Osa#4

Lopulta hetken kiemurtelun jälkeen Haru nukahti ja mies nukkui koko yön sikeästi siihen asti kunnes kuudelta muu talon väki alkoi heräillä ja talosta kantautui kovempia ääniä.

Wakaki naurahti. ”Joo”, hän kuiskasi hiljaa. Vaikka mies oli ehtinyt jo vähän rentoutua, häntä alkoi taas hermostuttamaan, kun tapahtumat Zenin kanssa palautuivat mieleen.

----

”Ei”, Sam pudisteli päätään.
Hän kurtisti kulmiaan katsellessaan Zenin poukkoilia talon ympäri. ”Mitä sinä teet?”, Poika ei voinut enään pitää suutansa kiinni.

----

John venytteli käsiään kattoa kohti ja rentoutui pian nojaamaan kyynärpäidensä varassa tiskiä vasten.

"Eh..?" Zenin toimet pysähtyivät ja hän käännähti Samia kohti. "John ei ole kertonut?"
Hän katsoi hivenen hämmästyneenä ja vaivaantuneena teiniä edessään. Häntä ei huvittanut kertoa asiasta tälle, koska sen ääneen sanominen tekisi asiat... todellisimmiksi.

***

Sachi henkäisi leveästi hymyillen kun myyjä kantoi kaksi kulhollista raamenia työkaverusten eteen.

"Hyvää ruokahalua", hän toivotti Johnille kaapaten syömäpuikot, joilla alkoi olemaan jo melko taitava syömään.

***

Syvältä Chojiron kurkusta kantautui huoneeseen hiljaista kuorsausta. Peitto oli vain puoliksi miehen suojana ja kädet omistavasti Harun ympärillä. Hän oli vielä täydessä unessa ja hymyilikin pienesti itsekseen.

Hideaki kumartui hivenen alemmas ja katseli Wakakia. Hän jätti huulensa toisen huulien yläpuolelle.

-----------

Haru katseli Chojiroa kevyesti hymyillen. Hän kuitenkin irottautui varovasti toisen otteesta ja nousi sängystä. Haru puki päälleen puhtaat vaatteet ja pisti hiuksensa kiinni ennen kuin varovasti lähti huoneesta alakertaan.

"Ei John ole sanonut minulle mitään eilis illan jälkeen", Sam sanoi hämmentyneena. "Paitsi moitti aamulla, etten herättänyt", hän mutisi.

----

"Samat sanat", John henkäisi haistellessaan ruoasta kantautuvaa taivaallista tuoksua. Hän nappasi puikot ja tarkkaili niitä hetken. Mies oli muutama vuosi takaperin opetellut syömään puikoilla, mutta ei ollut sen jälkeen koskenutkaan noihin välineisiin.

----

Wakaki hengitti raskaasti. Hän oli aivan varma, että yllä oleva mies kuuli hänen sydämen jyskeet aivan selkeästi.
Kun odottaminen alkoi käydä raskaaksi, mies nosti päätään ja kuroi välimatkan umpeen.

Hideaki suuteli Wakakia hellästi ja vetäytyi sitten kauemmas toisesta. Hän valui miehen päältä pois ja jäi kyljelleen tämän viereen.

Zen naurahti vaisusti. Hän käänsi selkänsä Samille ja jatkoi hyllykön penkomista.
"Minua ei taida näkyä täällä hetkeen tämän jälkeen."

***

"Mennäänkö pöydän ääreen syömään?" kysäisi Sachi kääntäen katseensa Johniin.

***

Chojiro ähkäisi ja hamusi viereltään tuttua kehoa saaden vain peiton käsiinsä. Hän kierähti selälleen toisella kädellään peitosta kiinni pitäen.

Haru käveli keittiöön ja toivotti hyvät huomenet Chojiron isälle ja äidille.

Wakaki seurasi katseellaan Hideakia. Hänen kasvoillaan käväisi pieni, arka hymy.

----

”Jaa”, Sam sanoi hiljaa. Hän oli jo viime päivänä epäillyt jotain ja Zenin äsköinen lause vain vahvisti hänen epäilyjään. ”Tekö siis… erositte?”

----

”Selvä”, John vastasi ja hypähti alas jakkaralta. Hän vilkuili vapaita pöytiä samalla, kun nappasi takin kainaloonsa.

Hideaki hymyili takaisin ja makasi vain paikoillaan.

Zen sulki silmänsä hetkeksi ja hengitti syvään.
"Niin kai...", hän kuiskasi hiljaa ja löysi kuin löysikin eräästä laatikosta kännykkänsä avaintensa vierestä. Hän tunki ne laukkuunsa ja siirtyi takaisin eteisen puolelle kaivelemaan toisen takkinsa taskuja.

***

Sachi ehdotti yhtä nurkkapöytää ja siirtyi sen ääreen istumaan. Hän raahasi tavaransa mukanaan ja pääsi hetken taituroituaan ehjin nahoin perille.

***

Chojiron isä nosti katseensa ja tarkkaili sanomalehden takaa Harua. Ostoslistaa kirjoittava nainen taas toivotti hymyssä suin miehelle huomenet.

[Pitäisi kirjoittaa nuo nimet ylös joskus.. Muistaako joku noiden Chojiron vanhempien, veljen, veljen vaimon ja -pojan nimiä?:'3]

[En mä enää muista :'D]

Haru hymyili kevyesti ja istahti alas. Hän haukotteli ja katseli Chojiron äitä hetken.
-Ootteko te menossa jonnekkin tänään?, hän kysyi.

[No, keksin uusia ja muistelen vanhoja. Mitäpä väliä sillä varmaankaan on.:D]

Maya (olkoon nyt äidin nimi) laski katseensa takaisin listaan ja lisäsi siihen kardemumman.
"Aamukirkkoon. Tai oikeastaan vain minä olen sinne menossa. Muita ei enää kiinnosta", hän sanoi huokaisten ja pudistellen päätään.

Haru katseli hetken Chojiron isää.
-Mä voisin lähteä mukaan....Chojiro kuitenkin nukkuu varmaan aika myöhään kun meillä meni aika pitkään eilen ill......niin siis mä voisin kyllä tulla seuraksi...

May nosti pyöreät kasvonsa Harua kohti ilme uskomattoman yllättyneenä ja iloisena.
"Ai mutta sepä olisi kiva! Vai mitä Jin", hän käänsi hymyilevät kasvonsa miestään kohti.

"Pyhät paikat eivät ole hinttejä varten", hän murahti hiljaa ja sai vaimonsa ärähtämään suutuksissaan.
"Nyt tukit sen suusi tai saat nukkua jälleen sohvalla."

Haru katseli Chojiron isää hetken mutta pääti olla sanomatta mitään.
-Mä tulen mukaan jos vaan huolit minut, hän totesi vain.

”Ai…”, Sam perääntyi pari askelta ja painoi katseensa lattiaan.

----

John nappasi raamunkulhon kouraansa ja lähti kulkemaan nurkkapäytää kohti. Hän sai laskettua kulhon turvallisesti pöydälle ja takin ja hanskat viereiselle paikalle.

----

Wakakin katse hortoili Hideakissa. Hän yritti painaa jokaisen yksityiskohdan mieleensä.

May nousi pöydän äärestä ja kulki Harun luo, huomaten olevansa saman pituinen tuon kanssa.
"Totta kai huolin. Äläkä Jinistä välitä. Hän on tuollainen... vanha ukko", hän mulkaisi aviomiestään joka kohautti laiskasti kulmiaan.

"Käyn pukemassa päälleni ja voimme lähteä sitten", May lähti kulkemaan persikan värinen aamutakki perässä hulmuten makuuhuonettaan kohti.

Haru käänsi katseensa toiseen mieheen.
-Mulle on ihan sama miksi sä mua kutsut mutta turhaan kohtelet Chojiroa mitenkään eritavalla kuin ennenkään.

------

Hideaki hymyili ja katseli Wakakia. Jos tämä halusi tehdä jotain muuta tänän iltana niin tämä saisi tehdä aloitteen.

Jin laski sanomalehden pöydälle ja käänsi katseensa Haruun.
"Minä kohtelen omaa poikaani kuten tahdon, älä sinä tule neuvomaan." Mies nousi tuolilta ja asteli Harun ohitse keittiöstä.

"Ihmiset on tarkoitettu lisääntymään. Kaksi miestä ei sitä voi tehdä. Minun puolestani saisitte painua suoraa päätä sinne mistä tulitte. Luonnottomuuksia ei minun talooni kaivata."

Jin hymyili pienesti Harulle ja kulki eteiseen pukemaan ulkovaatteita päälleen.

***

Zen nappasi pöydältä pienen muistilapun ja kirjoitti siihen pienen viestin. Hän ojensi lapun taitettuna Samille.
"Kun John palaa, olisitko kiltti, ja antaisit tuon hänelle?"

***

Sachi maisteli raameniaan ja äännähti nautinnollisesti. Hän nosti katseensa Johniin ja hymyili tuolle.
"No, miltä maistuu?"

Haru pudisteli vain huvittuneena päätään ja katseli keittiössä hetken ympärilleen. Hän kaatoi itselleen kupillisen kahvia ja alkoi hörppiä sitä.

”Selvä”, Sam vastasi. Hänen teki mieli avata lappu ja lukea sen sisältö, mutta rehellisenä ihmisenä hän laskisen siististi pöydälle.

----

”Erittäin hyvältä”, John mumisi vastauksen, suun ollessa vielä täynnä ruokaa.

Wakaki hipaisi varovasti Hideakin poskea. Hän henkäisi ja laski kätensä lepäämään patjalle heidän väliin.

Hideaki hymyili ja liikahti hivenen lähemmäs Wakakia pysyen kuitenkin sen verran kaukana toisesta etteivät heidän vartalonsa koskeneet toisiinsa.