Osa#4

Chojiro vilkaisi Harua pikaisesti. Hänen isänsä katseli hetken yllättyneen näköisenä Harua ja kätteli tuota sitten nopeasti istahtaen sitten pöydän ääreen.
"Mikä sinut tänne toi?" Hän kysyi ja May kumartui Chojiron ja Harun puoleen.
"Hän ei oikein pitänyt uutisesta, eikä vieläkään tahdo uskoa, mutta panin hänet jotenkuten ruotuun."

Zen katseli pyörteilevää kahvia ja joi sitä sitten varovaisemmin. Hän pysyi yllättävän hiljaa ja vilkuili ikkunaa ja Johnia joinain välein.

[Lähden nukkumaan.]

Haru istahti Chojiron viereen ja katseli tämän isää hetken. Hän painoi sitten päänsä taas Chojiron olkaa vasten ja siveli miehen jalkaa sormillaan.

[Selvä. Öitäh]

Chojiron äiti hymyili miehille hellästi ja tarjosi kahvia ja vastaleivottuja pullia, toisin kuin miehen isä. Hän mulkoili Harua ja tämän painaessa päänsä toisen olalle, hypähti pienesti tuolissaan, mutta hillitsi itsensä.

Haru hörppi kahviaa ja pysytteli Chojiron lähellä kaiken aikaa. Hän suukotti toisen poskesta pullan murusen pois.

Chojiro katsahti Haruun hymyillen hieman hämillisenä. Hän söi ja joi mitä tarjottiin ja kuunteli puolella korvalla muiden kertomuksia siitä mitä kotona oli tapahtunut hänen poissa ollessa.

Haru tyytyi vain hörppimään kahvia eikä koskenut ruokaan. Hänen piti pitää itsensä hoikkana ja se ei onnistunut ilman pientä itsekuria. Hän seuraili muiden keskustelua ja tarkkaili Chojiron perheen jäseniä.

Chojiro katseli ikkunasta ulos osallistumatta perheensä keskusteluihin. Hän hymyili hieman katsellessaan lähellä olevan järven rantaa. Veden pinta ei ollut jäässä, vaikka maassa oli lunta. Ilmakin oli täällä päin lämmintä ja oli ihme että lumi oli säilynyt.
May käänsi kasvonsa Harua kohti.
"Kerroppas nyt hiukan itsestäsi", hän sanoi ystävällisesti ja tarjosi koria, joka sisälsi pullia.

-Ei mussa kauheasti ole kerrottavaa...olen nykyisin töissä isäni toimistossa...ja sitä ennen olin baarissa tarjoiliana...hmmm...mitäs muuta...mulla ei ole sisaruksia..tai ainankaan tietääkseni ei ole...., Haru kertoi ja pudisti päätään tarjotulle pullalle.

May laski hieman pettyneen oloisena pullakorin takaisin pöydän keskelle.
"Näytät nuorelta. Kuinka vanha olet?" Chojiron isä kysyi silmäillen Harua. Chojiro itse hörppi kahviaan ja katsoi huvittuneena äitiään, jonka kasvoista näki kuinka tämä pohti mikä hänen pullissaan oli pielessä.

-Olen 18..., Haru vastasi ja katseli Chojiron isää. Hän vilkaisi sitten Mayta.
-Ei sun pullissas ole mitään vikaa...yritän vain pitää itseni hoikkana..nyt varsinkin kun kesä on tulossa, hän sanoi naiselle hymyillen.

Chojiron äiti huokaisi helpottuneena ja isä rypisti otsaansa sanomatta kuitenkaan enään mitään. Hetken kuluttua Yuko nousi pöydästä sanoen vievänsä Akiton päiväunille. Chojiro tunsi olevansa jo sen verran täynnä pullaa ja kahvia, että jos söisi tai joisi vielä vähänkin hän pökräisi siihen paikkaan.

Haru laski päänsä jälleen Chojiron olalle ja suuko miehen leukaa hellästi.
-Haluaisitko sä kohta näyttää mulle paikkoja, hän kysyi mieheltä.

Chojiro nyökkäsi hieman.
"Mennään vaikka heti", hän sanoi ja nousi tuolistaan

Haru nousi ylös ja hymyili vielä Chojiron äidille.
-Kiitos kahvista, hän sanoi ennen kuin käveli ulos keittiöstä.

Chojiro kulki Harun perässä haroen niskahiuksiaan. Hän lähti portaita kohti henkäisten.
"Miltä vaikutti?"

-Sun isäs ei vaikuttanut olevan kauhean innoissaan musta mutta muuten ne oli kaikki ihan mukavia, Haru sanoi hymyillen ja hyppelehti Chojiron perään.

Chojiro hymyili ja pysähtyi antamaan Harulle suudelman.
"Hyvä että tulet toimeen heidän kanssa", hän sanoi vasten miehen huulia.

-Sun takias olisin kestänyt vaikka kuinka kauheita ihmisiä, Haru sanoi hymyillen ja suukotti Chojiroa hellästi kiertäen kätensä miehen ympärille.

Chojiro hymähti ja johdatti Harun erään huoneen ovelle avaten sen.
"Tässä on minun huoneeni", hän sanoi ja mittaili huoneen perällä olevaa sänkyä katseellaan.
"Mitä luulet, mahdutaanko me tuohon?"

-Eiköhän me..mä voin aina nukkua sun päälläs jos ei vierekkäin mahduta, Haru sanoi hymyillen ja asteli peremmälle huoneeseen katsellen ympärilleen.

Chojiro naurahti ja katseli itsekkin huonetta.
"Käyn hakemassa meidän laukut", hän sanoi ja perääntyi huoneesta takaisin eteiseen nostamaan kaksi laukkua molemmille olkapäille.

Haru käveli Chojiron sängylle ja kellahti siihen. Hän asettui sitten kyljelleen sängylle ja jäi katselemaan ovelle odottavasti.

Chojiro kapusi portaat takaisin ylös laukkuja kannellen ja sai puhtia enemmän peliin huomatessaan Ayamen. Hän kiirehti huoneeseensa ja laski laukut lattialle oven viereen.

Haru haukotteli ja sulki silmänsä hetkeksi hakiessaan mukavempaa asentoa. Hän vilkaisi ovelle kun kuuli askeleita.

Chojiro suoristi selän ja huomasi nyt Harun loikoilevan sängyllä.
"Väsyttääkö?" Hän kysyi ja kulki sängyn vieressä olevan kirjoituspöydän luo istahtaen sen reunalle.