Osa#4

John päästi pinen kyynelvanan nousta silmäkulmiinsa. Hän vastasi Sachin halaukeen ja pyyhkäisi samalla silmiään. Hän nieleskeli ja yritti pitää naamansa peruslukemilla.

Sachi taputti Johnia hellästi yläselkään.
"Itke pois. Se helpottaa", hän sanoi ja katseli vastapäistä seinää. Nyt oli viherpeippo ovelasti tehnyt.

***

Chojiro suukotti Harun alahuultakin muutaman kerran ja kurkkasi sitten olkansa ylitse ovea kohti.
"Jouluillaksi täytyy saada lukko oveen."

-Niin pitää, Haru sanoi hymyillen kevyesti ja katseli myös ovelle päin.

John hautasi kasvonsa Sachin olkaa vasten ja antoi kyynelten virrata vapaasti. Hän nikotteli ja yritti välillä vetää henkeä.

Sachi nosti toisen kätensä paijaamaan Johnin pehmoisia hiuksia.
"Haluatko kahvia? Voin hakea", hän tarjoutui kuunnellessaan toisen nyyhkytystä.

***

Chojiro painoi otsansa Harun otsaa vasten.
"Olen todella, todella pahoillani", hän sanoi alkaen jo hävetä epävarmuuttaan. Iän ikuisessa, rakkaassa kodissa ei ollut enää miehen mielestä turvallista.

-Ei se mitään....kyllä mä kestän..., Haru sanoi hymähtäen ja siveli Chojiron käsivarsia.

[Mä lähen nukkumaan nyt. Öitä ja huomisiin]

"Kiitos", John sopersi ja perääntyi halauksesta. Hän hautasi kasvot käsiinsä pyyhkien kyyneleitä pois. Silmiin särki ja posket kuumottivat. John henkäisi surullisen kuuloisena, tuijottaessaan työpöytäänsä.

[Heippa]

Sachi kulki ulos Johnin huoneesta. Käytävälle päästyään hän pudisti päätään ja asteli kahviautomaatin luo. Mies pisti muutaman kolikon koneeseen ja odotteli kahvien valmistumista. Automaattikahvi ei ollut sitä kaikkein parasta, mutta kenelläpä olisikaan poliisiasemalla ollut aikaa kahvien keittelemiseen.

Sachi nappasi mukaansa kaksi täyttä kahvikuppia ja sekoitti omansa sekaan lusikallisen sokeria.
Pian mies olikin kiikuttanut juomat Johnin työhuoneeseen ja istui tuon työpöydän edessä olevalla tuolilla omaa kahviaan hörppäillen.

***

Chojiro hymyili hieman koittaen rentoutua. Hän kuuli narahduksen oven takaa ja pian kuuluikin ensin laiska kehotus illallisesta ja sitten henkäys ja oven kolahdus.

Chojiro naurahti posket punehtuneina ja silmät suljettuina. Hän osasi vain kuvitella Ayamen ilmeen.

John kiitti kahvista ja rupesi hörppimään sitä, puhallellen välillä nestettä.
Pian työhuoneen oven edessä seisoi äkäisen näköinen nainen. "Mitäs täällä laiskotellaan?" Kuului vieläkin äkäisempi kommentti. John ei ollut huomaavinaankaan esimiestään, vaan esitti lukevansa erittäin tylsän näköistä paperia edessään, joka osoittautuikin sähkölaskuksi.

[Hän iski jälleen]

Sachi mulkaisi olkansa ylitse omaakin esimiestään.
"Hyvää huomenta vaan sinullekin", hän mumisi ja käänsi katseensa Johniin.

"Meidän piti tänään mennä oluelle, mutta mitä jos käytäisiin vaikka ihan syömässä jossain. Saat valita paikan. Piristyisit enemmän", Sachi ehdotti vähät välittäen esimiehestä joka uhkasi häntä jo palkattomasta työviikosta jos hän ei kipittäisi kiltisti omaan työpisteeseensä hoitamaan omia asioitaan.

"Kelpaa", John vastasi olkiaan kohauttaen. "Tiedätkö mitään hyviä paikkoja?" Hän kysäisi Sachilta laskien katseensa taas valtavaan sekamelskaansa työpöydällään.

Haru hymyili vain kevyesti ja siveli Chojiron poskea hellästi. Hän suukotti miestä hymyillen.
-Kai meidän sitten pitäisi nousta?

Sachi kallisteli päätään puolelta toiselle.
"Itseasiassa tiedän muutaman paikan", hän sanoi ja seurasi katseellaan Johnin sormia.
"Eräs melko kallis ravintola aukion lähellä. Sitten on yksi kiinalainen juna-aseman vieressä ja lopuksi se paras: raamenravintola jonka vieressä asun."

Sachi virnisti hiukan. Hänestä ei ollut kivaa katsella yleisin niin iloisia kasvoja noin surullisina kuin Johnilla nyt oli.
Mies nousi ylös tuolilta ja hörppäsi kahviaan.
"Täytyy mennä. Pistäydy vaikkapa huoneeseeni kun olet lähdössä täältä niin lähdetään sitten sinne syömään. Mieti sitä paikkaa siihen asti."

***

Chojiro ynähti matalasti ja painoi hitaan ja nautiskelevan suudelman Harun suulle ennen kuin nousi. Hän poimi vaatteitaan lattialta ja viskaisi Harullekin tuon omia.

"Selvä", John nosti katseensa Sachiin kohotti kättään heipaksi. Sitten hänen katseensa painui jälleen paperisotkuun.

Haru hymyili kevyesti ja kiskoi vaatteet päälleen. Hän suukotti Chojiron olkaa hellästi ja lähti sitten ovea kohti.


Hideo heräsi sohvalta ja katseli unisena ympärilleen. Hän huokaisi huomatessaan Sachin lähteneen jo. Poika keitti itselleen kahvia ja lähti sitten asunnosta ulos.

Sachi tunkeutui esimiehensä ohitse ulos Johnin huoneesta ärähtäen naiselle samalla "joo joo".
Hän marssi huoneeseensa laskien pahvisen kahvimukin työpöydälleen. Pöytäpuhelin pirahti ja Sachi nosti luurin korvalleen.

Hetken päästä hän laski luurin ja nousi pöytänsä äärestä. Mies vetäisi poliisin univormunsa päälleen ja poistui huoneesta pamppua käsissään pyöritellen. Taas joku oli meinannut varastaa tupakkaa ja alkoholia kaupasta.

***

Chojiro sai vaatteensa päälleen ja lähti Harun perässä huoneesta pois. Hän suukotti tuon niskaa kevyesti lähtien sitten laskeutumaan portaita alakertaan veljenpoika juosten ohitse suhahtaen.

John huokaisi raskaasti, leputtaen päätään kätensä varassa. Hän tuijotti lähimmäistä paperia, kuitenkaan mitään näkemättä. Hänen silmät valuivat hiljalleen väsymyksestä kiinni, mutta mies ei nukahtanut.

Sachi haukotteli ja tervehti erästä työtoveriaan astellen sitten ulos asemalta. Hän istahti moottoripyöränsä selkään ja lähti ajelemaan ihan hissukseen erästä lähellä olevaa markettia kohti.

Haru naurahti ja piteli Chojiron kädestä kiinni astuessaan keittiöön.

Sachin hypähtäessä satulalta hän huomasi hieman kauempana hulmuavat, tutut, vihreät hiukset.
Hän käänsi katseensa kaupan ikkunaan ja asteli sisälle markettiin.

"Missäs se varas on?" Sachi kysyi myyjältä, joka näytti epätoivoiselta.
"Hän riuhtoi itsensä otteestani ja pääsi karkuun", tuo kertoi.

Sachi huokaisi raskaasti ja pyysi tuntomerkkejä, että voisi jäljittää varkaan kaupungilta. Todelliseksi yllätyksekseen hän sai vastaukseksi kyseessä olevan mies varustetuin pitkillä takkuisilla hiuksilla, jotka olivat vihreät, saman väriset silmät, pituutta n. 170 senttiä ja aseena keittiöveitsi.

John haukotteli niin että suupielet olivat revetä. Hän katseli sumein silmin ulos ikkunasta. Itse asiassa olisi ollut aivan sama, olisiko mies tänään raahautunut töihin, vai jäänyt sänkyyn loikoilemaan. Ehän hän ollut saanut mitään aikaiseksi tämän aamupäivän aikana. Paitsi oli hän suututtanut jälleen kerran esimiehen... Mutta se ei paljon työtä vaadi.

"Onko jokin vinossa?"

Sachi havahtui myyjän kysymykseen. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet täysin yllättyneiksi ja hämmentyneiksi. Hän ravisti varovasti päätään.
"Eh.. ei. Vihreät hiukset siis? ...ja keittiöveitsi? Selvä. Ilmoitan heti kun saan varkaan kiinni."

Sachi perääntyi nopeasti kaupasta. Hän kapusi moottoripyöränsä selkään ja suuntasi takaisin asemalle. Varmasti hän Johnin kautta miehen paremmin kiinni saisi. Ehkä.

John venytteli käsiään pitkälle eteen päin, tiputtaen samalla useita tavaroita pöydältään. Hän ei jaksanut edes välittää siitä, että puolet mukissa lojuneesta kahvista levisivät suht kalliille matolle.

Sachin päästyä asemalle hän ei suotta kiirehtinyt sisälle. Vaikka hänellä kylmä olikin, ei se niin vahvasti enää tuntunut.

Sachi koputti kevyesti Johnin työhuoneen oveen ja avasi sen.
"Saanko häiritä?"

"Toki", John sanoi kooten ryhtiään edes hieman paremmaksi. Hän raapi päätään, sekoittaen jo entisestään sotkuisia hiuksia.