Osa#4

-Miten ihmeessä....sähän oot paljon vanhempi kuin minä....ja pidempi...ja miehekkäämpi, Hideaki luetteli.

Zen kulki katuja pitkin kohti kotiaan. Hänestä tuntui jotenkin haikealta palata sinne kuitenkaan jäämättä sinne. Tai voisihan hän jäädä, mutta siitä tuskin seuraisi mitään hyvää.

Zen soitti tutun oven ovikelloa, kun ei avaimia ollut mukana. Hän toivoi että Sam olisi vielä yöpymässä sielä, koska muuten hän joutuisi jäämään odottamaan Johnin paluuta.

***

Sachi katseli listaa seinällä.
"No se riippuu mistä pitää. Oma suosikkini on kuitenkin tämä", hän esitteli listassa olevan tonnikalaraamenin, jota hän itse usein söi.

Sam hieroi silmiään, jotka olivat aivan kuivat telkkarin tuijottamisesta. Hän kampesi itsensa vaivanloisesti ylös sohvalta ja meni avaamaan oven.
"Ai Zen. Tulit siis viimeinkin kotiin", Sam mutisi.

[Huom. Sam ei tiedä vielämitään erosta]

---

Wakaki naurahti. "Noidenko syiden varjolla minulla pitäisi olla enemmän kokemusta?" Mies kysäisi huvittuneena.

---

John nyökytteli hyväksyvästi. "Taidan ottaa sitä", hän sanoi.

-Ei....mutta jos sulla ei ole kokemusta niin...., Hideaki aloitti ja nousi Wakakin lantion päälle istumaan.
-Meidän pitää tehdä siihen muutos.....Zenkin lähti juuri niin saadaan pitää niin kovaa ääntä kun halutaan, hän sanoi hymyillen.

Zen hymähti vain ja katseli hetken Samia.
"Olet tainnut tuijottaa telkkaria melko pitkään vai mitä?"

Hän asteli sisälle ja nappasi ensimmäiseksi mukaansa lisää ulkovaatteita.

***

Sachi nyökkäsi ja tilasi kaksi tonnikalaraamenia. Hän nojasi kyynärpäihinsä ja katseli kuinka myyjä katosi takahuoneeseen tekemään tilaamia ruokia.

Haru tuijotteli kattoa ja kuunteli talon hiljaista narinaa maatessaan Chojiron vierellä. Täällä oli jopa pimeämpää öisin kuin kaupungissa. Jostain ulkoa kuului räsähdys joka sai Harun säpsähtämään ja painautumaan tiukemmin Chojiroa vasten.

Chojiro makoili Harun vierellä kädet tiiviisti tuon lanteiden ympärille kiedottuna. Hänen kasvonsa oli haudattuna lilahtaviin hiuksiin ja vaikka silmät olivat ummessa, mies ei vielä nukkunut.

Haru säpsähti jälleen kun tällä kertaa heidän huoneensa yläpuolelta kuului rapinaa. Hän huokaisi ja vilkaisi Chojiroa nopeasti.

Chojiro silitteli rauhoittavasti Harun alaselkää.
"Sielä mitään ole", hän kuiskasi ja painoi huulensa hetkeksi Harun otsalle.

Haru hymyili kevyesti ja painoi nenänsä vasten Chojiron olkaa.
-Ai sä olit vielä hereillä, hän sanoi hymyillen hellästi.

"Mh... en ole mitään nopeasti nukahtavaa sorttia", Chojiro nosti toisen kätensä Harun hiuksien sekaan. "Tuoksut hyvälle..."

-Kiitos..., Haru sanoi hymyillen mutta kiljahti kun tunsi jonkun kipittävän pitkin jalkaansa. Mies hypähti pois sängystä ja huitoi jalkojaan.

Chojiro naurahti ja nousi nojaamaan kyynärpäähänsä.
"Älä nyt koko taloa herätä."

Haru haparoi huoneen valon katkaisimille ja sytytti valot.
-Ei ollut hauskaa, hän sanoi ja hypähti tuolille seisomaan kun tajui ison koppakuoriaisen keskellä lattiaa.

Chojiro hymähti vain hiljaa ja nousi sängystä. Pelkissä boksereissa hän kävi nappaamassa koppakuoriaisen lattialta ja vei sen ikkunalle.
"Pelkkä koppakuoriainen. Pelkää sua enemmän kuin sä sitä."

-Mistä sä voit sen tietää...., Haru mumisi ja katseli Chojiroa yhä tuolilla seisoen.

"En tiedäkään", Chojiro kohautti harteitaan. "Arvelen."
Hän asteli tuolin luo katse Harussa. "Heitin sen ulos, joten voit tulla alas kaikessa rauhassa."

Haru loi epäilevän katseen ikkunaan ja lattiiaan ennen kuin lopulta laskeutui tuolilta Chojiron eteen.
-Sankarini, hän sanoi hymyillen ja suukotti Chojiroa hellästi.

Chojiro hymähti ja kietaisi kätensä Harun ympärille, nostaen nuoremman yhtäkkiä ilmaan syliinsä.

Haru hymyili ja nojasi päänsä Chojiron olkaa vasten.
-Sä olet kyllä oikeasti ihanin mies ketä olen tavannut, hän sanoi.

"Kiva, että olet sitä mieltä." Chojiro suukotti Harun suupieltä. Hän kulki valonkatkaisijalle toista kantaen ja sammutti valot.
"Saa nähdä kaadutaanko", hän naurahti ja kulki Harua kantaen sänkyä kohti.

[Pitää mennä. Yöt.]

-Et sä kaadu, Haru sanoi hymyillen ja sulki silmänsä. Hän antoi lopulta Chojiron laskea hänet takaisin sängylle. Haru painautu toista vasten ja suukotti tätä kevyesti.
-Öitä...

[Okei...öitä]

Wakaki naurahti hermostuneena. Hän katseli päällään istuvaa poikaa ja pieni, arka hymy hiipi hänen huulilleen.

---

”Öh, joo… Mistä arvasit?” Sam hieraisi jälleen silmäänsä ja katseli ihmeissään Zenin puuhia.

---

John vetäisi takin päältänsä ja laski sen lattialle, kun tuolista ei löytynytkän selkänojee. Hänen katseensa kiersi paikassa, jääden tarkastelemaan joitain yksityiskohtia paremmin.

-Äläs nyt ujostele....kai sä nyt jonkun kanssa oot aikasemminkin ollut, Hideaki sanoi hymyillen kevyesti.

"Kuivat silmät ja jäykät kasvot. Tuttu tunne", Zen kulki makuuhuoneeseen ja haki kaapista laukun, johon alkoi kasata vaatteita. Muutaman Johninkin vaatteen hän kaappasi salaa mukaansa, kuten yhden raidallisen sukan ja useasta käytöstä kärsineen t-paidan.

"John ei siis ole kotona nyt?" Zen vielä varmisti tullessaan makuuhuoneesta. Laukkua olallaan riiputtaen hän suuntasi olohuoneeseen etsimään avaimiaan ja lompakkoaan. Ja jos hyvä tuuri kävisi kännykkäkin saattaisi löytyä.

***

Sachi havahtui alkaen itsekin vähentämään vaatekertaansa. Hän laski takkinsa, piponsa ja hanskansa tuolinsa alle antaen katseen kiertää pientä ravintolaa, josko joitain tuttuja olisi paikalla.

Huiskauttaen kättään eräälle keski-ikäiselle miehelle, joka istui vähän matkan päässä eräässä pöydässä, hän käännähti takaisin keittiötä kohti. Sieltä kantautui jo uskomattoman hyvä ruoan tuoksu.

***

Chojiro asettui pitkäkseen Harun viereen laskettuaan tuon ensin turvallisesti sängylle. Suukotettuaan nuoremman miehen otsaa hän kietaisi kätensä tämän ympärille ja kuiskasi hyvät yöt.