Osa#5

Naoto istahti tuolille pöydän ääreen ja otti itselleen leivän, jota alkoi mutustamaan.
"En kyllä mäkään", hän sanoi pienen tauon jälkeen ehkä hivenen haikeutta äänessään ja vilkaisi pikaisesti Marinia.

***

Chojiro etsi kaapista tyhjän paikan, jonne tyrkkäsi vaatteensa.
"Hm, joo, mielellään. Kamala nälkä.."

-Siksi ois kiva jos me tutustuttais ensin. Mä haluaisin kertoa vielä yhden asian itsestäni.., Marin sanoi ja katseli Naotoa.
-Tää voi tulla aika yllätyksenä. Mutta mulla on poika..kolme vuotta vanha..Miki nimeltään, hän sanoi ja hymyili kevyesti tuijotellessaan pöydän pintaa.

---

Haru nyökkäsi ja siirtyi ruokien kanssa keittiöön. Hän kattoi pöydän ja nosti ruuat siihen.

Naoto oli tukehtua leipäänsä ja nosti katseensa Mariniin silmät hämmästyksestä levällään hetken kakomisen jälkeen.
"Siis sulla.. poika?" Hän mutisi epäuskoisena. Nuorta miestä alkoi hiljalleen epäilyttämään oliko tämä ihastuksen kohde niinkään hyvä vaihtoehto.
Tarkemmin ajateltuaan hänen täytyi myöntää, ettei tiennyt toisesta vielä todellakaan muuta kuin nimen ja sen, että mies omisti mitä halutuimman vartalon. No, olihan se ihan ymmärrettävää. Hehän olivat tunteneet vasta päivän verran toisensa.

***

Chojiro kurkkasi matkallaan nopeasti kassiin, joka sisälsi Harun ostaman tyttöjen koulupuvun. Hän naurahti hiljaa itsekseen jatkaen matkaansa keittiöön. Hän istahti pöydän ääreen ja Harun katattua pöydän hän aloitti enemmän kuin mielellään ruokailun.

Marin katseli Naotoa hivenen haikeana.
-Se on ihan okei...jos et halua suhdetta muhun nyt..., mies sanoi ja kääntyi ympäri ottaen lasillisen vettä.

---

Haru alkoi myös syömään ja söi ruokaansa hyvällä ruokahalulla.

Naoto tuijotteli Marinin selkää purren poskensa sisäpintaa.
"Tuu istumaan tänne", hän ehdotti kurkottaen tyrkkäämään itseään vastapäätä olevan tuolin pois pöydän alta. "Pidetään pieni tutustumistuokio", hän sanoi virnistäen pienesti. Ei hän aikonut heittää hukkaan tuollaista jumalaista miestä vaikka hänellä olisi kokonainen lapsiparvi kintereillään.

***

Kauaa ei kestänyt, kun Chojiro oli jo syönyt ruokansa. Hän huokaisi tyytyväisenä ja otti kulauksen vettä lasistaan.

Marin hymähti kevyesti ja tuli lasinsa kanssa Naotoa vastapäätä istumaan. Hän jäi katselemaan toista hivenen odottavasti.

---

Harulla syöminen kesti hivenen pidempään mutta syötyään mies nosti Hideakin ruuan jääkaappiin.
-Pitäisköhän mun soittaa sille.., hän sanoi miettivästi.

Naoto näytti hetken miettivältä raaputellessaan kynnellään pöydän pintaa.
"Öm... aloitetaan vaikka perusasioista... Milloin sä olet syntynyt?" Hän kysyi hymyillen itse asiassa melko suloisesti.

***

Chojiro katsahti Harua pohtivasti.
"Kyllä se varmaan tajuaa ilmottaa sulle jos jää jonnekin kauemmaksi aikaa."

-Kesällä 23 vuotta sitten.., Marin vastasi hymyillen hivenen ja sipaisten Naoton poskea.
-Entä sä?

---

Haru nyökkäsi ja nosti astiat tiskialtaaseen.
-Mennään köllimään sänkyyn, hän pyysi ja kietoi kätensä takaapäin Chojiron ympärille.

"Elokuussa", Naoto sanoi ja lisäsi vielä naurahtaen, "kahdeksantoista vuotta sitten."
Hän söi palan leivästään keksien uutta kysymystä.
"Millanen perhe sulla on? Onko sulla sisaruksia enemmänkin kuin Mikio?"

***

Chojiro kallisti päätään takakenoon nähdäkseen Harun kasvot.
"Selvä", hän sanoi hymyillen hellästi ja sipaisten toisen miehen leuan kaarta sormillaan.
Hän nousi tuoliltaan ulos pikaisesti vilkaisten.

-Ihan tavallinen perhe... isä ja äiti..jonkun verran sukulaisia. Ja ei ole muita sisaruksia kuin Mikio, Marin sanoi ja kysyi sitten Naoton perheestä.

---

Haru johdatti Chojiron makuuhuoneeseen ja mies kellahti sängylle.

Naoto kohautti pienesti olkiaan.
"Vanhemmat, eikä sitten muuta. Tai no sukulaisia kyllä löytyy ja näin... Toivoin aina pienenä sisaruksia kun muut tarhan ja koulun porukasta oli niin eri aaltopituudella mun kanssani, mutta sekin oli turha toive", hän kertoi hymähtäen pieni halveksinta äänessään, joka oli tarkoitettu hänen vanhemmilleen.

***

Chojiro kierähti sängylle pitkäkseen ja sulki silmänsä hetkeksi painaessaan päänsä tyynyyn. Ruokalepo voisi olla kyllä melko hyvä idea.

Marin nyökkäsi ja miehen katse jumittui hetkeksi ulos. Hän oli jäänyt miettimään poikaansa jota ei hetkeen ollut nähnyt. Lopulta hän kuitenkin käänsi taas katseensa Naotoon.
-Mitäs muuta haluaisit tietää?, mie kysyi.

---

Haru käpertyi Chojiron vierelle ja haukotteli makeasti.

[Mä taidan mennä nukkumaan...]

Uteliaisuuden valtaamana Naoto kysäisi miehen pojasta. Hän seuraili Marinin kasvoja kiinnostuneena.

***

Haukotus tarttui Chojiroonkin ja oli reväyttää hänen suupielensä. Hän hengitteli Harun hiuksia vasten ja mitäpä muutakaan kuin nukahti hetken päästä.

***

Sachi räpytteli silmänsä auki ja jäi tuijottelemaan kattoa, jota kohti hänen kasvonsa olivat suuntautuneet. Hän kohotti päänsä selkänojalta ja irvisti niskassa jylläävästä lihaskivusta. Asento ei ollut ollut mikään paras päiväunille.
Mies havaitsi huoneessa vallitsevan hiljaisen pimeyden ja vilkaisi kelloa, jonka aika yllätti hänet täysin.
Sachi laski kätensä Mikion olalle ja ravisteli tuota varovasti hereille.
"Hei, kello on jo melko paljon. Pitäisikö sun sunnata vähitellen kotia kohti?" hän kuiskasi.

Marin hymyili haikeasti ja käänsi katseensa Naotoon.
-Sellanen pieni pakkauhan se on...mutta sen huoltajuus on sen äidillä enkä mä nyt ole sitä nähnyt hetkeen...mutta kyllä me suhteelisen säänöllisesti nähdään, mies sanoi ja hörppäsi lasistaan.

---

Haru hymyili ja kuunteli Chojiron hengitystä hetken. Hän nousi varovasti toisen viereltä ja nappasi nopeasti kynän ja paparei käyden teippaamassa sen asunnon oveen ulkopuolelle jotta Hideaki osaisi pysyä poissa loppu illan. Mies nappasi sitten kassin lattialta ja kaivoi sieltä esiin tytön koulupuvun. Hän hävisi kylpyhuoneeseen vaihtamaan sitä päälleen.

---

-Vielä kymmenen minuuttia..., Mikio mumisi unisena ja käänähti vain parempaan asentoon jatkaen uniaan.

Naoto nyökkäsi hieman.
"Asuuko se nyt äitinsä kanssa siellä Ranskassa?" Hän kysyi leipä unohtuneena lautaselle omiin oloihinsa.

***

Chojiro ynähti hiljaa jatkaen silti uniaan. Häntä tuntui häiritsevan toisen ihmisen puute vierestään, joten hän kahmi hiljalleen peittoa kasaan vierellee halien sitä sitten.

***

Sachi hymähti vain pudistellen pienesti päätään. Hän sipaisi Mikion kasvoille valahtaneet hiukset syrjään.
"Eikun sun kannattaisi oikeasti alkaa jo lähtemään", hän puheli toiselle välittämättä kuulikohan tuo edes mitään unensa lävitse.

-Ei..ne muutti meidän eron jälkeen japaniin...hänen äitinsä oli alunperinkin kotoisin japanista....täällä mä oon sitä käynyt katsomassa, Marin sanoi ja nyökkäsi. Mies olisi mielellään halunnut lapsen huoltajuuden itselleen mutta hänen isänsä oli pakottanut miehen tyytymään tilanteeseen sillä huoltajuus kiista oikeudessa olisi kerännyt liikaa median huomiota.

---

Haru veti vaatteet päälleen ja pisti vielä suloiset perhoskorvakorut. Hän veti hiuksensa saparoille ja peilasi sitten hetken itseään ennen kuin asteli sängyn vierelle suudellen Chojiroa hellästi.

---

Mikio jatkoi vain uniaan ja tuhisi rauhallisesti suu hivenen raollaan.

Naoto hymyili hieman.
"Pääset nyt käymään sen luona sitten useammin", hän sanoi jääden katselemaan ikkunasta ulos.

***

Chojiro mumahti unissaan ja raotti muutaman millin silmiään väsyneenä. Pieni ärtymys siitä, että hänet oli herätetty, katosi lähes samantien miehen tajutessa Harussa nokosten aikana tapahtuneen ulkonäöllisen muutoksen.
"Katos vain, prinsessa", hän hymähti yhä väsymyyttä äänessään nukkumisen jäljiltä.

***

Sachi vilkaisi lattialla loikoilevaa Soraa, joka tuijotti pistävällä katseella häntä kuin jotain vaatien. Hän huokaisi hiljaa ja siirsi katseensa takaisin puoliksi sylissään olevaan Mikioon. Varovasti hän koitti pujottautua toisen alta herättämättä poikaa.

Marin nyökkäsi ja hymyili.
-Totta, hän sanoi.

---

Haru naurahti ja sipsutti lyhyessä hameessaan sängyn toiselle puolelle istahtaen sitten siiheen.

---

Mikio ei herännyt mihinkään vaan uinui vain rauhallisesti.

Naoto käänsi pienesti huokaisten katseensa takaisin edessään olevaan mieheen ja huomasi samalla leipänsä lautasella yksinään. Hän otti pienen palasen leivästä ja saatuaan sen nielaistua piteli vain leipää käsissään.
"Haluisitko sä kertoa mulle sellaisen pelkistetyn tarinan sun elämästä?" Hän kysyi uteliaasti hymyillen.

***

Chojiro pysytteli selällään makoillen ja kurotti kokeilemaan Harun hameen helmaa. Pienellä ranteen liikahduksella hän nosti helmaa ylemmäs pienesti virnistäen.

***

Sachi ujuttautui sohvalta ja katsahti Mikioa huokaisten sitten hiljaa. Poika ei tainnut haluta herätä. Hän käännähti ja asteli haukotellen keittiöön hakemaan Soralle ruokaa. Pian hän laskikin pienen matalareunaisen lautasen kissan eteen ettei sen tarvinnut nousta ylös syömään ja vilkaisi sitten kelloa.
Uusi haukotus purkautui kapeiden huulien välistä ja mies päätti painua pehkuihin. Hän haki makuuhuoneen kaapista viltin, jonka asetteli huolellisesti Mikion ylle, ja poistui sitten makuuhuoneeseen, jossa riisuitui vähempään vaatekertaan ja pujahti sitten peittojen alle nukahtaen nopeasti.

Marin nyökkäsi ja mies naputteli pöydänpintaa hetken aikaa miettivästi.
-No ei mun lapsuudessa sen kummempaa tapahtunut...kävin jotain hienoja yksityiskouluja ja niin pois päin...sitten silloin kahdeksantoista vuotiaani isä lähetti mut sinne Ranskaan...muutaman vuoden päästä tapasin mun ensimmäisen vaimoni ja me oltiin 11 kuukautta yhdessä ja saatiin yksi lapsi....sitten olin taan reilun vuoden jälkeen meidän erosta niin tapasin toisen vaimoni ja me oltiin yhdessä sellainen...reilu kolme kuukautta. Ja sitten tein töitä ja niin pois päin kunnes nyt palasin takaisin tänne..., mies kertoili.

---

Haru nojasi toiseen käteensä ja liikautti paljaita jalkojaan. Hän hymyili Chojirolle ja katseli miestä.

---

Mikio nukkui rauhallisesti heräämättä kertaakaan koko yönä.

Naoto kuunteli toisen sanoja miestä katsellen. Hän nojaili kyynärpäihinsä ja hymyili hivenen Marinin lopettaessa, sekä söi viimeisen pienen palan leivästään.

***

Chojiro kohottautui istualleen ja mönki Harun taakse painaen tuon olkapäähän suukon.
"Sä näytät todellakin yli suloiselta koulutytöltä", hän naurahti kietoessa toisen käsivartensa toisen vyötärön ympärille.

***

Aamun sarastaessa Sachi heräsi kutinaan, joka valtasi vähitellen laajemman ja laajemman alueen hänen nenänsä päästä. Käsi ponnahti kasvoille rapsuttamaan nenää pienen unisen urahduksen säestämänä.
Sachi raotti unisena silmiään ja tuijotti hetken kattoon. Hän kierähti vatsalleen ja vilkaisi herätyskelloa yöpöydällään sängyn vieressä, se näytti vasta puolta yhdeksää.

-Noh? Kerros sä jotain omasta elämästäs, Marin pyysi ja katseli Naotoa.

---

Haru naurahti ja taivutti päätään taakse päin suukottaen Chojiron leukaa.
-Kiitos.

---

Mikio haukotteli ja raotto silmiään. Pojalla kesti kauan tajuta missä hän oli ja lopulta hän kääntyi selälleen jääden katselemaan kissoja lattialla.

Naoto nyökkäsi ja mietti hetken aikaa mitä kertoisi.
"Elikkä... mä asuin siis vanhempieni kanssa kotona ja niiden työkiireiden vuoksi vietin useimmat päivät yksikseni. Sen takia mä olen tottunut enemmänkin olla ilman kavereita, vaikka niidenkin kanssa tulee joskus aikaa vietettyä.

"Kun mä menin yläasteelle mä aloin vähitellen kyllästymään elämään. Ei oikein ollut mitään iloa kun vanhemmat ties missä työmatkoilla ja päiväni yksin vietin. Sitten... eräs ihminen tuli mun elämään. Meille kehittyi ikäänkuin salasuhde. Tai no.. salasuhdehan se oli. Ties mitä olisi tapahtunut jos joku olisi saanut selville opettajan ja oppilaan välillä olevasta suhteesta."
Naoto naurahti ilottomasti ja raaputti kynnellään pöydän pintaa, jota oli jäänyt tuijottamaan puhuessaan.

"Vähän vajaa puolenvuoden päästä se sitten lähti. Vaihto paikkakuntaa, muutti pois. Mä olin ihan murtunut ja kun en saanut toivomaani lohtua vanhemmilta mä kehitin itselleni vähän kuin 'toisen persoonan', jota käytin iltasin ulkona ollessa hyväksi."
Pieni virne kohosi Naoton huulille ja hän vilkaisi nopeasti Marinia. Miehelle kun oli jo esitelty pojan mielen 'toinen puoli'.

"Lopulta kun yläaste loppui, mä karkasin kotoa tänne Tokioon. Enpä ole kuin pari kertaa äidin sen jälkeen nähnyt. Isä ei edes vaivautunut tulemaan saarnaamaan oven taakse."

***

Chojiro laski leukansa Harun olkapäälle keinuttaen heitä hiljalleen. Hän käänsi päänsä niin, että poski oli toisen olalla ja puhalteli hiljaa lämmintä ilmaa Harun niskaan.

***

Sachi hautasi kasvonsa tuhautuneena tyynyyn ja koitti nukahtaa saman tien uudelleen. Kuitenkin viimeisetkin unenrippeet oli kaikonnut hänen mielestään kelloa vilkaistuaan ja hän joutui tyytymään kohtaloonsa: hänen täytyi nousta ylös, kun ei nukkumaankaan enää pystynyt.
Sachi laahusti väsyneenä huoneestaan, kulki eteisen poikki kylpyhuoneeseen ja riisuutui jääden seisoskelemaan lämpimän suihkun alle.

Marin nyökkäili kuunellessaan toista. Hän sipaisi pojan poskea hellästi sanomatta kuitenkaan mitään. Kaipa heillä kaikilla oli oma tapa käsitellä surua. Hän oli vain haudannut itsensä työhön. Marin nousi ylös ja käveli Naoton vierelle suukottaen tämän päälakea hellästi.
-Mitäs jos mentäis nyt vaan nukkumaan...

---

Haru hymyili ja kääntyi lopulta toisen sylissä toiste päin. Mies suuteli Chojiroa hellästi ja siveli tämän käsivarsia.

---

Mikio haukotteli ja nousi istumaan. Hän kietoutui vilttiinsä ja tuijotteli uneliaana kissoja.

Naoto nyökkäsi pienesti ja nousi tuolilta.
"Mennään vain..."

***

Chojiro vastasi suudelmaan hellästi ja asetti toisenkin kätensä Harun vyötärön ympäri.

***

Sachi peseytyi melko hidasta vauhtia, mutta tuli lopulta puolen tunnin jälkeen ulos kylpyhuoneesta, josta putkahti katonrajaan pieni höyrypilvi. Hän haroi märkiä hiuksiaan astellessaan taas vain eteisen lävitse pyyhe lanteilla roikkuen makuuhuoneeseen.
Sachi kaiveli vaatekaapistaan puhtaat vaatteet ja puki ne ylleen. Vaaleat ei kovinkaan löysät farkut, musta ihoa myötäilevä t-paita, sekä punainen, oikein lämmin huppari.
Lopulta mies poistui makuuhuoneesta pyyhkeellä vaaleita hiuksiaan kuivaillen.
"Oletkin jo hereillä", hän sanoi huomatessaan Mikion istuskelevan sohvalla.