Osa#4

Zen itki itsensä levottomaan uneen ja heittelehti levitetyllä sohvalla peiton tipahtaessa lattialle.

Sachi ynähti ja taivutti päätään taaksepäin antaen lisää tilaa Hideolle.

Chojiro suuteli Harua innoissaan ja pysyi hetken paikoillaan vetäytyen sitten lähes kokonaan toisesta ulos ja takaisin.

Hideo veti Sachin paidan pois saaden lisää ihoa näykittäväkseen.

Haru voihki mahdollisimman hiljaa mutta ei kuitenkaan pystynyt täysin pitämään ääntään kurissa.

Wakaki raotti hieman silmäluomiaan. Hän oli nukkunut koko yön levottomasti ja katkonaisesti. Hän vilkaisi yöpöydällä kököttävää herätyskelloa, joka näytti melkein yhdeksää. Wakaki upotti päänsä niin syvälle tyynyyn, kuin se meni. Kun näytti siltä, ettei mies tosiaan enään saisi unta, hän nousi ylös, pukeutui ja meni keittiöön keittämään aamukahveja.

Zen oli rauhoittunut yön mittaan. Hän retkotti sohvalla selällään toinen käsi lattialle valahtaneena ja lakana jalkojen ympärille kiertyneenä.

Vaikka Sachi olikin väsynyt, ei ollut hänen tapaistaan jäädä työttömäksi näissä toimissa. Hän pujotti kätensä Hideon paidan alle ja upotti kyntensä tuon selkään.

Chojiro suuteli Harua vaativasti, että saisi toisen voihkinnat tukahdettua.

Hideo hymyili kevyesti ja hyväili Sachin olkia käsillään.

Haru vastasi suudelmaan ja tukahdutti äänensä täysin toiseen.

Wakaki istahti pydän ääreen ja tarkasteli edellisen päivän sanomalehteä, joka häneltä oli jäänyt lukematta.

Zen havahtui hereille, mutta piti silmiään yhä kiinni. Hän hamusi käsillään vierestään tuttua lämmintä kehoa ja ponkaisi nopeasti istumaan kun ei sitä löytänyt. Hän katseli ympärilleen yön aikana auenneiden hiusten hulmahdellen sivulta toiselle. Mies huokaisi värisevästi muistaessaan missä oli. Hän nousi ylös ja laahusti keittiöön, josta kuuli ääniä.

Sachi liu'utti kynsiään Hideon selällä ja vetäisi alaselälle päästyään tuon paidan tieltä.

Chojiro siveli Harun poskea ja irrotti huulensa toisesta huohottaen tuota vasten.

Hideo painoi poskensa vasten Hideon olkaa ja yhtäkkiä pojan vartalo muuttui raskaaksi ja veteläksi kun tämä nukahti.

Haru hymyili hellästi ja huultaan purren piteli voihkauksensa kurissa.

"Huomenta", Wakaki sanoi siirtäen katseensa Zeniin. Hän haroi hiuksiaan ja pyyhkiäisi jotain likaa poskeltaan.

"Huomenta", Zen mumisi ja istahti pöydän toiselle puolelle. Hänen hiuksensa valahtivat olkien ylitse eteen ja mies sai siirtää ne pois tieltä. Nämäkin olisi pitänyt leikata.

Sachi naurahti laskien kätensä Hideon selälle. Hän katseli toista ja nosti tuon ylös sylissään pitäen, viitsimättä herättää häntä.

Chojiro liikautti kättään alas Harun vatsaa pitkin ja hyväili tuon ihoa painaen huulensa takaisin Harun huulille.

Hideo lysähti sohvalle makaamaan ja tuhisi vasten tyynyä syvässä unessa.

Haru hymyili ja siveli Chojiron selkää käsillään.

Wakaki huomasi, että kahvi oli valmista. Hän meni kaatamaan itselleen täyden kupin, kääntyen sitten Zeniä kohti. "Otatko?" Hän kysäisi osoittaen kahvipannua.

Zen nyökkäsi nostaen kätensä hieromaan otsaa. Hän tunsi olonsa niin väsyneeksi ja voimattomaksi, vaikka olikin juuri herännyt.

Sachi jäi katsomaan Hideoa. Hän tuhahti hiljaa ja nappasi paitansa lattialta käyden sohvan viereen pitkäkseen. Hän laittoi paidan kasaan päänsä alle ja koitti nukahtaa, eikä siihen kauaa kulunutkaan.

Chojiro säpsähti kuullessaan alakerrasta kamalan rysähdyksen. Hän vetäytyi hivenen säikähtäneenä Harusta ja jäi istumaan tuon jalkojen väliin. Mies haroi hiuksiaan epäluulon vallatessa mielen. Hän vilkaisi ovelle. Siinä kun ei ollut mahdollisuutta lukitsemiseen.

Wakaki kaatoi kahvia toiseenkin kuppiin ja ojensi sen Zenille. Hän istui pöydän ääreen hörppimään kahviaan.

Zen kiitti hiljaa ja pyöritteli lusikalla kahviaan. Suru lähes kuristi miehen kurkkua hänen miettiessään mitä John mahtoi tehdä. Raivoamassa ja heittelemässä kaikki häntä muistuttavat tavarat pois tai kenties itkemässä huoneen nurkassa Sam olkaa levottomasti taputellen.

[Tai kenties kuorsailemassa tyytyväisenä Zenin tyynyä vasten?]

Wakaki katseli seinällä roikkuvaa kuvakalenteria. Jouluaattoon olisi enään pari viikkoa. Azamille oli soitettava ainakin viikkoa etuajassa. Wakaki huokaisi raskaasti ja hörppäsi kahvia.

[Tyytyväisenä? D:]

Zen nosti katseensa keittiön ikkunaan, josta näki naapurikerrostalon kattohuoneistoon.
"Sulla ei taida tänään olla töitä?" Hän kysyi ja siirsi katseensa Wakakiin, surullinen hymy huulilla.

[Se raukka luulee halailevansa Zeniä. Ei se unissaan mitään tajua :<]

"Ei", Wakaki pudisteli päätään huokaisten jälleen. Hän hämmensi kahvia lusikalla ja katseli mietteisenä vastapäistä seinää.

Zen katseli Wakakia sormet kietoutuneina lämpimän mukin ympärille.
"Jos sua häiritsee, että majailen täällä, voin koittaa etsiä tänään jotain muuta paikkaa. Eräässä kahvilassa eilen illalla eräs mies tarjosi mulle yösijaa. Voin etsiä hänet käsiini ja majoittua sinne jos en muuta löydä."

"Ei minua haittaa yhtään, että asut täällä", Wakaki vakuutti hörpäten jo hieman viilentynyttä kahviaan.

"Sanot noin vain ollaksesi kohtelias", Zen sanoi hiljaa ja nousi pöydästä kahvinsa kanssa. Hän haki takkinsa taskusta lyttyyn painuneen tupakka-askin ja meni parvekkeelle. Hän hörppäsi kahvia ja laski sen pöydälle, sytyttäen sitten yhden savukkeen palamaan huuliensa väliin. Nyt ei kukaan välittäisi siitäkään, että hän polttaisi.

Wakaki meinasi sanoa vastaan, mutta Zen ehti lähteä tupakalle. Wakaki painoi poskensa kovaa puupintaa vasten ja tuijotti suoraan nenänsä edessä seisovaa harmaata kahvikuppia.

Zen lysähti kaidetta vasten ja lähes roikkui puoliksi sen toisella puolella. Hän puhalsi sankan savupilven suustaan ja henkäisi syvään. Nyt kun vielä poutasää muuttuisi sateeksi kaikki täsmäisi.

Wakaki nostaa päänsä ja hörppää lopun nesteen kahvimukin pohjalta. Hän kantoi mukin tiskialtaaseen ja palasi pöydän ääreen.

Zenin poltettua savukkeen hän tumppasi sen kaiteeseen ja antoi tippua parvekkeelta alas. Hän hörppäsi kahviaan ja irvisti maistaessaan sen jo melkoisesti viilenneen maun. Mies kaatoi juomat kaiteen yli ja sytytti uuden tupakan.