Osa#6

Marin ajeli kotiin ja jätti Mikin hoitajan hoiviin ennen kuin lähti töihin huokaisten.

---

Mikio asteli pitkin katua mietteissään ja tunki kätensä syvemmälle taskuihinsa. Olipa tänään kylmä.

Naoto sai kaveriltaan toisen tuon ostamista kahveista ja hörppäsi sitä huokaisten. Vaikka hän oli hetki sitten juonut laten niin ei kuuma kahvi ollut pahaksi kylmällä ilmalla.
Poika hänen vierellään yritti yhä sitkeästi kitkeä tietoja Naotosta, mutta kun ei saanut mitään 'no jaa..':ta parempaa vastausta tyytyi vaihtamaan aiheen joulusuunnitelmiin.

Mikio haukotteli ja tuijotteli kaupan näyteikkonoita kävellessään.

Naoton huomatessa Mikio jonkun matkan päässä hänen kaverinsa poistui paikalta läheistä musiikkikauppaa kohti.
Naoto asteli Mikioa kohti ja yllätti tuon takaapäin pienen leikkisän 'pöö'-äännähdyksen avulla.

Mikio säpsähti ja käänähti ympäri.
-Ai hei..., poika sanoi ja hymyili kevyesti.

"Mitäs sä olet puuhaillut?" Naoto kysyi hymyillen jääden seisoskelemaan Mikion eteen.

-Etsinyt lemmikkiä..., Mikio totesi vain nopeasti ja hymyili hivenen.
-Entä sä?

"Kierreskellyt eläintarhassa", Naoto vastasi vähättelevästi, eikä voinut pienelle vinolle virneelle mitään.
"Minkälaista lemmikkiä sä olet ajatellut?"

-Kissaa...ja löysinkin jo erään joka myy pentuja...ajattelin ostaa kaksi..., Mikio sanoi ja hymyili kevyesti.
-Eläintarhassa?, hän kysyi hivenen hämmentyneenä.

"Joo... tuli käytyä sielä tutun kanssa", Naoto sanoi miettien, ettei ehkä pitäisi Mikiolle - ainakaan vielä - kertoa mitään hänestä ja Marinista.

Mikio nyökkäsi ja värähti hivenen kylmästä. Hän vilkaisi näyteikkunaa jonka edessä he seisoivat.

Naoton katse seurasi Mikion katsetta ja hän katseli hetken aikaa näyteikkunaa kunnes siirsi katseensa takaisin toiseen.
"No... mä tästä lähden opiskelemaan. Nähdään taas myöhemmin", hän sanoi hymyillen ja huiskautti kättään ennen kuin käännähti ja lähti jatkamaan kulkuaan.

Mikio nyökkäsi ja katseli hetken Naoton perään ennen kuin lähti kohti kotia itsekkin.

Miki päätti oikaista hivenen likaisen pikkukadun läpi kotiinsa. Poika asteli sitä pitkin mietteissään eikä huomannut kun hänen taakseen ilmestyi kaksi muuta henkilöä. Poika kiljahti kun tunsi käden olallaan mutta pian hänen huutonsa vaimennettiin isolla kädellä. Poika riuhtoi itseään irti mutta hetken kuluttua häntä huitaistiin jollain joka pisti pojan tajuttomaksi.

Muutamaa tuntia myöhemmin poliisi aseman puhelin pirisi kun Mikion isä halusi ilmoittaa poikansa kadonneeksi. Vain minuutteja tämän jälkeen tämä oli jo vuotanut lehdistölle.

Naoto pääsi pian asuntolalle ja avasi oman huoneistonsa oven. Hän tervehti keittiössä olevaa häntä vuotta vanhempaa miestä, jonka kanssa jakoi asunnon ja riisui ulkovaatteensa. Hän haki huoneestaan muutaman päivän sitten ostamansa kirjan ja meni lukemaan sitä olohuoneeseen nojatuoliin.

***

Sachi tutki kyllästyneen näköisenä Tokion poliisivoimien nettisivuja. Hän luki tulevasta keikasta, jossa hänen pitäisi olla vahdissa.
Huokaisten hän palasi etusivulle ja sattui huomaamaan uuden ilmoituksen kadonneesta pojasta. Hetken hän katseli aihetta kunnes klikkasi itsensä seuraavalle sivulle lukemaan tapauksesta lisää. Nimi ei kertonut miehelle mitään, mutta kun hän näki kuvan kadonneen pojan kasvoista hänen ilmeensä valahti pahemman kerran.

Mikion vanhemat sekä Marin astelivat pitkin poliisilaitoksen käytävää. He jäivät odotustilaan ja Marin käveli hermostuneena edes takaisin. Mies vilkaisi vanhempiaan ja katseli sitten taas ympärilleen. Hänen isänsä oli jo soittanut laitokseen mutta kukaan ei oikeastaan ollut kertonut heille vielä mitään vaikkakin Mikion kummisetä oli luvannut pistää jokaisen poliisin joka kynnelle kykeni etsimään poikaa.

Sachi ponkaisi ylös sohvalta ja oli pudottaa kannettavansa lattialle. Hän sai sen kumminkin pelastettua ennen hajoamista ja laski sen sitten hätäisesti sohvalle sulkien läpän. Hänen täytyisi saada asiasta lisää selkoa.

Kymmenisen minuutin päästä Sachi viiletti ulkona poliisiasemaa kohti ja vetäisi sen oven auki pyyhältäen sisään ja lähtien suuntaamaan samantien esimiehensä huonetta kohti.

Vanhempi mies istuskeli pöytänsä äärellä ja tuijotteli kummipoikansa kuvaa. Miten hän voisi mennä pian kertomaan tämän vanhemmille ettei heillä ollut hajuakaan missä poika oli. Mies hieroi ohimoitaan ja suoristi uniformunsa kuuluvaa kravaattia ennen kuin nousi seisomaan.

Sachi koputti esimiehensä oveen ja avasi sen ennen kuin oven toiselta puolelta ehti kuulua kehotus sisäänkäymisestä. Hetken päästä hän joutui pettymään naisen kertoessa, ettei ylemmältä taholta ollut annettu mitään lisätietoja kadonneesta pojasta.

Sachi poistui huoneesta hermostuneen oloisena. Mikiosta kun oli jo ehtinyt tulla hänelle kuin ystävä, eikä hän voinut nyt tehdä oikein mitään tuon löytymisen hyväksi.

Mies nousi ylös ja puhuttuaan hetken aikaa Mikion vanhempien sekä veljen kanssa hän palasi takaisin työhuoneeseensa. Hän sähköposti viestin kautta ilmoitti jokaiselle poliisi yksikön esimiehelle että halusi mahdollisimman suuren määrän poliiseja päämajalle infotilaisuuteen asiasta.

Sachi ehti kulkea turhautuneena ulko-ovelle asti ennen kuin asemalla kaikui kuulutus, että kaikkien poliisien, joilla ei ollut kiireistä tapausta käsiteltävänä, oli mentävä päämajalla pidettävään kokoukseen.

Sachi sulki silmänsä hetkeksi ja vilkaisi sitten olkansa ylitse ovelle tulevaa esimiestään kohti.
"Pääset minun kyydillä", nainen sanoi tapauttaen kerran Sachin olkaa ja kulkiessa sitten miehen ohitse ulos parkkipaikalle.

Mies joka herätti paljon kunioitusta omankin yksikkönsä sisällä käveli pitkin talon kapeita käytäviä kaikkein isoimpaan kokoushuoneeseen. Mies tuijotteli hetken aikaa tyhjiä tuoleja ja huokaisi. Hän jäi katselemaan lappua kädessään. Mies oli epätoivon partaalla eikä tiennyt mistä aloittaa etsintänsä. Hän nosti puhelimen korvalleen kun tämä pirahti ja hymyili kevyesti nyökäten. Hienoa. Ensimmäinen johtolanka.

Hiljaisena Sachi istui esimiehensä auton kyydissä tuijotellen ikkunasta ulos. Auton perässä tuli pitkä letka muita poliiseja mukana.

Auto pysähtyi jonkun ajan kuluttua ja Sachi nousi pois kyydistä. Hän vilkaisi isoa rakennusta, jonka luokse he olivat tulleet. Mies kun oli ollut täällä vain kerran aikaisemmin.

Sachi seurasi esimiehensä perässä kulkua kohti laitoksen lävitse kokoushuonetta kohti huomaten muistakin poliisijoukoista tullutta väkeä. Hän hidasti vauhtiaan naisen hänen edellään pyyhältäessä kokoushuoneeseen tervehtimään pomoaan pikaisesti.

Mies nyökkäsi kevyesti kaikille muille poliiseille jotka tervehtivät häntä. Hän odotti että kaikki istuutuivat ja pysyi vielä hetken hiljaa. Hän kertoi vahvalla äänellä hiljaiselle vääelle että Mikion puhelin oli löydetty eräältä kujalta. Mies oli määrännyt jo joukon poliiseja tutkimaan lähi ympäristöä ja halusi kaikkien huoneessa olioiden yrittävän keksiä tapoja löytää poika. Lopuksi mies vilkaisi kelloaan.
-Tarkkaa katoamis aikaa me emme vielä tiedä mutta aikaa on kulunut sen verran että tällä hetkellä he voivat olla jo pojan kanssa missä vain, hän sanoi.
-Tai pahimassa tapauksessa tämä poika voi olla jo kuollut, mies lisäsi hänen ilmeen synketessä hivenen.

Sachi kuunteli tarkkaavaisesti miehen puhetta ja sen loputtua hän pyysi puheenvuoroa.
"Tämä kadonnut poika oli tänään luonani. Hän lähti puoli yhdentoista maissa, jos se tieto auttaisi asiaa jotenkin. Rajoittaisi paikkoja joissa hän voisi olla.." hän sanoi ääni hiljalleen hiipuen asian sanottua. Häntä häiritsi hänen esimiehensä luoma katse häneen pöydän toiselta puolelta.