Osa#8

Marin katseli Naoton perään hetken aikaa ja jäi siihen vain Mikin viereen. Lopulta kun poika oli nukahtamaisillaan lähti mies viemään tuota iltapesulle ja sitten sänkyyn.

--

Miyu asteli Zenin perään ja painautui toisen selkää vasten.
-Etkö sä pidä munlaisista miehistä?

--

Hideaki vain nauroi ja katseli veljeään. Lopulta kun Haru nousi ylös ja hävisi keittiöön hoitamaan tiskivuorta poika hiljeni.
-Nyt se suuttu, hän mumisi hymähtäen ja vilkaisi Nigeliä nopeasti.

Naoto napsi aina suun tyhjentyessä pöydästä lisää suupaloja. Hän haki itselleen lasillisen mehua ja tallusteli sitten takaisin olohuoneeseen. Hän huomasi huoneen tyhjäksi ja asteli vaiti istumaan sohvan reunalle. Hän nosti pöydältä Mikiltä saamansa kehystetyn piirroksen ja katseli sitä vain hiljaisena, kulauttaen hieman mehua alas kurkustaan.

-

Zen säpsähti rajuhkosti ja hypähti kauemmas Miyusta.
"Mitä helvettiä sä luulet tekeväs?" Hän kysyi säikähtäneenä peruuttaen toisesta poispäin pari askelmaa.

-

Chojiro huokaisi vain hiljaa ja nojautui paremmin sohvan selkänojaa vasten. Hän ei silti kauaa viitsinyt olla kolmisin Hideakin ja Nigelin kanssa, ties mitä nuo keksisivät, joten ponnahti ylös käsinojalta ja tepasteli keittiöön halimaan Harua takaapäin.

Marin ilmestyi hetken kuluttua Naoton luo.
-Miki pyys että kävisit sanomassa sille hyvät yöt, hän sanoi hymyillen ja sipaisi toisen hiuksia.

--

Miyu säpsähti myös ja katseli tuota hetken räpytellen silmiään.
-Ah...anteeksi..., hän sanoi ja veti aamutakin kunnolla päälleen jääden tuijottelemaan hiljaisena lattiaa. Olisihan hänen pitänyt arvata ettei kovin moni mies hänen laisitaan pitänyt.

--

Haru vilkaisi Chojiroa ja hymyili tuolle kevyesti jatkaen sitten tiskaustaan.

Hideaki painautui Nigeliä vasten ja nosti reitensä tuon syliin.
-Pidätkö mun hameesta, hän kysyi nyt kun he olivat kahden ja suukotti toisen leukaa.

--

Dion istuskeli puistonpenkillä ja tuijotteli taivaalle. Taas oli joulu. Hän huokaisi ja kietoi sormensa pahvimukin ympärille jossa höyrysi kahvi minkä hän oli läheisestä kioskista ostanut.

Naoto nosti katseensa Mariniin Mikin lahjasta ja siirsi sen takaisin pöydälle.
"Ai, okei", hän sanoi ja laski mehulasinsakin pöydälle, ennen kuin nousi sohvalta ja lähti Mikin huoneelle. Hän koputti hiljaa oveen, kertoen näin tulevansa ja avasi sitten sen astuen sisään pienen pojan huoneeseen.

-

Zen tuijotti vain epäuskoisena ja säikähtäneenä Miyua. Mistä helvetistä tuo oli saanut yhtäkkiä idean lähennellä häntä?
Zen pysytteli siinä vain hiljaa paikoillaan, katsellen katuvaiselta vaikuttavaa Miyua.
"Ehkä mun pitäis sittenkin lähteä..." Hän sanoi sitten, saatuaan ensin sysättyä säikähdyksensä sivuun.

-

"Anna kun mä autan", Chojiro sanoi hymyillen ja kääri paitansa hihat ylös, kaapaten pöydältä pyyhkeen, johon alkoi jo pestyjä astioita kuivata.

"Oi, arvaa vaan", Nigel sanoi hymy leviten suulla ja pujautti toisen kätensä Hideakin hameen alle reidelle.

-

Chion istui mitäänsanomattomana istuimellaan hienossa ravintolassa siemaillen välillä viiniään. Oli taas jouluaatto ja hänen täytyi viettää se Hirokin ja tuon työsuhdeihmisten kanssa lojuten tuntikausia ravintolassa syömässä imelillä kastikkeila kuorrutettuja ruokia. Hirokin illallistapaamiset tärkeiden ihmisten kanssa ei millään olisi häntä kiinnostanut, kuten ei muutenkaan itse Hirokin seura, mutta tuo oli vain väen vängellä pukenut hänelle puvun päälle ja raahannut mukaan ravintolaan.

"Anteeksi", Chion sanoi viileästi nousten tuoliltaan juuri kun Hiroki oli ottanut puheeksi vierailleen heidän ihanasti kimmaltavat ja kalliit sormukset vasemman käden nimettömässä. Hän kaappasi takkinsa penkiltä ja lähti astelemaan kohti ravintolan ulko-ovea. Hän ei täällä kestäisi olla.

Chion veti takkia niskaansa vasta päästyään ulos ravintolasta. Hän lähti vain kulkemaan päämäärättömästi jonnekin suuntaa miettimättä.

Miki makasi jo sängyssä kettunsa kanssa ja pojan silmät valuivat kiinni vaikka tuo niitä auki yrittikin pitää. Poika haukotteli ja jäi katselemaan Naotoa.

--

-Mmm..ehkä..., Miyu mutisi ja käänsi selkänsä Zenille. Mies varmaan voi pahoin kun joku hänenlaisensa oli tuota koskettanut. Oli ollut ihan tyhmää ajatella että tuo olisi hänestä pitänyt.

--

-Kiitos, Haru sanoi hymyillen kevyesti ja tiskali astioita lopulta hyräillen.

Hideaki hymyili ja suukotteli Nigeliä hellästi.
-Hyvä niin...mmm...lähetäänkö kohta?

--

Dion haukotteli ja vilkaisi taivaalle. Hän veti takkia paremmin päälleen ja värähti hivenen. Pojan vatsaa kurni mutta ei hänellä oikeastaan ollut rahaa käydä syömässä missään tai ostaa ruokaa. Hänen kasvoillaan oli muutama musta lika läikkä sillä hänen suihkunsa oli juuri aamulla lopettanut toimintansa ja tuo oli vielä töissä ollut aamusta. Dion hörppäsi kahvistaan ja nyrpisti hivenen nenäänsä. Olipa pahaa kahvia.

Naoto sipsutteli hiljaa Mikin sängyn viereen hymyillen pienesti. Hän nosti kätensä silittämään hellästi pojan otsaa, tuo kun oli niin vastustamattoman suloinen näky, ja painoi sitten sille kevyen pusun, loi nopean vilkaisun Mikin vierellä olevaan kettupehmoon.
"Hyviä unia, Miki."

-

"Um.. kiitos ruasta, eilen", Zen sanoi vielä, ennen kuin pakeni eteiseen vetämään ulkovaatteita päälleen. Hän oli toden teolla säikähtänyt ja yllättynyt Miyun yritystä. Hän mitenkään ollut voinut odottaa tuota, eikä hän edes ollut valmis mihinkään muiden kanssa. Ajatukset kun vieläkin pyörivät Johnissa ja päätä painoi syyllisyyden tunnus hänen teostaan. Viaton elekin toisen henkilön kanssa tuntui kuin olisi pettänyt Johnia.

-

Chojiro nosti kuivaamiaan astioita kaappiin sitä mukaa kun sai ne kuivattua. Hän hymyili hiljaa kuunnellessaa Harun hyräilyä.

"Joo, vaik", Nigel vastasi. Olihan hän jo saanut syödä hyvät jouluateriat ja saanut vielä suklaatakin, joten hän oli oikein valmis lähtemään. Vielä kun piti asuntolalla kavereille mennä lahjoja jakelemaan.

-

Chion kirosi hiljaa itsekseen kun ei ollut ravintolassa tajunnut ottaa viinitilkkaa mukaansa. Hän oli jättänyt takkinsa vetoketjun auki, sen alta paljastuen täten hänen siisti pukunsa, valkoisine kauluspaitoineen ja punaisine skrakoineen.

Moni ihminen katsoi häntä kummissaan, tai niin moni kun jouluaattona puiston kulmalla nyt oli ihmisiä, kun hän seisahti pienen kioskin luo ostaen itselleen hotdogin. Harvoin sitä arvokkaissa puvuissa liikkuvat miehet kävivät halpakiskoilta roskaruokaa ostamassa. Itseasiassa Chion vain tahtoi typerän imelän kastikkeen maun pois suustaan ja täyttää jollain vatsaansa, kun ei lopulta ravintolassa ollut paljoa mitään syönyt, juonut vain viiniään.

-Öitä äiti...Nao-chan, Miki mumisi jo puoliksi unissaan ja samahti melkein saman tien jääden tuhisemaan tyynyä vasten rauhallisesti.

--

Miyu liukui vain keittiön lattialle ja nyyhkäisi hiljaa painaen päänsä polviinsa. Ei kai hän nyt noin kauhea ollut toisen mielestä. Mies painautu kerälle ja tajusi vasta nyt että siinä meni hänen joulu pyhien seuransa. Tuskin hän toista enää näkisi.

--

Haru lopulta veti tulpat lavuaarista pois ja kuivasi kätensä.
-kiitos avusta, hän sanoi hymyillen.

Hideaki nyökkäsi ja hyrisi tyytyväisenä siinä Nigelin kyljessä.

--

Dion vilkaisi ympärilleen kun muuta hänen ohitseen menevä nainen kuiski jotain hienon näköisestä miehestä kioskilla. Hän jäi katselemaan Chionia hetkeksi. Kyllä hän toisen vielä muisti. Mies huokisi uudelleen ja käänsi katseensa taas ylös päin jääden katselemaan taivasta. Hän värähti jälleen hivenen ja mietti josko hänen kotin pitäisi lähteä. Ajatus kuitenkin tyhjään kylmään koppiin palaamisesta kuulosti varsin karmivalta. Ensin olivat patterit hajonneet ja nyt suihku. Mitäköhän seuraavaksi?

Azami riisui ulkovaatteensa ja heitti ne huolettomasti seinän vieressä kököttävälle jakkaralle. Hän oli ehtinyt puolessa päivässä kotiutua veljensä asuntoon oikein mukavasti, eikä oikein jaksanut pitää taloa siistinä, vaikka Wakakikin oli siitä ehtinyt motkottaa.
Azami siirtyi olohuoneen puolelle, kävi avaamassa telkkarin kaksosille ja istahti sohvalle. Naisen katse siirtyi hitaasti tuntemattoman miehen puoleen, jonka Wakaki oli napannut Johnin luota.
"Ja sinä siis olit..?" Hän kysäisi, uteliaasti hymyillen.

Sachi tutkaili katseellaan olohuonetta, johon oli juuri astunut. Hän käänsi katseensa Azamiin tuon udellessa ketä hän oikein oli.
"Ah, tosiaan. Mä olen Idoi Sachi, Johnin työkaveri", hän esitteli itsensä kohteliaasti päällään pienesti nyökäten, kun oli ollut töykeää olla esittäytymättä aijemmin.

-

Naoto naurahti hiljaa Mikin kutsuessa häntä äidiksi. Hän silitti pojan päätä vielä pari kertaa, nosti peittoa paremmin tuon ylle ja pujahti sitten ulos huoneesta. Kuulostipa oudolta kun lapsi kutsui häntä äidikseen.

-

Zen halusi vain nopeasti pois asunnosta, koska ilma oli alkanut tuntua hyvin ahtaalta hengittää. Hän astui ulos ovesta ja veti sen perässään kiinni. Hän oli halunnut vain seuraa yksinäisiin päiviin ja sitten kun vihdoin joku ystävällinen tarjoutui niin tuo lähenteli häntä.

Zen tunsi ahdistuneisuutta sisällään harppoessaan ulos viileään ilmaan.

-

"Mitä vain sulle", Chojiro sanoi vitsailevaan sävyyn, vaikka hänen sanansa olivat täyttä totta. Hän nosti viimeisetkin kuivat astiat kaappiin ja kuivasi sitten kätensä pyyhkeeseen.

-

Chion haukkasi palasen hodaristaan ja tunki vapaan kätensä takkinsa taskuun. Hän silmäili ympärilleen ja paikansi penkin vähän matkan päästä. Hänen astellessa sen luo hän tunnisti tahraposkisen nuoren miehen, joka istuksi penkin toisessa päässä.

Chion istahti penkille Dionia tervehtien ja haukkasi sitten jälleen hodaristaan.

Marin istui sohvalla pää nojaten selkänojaan ja silmät ummessa. Hän mietti päivän tapahtumia päässään ja haukotteli.

--

Miyu jäi vain kyhjöttämään keittiön lattialle ja sai pian kissat seurakseen ihmettelemään mikä miehelle oli tullut.

--

Haru naurahtija suukotti Chojiroa hellästi.
-Koska meidän pitää muuttaa sinne asuntoon?, hän kysyi.
-Tarvitaan varmaan lisää huonekaluja, hän vielä lisäsi.

--

Dion tervehti hiljaa ja katseli toisen hodaria hetken. Oliko toisen pitänyt siihen hänen viereensä tunkea syömään kun muutenkin jo oli nälkä. Hän käänsi katseensa pian takaisin kahviinsa ja veti takkia paremmin päälleen. Se oli ohut takki kun ei hänellä ollut parempaan ja paksumpaan takiin varaa. Dion hörppäsi kahvistaan ja koitti pyyhkiä likoja kasvoistaan pois. Tuntui ihan tyhmältä istua siinä likaisena tuon miehen vieressä kun tuolla kallis puku oli päällään.

"Ahaa", Azami nyökkäsi. "Azami, Wakakin vanhin sisko", nainen esitteli itsensä. "Ja nuo ovat Reiko ja Remi", hän viittasi keskenään juttelevia tyttöjä kohti. "Nuorimpia koko sakista", nainen vielä lisäsi.

Chika haukotteli ja lopulta irrotti otteensa Ryusta kääntyen selälleen. Poika katseli kattoa hetken aikaa.
-Jos käyt pistämässä sen toisen leffan ni voisitko käydä kipittämäs mulle yhen oluen jääkaapista, hän pyysi ja jäi katselemaan toista.

[Onko toi sun Takai muuten seme vai uke : D]

Nori asteli pitkin katua ja poltteli tupakkaa. Hänen hiuksensa olivat kahdella palmikolla ja miehellä oli yllään mustat housut sekä turkis takki. Hän vilkaisi kelloa ja hyppelehti sitten putiikkinsa ovelle avaten sen. Mies oli päättänyt pitää kauppansa auki näin jouluaattonakin kun ei hänellä sen kummempaa menoa ollut ja kuka ties kauppaan eksyisi joku jolla joululahjojen ostamninen oli jäänyt viime tippaan. Nori heitti tupakan lumihankeen ennen kuin asteli sisälle liikkeeseensä ja kävi viemässä takkinsa takahuoneeseen ja pistämässä kahvia tulemaan ennen kuin asteli kassan taakse istumaan. Hän jäi tekemisen puutteen takia selailemaan vain lehteä joka siinä sattui kätevästi olemaan käden ulottuvilla.

[Jaa että minun Takai..? Enpä ole sitä ehtinyt vielä oikein miettiä 8D Riippuu ehkä vähän siitä toisestakin osapuolesta]

Ryu nyökkäsi. Hän pommpasi ylös sängystä, kävi laittamassa uuden DVD:n soittimeen ja kipaisi keittiöön, jättäen mainokset ja trailerit pyörimään TV-ruudulla.
Palattuaan huoneeseen Ryu heitti Chikalle oluensa heti ovelta, nappasi kaukosäätimen pöydältä ja pisti elokuvan pyörimään, kömpien takaisin Chikan kainaloon.

[Okei : D se vaan vaikuttaa varsin ihanalta tapaukselta. Kelpais varsin hyvin jolekki mun hamoselle : DD]

Chika kiitti ja kietoi kätensä Ryun ympärille. Hän jäi katselemaan elokuvaa ja avasi yhdellä kädellä tölkin. Poika hörppäsi siitä muutaman kulauksen.
-Koitan pysyy nytten hereillä, hän sanoi hymyillen ja suukotti Ryun ohimoa hellästi jääden sitten katselemaan elokuvaa.

[Tätähän voi harkita Ja voisin muutenkin alkaa vähän aktiivisemmin roolaamaan sillä... sit kun jaksan :'D]

"Hyvä", Ryu hymähti. "Tosin ei mua haittaa, vaikka nukahtaisitkin",poika sanoi, siirtäen katseensa Chikaan. "Näytät kovin suloiselta nukkuessasi."

Chika naurahti.
-No tuskin mä nyt kauheen suloselta voin näyttää, hän sanoi hymähtäen ja hörppi taas oluttaan yrittäen nyt oikeasti keskittyä elokuvaan.

[Niin joo : D]

"Kyllä sä voit", Ryu sanoi ja antoi vielä nopean pusun toisen poskelle, ennen kuin käänsi huomionsa takaisin elokuvaan.

Chika naurahti vain. Mielummin hän komealta näyttäisi kuin suloiselta. Poika kuitenkin jätti asian sikseen ja jäi hiljaisena tuijottelemaan elokuvaa. Hän hörppi aina oluttaan siinä välillä.

Sachi nyökkäsi hymyillen pienesti ja tarkasteli vielä olohuonetta katseellaan. Hän istahti sohvalle työntäen sillä olevia peittoa ja tyynyä syrjään. Ne haiskahtivat lievästi tupakalle ja hielle, joten hän osasi päätellä niiden kuuluvan Zenille.

"Mä taidan käydä katsomassa miten se Wakaki pärjää tuolla", Sachi sanoi lopulta, istuskeltuaan tovin sohvalla. Hän nousi ylös tarpoen pitkin askelmin keittiön puolelle moikaten Wakakia.

-

Naoto palasi takaisin olohuoneeseen ja hymyili kevyesti Marinin osuessa katseen alle. Hän kulki hiljaisin askelmin tuon luo ja istahti sohvalle aivan mieheen kiinni, toinen jalka koukussa nostettuna sohvalle.

"Väsyttääkö jo?" Hän kysyi katsellen Marinin kasvoja pää hivenen kallellaan.

-

"Koska vain täältä jaksetaan lähteä", Chojiro sanoi laskien pyyhkeen pöytätasolle.
"Mitä nopeammin, sitä parempi, kylläkin. Ei tarvis maksaa tästä sitä vuokraa."

-

Chion mutusti nakkisämpyläänsä ja katseli vähäisiä ihmisiä puistossa.
"Mites sun joulu on alkanut?" Hän kysyi sitten puhumisentarpeessa saatuaan suunsa ensin tyhjäksi.

Marin säpsähti kun ei ollut yhtään kuullut toisen tulemista. Hän vilkaisi hymyillen kevyesti Naotoa.
-Vähän, mies sanoi ja sipaisi Naoton poskea.
-Valvoin viime yön lahjoja paketoidessa ja samalla koitin järjestää täältä käsin firmaa siihen kuntoon että kaikki pääsis lomille hyvissä mielin.

--

Haru nyökkäsi ja nojasi selkänsä kaapistoon.
-Pitää sitten varmaan aloittaa pakkaaminen kun joulu on ohi. Ja soittaa vuokran antajalle ja kertoa että muutetaan.

--

-On sitä....parempiakin jouluja ollut, Dion mutisi hivenen ujona. Mitä tuollainen komea hienosti pukeutunut mies hänen kanssaan halusi puhua. Hänen katseensa käväisi taas toisessa ja katseli hetken maha muristen tuon hodaria.

--

Nobu istahti sohvalle käytyään hakemassa Yuran lahjan.
-Voi olla ettet pidä tästä ollenkaan, hän sanoi hivenen epävarmana ja ojensi suhteelisen isoa ohutta pakettia miehelle.

Naoto hymyili ja nojautui painamaan nenänsä Marinin poskipäätä vasten. Hän painoi kevyen pusun miehen leualle.
"Sä sitten ajattelet aina muiden parasta", hän mumisi ja painautui Marinin kainalon suojiin.

-

Chojiro nyökkäsi ja pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan hymyillen.
"Ei meillä kyllä mikään kiire ole. Nautitaan nyt joulusta kun on lomaa ja kaikkea."

-

Chion noteerasi Dionin katseen ja vilkaisi puolikasta hodariaan, ojentaen sitä sitten Dionia kohti.
"Tahdotko?" Hän kysäisi. Olihan hän jo syönyt ravintolassa jonkin verran, eikä itsessään nälkää ollutkaan. Hänhän oli vain halunnut imelän maun suustaan pois.

-

Yura kohotti hieman kulmiaan Nobun sanoille.
"Miksen pitäisi?" Hän kysyi ottaessaan lahjan vastaan ja ryhtyi avaamaan sitä ilman mitään kiirettä.

Marin naurahti.
-No oishan se nyt aika julmaa että yhtiön pomo saa viettää joulua mutta työn tekiät paiskii töitä koko aaton. Halusin varmistaa että kaikkien isät ja äidit ja tyttö- ja poikaystävät pääsee viettämään joulua rakkaidensa kanssa, hän sanoi.
-Toisin ku isäni. Se pisti työntekiät tekemään töitä joulupyhät ja kaikki muutkin lomat.

--

Haru naurahti ja nyökkäsi.
-Onko sulla avaimet jo sinne asuntoon? Voitaisiin vaikka huomenna käydä kattomassa sitä. AAh ja suunitella jo sisustusta, mies sanoi innosta pursuten.

--

Dion katseli hetken hodaria ja pudisti päätään.
-En mä tarvi...se on sun...ja oli aika kalliskin, poika sanoi. Tämä saattoi kuulostaa hassulta ihmisestä joka oli juuri hienosta ravintolasta tullut mutta Dionille oli tuollainenkin summa jo paljon rahaa.

--

Nobu katseli Yuran ilmettä kun tuo pakettia avasi.

Paketista kuoriutui esiin suorakaiteen mallinen kehystetty valokuva Nobusta. Siinä tuo makasi kyljellään ja tuijotteli intensiivisesti kameraan yllään kaunis tummanpunainen iltapuku.

"Mh, mullon hyvä mies", Naoto kehaisi mumisten ja hymyili itsetyytyväisenä siitä, että oli tällaisen saaliin itselleen saanut.

-

"Joo, on", Chojiro sanoi nyökäten ja hymyili Harun nousevalle innostukselle.

-

Chionin toinen kulmakarva kohosi hieman ja hän katsahti hodarin puolikastaan.
"Noh, ei sitten", hän sanoi ja vei välipalansa takaisin hampaidensa väliin ja puraisi siitä palasen.

Taas oli jonkun aikaa hiljaista ja Chionille nousi jälleen tunne tahtoa puhua.
"Mun auto on muuten toiminut tosi hyvin sen jälkeen kun sen korjasit", hän sanoi kun hodaria oli jäljellä enää pieni suupala, jonka hän lauseen päätteeksi nakkasi suuhunsa ja nuolaisi sitten pari sormeaan puhtaaksi niille valuneesta ketsupista.

-

Yura sai lahjapaperin sivuun ja jäi tuijottamaan sanattomana kuvaa. Hänen katseensa jäi saman tien Nobun intensiivisiin silmiin ja hän joutui räpäyttämään silmiään pari kertaa, että sai katseensa niistä irti ja pystyi tutkailla kuvaa kokonaisuudessaan.

"Vou", oli lopulta ainut mitä Yura sai sanotuksi. Nobu näytti kuvassa järjettömän hyvältä ja tuo katse sai hänessä aikaan lämpimiä värähdyksiä selkäpiissä.

Marin naurahti ja kietaii kätensä Naoton ympärille.
-No paremmin firmalla menee ku on työntekiät tyytyväisiä, hän totetsi.

--

Dion katseli tuon tyhjiä käsiä hetken ja nyökkäsi. Poika nosti jalkansa tuolille ja veti ne tiukasti itseään vasten. Vatssan väänsi kun ei ruokaa ollut saanut muutamaan päivään ja olo oli muutenkin aika heikko. Hän mietti rahatilannettaan ja huokaisi. Joulupyhien aikana ei töitä olisi ja palkka tulisi vasta ensi kuussa jos silloinkaan kun firmalla aika huonosti meni. Jos palkkaa saisi se pitäisi kokonaan pistää suihkun korjauttamiseen ja lämpöpatterien korjaamiseen. Dion huokaisi uudelleen. Hän oli juuri kieltäytynyt ruuasta kun saattoi hyvin olla että seuraavaan ateriaan venyisi vielä monta päivää tai muutama viikkokin jos hän enää hengissä olisi.

--

Nobu katseli hetken aikaa Yuraa ja hymyili kevyesti.
-Tykkäät vai?, hän lopulta uskaltautui kysymään.

"Niin kait", Naoto hymisi Marinin kainalosta ja avasi silmänsä jääden katselemaan Mikin antamaa lahjaa. Hän vilkaisi Mariniin pikaisesti ja tunsi pientä kuumotusta poskillaan. He taisivat nyt sitten olla yhtä perhettä...

Naoto oli kyllä sormukset hommannut uskotellen itselleen, ettei meinannut vielä mitään suurempaa, kunhan nyt vain jotkin merkit olivat, että hän ja Marin kuuluivat toisilleen. Mutta salaa hän oli elättänyt omaa ajatusta siitä, että sormukset tarkoittivat paljon suurempaa sitoomusta.

-

"Ajattelin kyllä hommata uuden auton..." Chion puheli itsekseen ja nojautui puiston penkin selkänojaa vasten. Olihan hänen autonsa hyvässä kunnossa ja näin, mutta ihan vain joululahjaksi itselleen.

Chion katsahti Dionia vieressään.
"Et sä osaisi katsastaa sitä?"

-

Yura nyökkäsi saamatta silmiään irti kuvasta. Hän ollut osannut arvata, että Nobu näytti näin hyvältä poseeratessaan kameralle.
"Sun pitäis tehdä tällasia useemmin", hän sanoi saaden vihdoin vaivalla katseensa aitoon ja oikeaan Nobuun vieressään.