Osa#4

Wakaki kurtisti kulmiaan, kun kuuli vatsastaan pienen, vaativan äänen. Hän siirtyi keittiöön valmistamaan itselleen ruokaa. Avatessaan jääkaapin mies huomasi unohtaneensa ostaa margariinia. Hän vetäisi ulkovaatteet yllensä ja riensi ulos. Hän oli jo juoksemassa lumipenkan ohi, kun huomasi kahden miehen istuvan siinä. Wakaki pysähtyi suoraan Zenin eteen, luoden vain lyhyen vilkaisun vierasta miestä kohti. "Zen... Sinä vilustut siinä", Wakaki kommentoi hiljaisella äänellä.

Zen murahti hiljaa ja pyyhkäisi kasvojaan haudaten ne sitten takaisin kylmiin ja kohmeisiin käsiinsä. Hän vähät välitti vieraasta miehestä tai Wakakista.

Jim laski katseensa Watakiin ja punastui.
Rakkautta ensisilmäyksellä?, mies ajatteli ja katseli vuoronperään Wakakia ja Zeniä.

Wakaki tuhahti. Hän ei enään jaksanut huolehtia miehen tekemisistä. Nurkkiin voisi ottaa, jos tarvetta tulee, muttei hän aikonut ruvatea flunssaa hoitamaan. Mies jatkoi matkaansa kohti lähimarkettia.

Zen värähti rajusti tuulen paiskautuessa hänen selkäänsä. Hän puri huultaan saaden sen verille ja nousi nopeasti ylös, mikä oli hämmästyttävää niin kohmeisille raajoille. Hän lähti kulkemaan heikoin askelein keskustaa kohti. Vettä väkevämpi helpottaisi kai hiukan.

Jim nousi ja lähti kahvilaansa kohti. Mies avasi kahvilan oven, ja päästi Caten kotiinsa.
Jim kietoi essun ympärilleen ja odotti asiakkaita.

Haru kiskoi kengät jalkaansa ja hyppelehti pihalle saatuaan takin niskaansa.

[ Ois kiva jos joku tulis tohon kahvilaan ja sit Jimi-neiti saisi seuraa. :3 ]

Jim nappaa tiskirätin ja alkaa hinkkaamaan tiskiä, joka on kyllä jo tarpeeksi puhdas. Poika pudottaa lasinsa, mutta nostaa ne heti. Asettelee ne kunnolla silmille ja katselee ympärilleen. Käy takahuoneessa ja ottaa kahvipaketin.
Avaa sen ja alkaa keittämään kahvia, odottaen samalla, että joku astuisi kahvilaan sisään.

Chojiro seurasi Harua hymyillen ja kiersi katseellaan lapsuudenkotinsa pihaa.

Zen huomasi erään kahvilan ja hoiperteli sinne sisälle istahtaen erään pöydän ääreen. Hän hieroi käsiään yhteen epätoivoisen näköisenä.

Jim säpsähti ja huomasi, että kahvilaan tuli asiakas. Pojan pahaksi onneksi mies asiakas olikin se mies, joka kökötti lumihangessa.
- Mitä saisi olla?, Jim kysäisi ja hymyili kuten kaikille asiakkaille.

Zen kohotti katseensa. Hänen kasvoilleen nousi häpeän puna tämän huomatessa kuka henkilö oli kyseessä.
"Em... kahvi... ja jos siihen saisi pienen tilkan rommia sekaan?" Hän sopersi hiljaisella äänellä.

Nimi: Hideaki
Ikä:17
Asuinpaikka:ei mikään tällä hetkellä vaikka tunkeutuu kohta isoveljensä Harun asuntoon.
Luonne: Hideaki on veljeensä verrattuna paljon räväkkäämpi luonteeltaan. Poika saa aina outoja päähän pistoja jotka yleensä johtavat vain ongelmiin. Hän on hyvin kapinallinen varsinkin isäänsä vastaan ja onkin vasta hetki sitten palannut japaniin kun oli ollut monta vuotta ulkomailla. Hän puhuu montaa kieltä ja poikaa näkee tuskin koskaan huonolla tuulella.
Muuta:Harun veli : )) ja on veljeään 10 cm pidempi eli 150 cm
Roolaaja:No minä Yui tietenkin
Kuva (animea)/ulkonäkö:
http://photobucket.com/image/anime%20boy/KoeiMaster/8108135c0031b0_full.jpg?o=39

[Yui, käviskö et Jim ja se sun uusin hahmos tuntis jo ennestään? :3 ]
- Tulossa!, Jim sanoi ja keitti kahvin ja laittoi siihen rommia sekaan. Hetken kuluttua Jim kiikutti sen Zenille ja hymyili.
- Nauti., Jim mumahti ja istui baarijakkaralle.

[Ööh kaipa se käy...toi tapaus on voinu joskus olla töissä sielä kahvilassa..tai jotain]

[Enpä jaksa häntäkään muokata aloitusviestiin, mutta mukana on.:)]

Zen hörppäsi kuumaan juomaa ja tunsi kuinka se sai hänen kehonsa hieman lämpimämmäksi. Hän vilkaisi Jimiin ja nousi varovasti pöydän äärestä kulkien toisen luo.
"Anteeksi... taisin aijemmin olla törkeä sinua kohtaan", hän sanoi hiljaa ja varovasti sormet tiiviisti lämpimän kahvimukin ympärillä.

-Joten täällä sä sitten kasvoit vai?, Haru sanoi hymyillen ja katseli ympärilleen.

Hideaki hyppelehti sisälle kahvilaan mukanaan iso urheilukassi ja puhuen samalla puhelimeen kiukkuisen isänsä kanssa.

Jim pudisti päätään.
- Et ollut. En mä olis saanu tuppautua siihen.., poika sanoi ja katseli kun Zen hörppi kahviaan.
Säpsähti, kun kahvilaan tuli asiakas.

Chojiro nyökkäsi ja puhalsi ilmaa keuhkoistaan.
"Niinpä tosiaan."

Zenin huulille nousi pieni hymy ja hän katsoi kiitollisena toista, ettei tuo vihoitellut hänelle. Hän säikähti sisälle lampsivaa miestä ja meinasi läikäyttää kahvia päälleen, mutta sai sen pysymään mukissa.

Hideo löi luurin isälleen korvaan ja laski kassinsa vapaalle pöydälle alkaen kaivella rahojaan.

-Onko mukavaa olla takasin täällä?, Haru kysyi hymyillen.

Jim hymyili ja katseli ympärilleen.
- Miksi sä siinä lumikasassa kökötit?, Jim kysyi hiljaa ja varovasti, peläten, että toinen suuttuu.

Hideo löysi viimein rahaa ja lapsi tiskille.
-Yksi kahvi, hän sanoi katsellessaan ympärilleen. Paikan sisustusta oli näköjään muutettu sitten viimekerran.

Chojiro naurahti.
"Enpä tiedä. Olen täällä niin monta vuotta asunut, että ei tämä ehkä niinkään innosta."

Zen katseli pyörteilevää kahvia ja henkäisi.
"En viitsi palata kotiini, enkä tiedä minne mennä."

Jim nyökkäsi Zenille.
- Sä voit tulla mun luo vähäks aikaa, Jim sanoi Zenille.
Mies nousi tuolilta ja otti rahan vastaan.
- Tulossa., mies sanoi ja kaatoi juoman kuppiin, ojentaen sen pojalle.
Jim tuijotti poikaa hetken aikaa ja huudahti;
- Hideo! Pitkästä aikaa.

Haru naurahti ja kietoi kätensä Chojiron ympärille.

-Ai katos...vieläkö sä olet täällä töissä, Hideo sanoi hymähtäen ja hörppi kahviaan.

Zen räpäytti silmiään muutaman kerran ja kohotti katseensa Jimiin.
"Ai, kiitos", hän sanoi hämmentyneellä äänellä, mutta hymyili nyt lämpimästi. Hän siemaisi kahviaan toisen miehen alkaessa jutella jollekkin muulle.

Chojiro kietaisi toisen kätensä Harun harteille ja suukotti tuon päälakea.