Osa#8

Naoto popsi ruokaa suuhunsa ja nappasi aivan pikkuisen lisää ruokaa lautaselleen, saatuaan sillä olevan pienen ruokakasan ensin syötyä puoliksi.

-

Nigel totesi, ettei tarvisi mitään, ja siinä samalla kehaisi herkullista ruokaa. Hän vilkaisi sivusilmällä Hideakia, kun tuo oli kätensä laskenut hänen reidelleen. Pieni, puolittainen virne kohosi hänen suupielilleen salakavalasti kun sormet nousivat housun kangasta pitkin.

-

Yura katsahti Nobua ja hymyili tuolle pienesti, nielaisten kurkustaan alas jouluruokaa.
"Koska sä haluat, sunhan perheen luona me ollaan käymässä", hän mumahti hiljaa Nobulle vastaukseksi.

Ryu hymähti ja luovutti suosiolla. "No mikääs siinä. Makoillaan tässä sitten. Eihän meillä ole mikään kiire", hän höpötti ja painautui lähemmäs Chikaa.

---

"Hei Zen. Ajattelin vian kysyä, että missä päin liikuskelet. Meinasin kohta alkaa tekemään ruokaa, jos vaikka haluaisit syödäkin jotain", Wakaki selitti puhelimeen, vilkuillen että tulivatko kaikki perässä.

---

John vilkutti nopeasti Sachin perään, koettaen samalla parhaansa mukaan pidellä kissanpentua sylissään mukavassa asennossa. Kaikkien poistuttua asunnosta, John siirtyi Samin vierelle sohvalle, rapsutellen kissaa hellästi korvan takaa.

Marin söi rauhalliseen tahtiin ja keskusteli Mikin kanssa siitä miten joulupukki oli saanut lahjat kuusen alle kun asunnossa ei savupiippua ollut.

--

Hideaki nojasi päänsä käteensä ja näytti varsin viattomalta siinä vaikka hänen kätensä touhusikin tuhmia pöydän alla. Poika jätti kätensä pyörimään Nigelin yläreiden tuntumaan ja hivutti varovasti kättään toisen sisäreidelle.

--

-Mmm mahollisimman pian...niin saan suurimman osan joulusta viettää sun kanssa, Nobu kuiskasi hiljaa hymyillen ja käänsi katseensa sitten perheeseensä.

--

-Mmm Ryu, Chika mumisi ja painoi päänsä tuon rintakehää vasten. Hän hymyili ja sulki silmänsä vielä hetkeksi.
-Kai sä kestät että mä tuun sitten olemaan ihan älyttömän mustasukkanen ja murisen kaikille jotka edes kattoo sua, hän kysyi ja raotti silmiään.

Zen juoksutti sormet hiustensa lävitse kuunnellessaan Wakakia toisessa päässä.
"Mä olen jo syönyt tänään, enkä kyllä kaipaa enää yhtää lisää ruokaa", hän vastasi huokaisten ja tunsi vieläkin, kuinka vatsa työskenteli ahkerasti sulattaakseen karseat määrät muonaa hänen sisällään.
"Ja taidan olla yönkin pois, niin en ole sun ja sun siskojes tiellä siellä", Zen lisäsi. Häntä ei todellakaan huvittanut mennä viettämään hilpeää joulua Wakakin ja tuon sisarien kanssa.

-

Sachi otti parilla harppauksella Wakakin kiinni ja sovitti askeleensa miehen askeliin, jotta pystyi kulkea tuon mukana. Hän vilkuili ympärilleen, mietiskellen missähän toinen mahtoi asua, autoa kun tuolla ei näkynyt mukana olevan.

-

Naotoa hymyilytti Mikin ja Marinin keskustelu, mutta hän pysyi hiljaa, ettei olisi pilannut pienen pojan jouluisia iloja, paljastamalla, ettei mitään joulupukkia edes ollut. Mikä typerä keksintö sekin...

-

Nigel siirsi huomionsa ruokaansa, vaikka kiusaavat sormet hänen reidellään meinasi varastaa sen lähes samantien takaisin. Hän söi kiltisti ruokaansa tukahduttaen vaivoin virneen, joka vain pyrki pyrkimistään hänen suupielilleen.

-

Yura nyökkäsi vain kevyesti ja söi lautasellaan olevat ruoanrippeet. Hän kiitti hyvästä ateriasta, ennen kuin nousi pöydästä ja vei astiat astianpesualtaaseen, kuten Nobu oli hetki sitten tehnyt.

Miki kiitti ensimmäisenä ruuasta ja kiipesi tuolilta alas.
-Isä. Mitä ketut syö?
-Varmaan vähän kaikkea mutta lihaa ne syö. Kuinka niin?, Marin vastasi ja katseli Mikiä.
-Mä menen piirtämään Nao-chanille ruokaa, pikku poika totesi vain ja hävisi olohuoneeseen.

Mikio tirskahti kuulessaan nimen. Hän kohotti katseensa lautasestaan Naotoon.

--

Hideaki puristi yllättäen Nigelin haaroväliä ennen kuin veti kätensä pois.
-Kiitos ruuasta..mä taidan siirtyä olohuoneen puolelle, hän sanoi hymyillen ja vinkkasi silmäänsä Nigelille ennen kuin asteli viemään astioita pois.

--

Nobu hymyili hivenen ja katseli Yuraa tämän liikkuessa.
-Me varmaan Yuran kanssa lähetään tässä kohta puoliin, hän sanoi.

Hina nyökkäsi ja sanoi että kai hänkin pian kotiin lähtisi.

Naoto nauroi hiljaa Mikin idealle ja käänsi katseensa Mikioon huomatessaan tuon katseen. Hän virnisti ylpeänä kaverilleen ja tunki sitten leipää suuhunsa.

-

Nigel yllättyi Hideakin yllättäisestä tempauksesta ja olisi haukkonut henkeään, mutta kun suu oli täynnä ruokaa, hän vain sai yskimisreaktion meinaten tukehtua ruokaansa.

-

Yura palasi vielä istumaan tuolilleen, jättäen toisen kätensä rennosti nojaamaan Nobun tuolin selkänojaan. Hän silitteli kevyesti peukalollaan toisen selkää siinä istuskellessaan.

-Nao-chan?, Mikio kysyi hivenen kummissaan ja vilkaisi Mariniakin.

-Miki sen keksi ihan ite, Marin sanoi naurahtaen.
-Kai se kohta alkaa kutsua Naotoa äidikseen, hän vielä lisäsi.

--

Hideaki tuli taputtelemaan Nigelin selkää.
-Eläs nyt tukehdu, poika sanoi ehkä hivenen huolissaankin.

--

Nobu hymyili Yuralle ja vilkaisi tuota nopeasti.
-Pitäisköhän meidän nyt sitten alkaa jo lähtemään?, hän kysyi.

"Enköhän mä kestä", Ryu vastasi naurahtaen ja painoi kevyen suukon Chika huulille.

---

"Ai... No heippa. Nähdään ehkä sit huomenna", Wakaki sanoi hieman pettyneen kuuloisena ja sulki puhelimen, työntäen sen syvälle taskuunsa.
"Zen ei oo tulossa", Wakaki tokaisi lyhyesti muille.

Chika hymyili hivenen ja katseli Ryua.
-Saanko mä suudella suo?, hän kysyi.
-Saatana en jaksa ottaa että saan sut ilman vaatteita alleni...heilut aina niissä tiukoissa housuissa mun edessä.

Zen tuhahti hiljaa ja sujautti kännykkänsä takaisin takkinsa taskuun ennen kuin palasi olohuoneen puolelle. Hän kiersi takaisin paikalleen sohvalle ja pahoitteli, että oli keskeyttänyt elokuvan katselun.

-

Sachi nyökkäsi hieman ja tunki kätensä lämpimiin taskuihin. Hänen täytyi myöntää, että oli itsekin hieman pettynyt, häntä kun kiinnosti mitä Zenille kuului.

-

Naoto tuhahti huvittuneena.
"Voi luoja, mun isä saisi varmaan kohtauksen jos kuulisi pikkupojan kutsuvan hänen ainutta poikaansa äidiksi", hän sanoi, eikä voinut estää naurahdusta, minkä mielikuva aiheutti.

-

Nigel sai parin yskäisyn päästä hengityksensä taas toimimaan ja nieleksi ruoat alas kurkustaan.
"Äh, anteeksi", hän mumahti hieman häpeissään karmeasta yskänpuuskastaan. Hän vilkaisi Hideakia takanaan hivenen syyttävästi, mutta myös huvittuneena.

"Taidan lopettaa syömisen tähän, etten meinaa tukehtua toistamiseen", Nigel sanoi hymähtäen ja kiitti Harua ja Chojiroa hyvästä ruoasta, nousten sitten tuoliltaan.

-

Chojiro katseli tyynenä oudosti käyttäytyviä poikia. Hän nyökkäsi hieman Nigelin kiitokselle ja vilkaisi Harua. Kuvitteliko hän vain, vai oliko noilla pojilla jotain silmäleikkejä keskenään.

-

"Kai sitä vähitellen..." Yura sanoi ja muisti vilkaista kelloa, mikä ei kylläkään näyttänyt kovin paljoa.

Miyu hymyili vain ja pudisti päätään.
-Ei haittaa ollenkaan, hän sanoi ja pisti leffan taas pyörimään.
-Saanko mä käpertyä sun viereen taas?, hän kysyi.

--

-No tuskin meijänkään vanhemmat siitä tykkäis, Marin sanoi naurahtaen ja Mikio nyökkäsi hymyillen hivenen. Miki oli kyllä ihan uskomattoman suloinen ja kekseliäs lapsi.

--

Hideaki hymyili kevyesti ja nyökkäsi.
-Hyvä varmaan niin..Tuutko mun kanssa olohuoneen puolelle?, hän kysyi ja peruutti muutaman askeleen olohuonetta kohti.

Haru katseli myös kaksikkoa hetkisen. Kylä hän veljensä tunsi. Mies vilkaisi sitten Chojiroa ja hymyili tälle kevyesti kohauttaen olkiaan.

--

Nobu nyökkäsi ja hörppi lasistaan muutaman huikan vettä.

Zen vilkaisi Miyua nopeasti, alkaen sitten taas seuraamaan elokuvaa keskittyneenä.
"Siitä vain." Ei hän pahaksi pistänyt, jos edes joku tykkäsi olla hänen vieressään.

-

Naoto poti vielä mielikuvia päänsä sisällä isänsä reaktioista jatkaessaan ruokailua. Lopulta hän alkoi jo tutea olonsa täydeksi ja päätti pitää ainakin pienen tauon ruokailussaan.

-

Nigel mumahti jotain myöntävää ja tunki suuhunsa vielä vähän ruokaa, ennen kuin vei astiansa pois ja asteli sitten olohuoneen puolelle.

Miyu hymyili ja painautui mukavasti siihen Zenin kainaloon jääden itsekkin seurailemaan elokuvaa hiljaisena. Hän käpertyi jonkin ajan kuluttua tiukemmin toista vasten. Täällä oli aika kylmä.

--

Marin nousi ylös pian ja korjaili pöydästä kaikkien lautaset pois. Hän jätti kuitenkin ruuan siihen eteen ja pisti puhtaat lautaset pöytään jos nälkä tulisi jollekkin vielä.

Miki kipitti pian näyttämään Naotolle piirustusta missä oli ketulle ruokaa.

--

Hideaki istahti hymyillen sohvalle ja katseli Nigeliä.
-Sori. Ei ollu tarkoitus tukehduttaa suo.

[pakko sit pelata ku käsketää]

Ren naputteli reisiään sormillaan. Tuo oli synyt vain vähän. Sen verran että oli täyteen tullut. Ei hän ihan ähkyyn halunnut itseään tunkea.
Tuntuipa täällä olevan hirveästi säpinää meineillään kaikilla...

Zen nojasi toista kättään sohvan käsinojaan, ja päätään kämmentä vasten. Hän katseli elokuvaa hiljaisuudessa, pienen haukotuksen karatessa jossain välissä hänen huuliltaan.

-

Naoto nojautui lähemmäs Mikiä ja katseli tuon näyttämää piirrosta. Hän kehaisi sitä hymyillen ja silitti pariin otteeseen pojan vaaleita hiuksia sanoessaan, että Nao-chan tulisi varmasti olemaan tyytyväinen ateriaansa.

-

Nigel pudisti hieman päätään ja rojahti sohvalle naurahtaen.
"Ties mitä sulla olikaan tarkotuksena", hän myhäili nostaessaan toisen jalkansa sohvalle mukavasti. Hänen nuori kehonsa oli reagoinut mieluisesti Hideakin kosketuksiin ja hän oli tyytyväinen, että pääsi pois muiden näkökentältä.

[No ei oli pakko eikä käsketä]

Haru vilkaisi Reniä.
-Etkö sä enempää syönyt?

Hideaki hymyili Nigelille hivenen ja kömpi tuota lähemmäs sohvalla.
-Mitäs jos käytäis tutustumassa vaikka Harun vessaan, hän ehdotti ja painautui lähemmäs toista.

--

Miyu haukotteli ja painoi päänsä paremmin Zeniä vasten. Hän tuijotteli elokuvan loppuhetkiä ja venytteli kun lopulta loppu tekstit alkoivat pyäriä. Hän ei kuitenkaan liikahtanut siitä ainoan lämmikkeen luota mihinkään.

--

Miki hymyili ja hävisi taas olohuoneeseen. Poika kuitenkin ilmestyi hetken päästä ja kyseli koska lahjoja saisi avata lisää.

- No ihan tarpeeks tää oli. Pieni ihminen.. vähän raukaa, Ren sanoi ja nousi huuhtelemaan astiansa ja kiitti ruuasta lopulta.

Haru hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hänkin nousi seisomaan.
-Haluaisitko jäädä viellä glögille ja pipareille tänne? Haluaisitko vähän ruokaa mukaas muuten.

Ren pudisti päätään ja laski astiat käsistään.
- tää oli jo ihan tarpeeks, mun on kai parasta päättä teidät viettää jouluu ihan perheen kesken.

-Ei sun tarvi lähtee, Haru sanoi hymyillen hivenen ja katseli Reniä.
-Mut jos haluut lähtee nih.., hän aloitti ja nappasi eräästä kaapista sievän lahjapaketin.
-Tässä.. hyvää joulu.

- Sä siis oletit oikee et joku katulapsi tulee vastaa vai?, Ren sanoi ja sujautti paketin taskuunsa.
- kun olit varautunu.
- en mä halua jäädä pidemmäksi aikaa. joulua vietetään perheen kesken ja kello alkaa olemaan paljon

-En mutta mä varaan aina vähän ylimääräisiä pakettaja, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
-Okei. No pidä huolta ittestäs ja jos joskus oot näillä kulmilla tuu moikkaamaan.

Ren nyökkäsi hiukan ja katosi pukemaan vaatetta päälleen. Tuskin he nyt kauheasti törmilisivät missään.
Tuskin tuo enää edes joulun jälkeen tunnistaisi häntä

Haru seurasi Reniä eteiseen ja jäi katselemaan toista.
-Harmi kun et pidemmäks aikaa ehtinyt jäämään.

"Mä olenkin aina halunnut tutustua sun veljes huussiin", Nigel virnisti ja kaappasi Hideakin kädestä. Hän nousi ylös, vetäisten Hideakin mukanaan ja hyppelehti vessan suuntaan, ennen kuin Haru ja Ren ehtivät edes astua jalallaan keittiöstä.

-

Chojiro huokaisi jäädessään yksin ruokapöydän ääreen. Hän nojautui tuolinsa selkänojaa vasten ja nappasi sormiinsa lisää ruokaa, mutustellen sitä, katse katossa.

-

Zen oli katsellut elokuvaa ihan mielenkiinnolla, mutta hänen luomensa olivat lurpahdelleet vähitellen enemmän ja enemmän kiinni. Hän oli luovuttanut hetkeksi, ja nojasi nyt päätään käteensä silmät ummessa, rauhassa hengitellen.

-

Naoto otti vielä pöydällä olevien suklaakonvehtien seasta itselleen yhden, ennen kuin raahautui olohuoneen puolelle.