Osa#8

Marin vilkaisi Naotoa ja hymyili hellästi.
-Mä haluaisin jossain vaiheessa tehä tästä ihan virallisen, hän sanoi ja katseli sormustaan hetken aikaa.
-Mutta mä olen jo kahdesti eronnut...enkä halua kolmatta avioeroa...joten jos sä jaksaisit odottaa jonkin aikaa. Ennen kuin tehdään tästä ihan virallista, mies sanoi ja otti Naoton käden omaansa.

--

-Kyllä mä osaisin..., Dion sanoi ja nyökkäsi. Poika vei kätensä jalkojensa ja vatsansa väliin painaen vatsaansa jotta sen murina ei mihinkään kuuluisi. Poika painautui sitten paremmin kerälle pysyäkseen lämpimänä.
-Mutta...mä en tiedä onko meidän korjaamoa kohta enää olemassakaan..., hän sanoi hivenen vaisusti.

--

Nobu naurahti ja katseli kuvaa.
-Silloin kun kuvattiin toi niin ne antoi ton mekon mulle. Siellä sanottiin ettei se vois näyttää yhtä hyvältä kenenkään muun päällä, hän sanoi ja sipaisi Yuran alaselkää.

Naoto katsahti Mariniin.
"Joo, ei meillä ole mitään kiirettä", hän sanoi painautuen syvemmälle toisen kainaloon. Pieni pettyneisyys silti kiepsahti hänen sisällään.

-

Chion jäi katsomaan miestä vieressään kulmat hieman kohollaan.
"Onko sillä sitten jotain ongelmia vai?" Hän kysäisi ja valitti mielessään, että aina kaikki parhaat paikat joutuivat kaiken maailman konkursseihin sun muuhun.

-

Yura naurahti.
"No oikeassa oli", hän sanoi ja jäi taas katselemaan kuvaa haltioituneena.

-Mä haluan sitten olla loppuelämäni yhdessä...ja mielelläni sun kanssa oisin mutta ollaan oltu vasta niin vähän aikaa yhdessä ja sä olet vielä niin nuori, Marin sanoi ja tuon ote Naotosta kiristyi ihan kun niin hän olisi saanut toisen pidettyä siinä loppuelämänsä.

--

-Mm joo...en ole saanu palkkaani kahteen kuukauteen.., Dion sanoi hiljaa ja painoi päänsä polviaan vasten.

--

Nobu katseli kuvaa hetken.
-Eli siis tykkäät lahjastas, hän? kysyi hymyillen ja suukotti Yuran olkaa hellästi.

Naoto kohotti huulilleen kevyen hymyn ja käännähti Marinia kohti. Hän siirtyi istumaan tuon syliin, reisien päälle, ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille painaen päänsä lämmintä olkapäätä vasten.
"Kyllä meillä on aikaa, ja mä kyllä odotan."

-

"No jo on", Chion mumahti ja suuntasi katseensa ohitse kulkevaan nuoreen naiseen, jolla taisi olla melkoinen kiire jonnekin.
"Kaikki hyvät paikat menee... Voisin vähän avittaa sitä teidän korjaamoa", hän pohdiskeli.

-

"Mh, joo. Tää on kyllä ihana lahja", Yura myönsi ja pujautti kätensä Nobun takaraivolle, vetäen miehen kasvot lähemmäs suudelmaan.

Marin hymyili ja suukotti Naoton ohimoa.
-Kiitos, mies sanoi ja laski kätensä silittelemään Naoton selkää.
-Ei kyllä ketään muuta, kenen kanssa olen ollut, ole Miki koskaan kutsunu äidikseen kun suo..

--

Dion hymähti ja nyökkäsi. Hän mutisi että apua tässä tarvitsi yksi sun toinenkin. Poika painoi päänsä polviian vasten ja sulki silmänsä. Oli väsy, kylmä ja nälkä. Poika värähti hivenen ja yritti vetää takkia paremmin päälleen.

--

Nobu hymyili ja vastasi mielellään Yuran suudelmaan painautuen hivenen miestä vasten.
-Hyvä kun pidät, hän sanoi ja lisäsi että oli hivenen pelännyt että toinen ei yhtään pitäisi hänen lahjastaan.

"Ehkä mä olen vaan feminiinisempi kuin ne aijemmat", Naoto sanoi leikillään vasten Marinin kaulaa. Hän kyllä tosiaan ollut ikinä kuvitellut, että häntä kutsuttaisiin vielä jonain päivänä äidiksi...

-

"Paljonkohan se tarvisi... pari tuhatta.. parikymmentä.." Chion pohdiskeli ajatuksissaan ja seurasi noteeraamattaan katseellaan kulkukissaa, joka väijyi kioskin nurkan takana nakkeja.

Marin naurahti ja veti Naotoa paremmin vasten itseään.
-Ehkä, hän sanoi hymyillen ja laski kätensä toisen lanteille.
-Pitäisköhän meidänkin sänkyyn kohta mennä, mies mutisi ja suukotteli Naoton kaulaa.

--

Dion ei ehtinyt sanoa mitään kun vain lysähti penkille kyljelleen tuhisten unissaan.

Hän oli tehnyt töitä yötäpäivää jo pitkään ja sen takia saanut nukutta miltein laisinkaan. Se oli lopulta vienyt veronsa ja nyt pojalle oli uupumus ollut liikaa. Tuo tuhisi unissaan siinä vaaleat silkkiset hiukset reunustaen tuhruisia kasvoja. Muutama ohikulkia loi tuohon kummia katseita ja olettivat varmaankin että poika oli koditon.

Naoto huokaisi hiljaa Marinin paitaan ja kohotti sitten päänsä miehen olalta. Hän katsahti hymyillen pienesti Marinin silmiä ja hypähti sitten ketterästi tuon sylistä.

-

Chion havahtui ajatuksistaan kuullessaan suloista tuhinaa vierestään. Hän käänsi katseensa viereen nukahtaneeseen Dioniin ja tuijotteli vain tuota sanattomana. Hänen olisi ehkä pitänyt herättää toinen, kun ulkona ei mikään paras sää ollut nukkua, mutta pojan kasvot näyttivät niin levollisilta unessa keskellä öljytahroja, että hän raaskinut toista herättää. Antaa nyt hetken nukkua.

Marin naurahti ja nousi ylös itsekkin. Hän kietoi kätensä Naoton ympärille ja veti tuon kunnon suudelmaan.
-Mä käyn vielä katsomassa että Miki varmasti on nukahtanut..

--

Dion tuhisi ja pian kylmästä johtuen pojan poskille nousi pieni puna. Toisen levolliset kasvot näyttivät varsin suloisilta ja kauniilta siinä penkillä. Poika liikahti kuitenkin pian värähtäen hivene levottomasti. Hän kietoi kädet ympärilleen ja unissaan mumahti jääden tärisemään. Vaikka poika usein nukkuikin kylmässä tuo kuitenkin kaipasi lämpintä ja nautti ihanan kuumasta ja lämpimästä varsin paljon. Dion liikahti hivenen ja pojan pää siirtyi oudon liikahduksen johdosta Chionin viereltä tuon syliin. Poika purisi unissaan ja tuosta saattoi tulla hivenen mieleen kulkukissa joka oli hivenen kuihtunut mutta kaipasi rakkautta ja lämpöä.

Naoto oli yhtä hymyä ja lipuikin sitten jo edeltä makkariin. Hän veti sängyltä päiväpeitteen pois ja ryhtyi sitten riisumaan vaatteitaan, värähtäen saatuaan paitansa pois, kun viileä ilma osui hänen paljaaseen ihoonsa.

-

Chion kohotti kulmakarvojaan hieman Dionin pään eksyessä hänen syliinsä. Pojan värähtäessä ja puristessa unissaan hän tajusi, että tuolla taisi olla melko kylmä. Hän hivuttautui varovasti, koittamatta herättää toista, penkiltä ja riisui talvitakkinsa yltään. Hän peitteli sillä Dionin ja lähti harppomaan ravintolaa kohti. Pitäisi sitä kai käydä hyvästelemässä ne Hirokin työsuhdekumppanit, ettei toinen jäisi aivan pulaan kun 'aviomies' oli pois paennut.

Marin kävi kurkkamassa että Miki nukkui ennen kuin sulki pojan oven. Hän sammutteli valot asunnosta ja asteli sitten makuuhuoneeseen. Mies hymyili Naotolle ja sulki heidän makuuhuoneensa oven ennen kuin alkoi napittelemaan paitaansa auki.

--

Dion heräsi pian Chionin lähdettyä ja raotti silmiään. Poika nousi istumaan ja katseli kallista takkia päällään. Hän hieroi silmiään unisena ja katseli hämmentyneenä ympärilleen ja vilkaisi sitten taas takkia. Tuon äskeisen miehen takki se oli ollut. Ja takki vielä näytti erittäin kalliilta. Dion nousi seisomaan mutta pojan jalat olivat vielä unessa joten tuo rämähti maahan ja melkein jäi pyörän alle. Hän väisti pyörää juuri ja juuri ja sai huudot päälleen. Hän nousi lopulta seisomaan ja katseli ympärilleen takki kädessään.

Naoto vilkaisi Marinia hymyillen tuolle hieman. Hän hyppi ulos housuistaan ja pujahti sitten lakanoiden väliin boksereissaan.

-

Chion vetäisi ravintolan oven auki harppoen sisälle. Hän suuntasi Hirokin ja tuon porukan pöytään ja tervehti lyhyesti heitä, kääntyen sitten Hirokin puoleen.

"Mä lähden jo edeltä", Chion vain kertoi. Hän vilkaisi Hirokin viinilasia ja hörppäsi sen nopeasti tyhjäksi ennen kuin asteli ulos ravintolasta luomatta enää vilkaisuakaan tuohon joukkioon.

Marin hymyili kevyesti ja kömpi pian Naoton viereen saatuaan vaatteet pois päältään. Hän kietoi kätensä toisen ympärille ja suukotti tuon otsaa muutaman kerran.
-Mmm..tuoksut hyvälle.

--

Dion katseli ympärilleen hetken aikaa ennen kuin istahti takaisin puistonpenkille. Poika katseli takkia käsisään hetken aikaa ja huomasi että sen taskusta pilkotti seteli. Hän jäi katselemaan seteliä hetkeksi ennen kuin vilkaisi ympärilleen ja otti setelin käteensä katsellen sitä hetken aikaa. Dion puri huultaan ja työnsi setelin omaan taskuunsa vilkaisten taas ympärilleen.

Hetken päästi Chion näkyikin jo puiston laidalla talsimassa tylsistyneen näköisenä kohti penkkiä, millä Dion istui.

"Heräsitkin jo", hän totesi päästyään tuon luo ja ojensi kätensä ottaakseen takkinsa takaisin.

-

Naoto naurahti hiljaa ja painautui Marinin paljasta rintaa vasten sulkien tyytyväisenä silmänsä.

Dion ojensi vapisevin käsin takin Chionille. Hän vilkaisi miestä ennen kuin työnsi ottamaansa seteliä tuolle kaksin käsin.
-Anteeksi..mun ei ollut tarkoitus...en tiedä mikä muhun meni...en varastais koskaan.....älä kerro tästä kellekkään mä teen mitä vain!!!!, hän sanoi pää painuneena alas päin ja hiukset kasvoilla.

--

Marin siveli Naoton selkää ja suukotteli toisen kaulaa hellästi. Hän liikutteli isoja käsiään pitkin toisen pienempää kehoa.

Chion katseli Dionin alas painunutta päätä ja sitten seteliä pidellessään takkiaan toisessa kädessään. Hän otti setelin ja tarkasti nopeasti sen arvon, mikä ei sekään nyt kovin paljoa ollut. Ainakaan hänelle.

"Näinkö kovasti sulla on rahapulaa?" Hän kysäisi ja heilautti hänen mielestään lähes arvotonta seteliä sormiensa välissä.

-

Naoto raotti hieman silmiään ja ryömi, jos mahdollista, vieläkin lähemmäs Marinia. Lopulta hän vain tyytyi kiepsahtamaan miehen ylle makoilemaan kasvot upotettuina tuon niskaan.

Dion tuijotteli vain maahan ja nyökkäsi hitaasti.
-Mä en ole syönyt päiviin...ja mun asunnon lämmitys sekä suihku on molemmat rikki....parempaa työtä ei ole tarjolla ja seuraavasta palkasta tietoakaan..., hän sanoi hiljaa ja sormeili paitansa helmaa hermostuneena.

--

Marin hymyili ja kietoi kätensä tiukasti Naoton ympärille sulkien silmänsä lopulta. Hän jäi vain hengittelemään rauhallisesti toisen ominais tuoksua.

Chion katseli Dionia tulkitsematon ilme kasvoillaan. Hän tunki setelinsä suorien housujensa taskuun ja löysäsi skrakaansa.

"Et sä sattuisi osaamaan kokata?"

-

Naoto hengitteli Marinin kaulaa vasten sulkien silmänsä. Mies oli niin mukavan lämmin, vaikkei ehkä se pehmein vaihtoehto minkä päällä nukkua.

Dion nosti katseensa hetkeksi Chioniin.
-Osaan mä....olen kokannut koko elämäni ruokaa itselleni.., hän sanoi eikä halunnut kerskua mutta oli hänen tekemiä ruokiaan kehuttukkin.

--

Marin nukahti pian siihen ja tuon kädet jäivät lepäämään Naoton selälle.

"Jos sun asunnossas ei kerran toimi lämmitys, eikä suihku, niin sä voisit majailla mun asunnossa", Chion ehdotti. Hän heilautti takkinsa hartialleen.

"Saisit nukkua lämpimässä siihen asti, että saat rahas koottua ja korjautettua kämppäs takasin kuntoon. Vastapalvelukseksi tietysti saisit kokata ruuat", hän lisäsi tarkkaillen Dionia katseellaan.

-

Naoto koitti kietoa käsiään kömpelösti Marinin ympärille, mutta tyytyi sitten vain pitelemään tuon hartioista kiinni omistavasti. Hän hieroi päätään hetken Marinin rintakehää vasten, mutta nukahti lopulta siihen miehen ylle.

Dion nosti katseensa Chioniin hivenen epäuskoisena. Hän katseli miestä hetken räpytellen silmiään.
-Eikö sun aviopuolisos hermostuis sellasesta?, hän kysyi tajutessaan toisen sormessa kiiltelevän vihkisormuksen.

Ei niin etteikö Dionia olisi oikeasti kiinostanut tarjous.

--

Marin heräsi aamusta siihen kun hänen toisesta jalastaan oli lähtenyt tunto. Hän avasi silmänsä ja vilkaisi Naotoa hymyillen hivenen. Mies jäi sitten kuuntelemaan kun olohuoneesta kuului telkkarin ääni. Miki oli ilmeisesti hereillä.

Chion katsahti sormusta nimettömässään ja vetäisi sen samantien pois, sujauttaen sen sitten housujensa taskuun setelin seuraksi.

"Mua ei kyllä kiinnosta paskan vertaa mitä se ajattelee. Mutta mä epäilen, että sekin olisi ihan tyytyväinen, jos saisi muutakin syötävää kun purkkiruokaa."

-

Naoto tuhahti unissaan vasten Marinin leukaa. Kauaa siitä ei kulunut kun hän jo räpytteli silmänsä laiskasti auki ja nosti katseensa allaan olevan miehen kasvoihin.

Dion nyökkäsi ja hymyili hivenen nousten ylös.
-Kuulostaa kyllä tosi hyvältä tarjoukselta josta ei voi kieltäytyä, hän sanoi. Poika katseli hetken aikaa Chionia.
-Hetkonen....onko sun kumppani...se joka lähenteli mua silloin?, hän kysyi.

--

Marin hymyili Naotolle ja suukotti tuota.
-Rakas halausitko nousta pois mun päältä. En tunne mun toista jalkaani, hän pyysii ja katseli toista.

Naoto mutristi hieman huuliaan, mutta kiepsahti Marinin päältä mitään sanomatta. Hän hautautui vain peiton alle painaen päänsi syvälle tyynyyn.

-

Chionin huulille oli ehtinyt kohota pieni hymynhäivähdys toisen suostumisen myötä, mutta se katosi samantien kun Dion kysyi Hirokista. Hän oli itse tyystin unohtanut hänen 'kumppaninsa' lähentely-yritykset Dionia kohtaan. Niitä kun tapahtui niin usein kaikille viattomille pojille ja miehille.

"..Joo, on. Mutta mä kyllä heitän sen ulos jos se yrittää vielä. Kerrot vaan mulle jos se käy päälle", Chion lopulta sanoi kirottuaan hetken, ja juoksutti sormensa silkkisten hiustensa lomasta.

Marin kääntyi kyljelleen ja kietoi kätensä Naoton ympärille. Hän suukotti toisen niskaa hellästi ja painoi nenänsä sitä vasten.
-Mitä sä haluaisit aamupalaks?, hän uteli ja sulki silmänsä.

--

Dion näytti pohtivalta hetken aikaa. Hän hymyili kuitenkin hivenen lopulta.
-No enköhän mä silti voi tulla, hän sanoi ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän nyökkäsi omille sanoilleen. Kyllä hän varmasti itse osaisi pitää huolta ettei se mies hänen kimppuunsa kävisi.