Osa#4

May asteli takaisin keittiöön lämmin varustus päällään.
"Valmiina ollaan", hän henkäisi iloisesti ja haki ostoslistan pöydältä. "Kipaistaan kaupassa tulomatkalla."

***

Zen kiitti vielä hymyillen pienesti. Hän haki muutamia tavaroita vielä laukkuunsa ennen kuin nosti sen olalleen ja avasi ulko-oven.
"Nähdään, Sam. Oleilen muuten Wakakin luona, tule käymään joskus, että saat hieman raikasta ilmaakin", hän sanoi ja lähti sitten oven perässään sulkien.

***

Sachi virnisti ja nosti puikoillaan lisää pastaa suuhunsa.

***

Naoto istuskeli asuntolansa ulkoportailla seuraillen katseellaan myöhäisessä illassa liikkuvia ihmisiä. Kietoutuneena lämpimään, vaaleanruskeaan takkiin ja värikkääseen pitkään kaulahuiviin hän katseli huvittuneena kuinka muut ihmiset tärisivät kylmästä.

[Mä voisin tehdä kolmanen hahmon....kun tekis mieli tehdä yksi hahmo mitä oo miettiny muutaman päivän jo : D]

Haru nyökkäsi hymyilen ja hörppäsi kahvit. Hän käveli eeltä eteiseen ja veti takin päälleen sujauttaen sitten kengät jalkaansa.

[Tee ihmeessä vain:DD]

May pisti kenkänsä jalkaan ja veti takin ylleen ja sievän, beigen värisen hatun päähänsä. Hän asteli ulos auton luo, jossa Jin jo odotteli heitä.

Haru seurasi naista autolle ja istahti takapenkille vilkaisten taloa kohden. Toivottavasti Chojiro ei huolestuisi kun hän ei olisi siellä kun tämä heräsi.

May istahti pelkääjänpaikalle ja vetäisi turvavyönsä kiinni. Jin käynnisti moottorin ja lähti ajelemaan hiekkatietä pitkin kohti keskustaa.

***

Akito hiipparoi talossa pysähtyen Chojiron huoneen oven kohdalle. Hän raotti sitä hiljalleen ja meni sisälle niin hiljaa kuin pystyi.
Hihkaisten hiljaa, huomatessaan Harun olevan jossain muualla kuin sedän vieressä, Akito kiipesi Chojiron viereen sänkyyn. Lähes samantien kädet sulkeutuivat pienemmän ympärille luullen toista aivan toiseksi henkilöksi.

Haru nojasi päätään ikkunaan ja tuijotteli ulos hiljaisena.

Nimi: Mikio
Ikä: 18
Asuinpaikka: Juuri muuttanut keskustaan omaan asuntoonsa
Luonne:Mikio on iloinen ja pirteä. Hän osaa nopeasti tutustumaan ihmisiin. Mikio osaa olla sekä energinen ja menevä että hiljainen ja rauhallinen. Hän on oppinut olemaan yksin sillä pojan vanhemmat olivat harvoin kotona ja hän on aina pienenä viettänyt paljon aikaa yksin.
Muuta: Tulee rikkaasta perheestä.
Kuva (animea)/ulkonäkö:
[url]https://s6.photobucket.com/albu ms/y224/-Tetsu-/Anime%20Guys/?a ction=view&current=kaononai rnwl098-1.jpg [/url]

[Ei jostain syystä ainankaan mulla näy tuolla hahmot kohassa O_o]

[Onpa mennyt kummalliseksi tämä.. Minullakaan ei näy kummassakaan aiheessa tuo lomake, paitti jos painan viestin muokkausta...]

[Miks se se näy O_O ei mullakaan]

[Jospa koitan lähettää tuon sinun lomakkeesi sinne toiseen aiheeseen, jos se sitten näkyisi. Hahmosi on sitten hyväksytty.:>]

[Okei : )]

[Se on se kuvan linkki kait, joka sen tuollaiseksi tekee. ._.]

[Okei....https://s6.photobucket.com/albu ms/y224/-Tetsu-/Anime%20Guys/?a ction=view&current=kaononai rnwl098-1.jpg täs on tää kuvan linkki ihan tällasenaan]

[Menikös nyt oikea kuva? :3]

[Jep : )]

[Hyvä, hyvä.]

May kurkkasi olkansa ylitse Harua.
"Käytkö sinä kirkossa useinkin?"

***

Naoto nousi ylös venytellen raajojaan. Hän vilkaisi ranteestaan kelloa. Nostaen kätensä niskan taakse hän lähti kulkemaan parin kulman takana olevaa lähikauppaa kohti. Makeanhimo oli yllättänyt pojan.

-En oikeastaan.....silloin tällöin, Haru sanoi kevyesti hymyillen.

-----

Mikio käveli pitkin katua. Poika luki kävellessään eikä sen takia katsonut yhtään eteensä.

"No se on hyvä", May sanoi kääntäen katseensa takaisin tuulilasia kohti.
"Jos kirkossa käy liian usein, muuttuu aivan höperöksi. Kuten Jinin äiti..." Lauseen keskeytti kyseinen mies mulkaisemalla vaimoaan.
"Hän ei ole höperö. Mitä nyt kiittää yläkerran Herraa usein ja rukoilee kolmesti päivässä, muttei se mitään höperyyttä tarkoita."

***

Naoto avaisi lähikaupan oven ja suuntasi samantien makeisosastolle. Napattuaan muutaman Pokky -laatikon hän kulki kassalle ja maksoi myyjälle.
Hän pukkasi kengänkärjellään kaupan oven auki astellessaan ulos. Hän ryhtyi availemaan toista pakettia kävellessään.

Haru hymyili kevyesti.
-Mutta mä oikeastaan käyn kirkossa enemmän sen takia että siellä on ihanan rauhallista...ainoa paikka kaupungissa missä voi rauhoittua...


-----

Mikio piti katseensa kirjassa ja lopulta törmäsi johonkin toiseen poikaan. Hän horjahti mutta sai tasapianonsa pidettyä. Joskin kirja tipahti lumeen.

Naoto havahtui törmätessään toiseen poikaan ja juuri auenneen Pokky paketin lentäessä kauniissa kaaressa lumeen levittäen sisältönsä ympäriinsä.
Hän oli horjahtaa, mutta hypähti samantien herkkujensa perään säästyen siten kaatumiselta.

***

May hymyili ja vääntäytyi taputtamaan pari kertaa Harun polvelle.
"Se kyllä varmasti on siellä pääkaupunkiseudulla aivan totta."

Mikio huokaisi ja nosti märän kirjansa ylös hangesta. Hän käänsi sitten katseensa toiseen poikaan.

-------

Haru hymyili kevyesti ja nyökkäsi. Hän jäi sitten taas tuijottelemaan ulos ikkunasta.

Naoto kyykistyi lumihangen vierelle ja ryhtyi hiljaa kiroten poimimaan tikkuja maasta takaisin laatikkoonsa. Vaikka lumi saattaisi olla saasteinen hän ei herkkujaan pois heittäisi, sen verran hyviltä ne maistuivat ja sen verran kalliita ne olivat.

Muutaman Pokkyn kerättyään Naoto muisti toisenkin ihmisen lähettyvillä.
"Ah.. anteeksi. Mun syy kokonaan. En katsonut eteeni", hän sanoi nostaen ruskeiden silmiensä katseen Mikioon.

-En mäkään eteeni katsonut.., Mikio sanoi ja selaili loskan pilaamia sivuja huokaisten.

Naoto poimi loputkin Pokkyt maasta ja suloi ne takaisin pakettiin. Hän oikaisi itsensä puhaltaen ilmat suustaan ja vetäen sitten syvään henkeä.
"Joo, no, ei törmäystä ilman toista", Naoto hymähti.

Mikio hymähti ja katseli toista hetken. Hän sulki sitten kirjansa ja pyyhki sen kanet hihaansa.