Osa#6

Sachi tunsi pettyneen piston sisällään, mutta hymyili silti pienesti katsoessa Mikion perään. Tärkeintähän oli, että poika oli kunnossa.
Hän käänsi katseensa mereen, joka myllysi viileässä tuulessa ja rapsutti niskaansa. Hän vilkaisi nopeasti muita ja kietoen takkia paremmin päälle lähti astelemaan pois paikalta. Mies ajatteli kävelemisen olevan vähitellen hänelle hyväksi, kun hän ei ollut hetkeen paljoa liikuskellut. Ja saipahan siinä samalla ajatellakin omia ajatuksiaan.

Marin kuitenkin juoksahti Sachin kiinni ja pysäytti miehen.
-Haluaisitko sä vähän työ vaihtelua hetkeksi?, mies kysyi tältä.
-Me tarvittais joku ammattilainen muuttamaan Mikion kanssa samaan asuntoon joksikin aikaa...ja jos te kerta tunnette jo niin se olisi mukavempaa Mikiollekin...

Sachi pysähtyi ja kääntyi katsomaan Marinia kysyvästi. Kuullessaan miehen ehdotuksen hän jäi vain katsomaan toista hämmentyneenä. Hän vilkaisi Marinin olan ylitse Mikioa kohti ja oli vaiti jonkun aikaa.
"Mä oikein tiedä.." Hän sai lopulta sanottua. Kissalaumaakin oli hankala siirtää asunnosta ilman tuhansia haavereita ja tuntui oudolta ajatella itseään muuttamaan väliaikaisesti opiskelijan luo.

-Me kyllä maksettais sulle ihan kunnolla ja saisit vaikka ammattiapua muuttohommisakin, Marin sanoi ja katseli myös hetken Mikiota joka seisoi vain kalpeana ja hiljaisena vanhempiensa luona.

Sachi nosti kätensä haromaan hiuksiaan.
"Mä en kyllä tiedä olisinko mikään paras siihen hommaan", hän sanoi epävarmana itseensä.

-Sä olet koulutettu poliisi. Sitäpaitsi en mä usko että kukaan Mikiolle enää mitään haluaa tehdä sä oisit siellä enemmän Mikion takia kuin sen että joku aikois tehdä sille jotain, Marin sanoi.

Sachille nousi tunne, että häntä yritettiin ajaa nurkkaan ja saartaa. Hiljaa huokaisten hän myöntyi tehtävään sillä ehdolla, jos Mikio ei pistäisi pahakseen hänen asustelujaan pojan kodissa.

Marin katseli miestä hetken aikaa ja vilkaisi sitten Mikiota.
-Mä en halua pakottaa sua tähän työhön mutta yritän vaan ajatella Mikion parasta, mies sanoi ja asteli sitten pikkuveljensä luo puhuen tälle asiasta ja osoittaen Sachia. Poika katseli hetken Sachia ja nyökkäsi sitten.

Sachi nyökkäsi hieman Marinin sanoille ja jäi paikoilleen odottamaan kun mies kävi puhumassa veljelleen.
"Milloin mun kannattaisi sitten asettautua Mikion luo ja kauan sitä sitten suurin piirtein jatkuisi?" Hän kysyi Marinilta vielä tuon palattua.

-Mahdollisimaan pian asettuisit sinne...heti kun vaan voit. Ja pysyisit siellä niin kauan kuin Mikio sitä haluais, Marin sanoi ja katseli Sachia.

Sachi nyökkäsi vain toistamiseen, "kai mä pystyn jo tänään.."

Marin nyökkäsi ja ojensi Sachille lapun jossa oli Mikion osoite sekä miehelle tämän palkka arvio joka oli varmasti kymmenkertainen verrattuna tämän tämän hetkiseen palkkaan.

Wakaki auttoi Hideakin sisälle ja sulki oven. Hän jäi katselemaan, kun poika riisui ulkovaatteita. Mies siirtyi kauemmas ovelta, lähemmäs olohuonetta. "Zen... Hideaki tuli tänne hetkeksi", Wakaki ilomoitti toiselle.

---

Pian John oli syönyt melkein koko kakun, jättäen kumminkin pienen siivun Samillekin. Hän kyhjötti tuolilla, katsellen ulos ikkunasta ja yrittäen pitää kaiken syömänsä kakun sisällä. Hän kuunteli puolella korvalla telkkarin pauhuamista ja Samin satunnaisia naurahduksia.

Hideakilla kesti tavallista kauemmin saada takki ja kengät pois. Poika asteli sen jälkeen hitaasti Wakakin luokse ja kietoi kätensä miehen ympärille nojaten päänsä tämän rintakehään.
-Saanko mä olla näin hetken...

Wakaki hämmentyi, mutta pian hänen kasvonsa sulivat pieneen, hieamn vaivaantuneeseen hymyyn. "Toki saat", hän sanoi hiljaa.

-Mä pelkäsin että kuolisin....enkä olis nähnyt sua enää koskaan.., Hideaki sanoi hiljaa ja nojautui paremmin toiseen kun hänen omat jalkansa eivät tuntuneet kantavan.

Zen ynähti hiljaa vastaukseksi tuijotellen TV:n näyttöä, jossa pyöri jokin musiikkikanava. Hän vilkaisi syrjäsilmällä Wakakia ja Hideakia kohti syöden samalla karkkejaan peräkanaa.

***

Sachi lukaisi lapun nopeasti läpi ja kohotti sitten katseensa Mariniin. Hänestä palkka oli hieman yliammuttu, mutta jos he sitä halusivat, ei hän vastaankaan pistänyt.
Hän kehotti Marinia kertomaan veljelleen, että hän ilmestyisi joskus iltapäivän kuluessa ja lähti sitten jatkamaan kulkuaan katua pitkin.

Wakaki nyökkäili ja laski leukansa hellästi Hideakin päänä päälle, kietoen kätensä toisen ympärille. Hän katseli vastakkaista seinää ja kuunteli toisen sanoja, pyöritellen jokaista muutaman sekunnin mielessään.

Hideaki hymyili hellästi ja sulki silmänsä kuunnellen toisen rauhallisia sydämmenlyöntejä.
-Musta tuntuu etten pysy pystyssä kauheen pitkään..., poika lopulta totesi.

---

Marin nyökkäsi ja saatoi Mikion autolleen tämän hyvästeltyä vanhempansa.

Wakakilla kesti taas hetki ymmärtää sanat ja järjestää ne lauseeksi. Pian hän kumminkin vaistomaisesti tiukensi otettaan.

-Pääsisinkö mä istumaan..., Hideaki kysyi tajutessaan että hänen jalkansa pettäisivät pian alta.

Sachi taittoi lapun taskuunsa ja niiskaisi pienesti. Kylmyys oli saanut hänen nenänsä vuotamaan, vaikkei ollutkaan päässyt tunkeutumaan lämpimän takin lävitse.
Kesti yli puolituntia kunnes mies oli lopultakin päässyt kotiinsa. Hän haki matkan varrella itselleen päivällisen rakennuksen raamen-ravintolasta ja jäi asuntoonsa päästyään syömään sitä olohuoneen sohvalle.

***

Zen pysytteli vaiti ja katseli vain myrtyneen tuntuisena telkkaria. Lopulta hän raahautui keittiöön keittämään itselleen lämmintä kahvia, jos se hieman piristäisi. Vaikka mielellään hän olisi painunut samantien nukkumaan, mitä ei tietenkään sallittu.

***

Naoto lueskeli tylsistyneen oloisena paksua kirjaansa, jossa oli edennyt jo vähän päälle viidenkymmenen sivun. Hän nojasi päätään käteensä ja hieroi otsaansa kevyin liikkein saadakseen pitämään keskittymiskykynsä kirjassa.

***

Chojiro heräili aamulla vienoon tuoksuun, joka leijaili hänen kasvojensa tasolla. Hän raotti silmiään ja näki edessään Harun valloittavan hiuspehkon, josta kantautui miehen ominaishaju.

"Toki", Wakaki vastasi ja perääntyi lyhyen askelen verran Hideakista. Hän saattoi pojan sohvalle, jolle itsekkin istahti.

Marin oli vienyt Mikion kotiin ja viipynyt siellä pojan kanssa jonkin aikaa. Lopulta hän oli kuitenkin lähtenyt ja poika istuskeli nyt itsekseen olohuoneessa. Hän ei ollut vielä mennyt suihkuunkaan vaan poika vain tuijotteli eteensä kuunnellen hiljaisuutta ympärillään.

---

Haru nukkui yhä ja tuhisi rauhallisesti tyynyä vasten. Hän hievahti hivenen parempaan asentoon kyljelleen ja lopulta raotti silmiään hitaasti.

---

Hideaki kömpi Wakakin kainaloon ja nojasi päänsä miehen olkaan. Hän tuijotteli televisiota hiljaisena ja nosti jalkansa viimeisillä voimillaan sohvalle.

Naoto kopsautti otsansa laiskana kirjansa sen hetkiseen aukeamaan ja vilkaisi keittiön suuntaan, johon oli tullut päivän myötä hänen huonetoverinsa kavereita. Naurunremakka kantautui kaakeloidusta keittiöstä olohuoneeseen ja sai Naoton huokaisemaan raskaasti.
Hän nousi sohvalta ja taittoi kirjansa sivun kulmaan hiirenkorvan, astellen sitten keittiöön saaden hyväntuulisia tervehdyksiä muilta.

***

Chojiro suukotti pehemästi Harun päälakea ja, huomatessaan toisen raottavan silmiään, jatkoi niitä otsalta nenänpäähän ja siitä huulille.
"Huomenta", hän toivotti hiljaa ja sipaisi miehen korvanjuurta.