Osa#6

Nobu katseli Johnia hetken mutta nyökkäsi sitten vain.
-Okei...no mutta kiitos seurasta, hän sanoi hymyilen ennen kuin nousi seisomaan ja nosti laukun olalleen.
-Mennäänkö?, hän kysyi ja kääntyi Yuran puoleen.

"Sä voisit teeskennellä olevas", Nigel sanoi virnistäen. "Ei niitä niin tarkasti tarkastella."

-

Yura kulautti oluensa kurkustaan alas ja nousi tuoliltaan. Kysyvät äännähdykset kuuluivat hänen tovereidensa suista ja hän vain vilkaisi heitä nopeasti merkitsevä hymy huulilla.

-Niin mutta en mä tukea saa teeskentelemällä...pitäis hankkia töitä ensin, Hideaki sanoi ja katseli toista surkeana.

--

Nobu hymyili ja lähti jo edeltä eteisessä olevan naulakkojen luokse ojentaen numero lappusen ja saaden sitten takkinsa jonka puki päälleen.

Nigel katseli Hideakia pohdiskelevana.
"Mä sain väliaikaistöitä yhdestä yhtiöstä siivoojana. Työajat on pahimmasta päästä kun siivoojista on pulaa, mutta palkkaa tulee ja koulutusta ei kaivata."

-

Yura seurasi Nobua ja tuon saatua takin ylleen avasi tuolle oven mennen itse perässä ulos.

-

Zen ei tuntunut huomaavan Wakakin kättä, hytkyi vain enemmän itkusta.
"Mä olen niin yksin", hän yhtäkkiä rääkäisi surkeana polviinsa.

Hideaki nyökkäsi ja katseli toista hetken.
-Voisinko mä viettää tulevan yön sun luona.., poika kysyi.

--

Nobu hymyili ja lähti astelemaan kohti keskustaa ja sen isoja yökerhoja.
-Mihis sä haluaist mennä?
--

Chika asteli pitkin katua ja hyräili hiljaa. Pojalla oli kuulokkeet päässä ja hän kantoi isoa urheilukassia mukanaan. Hän vilkaisi kelloa ja kun hänen kuuntelemassaan kappaleessa alkoi vauhdikkaampi kohta poika loikkasi puiston penkille ja alkoi laulaa mukana. Hänellä oli ihan omat koeografiat ja Chika sai hivenen kummeksuneita katseita.

"Noh noh", Wakaki yritti rauhoitella toista. "Olenhan minä täällä", mies selitti lohduttavaan sävyyn, mutta uskottavuutta ei ainakaan lisännyt heti perään tuleva hikka.

---

John kulautti puolet jäljellä olevasta juomasta kurkustaan alas, laski lasin pöydälle ja poistui melkein suoraan Yuran ja Nobun perässä kapakasta, mutta lähti kulkemaan täysin vastakkaiseen suuntaan.

"Joo, totta kai", Nigel sanoi saman tien hymyillen.
"Jos sua ei haittaa sellanen yli energinen kaveri, jonka kanssa jaan asunnon."

-

Yura mietiskeli hetken ja huomasi sitten lähistöllä yhden tutun yökerhon, jonka edessä oli aina mukava jono.
"Mennäänkö tonne? Tunnen tuon portsarin, joten ei tarvi jonottaa", hän sanoi poltellen savuketta, jonka oli sytyttänyt lähes heti ulos päästyään.

-

Zen ei taaskaan tuntunut huomioivan Wakakia laisinkaan. Hän vain niiskaisi kovaäänisesti ja hörppäsi ainakin puolet punaviinin jämistä kerralla.
"Johnillakin on jo joku toinen. Se ei enää edes muista mua", hän parkui saatuaan alkoholin nieltyä ja hautasi kasvonsa jälleen polviin.

-Ei haittaa, Hideaki sanoi hymyillen ja hörppi teetään. Hän katseli sitten Nigelia hetken ja hymyili hivenen leveämmin.

--

- No mennään vaan, Nobu sanoi hymyillen ja ei voinut olla tuntematta pientä hyvn olon tunetta kun pääsi kulkemaan jonon ohitse suoraan sisälle. Hän jätti laukkunsa ja takkinsa narikkaan heiluen jo kovaäänisen musiikin tahtiin.

Nigel hymyili vain takaisin tarkkaillen Hideakin kasvoja ja ilmeitä. Eipä hän nyt ollut muuta katsellutkaan viimeisiin minuutteihin.

-

Yura seurasi Nobua ja tumppasi tupakkansa tiiliseinään ennen kuin astui sisälle yökerhoon portsaria moikattuaan. Hän vei takkinsa narikalle ja silmäili silmät yökerhon valojen mukana välkehtien Nobun keinuvaa kehoa.

Hideaki hymyili hivenen ja joi kuppinsa tyhjäksi.
-Lähdettäisiinkö teidän luokse....haluaisin päästä vaihtamaan kuivat vaatteet päälle...tai siis jos saan lainata sulta vaatteita...

--

Nobu hymyili ja vilkaisi Yuraa. Hän lähti sitten kohti baaritiskiä ja hyräili musiikin mukana hymyillen.

"Ei tuo ole totta", Wakaki vakuutteli ja tiukensi hieman otettaan. "John rakastaa sua", mies sopersi ja meinasi itsekin ruveta parkumaan, vaikkei edes tiennyt miksi.

---

Ryu lojui sohvalla raajat levällään, tuijottaen tyhjää TV-ruutua, suu hieman raollaan. Hän oli silminnähden tylsistynyt. Jos pojan rinta ei olisi kohoillut hengityksen tahdissa, häntä olisi voitu luulla kuolleeksi.

"Lähdetään vaan", Nigel sanoi nousten ylös ja ottaen takkinsa pois lämmittämästä Hideakin jalkoja. Toisen noustua hän tarkkaili toisen pituutta.
"Taitaa olla isoja mun vaatteet sulle, mutta lainaa vain."

-

Yura seurasi Nobua ja viittasi baarimikon heidän luokseen tilaten itselleen jonkin drinkin ja vilkaisi sitten Nobua kysyvästi. Tämä oli yksi niistä harvoista paikoista, jossa hän joi drinkkejäkin, eikä vain olutta.

-

Zen kohotti äkisti päänsä ja katsoi Wakakia silmät viiruina.
"Mistä säkin sen muka tiedät? Sähän tämän koko jutun sait aikaan!"

Hideaki hymyili hivenen ja nyökkäsi vain. Hän veti takkiaan tiukemmin ympärilleen astellessaan ensin ulos kahvilasta.

--

Nobu tilasi drinkin ja katseli sitten tanssilattian suuntaan.
-Kai sä tulet tanssimaan mun kanssa, hän kysyi hymyillen Yuralta.

--

Chika käveli pitkin opiskelija asuntolan käytäviä ja paukutti seiniä musiikin mukana saaden vahtimestarin huutelaam peräänsä. Poika hyppeli portaat ylös ja pysähty lopulta erään oven eteen alkaen paukuttamaan sitä.
-Ryu. Mä tiedän että olet siellä.

Ryu pomppasi pystyyn heti kun kuuli oven takaa ääniä. Hän hyppelehti eteiseen, kuin mikäkin pikku kakara, ja leväytti oven apposelleen.
"Tervetuloa kotiin!" Poika tervehti ystäväänsä ylihpirteästi, levittäen kätensä niin kauas toisistaan, kuin ne nyt ahtaasse eteisessä mahtuivat.

---

Wakaki perääntyi hätkähtäen toiselle puolelle sohvaa ja tuijotti ällistyneenä Zeniä. "A... M-mä oon pahoillani", mies soperteli.

Chika virnisti ja heitti urheilukassinsa alas napaten sitten Ryun kevyesti ilmaan ja pyähtäen ympäri. Hän laski sitten toisen maahan ja otti kengät pois jaloistaan.
-Oisit nähnyt mut treeneissä tänään, hän kertoi ja nappasi korispallon kassistaan alkaen pomputtaa sitä ja kertomaan kuinka oli pieksenyt kaikki menen tullen. Koris oli nyt Chikan ykkös laji.

Nigel antoi Hideakin pitää hänen pipoaan, ettei paleltuneet korvat olisi jääneet täysin ilman lämpöä ja verenkiertoa. Hän kulki toisen vierellä ulkona näyttäen tietä ja pohti olikohan hänen kaverinsa jo kotona.

-

Yura väläytti Nobulle hymyn ja vilkaisi tanssilattian suuntaan.
"Sitä varten tänne tultiin."

-

"Sitä millään anteeksipyynnöillä voi hyvittää", Zen raivosi ja pukkasi horjuvan viinipullon pöydälle kömpien Wakakin perään uhkaavasti.
"Sä vaan pyörittelit takapuoltas ja ehdottelit banaaneja, vaikka tiesit mun tilanteen."

Hideaki käveli Nigelin näyttämään suuntaan ja vilkaisi tätä. Millaisiakohan tämän huonetoverit mahtoivat olla?

--

Nobu hymyili ja nyökkösi. Hän otti drinkkinsä vastaan ja hörppäsi siitä liikkuen yhä musiikin mukaan.

Ryun heleä nauru kaikui pienessä asunnossa toisen pöyräytäessä häntä ilmassa. Päästyään maan tasalle hän jäi kuuntelemaan keskittyneenä Chikan yksityiskohtaista selitystä pelistä

---

"E...eh?" Wakaki perääntyi entisestään, meinaten tippua käsinojan yli, ja kurtisti kulmiaan hivenen.

Ei kauaa kulunut, että Nigel pääsi Hideaki mukanaan asuntolan lämpimämpään rappukäytävään. Hän matkasi hissillä toisen kanssa oikeaan kerrokseen kaivellen avaimia jo taskustaan.

-

Yura maisteli drinkkiään katse nyt suunnattuna tanssilattialla heiluvassa ihmismassassa.

-

Zenin ollessa alle puolen metrin päässä Wakakista hän rojahti alas napaten toisen housunkintusta kiinni, jonka taas alkanut kyynelvana kasteli nopeasti. Miehen mieliaallot kun ailahtelivat kuin laiva pahimmassa myrskyssä hänen ollessaan humalassa.

Hideaki asteli hiljaisena Nigelin perässä ja katseli ympärilleen uteliaana. Ei poika kummemmin ollut koskaan viettänyt aikaansa oman ikäistensä kanssa.

--

Nobu hörppi juomaansa nopeaan tahtiin. Hän halusi pian tanssimaan.

--

Chika lopetti lopulta puhumisen ja heitti korispallonsa kassiinsa. Poika väänsi television ääneen kovemalle kun viesltä tuli hänen lempi bändinsä musiikki video. Poika hyppäsi sohvalle ja yhtyi laulamaan mukana. Hänen päänsä oli lähellä kattoa pojan pituuden takia.

Ryu nauroi toisen esiintymiselle ja yhtyi sitten mukaan siihen, heittäytyen polvilleen lattialle. Hän kumarteli, huusi ja kiljui, esittäen hysteeristä, teini-ikäistä fania.

---

Wakaki hämmentyi entisestään. Hän kumartui hieman lähemmäs toista, vain jottei tippuisi alas sohvalta, vetäisten Zenin mukanaan.

Päästyään ulos hissistä Nigel tirskahti hiljaa itsekseen. Melusta päätellen muut olivat kotona.
"Varaudu sitten", hän sanoi Hideakille huvittuneena ja avasi lukon avaimella raottaen ovea.
"Kotona ollaan", hän huudahti peremmälle, josta kuului hirmuinen älämölö.

-

Zen rutisti Wakakin lahjetta nyrkeissään ja hakkasi päätään pienesti jalkaan sättien itseään maailman idiooteimmaksi ja huonoksi mieheksi sekä vaikka ja miksi.

-Niguu, Chika sanoi hymyillen ja laskeutui sohvalta alas kun kappale loppui. Hän allekirjoitti Ryulle nenäliinan ja ojensi sen pojalle virnistellen.
-Kiitos kiitos. Tiedän että olen paras, poika sanoi ja tämän katse osui sitten Nigelin takana tulevaan Hideakiin.
-Ja oih Nigu. Toit kääpiön mukanas, Chika sanoi ja katseli Hideakia.

-Tai sitten mä tulin jättiläisten maahan, Hideaki mutisi hiljaa ja katseli häntä 30 senttiä pidempää poikaa hetken aikaa.

"Haa! Mä kehystän tän mun huoneen seinälle", Ryu selitti itsekseen, tunki nenäliinan taskuunsa ja hyppelehti eteiseen.

"Nigel! Oli ikävä", Poika ripustautui kiinni toisen kaulaan, mutta perääntyi nopeasti, nähdessään Hideakin. "No mutta kappas, sä oot saalistanut jostain itselles... kääpiön", Ryu päätti pysyä samoilla linjoilla Chikan kanssa, ja virnistellen tuo tarkkaili Hideakia päästä varpaisiin.

---

Wakaki katsoi surkeana Zeniä ja yritti lohduttaa tuota silitellen kevyesti toisen selkää.

Nigel vain nauroi ja siirsi katseensa Hideakiin.
"Älä välitä, ne on aina tollasia", hän sanoi ja tapautti kädellään tuttavallisesti pienemmän selkää riisuen sitten ulkovaatteensa eteiseen.
Nigel harppoi Chikan luo ja pökkäsi toista leikkisästi otsaan hymyillen leveästi. "Mitäs olet itse tuollainen hujoppi, että kaikki näyttää sun silmissä entistä pienemmältä."