Osa#6

-Kai muut voitte mennä. Sinä tules tänne, Mies sanoi ja osoitti Sachia.

Sachi tunsi epämukavan väreilyn kulkevan selkäpäässään miehen osoittaessa häntä. Hän odotti että muut olivat päässeet edeltä ja nousi sitten tuoliltaan kulkien hivenen epävarmana huoneen edessä olevan miehen luo saaden niskaansa jälleen erittäin pistävän ja läpitunkevan katseen esimieheltään.

-Mitä Mikio teki sun luonasi?, Mies kysyi ja katseli hetken aikaa Sachia laskien pian kätensä miehen olalle.

"Eh... hän tuli katselemaan kissanpentuja", Sachi sanoi. Hän tiesi syyn kuulostavan naurettavalta, vaikka se totuus olikin. Hänestä tuntui hirmu epävarmalta ja -mukavalta seistä näin lähellä ihmistä, jolla oli vaikutus valtaa saada hänet vaikka koko loppu elämäkseen pois poliisina olon parista.

Mies katseli Sachia hetken ja puristi tämän olkaa hellästi.
-Minä ymmärrän että tämä on rankkaa sulle. Kyllä me löydetään Mikio elävänä, mies sanoi ja hymyili lempeästi.
-Saat lomaa jos haluat vaikka minusta tuntuukin että sä olet sen sortin poliisi ettet nuku ennen kuin Mikio on turvassa.

Sachi vaihtoi painoa jalaltaan toiselle.
"Etsisin tosiaan Mikion ensin mielellään."

Mies hymyili ja katseli Sachia hetken aikaa suoraan silmiin.
-Mikion perhe on ensimmäisessä odotushuoneessa. Mitäs jos menisit juttelemaan niille josko saisit jotain tietoa irti, hän sanoi.

Sachi nyökkäsi ja hetken päästä kulki kyseistä odotushuonetta kohti. Hänen oli pakko myöntää, että hänen mielestään suunnilleen puolet oli älyttömän hermostuneessa tilassa, joka vain kasvoi hänen päästessä huoneeseen, jossa oli kaksi miestä ja yksi nainen.

Kaikkien kolmen ihmisen katseet siirtyivät Sachiin ja Marin pysähtyi istahtaen alas.
-No? Joko te tiedätte missä Mikio on?, mies kysyi.

"Ei valitettavasti.." Sachi sanoi keräten itseään kasaan.
"Tulin kyselemään hiukan Mikiosta teiltä", hän sanoi jo varmemmalla äänellä. "Onko teillä mitään tietoa missä hän mahdollisesti liikuskelisi yleisimmin?"

Marin pudisti päätään ja vasta nyt tajusi että Naoto oli Mikion kaveri mutta ei hänellä tietenkään ollut tämän numeroa.
-Mikiolla on kaveri jonka nimi oli Naoto. Se kai asu siinä jossain lähettyvillä.., mies sanoi.

Sachi nyökkäsi pienesti ja vilkaisi olkansa ylitse kokoushuoneeseen päin. Hän tunsi olonsa liika hermostuneeksi, että saisi muodostettua kysymyksiä päässään.
"Selvä. Me saadaan varmasti selville oikea henkilö... Onko sulla sukunimestä tietoa?"

Marin pudisti päätään ja painoi kädet kasvoilleen. Vanhempi mies taputti Marinin selkää kevyesti ja jäi sitten tuijottelemaan eteensä. Marin huokaisi kun hänen puhelimensa pirahti ja vastasi.
-MIKIO, mies huudahti ja nousi seisomaan. Hän kuunteli pojan vaimeaa puhetta tarkasti ja nyökkäili. Pian miehen ilme kuitenkin kalpeni ja hän antoi puhelinta pidelleen kätensä valua alas korvaltaan.

Sachi säpsähti kuullessaan Mikion nimen ja seurasi Marinin ilmeen vaihtumista nousevalla hätääntyneisyydellä.
"Oliko se Mikio?" Hän kysyi Marinilta, "kertoiko hän sijaintiaan?"

-Oli se....ja ei se ehtinyt...joku katkas sen puhelun....mutta se ehti sanoa jotain merestä...ja kahdesta miehestä..., Marin anoi ja lysähti taas takaisin istumaan. Vanhempi mies nosti katseensa kun hänen työntekijänsä asteli sisälle kirjekuoren kanssa. Mies nappasi ison kirjekuoreen käteensä ja avasi sen. Hän katseli yhtä kuvaa ja tietokoneella kirjoitettua kirjettä ojentaen ne sitten Sachille.
-Rahaa ne haluaa siitä...aivan niin kun ajattelinkin..., mies mumisi hiljaa ja Marin nappasi Sachilta tulostetun valokuvan jossa oli Mikio, jalat ja kädet sidottuina ja teippi suun päällä.

Sachi luki viestin otsa lievästi rypyssä ja kasvojen väri kalvenneena, minkä huomasi jos miestä katsoi tarkasti.

[Vitsit kun ei mielikuvitus riitä näiden kirjottamiseen:'3]

[Kyl mulki tekee vähä tiukkaa :' D]

Marin nappasi lapun Sachin kädestä ja katseli sitä hetken aikaa.
-No meillä on rahaa joten maksetaan vaan niille niin saadaan Mikio takaisin, mies sanoi ja käänsi katseensa isäänsä.
Vanhempi mies pysyi hetken aikaa hiljaa ennen kuin katosi huoneesta sanomatta sanaakaan. Hetken kulutta hän ilmestyi pooliisi päälikön kanssa takaisin.
-Me taidetaan tietää missä Mikio on, mies sanoi ja laski kätensä Sachin olalle.
-Tuletko sä mukaan kun mennään tutkimaan eräs satama alueen rakennus?, hän kysyi.

Sachi ei jäänyt mietiskelemään vaan nyökkäsi samantien.

[Hirmu säälittävää, kun mä kirjotan lauseen mittasia roolauksia sun pitkien rinnalla T.T]

[Eläs nytte....mul pyörii täs viiskyt hahmoo koko ajan nih vähän vaikee pitää lyhyinä näit mun]

Mies nyökkäsi ja päästyään ulos päästi Sachin oman autonsa kyytiin. Poliisi asemalta lähti muutaman kymmenen poliisiauton letka kohti satamaa.

Sachi istuskeli auton penkillä ja naputteli sormenpäillään reisiään malttamattomana. Hän seurasi katseellaan ohi viliseviä rakennuksia ja päästyä perille hän nousi ripein liikkein auton kyydistä.

[Mulla hiukan kestää nää roolaukset, sori~]

[Eipä mitään : )]

Mies nousi autosta ja määräsi ensimmäisen joukun menevän sisälle isoon rakennukseen. Hän odotteli niin kauan kunnes ensimmäinen joukkio palasi mukaan kaksi miestä käsiraudoissa.

Sachi odotteli kärsimättömänä rakennuksen ulkopuolella.
Kun kaksi miestä tuotiin rakennuksen sisästä käsirautoihin kytkettynä, Sachi teki yhtäkkiä mieli mennä leipomaan rystysiään miesten naamatauluihin, mutta esti silti itsensä ja tyytyi mulkaisemaan miehiä. Jos katse olisi voinut tappaa, he olisivat kuolleet siinä silmänräpäyksessä.

Hetkeä myöhemmin eräs poliisi ilmestyi ulos Mikio vierellään. Pojan vaatteet olivat likaiset ja hänen kasvoillaan oli muutama haava mutta muuten tämä näytti olevan täysin kunnossa.

Sachi näytti huojentuneelta nähdessään Mikion. Hän kulki rauhallisin tahdin pojan luo, koska toisen luo juokseminen vaikuttaisi selvästikin epäilyttävältä ja olihan hänellä poliisintitteli, jota piti vaalia.
"Oletko sä kunnossa?" Hän kysyi huolestuneisuutta äänestä pilkistäen jäädessään parin metrin päähän toisesta, ettei olisi tiellä jos pojan muu perhe tulisi tuon luo.

Mikio nyökkäsi vain vaitonaisena ja vilkaisi Sachia likaisten hiustensa alta. Poika jatkoi sitten kävelyään ja pojan kummisetä halasi poikaa hellästi.