Osa#6

Wakakin pää nytkähti, tehden pienieleisen nyökkäyksen. Hän käveli hitain, laiskoin askelin eteenpäin, seuraillen koko ajan valppaasti ympäristöään.

---

Sam seurasi Nigeliä, katse soratiessä ja kuluneissa, hieman likaisissa lenkkareissa.
"Tuota... Sinulla oli se bändi... Minkälaista musiikkia te soitatte? Oletteko vielä esiintyneet jossain? Missä osassa sinä siinä olet?" Säm päätti vihdoinkin aloittaa keskustelun jostain ja päästikin suustaan kokonaisen kysymystulvan.

Nigel vilkaisi hieman yllättyneenä vierellään kulkevaa Samia tuon aloittaessa jutustelun varmaan ensimmäistä kertaa oma-aloitteisesti.
”Uh... no, se on mun ja kolmisen kaverini perustama bändi. Soitetaan vähän laidasta laitaan. Cover-kappaleita suurimmaksi osaksi. Esiinnytään kyllä melko harvoin... mutta koulussa joskus, ja sitten pidetään pienille yleisöille esityksiä”, hän sanoi hymähtäen ja tunki kätensä syvälle lämpimiin taskuihin.
”Päästiin me kyllä kerran ihan kunnon yleisönkin eteen, piti pitää katsojat lämpimänä toisen bändin keikalla, ennen kuin ne tuli valtaamaan lavan.” Nigel virnisti hieman. Se oli ollut kyllä melko lystiä. ”Niin joo, ja mä soitan kitaraa. Joskus laulan taustalla.”

"Okei...", Sam nyökkäili. "Olisi joskus kiva kuulla teidän soittavan", poika sanoi, kääntäen hymyilevät kasvonsa Nigeliin päin.

Marin nyökkäsi ja kietoi kätensä Naoton ympärille tukien tätä. Mies ojensi kupin pöydältä tälle ja hymyili kevyesti.
-Pistin sinne vähän hunajaa sekaan...

---

Mikio naurahti ja katseli kissoja vielä hetken ennen kuin nousi ja istahti nojatuolille. Poika katseli Sachia hetken aikaa ja hymyili sitten hivenen hörppiessään taas teetään.

---

Haru hymyili ja suukotteli Chojiron rintakehää laiskasti sivellen miehen kylkiä.

---

Hideaki käveli hitain askelin kohti veljensä asuntoa ja lopulta pääsi kerrostalon ala ovelle.
-Saatatko ylös asti vai?, poika kysyi.

Nigel hymyili katsellessaan yläviistoon taivalle.
”Tervetuloa treeneihin sitten vain”, hän sanoi vilkaisten Samia. ”Kokoonnutaan aina tiistai- ja torstai-iltaisin meidän asuntolan kellariin, joka ollaan valloitettu. Sä olet tervetullut katselemaan.”

"Kiitos", Samin hymy vain leveni. Hän potkiskeli pientä kiveä kengän kärjellään ja kuunteli soran rahinaa.

---

Wakaki katseli hetken kerrostaloa. "Ehkäpä... sinä selviät tästä eteenpäin yksinkin", mies pörrötti nuoremman hiuksia, hymyillen tuolle ikään kuin kannustavasti.

Hideaki kietoi kätensä Wakakin ympärillle hetkeksi ja suuteli miestä.
-Soittele mulle...jos haluat tavata..., poika sanoi vielä ennen kuin hävisi sisälle kerrostaloon.

Naoto otti hymyillen kupin vastaan ja mutistuaan hiljaa kiitoksen hän maisteli hiljalleen kuumaa juomaa.

~*~

Sachi pysytteli nelin kotin lattialla tuijottelemassa sohvan alle. Hän ujutti kätensäkin sinne koittaen saada vedettyä kissat pois, mutta sai vain hellän ja märän näykkäisyn keskisormen päätyyn yhdeltä pennuista.
Hiljaa huokaisten mies risti jalkansa jääden istumaan lattialle, kun ei siitä jaksanut nousta.

~*~

Chojiro katsahti seinällä tikittävää kelloa ja sulki silmänsä hetkeksi. Hän olisi voinut vaikka nukahtaa tähän uudelleen.

~*~

Nigel kaiveli taskustaan kännykän vilkaisten sen näytössä näkyviä digitaalisia numeroita.
”Sano vaan, kun et jaksa enää mun seuraa ja tahdot nukkumaan. Voin saattaa sut kotiis.”

Marin veti varovasti Naoton vasten itseään ja silitteli pojan selkää hellästi hymyillen.

---

Mikio jäi tuijottelemaan Sachin komeita piirteitä ja tarkkaili tätä katseellaan. Ei poika oikestaan toisen ulkonäköön vielä kummemmin huomioinut.

---

Haru hymyili ja sulki omat silmänsä. Hän avasi ne kuitenkin ku ovelta kuului kevyt koputus.

"Vielä ei ainakaan ole mitään kiirettä", Sam vakuutteli, pienen hymyn pysyen edelleen pojan huulilla.

---

Wakaki meinasi vielä sanoa jotain, mutta Hideaki oli jo kadonnut Kerrostalon porraskäytävään. Mies hymähti itsekseen ja käännähti, lähtien kulkemaan samaa reittiä kotiinsa päin.

Naoto nojaili mielellään Marinin rintakehää vasten juodessaan hivenen suuta polttavaa teetään.

~*~

Sachi tarkasteli sylissään olevia käsiään. Niissä olevat tatuoinnit olivat kärsineet melko pahasti Soran tekemistä naarmuista. Päätään rapsuttaen hän kiitti Marinia mielessään tämän hetkisestä palkastaan, jonka avulla saisi korjaukset kuvioihin helposti.

~*~

Chojirokin raotti toista silmäänsä oveen koputettaessa. Hän huokaisi hiljaa ja jäi makoilemaan sohvalle Harun noustessa.

~*~

Nigel nyökkäsi huvittuneena tarkastaen Samin kasvot nopean vilkaisunsa aikana.
"Ei päästä enää aamulla ylös kun kierrellään kaupunkia koko yön."

Sam naurahti. "No onneksi minulla ainakaan ei ole mitään kiirettä nousta", poika huokaisi.

Marin hymyili ja silitteli toisella kädellään Naoton vatsaa. Hän siirsi katseensa pian Mikiin joka ilmestyi huoneeseen ja mönki sänkyyn isänsä viereen.

---

Mikio tuijotteli yhä Sachia ja kävi tämän vartaloa hitaasti läpi katseellaan.

---

Haru avasi oven ja hymyili hellsti Hideakille ja päästi pojan sisälle. Hideaki ei kummemmin mitään sanonut vain painui vain suoraan asunnon makuuhuoneeseen sänkyyn peiton alle. Haru katseli veljensä perään hetken aikaa ja palasi sitten Chojiron luo sohvalle.

Naoto loitsi huulilleen hymyn Mikin tullessa paikalle. Hän hörppi vielä hetken verran teetään, kunnes muki oli tyhjä ja painui sitten suosiolla peiton alle pitäen kiinni hellästi Marinin ranteesta.

~*~

Sachi nosti kätensä kaulalleen, jossa oli myös kuvioitu tatuointi. Hän tunnusteli ihoaan kuin etsien sieltäkin naarmua joka olisi sinisen leimahduksen pilannut, sellaista kuitenkaan löytämättä.
Mies kohotti katseensa Mikioon siirtäessään kätensä taakseen nojaten niihin takakenoon. Pieni kulmakarvan kohotus kertoi tuon huomanneen pojan intensiivisen katseen.

~*~

Chojiro seurasi katseellaan sen verran mitä Hideakista näki. Hän katsahti Harua ja hymyili tuolle kevyesti nousten istuma-asentoon.

~*~

Nigel pysytteli hiljaa hymyillen. Hänellä olisi huomenna puoleltapäivin väliaikaistyöt erään suuren yhtiön siivoojana, jossa hän joutui työskennellä, jotta pystyi maksamaan asuntolassa asumisensa. Isosiskoltaan hän ei jaksanut rahaa kinua.

Miki kömpi aivan Marinin viereen ja painoi pienen päänsä toista vasten.
-Onko sullakin kuumetta?, Marin kysyi pojaltaan ja tunki tämän kainaloon kuumemittarin.

---

Mikio lehahti tomaatin punaiseksi ja nappasi pöydältä lehden piilottautuen sen taakse.

---

Haru hymyili Chojirolle ja suukotti miestä hellästi.
-Mikäköhän sillä on?, mies mietti ääneen.

Naoto seuraili toisia peiton alta eikä voinut mitään nukahtaessaan yhtäkkisen väsymyksen pyyhkäistessä ylitse.

~*~

Sachin huulille kohosi arvaileva virne hänen katsellessa lehteä, jonka taakse oli piiloutunut nolostunut nuori poika.
Hän oli jo avannut suunsa, kunnes päättikin pysyä hiljaa. Ehkä hänen ei nyt kannattanut aloittaa mitään sanaharkkaa.

~*~

Chojiro kohautti pienesti olkiaan katsoessaan makuuhuoneen suuntaan.

Marin otti kuumemittarin Mikin kainalosta ja peitteli pojan siihen viereensä. Hänellä oli nyt näköjään kaksi potilasta hoidettavana.

---

Mikio värähti ja painautui tuoliaan vasten kun rappukäytävässä joku kolisteli ja samanaikaisesti muuta puunoksa hakkasi olohuoneen ikkunaan. Hänen lehtensä tipahti lattialle ja poika painautui pieneksi täriseväksi möykyksi nojatuolin nurkkaan.

---

Haru siveli Chojiron jalkaa sormillaan.
-Mä soitan isälle tänään jossain vaiheessa ja kyselen että jos se järjestäis asunnon Hideakille.., mies sanoi.

Naoto tuhisi hiljaisesti vasten tyynyliinaa vain suljetut silmät ja hiuskuontalo peiton alta paljastuen. Hän oli vetänyt jalkansa vatsaansa vasten ja uinui nyt yhdessä sykkyrässä.

~

Sachi nousi istumaan sohvalle ja vilkaisi hiljaa tuhahtaen ikkunaan, jota vasten puunoksa rummutti.

~

Chojiro hymyili hieman ja kietaisi kätensä uudelleen Harun ympäri painaen suukon tuon otsalle.
”Saadaan olla sitten aivan kaksistaan.”

Pojat ehtivät kävellä vielä pitkään, kunnes Sam ensimmäisen kerran haukotteli. Hän tihrusteli yllättävän väsyneillä silmillään kellonaikaa, mutta jatkoi silti edelleen kulkemista Nigelin vierellä.

Vaikka Nigel huomasi vain sivusilmällä Samin haukotuksen, se silti tarttui häneen. Hän vilkaisi itsekin kelloa ja yllättyi siitä paljon se jo oli. Oli yllättävän mukavaa vain kuljeskella puolitutun kanssa öisessä Tokiossa.
”Kello alkaa jo olla melko paljon”, hän sanoi tunkiessaan kännykkäänsä takaisin tiukkojen housujensa taskuun.

"Niin", Sam nyökkäsi. "Ehkä nyt voisi alkaa palailla", poika jatkoi ja loi nopean silmäyksen ympäristöönsä. Onnekseen hän huomasi tunnistavansa missä oli, eikä sieltä ollut kovin pitkä matka kotiin.

Nigel nyökkäsi ja antoi katseensa kiertää katua.
”Mä saatan sut kotiisi, ettet katoa minnekkään juoppojen tahmasiin kouriin”, hän sanoi vilkaisten Samia leveästi hymyillen.

"Ai, kiitos", Sam virnisti Nigelille. Hän lähti hitain askelin kävelemään ohutta soratietä pitkin.

Nigel kuljeskeli Samin vierellä ja tarkasteli ympäristöä katseellaan pohtien pojan asuintaloa.

Marin nousi varovasti kun Mikikin nukahti ja hävisi olohuoneen puolelle tekemään töitä läppärillään.

---

Mikio nyyhkäisi hiljaa ja tärisi vain pienenä epämääräisenä kasana nojatuolissa.

---

-Niin, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi.