Osa#5

Sachi nosti katseensa tietokoneensa näytöstä ja nyökkäsi hieman.
"Okei... Sulla on mun numero, jos tulee jotain kysyttävää noista karvakasoista tai jotain... Ja voit tulla kattelemaan noita myös aina kun haluat", hän sanoi hymyillen Mikiolle.

***

Chojiron korville Harun päästämät äänet olivat kuin musiikkia. Hän hymyili painaessaan suudelmia Harun iholle, milloin minnekin.

***

Naoto katseli pientä poikaa ja tuon vilkaistessa häneen hän hymyili ystävällisesti.
Hän käänsi katseensa Mariniin kysyvänä.
"Missä välissä hän tänne ehti?"

-Joo...mä soittelen...ja tulen käymään, Mikio sanoi hymyillen kevyesti ja hävisi sitten eteisen kautta ulos.

---

Haru voihki hivenen kovempaa ja piteli Chojirosta tiukasti kiinni. Mies painoi itsensä tiukemmin vasten toista ja puristi tämän olkapäitä.

---

-Sen äiti toi sen tossa aamulla, Marin vastasi ja kaatoi pojan mukiin mehua. Hän istahti sitten itse alas.

Sachi jäi tuijottelemaan olohuoneensa sohvalla sylissään olevan kannettavan näyttöä. Hän kirosi hiljaa hidasta konettaan. Uuden sellaisenkin hänen täytyisi ostaa jossain välissä.

***

Lopulta Chojiro saavutti rajansa ja jäi hengästyneenä makoilemaan Harun ylle, josta sitten kierähti miehen vierelle. Yhä raskaasti hengittäen hän painoi suudelman Harun ohimolle kuiskaen tuon korvaan hiljalleen hymyillen, että rakasti häntä paljon.

***

Naoto päästi pienen 'ahaa'-äännähdyksen ja nyökkäsi hivenen. Hänen katseensa harhautui jälleen poikaan, joka oli uskomattoman suloisen näköinen ja vielä omasi isänsä hyviä ulkonäönpiirteitä.

Mikio tunki kädet taskuihinsa ja lähti ripein askelin kohti asuntoaan joka ei onneksi ollut kaukana.

---

Haru hymyili ja kääntyi kyljelleen sivellen Chojiron rintakehää.
-Mäkin rakastan sua.., hän sanoi ja suukotti miehen olkaa.

---

Miki söi vain hiljaisena pannukakkuaan ja loi nopean ujon vilkaisi sun Naotoon. Poika kapusi syötyään ja juotuaan Marinin syliin ja kuiskasi miehen korvaan jotain. Miehen nyökättyä poika hävisi olohuoneeseen piirtämään.

Chojiro hymyili hellästi Harulle ja kietaisi kätensä pienemmän ympärille vetäen tuon aivan itseensä kiinni. Hän upotti kasvonsa tuttuun tapaansa Harun hiuksiin ja antoi sieraimiensa täyttyä Harun jumalaisesta ominaistuoksusta.

***

Naoto vilkaisi Mikiä pienesti ja nosti lautaselleen pannukakun, jota alkoi syömään heilutellen aina välillä haarukkaansa sormiensa välissä.

Haru hymyili ja painautui mielellään toisen lämpimään ja turvalliseen syleilyyn. Hän sulki silmänsä ja haukotteli.

---

Marin hymyili ja sipaisi Naoton poskea nopeasti.
-Haluaisitko sä viettää päivän meidän kanssa?, mies kysyi.

Hetken aikaa Chojiro silitteli Harun selkää kevyin liikkein kunnes nukahti siihen toinen sylissään ja hymy kasvoilla.

***

Naoto katseli Marinia ja vilkaisi hivenen epävarmana olohuoneen suuntaan, jossa Miki oli.
"Eikö se tuntuisi vähän tunkeilulta Mikiä kohtaan?" Hän kysyi silmissä kuitenkin halu jäädä Marinin seuraan.

Haru kuunteli hetken Chojiron rauhallista hengitystä ennen kuin itsekkin nukahti.

---

-Ei. Ja eiköhän se ois ihan hyvä että se tottuis suhun, Marin sanoi hymyillen ja vilkaisi poikaa olohuoneessa.
-Sitäpaitsi kyllä se susta pitää jo..Miki on vaan suhteelisen ujo, mies sanoi.

Naoto hymähti hieman ja kohautti sitten olkiaan.
"Isähän se poikansa parhaiten tuntee", hän sanoi, vaikkei sanonta ainakaan hänen isäänsä pätenyt laisinkaan.
"Kyllä mä ihan mielelläni teidän seurassa olisin."

***

Chojiro havahtui hereille ja haukotteli Harun hiuksia vasten. Hän kurkottui katsomaan toisen ylitse herätyskelloon, joka näytti jo yli yhtätoista.

Marin nyökkäsi hymyillen ja vilkaistuaan että Miki oli keskittynyt piiroksiinsa hän kurotti suutelemaan Naotoa hymyillen.

Naoto oli juuri syönyt palan pannukakkua, joten suudelma siis maistui siltä. Hän hymyili hiukan takaisin Marinille ja jatkoi aamiaisensa syömistä.

Miki kiikutti pian hivenen arasti Naotolle piirtämänsä kuvan jossa oli isoja kukkia. Poika katseli isoilla vihreillä silmillään Naotoa ojentaessaan piirustusta tälle.

Naoto siirsi katseensa pannukakustaan poikaan joka oli ilmestynyt hänen viereensä. Kuin isona kysymysmerkkinä hän otti vastaan Mikin ojentaman paperin ja jäi katselemaan sitä sanattomana. Hetken hän vain aukoi suutaan kunnes käänsi katseensa takaisin pieneen poikaan ja hymyili tuolle kiittäen piirustuksesta, joka oli oikein kaunis.

Miki nyökkäsi ja loi pienen hymyn kavuten sitten Marinin syliin istumaan. Poika kyseli isältään mitä suloisimmalla äänellä että josko he voisvat mennä eläintarhaan tänään.

Naoto vilkaisi Mikistä Mariniin ja laski hymyillen pienesti piirustuksen pöydälle jatkaen ruokailuaan.

Marin katseli poikaansa hetken ja nyökkäsi sitten ilmoittaen että Naoto liittyisi heidän seuraansa.

Naoton saatua syötyä hän sanoi menevänsä pukemaan päälleen ennen kuin hipsi keittiöstä paljain jaloin makuuhuoneeseen. Hän keräsi lattialle laskemansa vaatteet sängylle alkaen pukemaan niitä päälleen.

Marin asteli Mikin kanssa makuuhuoneen viereiseen huoneeseen joka oli sisustettu poikaa varten. Hän kaivoi vaatekaapista puhtaat vaatteet pienelle pojalle ja auttoi tätä pukemaan ne päälleen.

Naoto siirtyi peilin eteen sukimaan hiuksiaan järjestykseen. Hän jäi hetkeksi tuijottamaan kasvojaan peilistä. Pieni hymähdys ja nuori mies asteli ulos makuuhuoneesta vilkaisten viereisestä auki olevasta ovesta huoneeseen. Hän ei tahtonut häiritä pukeutumistuokiota, joten haki keittiön pöydältä Mikin antaman piirustuksen ja istahti sitten olohuoneeseen sohvalle jääden katselemaan läsiseinästä ulos.

Marin pakkasi Mikin pieneen nallereppuun kaiken tarpeelisen ja poika juoksahti edeltä eteiseen. Marin seuarsi pian tätä ja suukotti Naoton otsaa hellästi.
-Mennään sitten.., mies sanoi.

Naoto nyökkäsi pienesti ja nousi sohvalta, jolle jätti Mikin kukkapiirustuksen pohtien voivansa varmasti hakea sen kun he tulisivat takaisin.
Hän kulki eteiseen pukemaan kekänsä ja takkinsa päälleen jääden sitten odottelemaan Marinia.

Marin sujautti kengät jalkaansa ja auttoi sitten Mikiä tämän kenkien kanssa. Hän nosti pojan syliinsä ja sulki oven perässään.

Naoto kulki miehen vierellä hieman poissaolevan tuntuisena. Hän katseli eteensä luomiaan hitaasti räpäyttäen ja astui hissiin odottamaan sen laskeutumista.

Marin laski Mikin maahan ja vilkaisi Naotoa.
-Onko sulla kaikki hyvin?, hän kysyi.

Naoto nosti nopeasti katseensa Mariniin.
"On... mietiskelen vain", hän sanoi siirtäen hiuksiaan sivuun silmiltä, joiden katseen käänsi nyt muualle sinisistä silmistä.