Osa#4

Hideaki katseli purkkia hetken ennen kuin liukui Wakakin vierelle sohvalle ja alkoi syömään hiljaisena.

Wakaki nosti katseensa kirjasta ja tarkkaili Hideakia päästä varpaisiin. Hän käänsi katseensa ikkunaan ja sieltä takaisin kirjaan.

Zen käänsi katseensa Wakakin kirjaan ja tarkkaili sen sivua hetken.
"Milloin meinaat tehdä ruuan?" Hän kysyi.

Wakaki nosti jälleen katseensa kirjasta. "Tuota... En ole ajatellut. Jos olet nälkäinen, niin toki voin tehdä jotain vaikka heti", hän vastasi.

-Voinko mä nukkua täällä?, Hideaki kysyi ja käänsi katseensa kaksikkon.

Zen nyökkäsi Wakakille.
"Minun puolestani", Zen katsahti Hideakiin. "Wakakihan sen silti päättää."

Wakaki katsoi pitkään Hideakia. "Hmmh... Eiköhän se käy", Hän lopulta vastasi, vaikka tajusikin, että saattaisi katua sitä jossain vaiheessa. Mies oli ruvennut jakelemaan yösijoja kuin mikäkin majatalo.

-Kenen vieressä mä saan nukkua, Hideaki kysyi hymyillen ja katseli kumpaakin.

"Ouh..." Wakaki päästi pienen mietteliään äännähdyksen. "Minun sänkyni on kyllä leveämpi", hän myönsi hetken mietittyään. "Mutta minulle nukkumajärjestelyt ovat saman tekevää", hän vilkaisi Zeniä ja Hideakia katseella, joka kertoi että päätösvalta oli heillä.

-Mulle käy ihan kummin vaan........mutta yksinäni en suostu nukkumaan...., Hideaki ilmoitti ennen kuin jatkoi jugurtin lapioimista suuhun.

Zen kaapi loputkin jogurtit purkista ja jätti lusikan suuhunsa. Hän kohautti harteitaan ja katsahti kahta muuta miestä.
"Minun sallitaan nukkua vain sohvalla."

"Mitä tarkoitat?" Wakaki katsoi hämmentyneenä Zeniä.

Hideaki vilkaisi nopeasti Zeniä ja katseli sitten taas ympärilleen.

Zen kohotti kulmiaan ja naurahti hiljaa. Hän nousi sohvalta ja vei jogurttipurkkinsa keittiön roskakoriin. Lusikka kilahti lavuaariin.

Wakaki kohautti olkiaan. "Noh... Taitaa olla sitten niin, että sinä tulet minun kanssani nukkumaan", hän sanoi siirtäen katseensa Hideakiin.
"Taitaa olla parempikin, että Zen nukkuu yksin", hän jatkoi itsekseen.

-Okei, Hideaki sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
-Voinko mä mennä jo sänkyyn?, hän kysyi.

"Toki", Wakaki vastasi Hideakille. Hän kaapi jogurtin loput suuhunsa ja rupesi jälleen selailemaan kirjaa.

Zen asteli keittiöstä parvekkeelle. Hän nojaili kaiteeseen ja katseli alhaalla olevia kinoksia. Hetken aikaa erästä miestä katseellaan seurattuaan hän tunnisti tuon. Johnin työkaverihan se siinä.

Zen vetäisi tupakan askista ja imaisi savua henkeen puhaltaen sen hitaasti ulos keuhkoistaan.
Sachi alhaalla taas huomasi miehen ja huudahti tuon nimen lähtien sitten rappuun ja kapuamaan portaita ylös. Hetken päästä jo soi ovikello.

Hideaki käänsi katseensa ovelle mutta ei liikahtanut vielä mihinkään. Hän käänsi vain katseensa Wakakiin.

Wakaki kuuli ovikellon soivan. Hän kampesi itsensä ylös sohvalta ja meni avaamaan oven. "Öh... Hei", hän tervehti itselleen täysin tuntematonta miestä.

"Terve", Sachi sanoi hivenen hengästyneellä äänellä. Portaatkin jo ottivat kovalle.
"Olin näkevinäni täällä erään tutun henkilön, jota itseasiassa etsinkin... Zenin. Tunnetko?"

Sachi kurkotteli ovelta katsomaan sisemmälle asuntoon ja sattui huomaamaan toisenkin tutun miehen talossa. Kuin vaistomaisesti blondi nosti kätensä hieromaan yhä hieman kipeään niskaansa.

Hideaki ilmestyi pian Wakakin lähetyville ja jäi katselemaan Sachia hivenen kummissaan.

"Joo, tuota... Käyn pyytämässä hänet tänne", Wakaki sanoi ja lähti kohti parveketta.

"Oh, terve", Sachi sanoi Hideakille nyökättyään Wakakille. "Sinäkin täällä."

***

Zen heilutteli savuketta ilmassa ja nojaili kaiteeseen. Hän osasi arvata millä asialla Sachi oli.

-Niin....etsin seuraa jotka ei häivy ilmoittamatta, Hideaki sanoi ja katseli Sachia.