Osa#4

-Sun isälläs on ongelma meidän kanssa vai?, Haru kysyi hiljaisella äänellä ja katseli Chojiroa.

Chojiro kohautti olkiaan katse ikkunassa.
"En tiedä vielä", hän sanoi ja käänsi katseensa Haruun suukottaen tuota nopeasti ilmaisten siten, ettei asiaa tarvinnut murehtia.

Zen kietoi kätensä Johnin hartioiden ympäri ja kulki keittiöön aivan tuon perässä. Hänestä tuntui oudolta, kuin jos hän päästäisi toisesta liian kauaksi aikaa irti tuo juoksisi salamana ulko-ovesta ulos eikä koskaa palaisi.

John laski kätensä Zenin käden päälle ja hymyili miehelle. Hän rupesi vapaalla kädellään etsimään keittiön kaapeista kahvia.

Haru tyytyi vain nyökkäämään ja asetti taas päänsä Chojiron olkaa vasten. Hän laski toisen kätensä miehen jalalle ja silitteli sitä hellästi hymyillen.

Zen roikkui yhä kiinno Johnissa ja laski leukansa miehen olalle.
"John..." hän mumisi hiljaa ja tuijotteli Johnin olan ylitse kaappeja.

Chojiro hymyili ja käänsi katseensa ovelle kun hänen veljensä asteli sisälle perässään hänen vaimonsa, Yuko. Hänen sylissään oli Daiki joka vilkutti Chojirolle ja katseli vielä hieman epävarmana Harua kun ei tuota tuntenut.

Haru hymyili kevyesti kolmikolle ja jäi sitten taas katselemaan kättään jolla silitteli Chojiron jalkaa.

"Hm?" John käänsi hymyilevän katseensa Zeniin samalla kun nosti kahvipurkkia hyllyltä.

"Ethän sä koskaan jätä mua?" Zen mumisi hiljaisemmalla äänellä ja hänen kätensä tiukentuivat hieman Johnin vyötäröllä.

Kolmikko istahti pöydän ääreen ja keittiöön asteli vielä murjottavan näköinen Ayame, joka väänsi kasvoilleen taas tekohymyn. Daiki luikahti äitinsä sylistä pöydän alle meinasi kavuta Chojiron syliin, mutta säikähti Harun kättä setänsä reidellä. Poika tuijotti sitä hiljaisena ja koitti työntää sitä pois. Ayame istahti vasten tahtoaan Harun viereiselle tuolille.

Haru katseli poikaa pöydän alla hetken ja vetäytyi sitten hivenen harmissaan kauemmas Chojirosta vilkaisten Ayamea nopeasti.

Johnin ilme vakavoitui. "Miksi kysyt tuollaista nyt yhtäkkiä?" Hän ihmetteli ja yritti samaan aikaan valmistaa kahvia.

Zen oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten: "Äh... en miksikään. Halusin vain varmistaa."
Hän painoi suukon Johnin niskaan ja vetäytyi vastahakoisesti irti miehestä istahtaen ruokapöydän ääreen.

Chojiro katsahti Harua hieman kummissaan tämän siirtyessä kauemmas ja laski sitten katseensa pöydän alta hänen syliinsä kipuavaan poikaan.

John hymähti ja jatkoi kahvin valmistusta. "Kulta, minä rakastan sinua enemmän, kuin olen mitään tässä elämässä rakastanut. Kuinka voisin yllättäen vain jättää sinut?" Hän kääntyi katsomaan miestä ja huokaisi hymyillen.

Haru laski kätensä syliinsä ja jäi hivenen vaivaantuneena katselemaan niitä. Hän vilkaisi ympärilleen ja miehen huomio kiinnittyi ensimmäisenä Chojiron perheen jäsenten vaatteisiin.

[Eäh.. sekotin Chojiron veljen ja sen pojan nimet D:]

Akito istuskeli polvilteen Chojiron sylissä, joka sai miehen jalat puutumaan yllättävän nopeasti, vaikkei pikkupoika edes paljoa painanut. Daiki nousi pöydästä ja ilmoitti hakevansa isännän paikalle.
Ayame Harun toisella puolella tarkastali Harua katseellaan.
"Miten te tapasitte?" hän kysyi yhtäkkiä Harulta.

Zen hymyili takaisin, mutta tunsi olonsa vielä epävarmaksi. Häntä häiritsi Wakakin luona tapahtunut ja hän ei tiennyt miten kestäisi jos joutuisi salaisuutta kauankin vaalia.

-Eräässä baarissa missä mä olin ennen töissä..., Haru sanoi kevyesti hymyillen ja nosti katseensa käsistään Ayameen.

John sai kahviveden kiehumaan ja meni Zenin vierelle istumaan. Hän kietoi toisen kätensä miehen ympärille.

Sam alkoi pikkuhiljaa heräilemään. Hän raotti hieman silmiään, mutta jäi vielä sohvalle makoilemaan.

Chojiro siirsi katseensa Haruun ja Ayameen. Nainen nyökkäsi lyhyesti ja käänsi katseensa huultaan purren pöydän ääreen istuutuvaan Mayhin.

Zen katseli pöydän puupintaa vasemman käden rannetta hieroskellen. Hänen pitäisi saada kerrottua asia jotenkin Johnille, mutta hän pelkäsi samalla että mies ei pystyisi elämään enään hänen kanssaan. Rehellisyys oli silti Johnille tärkeää, sen hän oli oppinut.

Haru haukotteli ja hievahti sitten hivenen parempaan asentoon. Miehen teki mieli tupakkaa ja jotain vähän vettä väkevämpää jotta hän saisi hivenen rauhoituttua mutta ei nyt voinut saada kumpaakaan.

John katseli kuinka kahvi valmistui hidasta vauhtia. Hän huokaisi ja painoa päänsä Zenin olkapäätä vasten.

Sam nousi hitaasti ja venytellen ylös. Hän laahusti keittiöön ja soi lyhyen vilkaisun kahteen toisiinsa kietoutuneeseen mieheen ja rupesi tekemään itselleen voileipää.

Zen tuijotteli pöytää ja nosti katseensa Johniin.
"Pitää käydä Wakakilla tänään", hän sanoi ja sipaisi miehen nenänpäätä kääntäen katseensa Samiin.

Chojiro huomasi Harusta tämän hermostuneisuuden ja kehotti Akitoa palaamaan omalle paikalleen. Poika mutristi suutaan, mutta siirtyi silti omalle paikalleen pöydän toiselle puolelle. Ulko-ovi kolahti Chojiron napatessa Harun käden omaansa ja silitellen sitä hitaasti.

Haru vilkaisi ovelle päin ja hymyili sitten hellästi Chojirolle puristaen tämän kättä hellästi. Hän jäi sitten tuijottelemaan keittiön ovelle päin.

"Ah, selvä", John vastasi ja huomasi kahvin valmistuneen. Hän kävi kaatamassa itselleen ja Zenille kupit täyteen.
"Otatko sinä, Sam?" John kysäisi, tarkkaillen pannun pohjalle jäännyttä litkua.
Sam nyrpisti nenäänsä. "Ehm... Ei kiitos", hän vastasi ja meni pöydän ääreen syömään leipäänsä.
John kuljetti kupit pöydälle ja asetti toisen Zenin eteen.

Zen kiitti kahvista ja hörppäsi siitä aimokulauksen, melkein pärskäisten kaiken samantien ulos. Hän pakottautui nielemään kahvit alas kurkustaan ja jäi sitten pyörittelemään lusikkaa kuuman juoman seassa. Mies aina unohti kahvia saadessaan, että se oli usein aivan liian kuumaa hänelle heti sen valmistuttua.

Chojiro pakotti kasvonsa rauhallisiksi ja mitään sanomattomiksi hänen isänsä astellessa keittiöön lämpimän näköiset haalarit jalassa ja tummanvihreä villapaita päällä. Miehellä oli samanväriset silmät kuin Chojirolla ja hänellä oli jo harmahtavien tummanruskeiden hiuksien lisäksi pieni parta leualla.

Haru katseli miestä hetken ja nousi sitten seisomaan. Hän tarjosi Chojiron isälle kättään.
-Hei...mä olen Haru...

John hörppäsi vain pikkusen kahvia ja laski kupin sitten pöydälle. Hän katseli keittiön seiniä silmät puoliummessa ja hörppäsi jälleen kahviaan.