Osa#5

Chojiro vastasi myöntävästi pienen nyökkäyksen kera ja meni jo eteisen puolelle. Hän kuuli Daikin hiljaisen kuorsauksen ja hymähti hiljaa kiskaistessa takkinsa niskaan ja vetäessä kenkänsä jalkaan.

***

Naoton silmät seurailivat hetken väreitä, jotka olivat muodostuneet hänen vetensä pinnalle, ja nousivat sitten Mariniin edessään.
"No en mä tiedä onko mussa nyt mitenkään erityistä kerrottavaa... Normaali kotootaan Tokion keskustaan karannut opiskelija mä vain olen", hän sanoi kohauttaen olkiaan.

Haru veti hiuksensa ponnarille ja seurasi sitten Chojiroa. Hän nappasi lompakkonsa ja veti sitten nahkaiset sirot saappaat jalkaansa. Mies haukotteli ja siirtyi sitten edeltä rappukäytävään kietomaan kaulaliinaa kaulaansa.

---

Marin nyökkäsi ja väisti hivenen kun tarjoilija toi heidän ruuat pöytään.

Chojiro pudisti päätään hieman saadakseen hiuksensa normaalin sotkuisiksi astellen sitten Harun perässä rappuun. Hän sulki oven takanaan ja lähti kulkemaan portaita pitkin alas.

***

Naoto veti kätensä pöydän päältä syliinsä tarjoilijan laskiessa hänen lautasensa pöydälle. Hän otti haarukan käteensä seivästäen sen kärjellä keitetyn porkkanan palasen jonka sitten pisti suuhunsa.

Haru otti Chojiron kädestä kiinni ja lähti hymyillen kohti keskustaa.

---

Marin alkoi syömään siististi ja syödessään katseli ympärilleen.

Naoto otti huikan kivennäisvedestään, ennen kuin alkoi kunnolla syömään ateriaansa kuunnellen samalla ravintolan sisäpuolella kantautuvia keskusteluja ja taustaääniä.

***

Chojiro hymyili ja puristi kevyesti Harun kättä kulkiessaan keskustaa kohti. Yön aikana satanut pieni lumikerros oli sulanut tieltä sitä pitkin kävelleiden ihmisten ansiosta, ja jäljelle oli jäänyt pelkkä loskainen pohja.

Haru tuijotteli taivaalle hetken aikaa ja asteli reippain askelin kohti keskustaa. Lopulta mies veti Chojiron perässään sisätiloihin joita pitkin pääsi moniin kauppihoihin ja syvemmälle keskustaan. Kivempi siellä oli kävellä kuin kylmässä ulkona.

---

Marinia kävi tervehtimässä muuta vanhempi mies mutta kukaan heistä ei kummemin kiinnittänyt huomiota Naotoon.

Chojiro meni mielellään Harun perässä lämpimämpään sisäilmaan. Miehen yhä hivenen kosteat hiukset olivat näet kohmettuneet pienesti ja se kylmäsi epämukavasti.

***

Naoto loi vieraisiin ihmisiin vain lyhyet tarkistuskatseet, jonka jälkeen laski katseensa takaisin ruokaansa, jota söi enemmänkin omiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän joi kulauksen vettään katseen harhautuessa ikkunaan, tuijottelemaan ulkona olevia ihmisiä. Ihmisrunsaus veti nuorta enemmän puoleensa kuin hienostuneet ravintolat, vaikka niissä kuinka hyvät ruuat olisikin.

Marin sai syötyä lopulta ja jäi katselemaan Naotoa ja tämän kaihoisaa katsetta ulos.
-Mä varmaankin tylsistytän sut tällä kaikella. Sitten kun oot syönyt niin heitän sut kotiin, mies sanoi kevyesti hymyillen.

---

Haru katseli kauppojen näyteikkunoita ja käväisi muutamassa nopeasti mutta ei ensimmäiseen puoleentuntiin löytänyt mitään.

Naoto käänsi kasvonsa Marinia kohti havahtuen ajatuksistaan.
"Anteeks, mä en vain ole tottunut olemaan tällaisissa paikoissa", hän sanoi hymyillen hivenen, pahoittelevasti. Hän otti haarukan ja veitsen takaisin käsiinsä jatkaen ruokailuaan.

***

Chojiro ramppasi kaupoissa Harun perässä pirtämättä vastaan mihinkään. Hän vain tutkaili kauppojen sisältöjä enemmän, tai vähemmän kiinnostuneena.

-Ei se mitään. Kyllö mä ymmärrän ettei tuollaista nuorta, elämän iloista nuorukaista tällaiset paikat kiinosta, Marin sanoi ja hymyili kevyesti yhä.

---

Haru löysi lopulta kaupan joka tarjosi nuorille vaatteita ja mies jäi katselemaan sieltä löytyviä lämpimän näköisiä huppareita.

Naoto tuhahti naurua ääneensä sekoittuen. Hän tarttui lasiinsa ja joi sen tyhjäksi päättäen siten ruokailunsa loppuun.

***

Chojiro havaitsi kaupasta mukavan näköisiä farkkuja ja meni katsomaan niitä vilkaisten lyhyesti Harua.

***

Daiki räpytti silmänsä auki ja jäi haukotellen tuijottamaan kattoa. Hän kuunteli kuuluisiko muiden ääniä, mutta kun ei niitä kuullut nousi käsiään venytellen istumaan. Hän katseli ympärilleen ja raahautui kurkkaamaan keittiöön, jossa oli jäljellä vain hento tuoksu aijemmin aamulla tehdystä teestä, mutta ihmisiä siellä ei näkynyt.
Daiki haroi hiuksiaan kummastuneena ja vilkaisi sohvalle, joka sekin loisti tyhjyydellään. Pelkkä tyyny pienellä painaomalla ja peitto kasassa sohvan nurkassa, muttei nuorta miestä niiden seassa nukkumassa.

Marin katseli Naotoa hetken ennen kuin pyysi tarjoilijaa tuomaan laskun. Hän ei tainut tosiaankaan olla enää niin kiinostava. Olihan Naoto energinen ja menevän oloinen. Hän oli itse tainut viettää liikaa ainaa neljän seinän sisällä toimistossa.

---

Haru nappasi mukaansa hupparin sekä kahdet housut ennen kuin ilmestyi Chojiron luokse.
-Kokeiletko sä niitä?

---

Hideaki nousi lopulta ja haukotteli. Poika veti hiuksensa nopealle ponnarille ja tepsutti boksereissa sekä t-paidassa olohuoneen läpi keittiöön toivottaen huomenet Daikille.

Naoto sipaisi hiuksiaan sivuun katsellessaan tarjoilijaan joka poistui hakemaan laskua, palaten pian paperilappu kädessään. Hän lepuutti käsiään pöydällä kuunnellen puolella korvaa tarjoilijan puhetta.

***

Chojiro vilkaisi Haruun ja käänsi katseensa sitten takaisin housuihin joita nyt katseli.
Pienen nyökkäyksen saattamana hän otti housut käsiinsä luoden tarkastavan katseen muihin housuihin telineessä.

***

Daiki seurasi katseellaan Hideakia ja meni keittiön ovenkarmiin nojailemaan toista tarkkaillen.
"Minne talon pariskunta on hävinnyt, vai palasiko ne nukkumaan?" Hän kysyi vilkaisten makuuhuoneen suuntaan josta Hideaki oli juuri tullut.

Marin maksoi lasku edes kauheasti vilkaisematta paljonko summa oli. Hän käänsi sitten katseensa Naotoon kun sai kortin takaisin käteensä.
-Mennään sitten...

---

Haru hymyili kevyesti ja katseli muita housuja myös. Hän antoi kuitenkin Chojiron rauhassa miettiä halusiko tämä kokeilla jotain muutakin.

----

-Ne lähti kaupungille.., Hideaki sanoi ja kaatoi kahvia kuppiinsa. Hän hörppäsi siitä ja vilkaisi sitten Daikia nopeasti.

Naoto nyökäytti päätään ja nousi pöydän äärestä. Hän otti aijemmin riisumansa takin viereiseltä tuolilta vetäen sen päälleen lähtien sitten kulkemaan ravintolan ulko-ovea kohti.

***

Chojiro pureskeli huultaan mietiskellessään paljonkohan tarvisi uusia vaatteita. Hän päätyi ottamaan vielä toiset farkut ja käännähti sitten katsomaan, jos muualla olisi vielä jotain hänen huomionsa kiinnittävää vaatekappaletta.

***

Daiki huokaisi raskaasti ja hieraisi otsaansa. Hän katsahti keittiön seinällä olevaa kelloa joka näytti jo reilusti yli puoltapäivää. Hän hätkähti hieman ja siirtyi keittiön ovelta korjaamaan petivaatteita ja patjaa lattialta.

***

Sachi taitteli lehden ja laski sen sohvapöydälle. Hän asettui puolimakaavaan asentoon sohvalla ja jäi katselemaan vuoron perään Mikio ja kissoja, joita tuo tarkkaili.

Marin johdatti Naoton autolleen ja avasi tälle oven lähtien sitten ajamaan rauhallisesti.

---

Haru oli hävinnyt taas muualle katselemaan itselleen vaatteita ja olikin löytänyt muutaman muunkin kivan vaatekappaleen.

---

Hideaki hörppi kahviaan ja seuraili Daikin puuhia keittiön ovelta.

---

Mikio makasi lattialla kyljellään ja katseli kissanpentuja jotka vuoron perään yrittivät karkailla emonsa luota. Hän oli täysin menettänyt ajan tajunsa eikä edes huomannut kuinka paljon kello jo oli.

Naoto seuraili katseellaan ihmisiä kaduilla nojaten päätään käteensä. Hän siirsi katseensa hetken kuluttua Mariniin tarkastellen tuon profiilia.
"Eihän tää jäänyt viimeiseksi meidän yhteiseksi päiväksi?" Hän kysyi pää huomaamattaan hieman kallellaan ja silmien suuntana toisen upottavan kauniit, kirkkaan taivaan siniset silmät.

***

Pian Chojirolla oli sylissään kaksien housujen lisäksi muutama paita ja tavanomaisia sukkia sekä alusvaatteita. Hän kävi nopeasti sovituskopissa kokeilemassa housut ja paidat läpi, jonka jälkeen palasi Harun luo tarkastelemaan mitä tuo oli löytänyt itselleen.

***

Daiki vei peiton ja tyynyn makuuhuoneeseen sängyn jalkopäähän ja kantoi vaivattomasti patjan takaisin komeroon, josta Haru oli sen eilen esille ottanut. Hän huomasi pienen vaatetusprosenttinsa ja vetäisi housunsa ja pitkähihaisen paidan päälleen, jonka jälkeen asteli keittiöön voitelemaan löytämiään leipäsiivuja.

***

Sachi hymähti hiljaa erään pennun kiivetessä emonsa päälle erittäin vaivanloisen oloisesti. Hän risti kätensä päänsä alle vaipuen olemattomiin ajatuksiinsa.

Marin irroitti katseensa hetkeksi tiestä ja vilkaisi Naotoa.
-Se on susta kiinni...mä viettäisin vaikka loppuelämäni tollasen viehkeän olennon kanssa, hän sanoi.

---

Haru pelaili juuri tiukkoja farkkuja jotka eivät ainankaan takaata jättäneet kauheasti kuvittelemisen varaa. Mies pyöri peilin edessä hivenen mietteliäänä ja tajusi vasta hetken kuluttua Chojiron.
-No? Sopiko ne?

---

Hideaki seuraili vain hiljaisena Daikia katseellan ja pysytteli samassa paikassa juomassa kahvia.

---

Mikio sulki hetkesi silmänsä ja ennen kuin poika tajusikaan hän oli jo unessa.

Naoto kohotti yllättyneenä kulmiaan epäuskon aalto silmien ohitse pyyhkäistessä.
"Et oo tosissas", hän mumisi hiljaa katse yhä toiseen liimautuneena.

***

Chojiro vastasi myönteisesti tarkastellen peilin kautta Harun päällä olevia housuja ja niiden peittämiä houkuttelevia reisiä sekä sääriä.

***

Daiki jäi nojaamaan työtasolle alkaessaan mutustella toista leivistään. Hän käänsi epäilevän katseensa Hideakiin ja lopetti hetkeksi ruokailunsa.
"Mitä sä mua kattelet?" Hän kysyi haukaten palan leivästään.

***

Sachi käänsi katseensa pennuista Mikioon kuullessaan rauhalliseksi muuttuneet hengenvedot ja naurahti hiukan. Miten toinen olikaan onnistunut nukahtamaan tuohon ja miten hän olikaan suloinen suu pienesti raollaan ja silmät ummessa.

-Miks en olisi?...sä olet ihana ja suloinen kuin mikä.. ja mulla on ollu tosi mukavaa sun kanssas...mukavempaa kuin moneen vuoteen, Marin sanoi vakavissaan ja vilkaisi jälleen Naotoa.

---

Haru käänsi lopulta katseensa Chojioroon.
-Pidätkö näistä?, hän kysyi hymyillen ja sipaisi miehen leukaa.

---

-Eipä täällä ketään muutakaan ole ketä saisi katsoa, Hideaki hymähti ja jäi tuijottelemaan ulos ikkunasta.

---

Mikio tuhisi rauhalisesti lattialla värähtäen kylmästä aina silloin tällöin.

Naoto jäi tuijottamaan Marinia sanattomana ja käänsi hetken kuluttua hitaasti katseensa ikkunan takaiseen liikenteeseen. Hänen mielessään poukkoili vain yksi lause, joka oli se, että hän oli todella, todella onnekas.

***

Chojiro naurahti hieman.
"Ilman muuta. Noissa on vain se ongelma, että jos pistät ne päällesi kun ulos lähdet, joudut kestämään mun mustasukkaisuuskohtauksia kun muut miehet kattelee sua."

***

Daiki murahti hiljaa ja jatkoi leipiensä mutustamista. Pieni vilkaisu kelloon kertoi että aikaa ei ollut kulunut kovinkaan paljoa viime vilkaisusta.

***

Sachi katseli nuorta poikaa ja kohottautui hetken päästä sohvalta asettamaan hupparinsa toisen lämmikseeksi. Hän kumartui rapsuttamaan kissaansa korvan takaa saaden sen mouruamaan ja vei sitten tyhjän vanukaspurkkinsa keittiön roskakoriin ja lusikan lavuaariin.

Marin tuijotteli taas tietä hiljaisena ja odotteli josko Naoto ehkä sanoisi vielä jotakin.

---

Haru naurahti ja suuteli Chojiroa hellästi.
-Ehkä mun pitää ottaa se riski, hän sanoi ja hävisi pukukoppiin taas kokonaan.

---

Hideaki katseli hetken Daikia ja vei sitten tiskialtaaseen mukinsa jääden sen jälkeen istumaan sohvalle peittonsa alle.

---

Mikio tuhisi vain tyytyväisenä lattialla ja valui lopulta kerälle näyttäen itsekkin miltein kissanpennulta.

Hitaasti hymy levisi Naoton suulle ja hän jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos silmät välkehtien.

***

Chojiro hymyili Harun perään ja käänsi katseensa peiliin, josta Haru oli hetki sitten itseään peilaillut. Hän tarkasteli itseään hetken heijastavasta pinnasta kääntäen katseensa sitten muualle kauppaan.

***

Daiki loi lyhyen vilkaisun Hideakiin ja kääntyi sitten pesemään kätensä leivänmuruista. Hän kuisvasi kätensä housujensa reisiin ja asteli sitten olohuoneen lävitse eteiseen kaivamaan kännykkäänsä takkinsa taskusta.

***

Sachi palasi olohuoneeseen ja hymyili sielä odottavalle näylle. Hän kulki kissalauman luokse ja sai houkuteltua kissanherkuilla Soran ylös ja seuraamaan häntä parvekkeelle, jossa hän aina käytti kissoja kierroksen tai pari kun ei niitä muuten ulkoilmaan saanut.

Marin vilkaisi uudelleen Naotoa.
-Mihis mä heitän sut? Haluatko kotiin jo?

---

Haru ilmestyi pian pukukopista ja jätti palautus kohtaan muut housut. Hän katseli hetken valitsemiaan tiukkoja farkkuja ja sitten Chojiroa.
-Joko mennään maksamaan?, hän kysyi.

---

Hideaki haukotteli ja loikoili sohvalla pistäen lopulta telkkarin päälle.

---

Mikio säpsähti hereille yhtäkkiä ja jäi unisena katselemaan Sachia sekä kissoja.

Naoto nyökkäsi hivenen.
"Joo, vaikka", hän sanoi katsahtaen Marinia sivusilmällä.

***

"Mennään vaan", Chojiro sanoi ja laskeskeli mielessään vaatteiden yhteishintaa.

***

Daiki lähetti Chojirolle tekstiviestin, jossa kertoi lähtevänsä nyt takaisin maalle ja tuovansa tuon tavarat sitten kun hän tulisi jouluaaton jälkeen käymään Yukon ja Akiton kanssa Tokiossa.
Hän veti takin niskaansa ja pisti kenkänsä jalkaan vilkaisten olohuoneen puolelle Hideakiin, joka makoili sohvalla.
"Lähden nyt sitten, nähdään ehkä myöhemmin."

***

Sachi avasi parvekkeen oven ja johdatti kissansa ovesta ulos. Soran kiinnittäessä huomionsa herkkupalaan hän kävi nostamassa pennut kynnyksen ylitse emonsa perään jaloittelemaan viileässä ulkoilmassa.
Mies suoristi selkänsä ja jäi tuijottelemaan lattialla olevan maton päällä möngertäviä nelijalkaisia.