Osa#4

Wakaki nousi ylös ja suuntasi kulkunsa parvekkeelle. Hän katseli hetken suuresta ikkunasta ylös, kunnes liittyi Zenin seuraan. Hän meni miehen vierelle, nojaamaan kaidetta vasten.

Zen sauhutteli katse tyhjänä edessäpäin. Hän ei kiinnittänyt huomiota laisinkaan Wakakin tuloon.

Wakaki katseli kaupunkia väsynein silmin. Hän henkäisi saaden aikaan pienen höyrypilven, joka katosi hyvin pian.

Zen vilkaisi Wakakia ja tarjosi savukettaan. Hänen luomensa olivat tipahtaa takaisin kiinni, mutta hän sai pidettyä näköyhteyden katuja kohti.

Wakaki katsoi Zenin pitelemää savuketta. Hän oli viimeksi polttanut joskus nuoruusvuosinaan. Huokaisten mies nappari savukkeen sormiensa väliin.

Zen hymähti hiljaa ja palasi sisälle. Hän laski tyhjän kahvimukinsa olohuoneen pöydälle ja meni sohvalle pitkäkseen haudaten kasvonsa tyynyyn.

Wakaki sauhutteli aikansa, kunnes tumppasi savukkeen ja heitti sen kaiteen yli. Hän jäi vielä katselemaan kaupunkia ja nauttimaan raikkaasta talviaamusta.

Zen kaivoi kännykkänsä housuntaskustaan. Hän tuijotti sen kirkasta näyttöä kuin koittaen näin saada Johnin soittamaan hänelle. Parin minuutin päästä hän turhautui ja paiskasi kännykän seinään kääntyen vatsalleen sohvalle ja haudaten kasvonsa takaisin pehmeän tyynyn uumeniin.

Wakaki poistui parvekkeelta. Hän vilkaisi Zeniä ja kävi hakemassa pari paperia television edessä olevalta pöydältä. Hän meni keittiöön pöydän ääreen tutkimaan papereita.

Zen nousi jonkun ajan päästä ja asteli eteiseen. Hän solmi hiuksensa takkuiselle ponihännälle ja veti takin niskaan, sekä kengät jalkaan. Hän kulki ulos leutoon ilmaan ja suuntasi aivan Tokion keskustaan.

Wakaki nosti katsettaan, kuullessaan oven käyvän. Hän katseli hetken seinää, jonka toisella puolella oli eteinen ja laski sitten katseensa jälleen papereihin.

Sachi raotti silmiään ja jäi silmiään räpytellen tuijottamaan kattoa. Niskaa jomotti ikävästi ja jaloissa ei kiertänyt veri. Hän kohottautui istumaan ja katsahti sohvalle, jossa nukkui nuori mies, jonka nimeksi oli selvinnyt Hideo.

Sachi hieroi väsyneenä silmiään ja nousi ylös lattialta. Hänen yläruumistaan kylmäsi ja jalkoja pisteli joka askelmalla. Sivuillekin katsoessa niskaa särki.
Mies huokaisi ja kumartui ottamaan lattialta paitansa. Hän pujotti sen päälleen ja nappasi kuulakärkikynän pöydältä.

Löydettyään puhdasta paperia Sachi kirjoitti Hideolle kiitokset yösijasta ja jätti lapun olohuoneen pöydälle kynän kanssa.
Hän suuntasi eteiseen, puki ulkovaatteet päälleen ja poistui asunnosta ulko-oven mahdollisimman hiljaa ja varovasti perässään sulkien.

***

Pitkin Tokion katuja kulki vihreä ja sotkutukkainen nuorukainen.
Zen suuntasi kaupungin keskustassa sijaitsevaa korusepän liikettä kohti läpeensä masentunut ilme kasvoillaan.

John heräsi viimeinki, poski vasten Zenin tyynyä ja suu hölmösti raollaan. Hän sulki suunsa ja nousi istumaan, hieraisten pari kertaa silmiään. Hän huomasi, ettei vieressä maannutkaan tuttua kehoa ja masennus valtasi hänet.

Vasta hetken päästä Johnin katseensa osui kelloon, joka oli yllättävän paljon. "Perhana", pääsi miehen suusta, hänen pompatessa ylös.
John pukeutui nopeasti ja ryntäsi eteiseen. Hän tuhahti Samille, joka naureskeli itsekseen jollekkin amerikkalaiselle muka-niin-hauskalle sarjalle, "Et sitten viitsinyt herättää minua?"
"Ai, oliko sinulla tänään työpäivä?" Poika kysäisi hölmistyneenä. John tuhahti uudelleen ja veti takkia päälle. Hän poistui ulko-ovesta viitsimättä edes hyvästellä Samia.

Pian John seisoi huohottaen poliisiaseman edessä. Hän tasasi hengitystään ja kokosi itseään, kunnes oli valmis astumaan sisälle ("Olen liian cool näyttääkseni kiireiseltä", se on saanut jotain vaikutteita Wakakilta D:). Hän kiiruhti aulassa olevalle tiskille ilmoittautumaan juuri ajoissa ja lähti sitten kohti työhuonettaan.

Sachi tarpoi lumisia ja liukkaita teitä pitkin.
Hänen päästyä poliisiasemalle mies oli jo kerennyt liukastua muutamaan otteeseen lentäen jälkimmäisellä kerralla suoraan suureen lumikinokseen ja lyönyt päänsä samalla lumen suojissa olleeseen kiven murikkaan.

Nyt Sachilla oli siis pieni punoittava kuhmu oikeanpuolimmaisessa ohimossaan läpimärän takamuksen ja kalisevien hampaiden lisäksi.
Hän tyrkkäsi aseman oven auki ja paikansi työkaverinsa samantien.

"Jooo-oooonh~" Sachi huudahti haukotellen kesken nimeä leveästi saaden suupielet lähes repeämispisteeseen.

John käänsi hitaasti katseensa työkaveriaan kohti. "Tuo kuulosti lähes pelottavalta", hän kommentoi, mutta virnisti heti sen jälkeen. "Huomenta Sachi", John sanoi hymähtäen ja jatkoi matkaansa työhuonetta kohti.

Sachi virnisti ja kiiruhti tiskille ilmoittamaan läsnäolonsa. Hän hyppelehti Johnin perään ja lähti kulkemaan tuon vierellä.

"Onko karkuri palannut häntä koipien välissä?" Sachi kysyi. Hän tajusi jättäneensä aamiaisen välistä, joten vatsaa särkisi varmaankin loppupäivän ajan.

Johnin ilme kylmeni oitis, kun Sachi otti Zenin puheeksi. Hän nyökkäsi jäykästi ja avasi työhuoneensa oven. Hän lysähti istumaan pöydän ääreen huokaisten raskaasti.
Miehestä tuntui, kuin eilinen välikohtaus olisi ollut pelkkää pahaa unta. Painajainen, josta Zen olisi hänet aamulla herättänyt.

Sachi kulki Johnin perässä tuon työhuoneeseen ja istahti pöydänkulmalle.
"Noh, miksi noin masentunut ilme?" Hän kysyi tarkastellen työkaverinsa kasvoja. Jokin ei nyt tainnut olla hyvin.

"Saitko liian halvan sormuksen vai?" Sachi virnisti.
Viherpää oli kertonut hänelle suunnitelmistaan, eikä niissä Sachin mielestä muuta ongelmaa ollut, kuin kokkauspuoli. Hän oli maistanut miehen tekemää ruokaa kerran, kun oli livahtanut Johnin huoneeseen tuon poissa ollessa aamupalantoivossa. "Vai olitko tukehtua liikaa maustettuun ruokaan?"

John tirskahti, tosin aika vaisusti. "Ei, ei mitään sen tapaista", John sanoi toispuolinen, laimea hymy kasvoillaan. Hän huokaisi sulkien silmänsä. "Minä jätin hänet", hän yritti sanoa mahdollisimman normaalilla äänensävyllä. Mies vilkaisi Sachia, odottaen reaktiota.

Haru huokaisi ja katseli Chojiroa kauhoisasti. Hän siveli miehen jalkaa sormillaan ja hymyili kevyesti.
-Jatketaan vaan....tuskin tänne kukaan tulee, hän sanoi.

Sachi pärskähti ja katsoi Johnia epäuskoisella ilmeellä.
"Jätit, miten niin jätit? Hän aikoo kosia sinua ja sinä jätät hänet?" Mies vaahtosi lähes hysteerisenä.

Hän suoristi selkänsä ja ponnahti pöydältä.
"Minä en sitten tajua teitä kahta ollenkaan", Sachi mutisi ja pudisteli päätään yhä Johnia tarkkaillen.

***

Chojiro hymähti ja vilkaisi epävarmana ovelle ennen kuin kumartui Harun ylle nuolaisemaan kevyesti tuon leuanjuurta. Hän kuitenkin kuunteli tarkasti muualta kuuluvia ääniä ja vilkuili ovelle silloin tällöin.

-Tuu edes päälle makaamaan....mä jäädyn muuten, Haru sanoi.

"Kosia..?" John katsoi epäuskoisena Sachia. Hän puri huultaan, ettei pillahtaisi itkuun. "Mutta... Hän petti minua", mies selitti hiljaisella äänellä. Hän nielaisi ja käänsi epätoivoisen katseensa lattiaan.

Sachi räpytti silmiään muutamaan otteeseen ällistyneen näköisenä.
"Ei helvetti..." Hän kirosi hiljaa ja siirtyi halaamaan Johnia. Miehellä meni nyt aivan plasmat sekaisin.

***

Chojiro lysähti pehmeästi Harun kehon päälle.
"Olen hieman vainoharhainen... anteeksi", hän sanoi syvään huokaisten. Hän suukotti Harun ylähuulta hellästi.

-Ei se mitään, Haru sanoi kevesti hymyillen ja silitti Chojiron selkää rauhoittavasti.