuneelta."

-Mies jota mä rakastin just jätti mut...tai jos sitä nyt jättämiseks voi sanoa kun ei oikeastaan oltu koskaan yhdessä, Hideaki sanoi ja kietoi kätensä kupin ympärille hörpäten siitä.

Nigel puraisi huultaan ja katsoi toista surumielisesti.
"Hitsit..." Hän mumisi ja nojasi poskeaan käteensä, jota nojasi vasten pöytää. "Nykymiehet on kyllä monet niin vähä-älyisiä, ettei tiedä mistä kannattaa pitää kiinni."

Hideaki huulille nousi pieni hymy ja hän nosti katseensa toiseen.
-Ethän sä edes tiedä olenko kiini pitämisen arvoinen, hän sanoi.

"Tolla naamalla ja siitä helposti luettavissa olevan surun määrän perusteella olet kyllä sen arvoinen", Nigel sanoi vakuuttavasi, "vähintään."
Hän oli hetken hiljaa kunnes hätkähti pienesti.
"Mä olen sitten töykeä, en edes ole esitellyt itseäni. Mä olen Nigel, vaihto-oppilaana täällä keskustan lukiossa."

-Mä olen Hideaki....asunnottomana tällä hetkellä, poika sanoi ja hörppi teetään hymyillen hivenen kun hänen vartalonsa alkoi pikkuhiljaa lämmetä.

Nigel kallisti hieman päätään katsellessaan toista.
"Alkaako lämpö palailla?" Hän kysyi haukotellen sitten pienesti kämmenensä suojassa.

-Joo....pikkuhiljaa, Hideaki sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän hörppi teetäänjo hivenen pirteämmän oloisena.

"Se on hyvä se", Nigel sanoi hymyillen.
"Vielä tarttisit vain kuivat vaatteet ja pedin niin säästyisit ehkä viikon flunssalla", hän sanoi nostaen molemmat kätensä pöydälle päänsä tueksi.

-Niin kai, Hideaki sanoi ja tuijotteli teekuppiinsa hiljaisena hivenen miettien.

--

Nobu joi vielä viimeisen kulauksen lasistaan ja vilkaisi kelloa.
-Mun pitäis ehkä alkaa lähtemään.., hän sanoi Yuralle.

"Kai sä olet aijemmin jossain asunut?" Nigel kysyi katsellen vihreillä silmillään tuskin tuntemaansa poikaa.

-

Yura vilkaisi kelloa ja kohotii hieman kulmiaan.
"Iltahan on vasta nuori", hän sanoi puhaltaen vaaleat suortuvat silmiltään.

-Joo.....veljeni luona...mutta se ei halua mua sinne enää...ja sitten mun isän piti järkätä mulle asunto mutta se ei halunnut...., Hideaki kertoi.

--

Nobu naurahti ja katseli toista.
-Ajattelin vaihtaa johonkin paikkaan jossa pääsis tanssimaan, hän sanoi hymyillen.

Wakaki otti mielellään viinipullon vastaan, hörppien siitä aina välillä vähän, yrittäen samalla seurata elokuvaa. Ei se vaikuttanut yhtään sen erikoisemmalta, kuin muutkaan nyyhkyleffat, mutta mies oli jo päässyt juoneen kiinni ja tahtoi seurata leffan loppuun asti.

---

John hörppi jo ties monettako juomaansa ja kuunteli sivukorvalla toisten keskustelua. Hänen katseensa seurasi lavalla keikkuvia ihmisiä, jotka joko todistivat uskomatonta laulukykyä, tai olivat nolaamassa itsensä.

Nigel huokaisi hiljaa. Tuntuipa toisella olevan mukava lähipiiri.
"Sä varmaan pääsisit asumaan mun asuntolaan. Se on lähes ilmanen opiskelijoille ja opiskelijarahakin mahdollistaa sen pikkusumman maksun", hän tuumi rapsutellen sormenpäillään päänahkaansa.

-

"Sei olekaan hullumpi idea", Yura sanoi ja vilkaisi lavan luona olevia suurin osin keski-ikäistä ihmismassaa.
"Haittaisko sua jos tulisin mukaan? Tarjoisin mielelläni lisääkin juomia."

-

Zen ryösti vartin odotettuaan pullon takaisin itselleen ja otti siitä kunnon kulauksen, niin että kulahti. Alkoholi vyöryi miehen päässä yhtäkkiä hänen päänsä notkahti vatsaavasten vedyttyjen polvien päälle hartioiden hytkyessä pienesti hiljaisen itkun tahdissa.

-En mä ole opiskelija, Hideaki sanoi hymähtäen ja kohautti olkiaan. Hän hörppäsi taas teestään.

---

-No varsinkin jos tarjoat lisää juomia niin tule vaan, Nobu sanoi hymyiilen ja kääntoi Johnin puoleen.
-Haluatko sä tulla meidän kanssa?

Wakaki säikähti huomatessaan Zenin yllättäen itkevän. Hän oli hämillään ja toimeton. Pian hän kumminkin päätti kietoa kätensä toverillisesti toisen olalle.

---

John ei ensin tajunnut, että kysymys oli osoitettu hänelle. Mies käänsi katseensa toisiin, ihmetellen yhtäkkistä hiljaisuutta ja hämmästyi heidän katsoessa häneen päin.
"Ai, tuota... Menkää vaan keskenään. Minä ajattelin muutenkin lähteä pian kotia päin."