Osa#4

"Niin", John nyökytteli. Hän veti takkia yllensä ja hieraisi välillä vieläkin unisia silmiään.

-Kiitos..., Hideaki sanoi hymyillen ja nappasi yhden teepussin upottaen sen sitten veteen. Hän jäi heiluttelemaan teepussia vedessä.

Wakaki katseli vedessä lilluvaa teepussia. Hän unohtui jälleen omiin mietteisiinsä.

-Tuutko sä kohta nukkumaan....?, Hideaki kysyi ja hörppäsi teestään.

"Enköhän minä tule", Wakaki vastasi ja käännähti ovea kohti. "Varmaan heti iltapalan syötyäni", hän jatkoi ja meni olohuoneeseen.

Hideaki nyökkäsi ja jäi keittiön puolelle hörppimään teetä. Kolmet pakit samana päivänä. Tänään ei ollut selvästikkään hänen päivänsä.

Zen nakersi leipänsä nurkkaa. Murusia putosi miehen syliin, mutta hän vähät välitti.
Katse kellossa hän mietiskeli kannattaisiko tosiaan käväistä kotona. Kerran kun Johnkin oli muualla.

***

Sachi kiskoi sinisen piponsa päähän ja saman väriset tumput takaisin käsien suojiksi. Hän raotti ulko-ovea ja tunsi viileän ilman puhaltavan kasvoihin.

"Milloinkas sinulla se syntymäpäivä olikaan?" Hän kysäisi Johnilta kääntyessään kotiaan kohti johtavalle polulle autotien toisella puolella.

Wakaki istahti sohvalle ja nappasi lautaselta yhden leivän. Hän mutusteli sitä ja tuijotti tyhjää TV-ruutua.

----

"Ihan muutaman päivän päästä", John vastasi vetäessään lapasia käsiinsä. "12. päivä", hän vielä selvensi.

Hideaki siirtyi kuppinsa kanssa keittiön oven suuhun ja jäi siihen seisomaan seurailen katseellaan Wakakia.

Zen nosti katseensa Wakakiin ja laski sen lähes samantien takaisin leipäänsä.
"Kauan saan siis olla täällä?" Zenin äänensävy oli varovainen.

***

Sachi katsahti Johniin yllättyneenä.
"Niin pian? Meinaatko juhlia jotenkin?"

"Niin kauan, kuin haluat", Wakaki vastasi vilkaisten nopeasti Zeniä.

----

"En tiedä. Tarkoituksena oli kai... tehdä jotain kivaa Zenin kanssa..." John puhui nopeasti, niin ettei siitä meinannut selvää ottaa.

-Kauanko mä voin olla täällä, Hideaki kysyi hivenen naurahtaen perään. Luultavasti hänet potkittaisiin huomenna ulos mutta eipä kai se haittaisi.

"Niin, totta kai", Sachi nyökkäsi. "Ilme sillä värähti kun kerroin meidän illastavan tänään."

***

"Kiitos", Zen huokaisi. "Tuon tänne vierasta porukkaakin... Aiheutan vain vaivaa. Jään sinulle palveluksen velkaa."
Hän vilkaisi Wakakia ja soi tuolla pienen hymyn.

John hätkähti. "A-ai", hän yritti kuullostaa täysin välinpitämättömältä, tosin epäonnistui siinä pahasti.

----

Wakaki hymyili takaisin Zenille ja käänsi sitten katseensa Hideakiin. "Kyllä sinäkin voit jäädä tänne niin pitkäksi aikaa, kuin tarve vaatii", Hän vastasi hymähtäen. "Aloinkin jo tuntemaan itseni vähän yksinäiseksi", mies jatkoi paljon hiljaisemmalla äänellä.

Hideaki jäi katselemaan Wakakia hivenen hämmentyneenä ja hymyili vain kevyesti ja nyökkäsi. Hän jätti tyhjän kupin keittiöön ja käveli miehen luokse.
-Tule mun kanssa nukkumaan, poika pyysi yllättävä herttaisesti.

Sachi nosti kätensä takin taskusta taputtamaan Johnin olkaa.
"Ei uskalla nähdä sua kun pelkää miten reagoit."

***

Zen hymähti hiljaa Wakakin viimeiselle lauseelle. Hän nojautui selkänojaa vasten ja sulki silmänsä hetkeksi.

Kuullessaan Hideakin sanat hän raotti toista silmäänsä ja katsoi vuoronperään kahta miestä. Eipä tainnut Hideaki hevillä luovuttaa.

Wakaki vilkaisi nopeasti seinällä roikkuvaa kelloa. "Hyvä on", hän vastasi ja nousi hitaasti ylös sohvalta.

----

John ei osannut muuta tehdä, kuin nyökytellä.

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja käänsi katseensa Zeniin.
-Hyvää yötä Zen, poika sanoi ennen kuin lähti makuuhuonetta kohti.

"Öitä", Zen sanoi ja hymyili kevyesti. Hymy ei silti ylettynyt silmiin.Hän käänsi katseensa Wakakiin.
"Wakaki, saisinko tämän asunnon avaimet? Kävisin... kotona... hakisin muutaman asian."

***

Sachi suloi kätensä takaisin taskuunsa.
Hetken käveltyään hän pysähtyi erään lasisen oven eteen, jossa luki punaisin kirjaimin "Ramen". Hän avasi oven ja päästi Johnin edellä sisälle kotoisan tuntuiseen raamenruokalaan.

Wakaki nyökkäsi. Hän kävi kaivelemassa eteisessä sijaitsevaa laatikostoa, jonka pohjalta hän löysi kahden avaimen nipun. Mies kävi viemässä avaimet Zenille. "Siinä on myös alaoven avain", hän valaisi ennen kuin katosi makuuhuoneeseensa.

---

John astui sisälle ja katseli kiinnostuneena ympärilleen.

Hideaki kömpi sänkyyn ja hymyili Wakakille.
-Ihana oikea peitto, poika mumisi itsekseen. Hän oli aina etelä euroopassa ollessaam vihannut niitä viltti lakana virityksiä. Hideaki meni peiton alle ja hakeutui mukavasti kyljelleen jääden sitten seuraamaan katseellaan Wakakia.

Zen nousi sohvalta ja otti avaimet vastaan.
"Nukkukaa hyvin", hän hymähti sulkeutuvalle makuuhuoneen ovelle ja meni eteiseen pukemaan ulkovaatteitaan.

Viitisen minuutin kuluttua Zen avasi ulko-oven ja lähti kulkemaan rapun portaita alas ja olikin pian ulkona. Ilman kaulahuivia, hanskoja ja pipoa ulkona oli kamalan kylmä ja miehen hampaat kalisivat jo muutaman askeleen jälkeen.

***

Sachi kulki tutusti tiskille ja istahti pyöreälle jakkaralle. Hän tervehti myyjää ja käännähti Johnia kohti.
"Mitä raamenia saisi olla?"

Wakaki riisui kaikki vaatteensa, paitsi bokserit. Hän kapusi sänkyyn ja veti peiton yllensä.

---

"Ööh... En minä tiedä. Mitkä ovat hyviä?" John kysäisi Sachilta samalla, kun veti lapasia pois käsistään.

Hideaki pysyi hetken paikoillaan ennen kuin mönki lähemmäs Wakakia. Hän nousi kyynervartensa varaan ja katseli miestä.
-Joten...mikä mussa on vikana kun en kelpaa?

Wakaki tuijotti pitkään Hideakia. "Tuota... ei sinussa ole mitään vikaa", hän soperteli. "Minä varmaan vain olen liian kokematon tämmöisissä tilantissa", mies kohautti harteitaan ja siirsi katseensa seinään.