Osa#8

Chika siveli Ryun niskaa sormillaan hellästi ja hymyili hivenen. Hän painoi päänsä lopulta toisen päätä vasten ja suukotti toisen ohimoa.
-Paras joululahja ikinä, hän mumisi toisen korvaan tarkoittaen Ryuta.

--

Nori kohotti katsettaan lehdestään ja katseli miestä hetken.
-On tämä, hän sanoi miehelle hymyillen hivenen ja nyökkäsi. Hän vilkaisi kelloa nopeasti ja käänsi katseensa sitten takaisin mieheen joka siellä ovesta sisälle kurkisteli. Nori sipaisi mustaa paitaansa paremmin kun se toiselta olalta valui alas. Hän oli varsin sievän näköinen kahden letin ja kevyen meikin kanssa.

Ryun huulille kohosi onnellinen hymy. Hän ummisti hetkeksi silmänsä ja kietoi kätensä omistavasti Chikan ympärille. Hän raotti hieman silmiään ja jäi katsomaan elokuvaa silmät sirrillä, näkemättä oikeastaan mitään muuta, kuin sumeita läiskiä.

---

"Hienoa", Takai hymyili Norille ja astui peremmälle. Mies jäi ovensuuhun tarkastelemaan, mitä kaikkea kaupassa oli tarjolla. Heti ensimmäisenä hän nappasi pienestä hyllyköstä yhden aikakausilehden sekä ristikkolehden.

Chika haukotteli ja sulki silmänsä. Hän antoi käsiensä vaellella pitkin poikin toisen kehoa ja hymyili tyytyväisenä.
-Aivan ihanan lahja, hän vielä lisäsi ja suukotteli suljetuin silmin Ryun kasvoja.

--

Nori hymyili hivenen ja katseli tuota miestä hivenen tutkivasti.
-Et vaikuta ihmiseltä jota kauheasti kiinostais merkki vaatteet, hän sanoi ja vilkaisi tarkasti aseteltuja vaatteita kaupassa.

Ryu inahti tyytyväisesti, nauttien toisen kosketuksesta. Poika vääntyili hetken, kunnes löysi jälleen hyvän asennon.

---

"Hyvin päätelty", Takai naurahti, vilkaisten nopeasti miestä. "Satuin vain kuljeskelemaan kaduilla ja tämä oli ainut auki oleva liike, joten ajattelin hieman vilkaista", hän selitti, katsellen kaikkia hyvin järjesteltyjä muotivaatteita.

Chika hymyili kevyesti ja kietoi kätensä tiukemmin toisen ympärille antaen omienkin silmiensä valua kiinni.

--

Nori hymähti ja nojasi päätään käteensä ennen kuin pian nousi ja asteli lähemmäs miestä.
-Noh ajattelitko katsella niitä vain sieltä oven suusta?, hän uteli ja jäi viikkamaan muutamaa paitaa paremmin.

Naoto suoristi asentoaan, nostaen päänsä pöydältä, ja ojensi kätensä Mikiä kohti. Hän nosti pojan ketterästi syliinsä ja vetäisi sitten oliltaan valahtaneen peiton takaisin ylleen, käärien Mikinkin samalla sen uumeniin niin, että vain pojan pää jäi näkyviin.

-

Hiroki kohotti kulmiaan yllättyneenä ja seuraili yhä tummilla silmillään Dionin puuhia ovensuusta.
"Oh hoh... Vai on Chion alkanut poimimaan nuoria poikia meille orjiksi", hän totesi juuri kun Chion ilmestyi miehen ohitse takaisin keittiöön, käsissään tummanvihreää, hyvin pehmeä pitkähihainen paita.

Chion tuskin jaksoi kiinnittää huomiotaan Hirokin olemassa oloon ja kulki vain suoraan Dionin luo, ojentaen nuoremmalle paitaa käsissään.

-

Sachi naurahti vaisusti ja astui peremmälle keittiöön tutkiskellen katseellaan huonetta.
"Ihan ajattelin vain tulla katsomaan mitä täältä löytyy", hän sanoi ja siirtyi vähitellen katselemaan mitä ruokia Wakaki oli tekemässä.

"Tarviitko sä apua missään?"

Miki hymyili ja haukotteli painaen päänsä Naoton olkaa vasten. Poika hieraisi silmäänsä.
-Mulla ei oo koskaan ollut yhtä kivaa äitiä, hän mumisi.

--

Dion kiitti hymyillen ja otti paidan vastaan. Hän katseli sitä hetken ennen kuin sujautti sen päälleen. Paita oli ihanan lämmin ja paksu. Hän kääntyi sitten takaisin vihanneksien puoleen ja pisti pannun päälle alkaen paistaa lihaa ja heitteli vihanneksia sinne joukkoon. Ei kestänyt kauaakaan kun jo hellalla olevasta pannusta ja kattilasta levisi asuntoon herkullinen tuoksu.

Naoto hymähti hiljaa ja painoi leukansa Mikin päälaelle, pehmoisten hiussuortuvien sekaan. Peiton alla hän piti käsiään turvallisesti pojan ympärillä, ettei tuo yhtäkkiä tippuisi sylistä.

Naoto katseli Marinin selkää tuon tehdessä heille aamiaista. Miten hänen tekikään tällä hetkellä mieli hivuttautua Marinin taakse kiehnäämään tuon selkää vasten...

-

Chion istahti ruokapöydän ääreen seuraamaan sivusta Dionin ruoanlaittoa. Hiroki ovensuussa siirtyi myöskin peremmälle keittiöön ja istahti sitten Chionin eteen niin, että esti miehen näköyhteyden Dioniin.

"Tiedätkö, sä saat nyt vähän maksaa siitä, että lähdit tänään sieltä ravintolasta. Oli helvetin hankalaa selittää niille itsestään paljoa -luuleville minne mun niin rakas aviomies häippäsi kesken lounaskutsuja.

Miki torkkui siinä Naoton sylissä ja tuhisi tuota vasten.

Marin sai pian pannukakut paistettua ja nosti ne pöydälle. Hän asteli sitten Naoton luo ja sipaisi tuon päätä hellästi.
-Miki herääs..pannarit on valmiita, hän sanoi pojalle.

--

Dion vilkaisi Chionia ja Hirokia nopeasti. Hän katseli kaksikkoa hetken ennen kuin kääntyi ruuan puoleen. Hänestä kaksikko oli varsin outo pari jos nuo nyt yhdessä olivat. Dion kuitenkin karisti ajatukset päästään ja alkoi kurkkimaan kaappeihin. Löydettyään lautaset, lasit ja haarukat sekä veitset hän alkoi kattaa pöytää.

"Ai... tuota, tosiaan", Takai naurahti hiukan vaivaantuneena ja astui peremmälle, jääden kuitenkin melko lähelle uloskäyntiä, katselemaan miesten kauluspaitoja.

---

"Hmmh..." Wakakin katse harhaili keittiössä. "Sinähän voisit vaikka tehdä salaatin", hän osoitti koskemattomia salaatin aineksia pöydällä ja vilkaisi nopeasti Sachia.

Nori hymähti ja katseli että liikkeessä oli kaikki kunnossa ennen kuin asteli takaisin kassan taa istumaan.
-Sano vaan jos apua tarvitset...

Naoto siirsi leukansa pois Mikin pehmoisten hiussuortuvien seasta ja silitteli sormillaan kevyesti pojan käsivartta. Hän nosti Mikin sitten viereiselle tuolille istumaan kun poika oli ensin herännyt tarpeeksi pysyäkseen itse pystyssä tuolilla.

-

Sachi siirsi katseensa kaiken maailman rehuihin, mitä pöydällä nyt oli, ja kohotti hieman kulmiaan.
"Selvä, mutta sitten ei saa valittaa että salaatti on kamalan näkönen", hän naurahti ja siiryi aineksien viereen.
Hän kääräisi paitansa hihat ylös ja sipaisi hiuksensa nopeasti hiuslenkille - tai no sen verran miten ne nyt ylsikään - ja otti veitsen sormiensa puristuksiin. Kyllä hän nyt vaivaisen salaatin osaisi tehdä. Kait...

Takai nyökkäsi nopeasti ja nappasi yhden sinisen kauluspaivan mukaansa, siirtyessään vielä peremmälle liikkeessä.

---

Wakaki naurahti Sachin vastaukselle. "Eipä sillä ulkonäöllä niin väliä ole", hän sanoi, kurkistaen nopeasti uuniin, todetakseen että laatikot olivat jo tarpeeksi kypsiä.

Sachi ynähti vain hajamielisesti, koska oli jo ajatuksissaan pohtiessaan mistä aloittaisi. Lopulta hän vain nappasi pienenpienin tomaatin ja pisti sen veitsellä kahtia, niin että hänen paidalleen purskahti nesteet tomaatin sisältä.

"No voi helv.." Sachi aloitti, mutta hiljeni tajutessaan, että oli epäkohteliasta kiroilla ollessaan vierailulla jonkun luona. Hän irvisti tahralle ryhtyi veitsi kädessään pyyhkimään sormillaan pikkuruisia simeniä pois paidaltaan.

"Mitä tapahtui?" Wakaki käännähti nopeasti Sachiin päin. Hänellä kesti hetki tajuta tilanne, mutta sai nopeasti napattua veitsen toisen kädestä ja laskettuaan sen pöydälle hän haki talouspaperirullan.

Sachi tuhahti hiljaa ja kiitti paperinpalasesta. Hän taputteli ja pyyhki paidastaan sotkut pois, jotka eivät olleet vielä kankaaseen imeentyneet, mutta siihen jäi silti likaläntti, joka Sachin mielestä haisi yököttävälle. Hän kun ei tomaatin ystävä niin ollut, vielä vähemmän nyt.

Sachi nyrpisti hieman nenäänsä ja nosti katseensa Wakakiin. Hänen kasvonsa rentoutuivat äkkiä ja pian hänen kurkkunsa pohjalta alkoi kummuta naurua.

Wakaki katsoi hetken hämmentyneenä Sachia, mutta yhtyi pian nauruun.
"Tuleeko sitä ruokaa pian? Meillä on nälkä", tilanteen keskeytti ovelle hiippaillut Azami, jonka kasvoilla oli melko tyytymätön ilme.

Sachi katsahti ovelle päin suu hymyssä ja pyyhkäisi hieman silmäkulmaansa.
"Eiköhän.. vai?" Hän vilkaisi Wakakin suuntaan.
"Salaatti saattaa kyllä vähän viivästyä."

"Joo", Wakaki nyökkäsi. "Kaikki muu on jo melkein valmista, eikä tossa salaatissakaan pitäis enää kauan kestää."
"Hyvä", Azami mumahti ja siirtyi takaisin olohuoneen puolelle, katsomaan telkkaria.

Sachi kääntyi takaisin salaatin puoleen ja päätteli tällä kertaa, että tomaatit olivat sen verran pieniä, ettei niitä tarvitsisi edes halkaista.
Hän ryhtyi repimään salaatinlehtiä pienemmiksi siivuiksi ja tiputti ne sitten pöydällä olevan tyhjän kulhon pohjalle, kasaten sitten niiden päälle muita aineksia mitä nyt sai viipaloitua, silpottua ja halottua. Lopuksi hän sekoitti kaiken keskenään ja tiputti tomaatit salaatin päälle.
Hän jäi katselemaan aikaansaannostaan. Se ei ollut erityisen herkullisen näköinen salaatti, tai mitenkään kaunis, mutta sellainen, ettei siitä nyt niin pahaa vaikutelmaa silmäyksellä saisi.

Sachi kohautti olkiaan itsekseen ja siirtyi lavuaarin ääreen pesemään kätensä ja leikkuuveitsen ja -lautasen.

Miki haukotteli ja katseli pannareita lautasellaan. Poika hieroi silmiään ennen kuin alkoi syömään.

Marin hymyili kevyesti ja suukotti Mikin otsaa hellästi ennen kuin istahti alas.

--

Nori nojasi päätään käteensä ja jatkoi pian lehden selailua vilkuillen kuitenkin miestä liikkeessä aina välillä.

"Itadakimasu", Naoto toivotti hyvät ruokahalut muille, ennen kuin tarttui haarukkaan ja veitseensä, leikaten siron palasen pannukakustaan, jonka sitten pisti suuhunsa. Kevyt hymy kohosi hänen huulilleen hänen maistaessa pannukakun ihanan maun jälleen. Siitä oli vuosia kun hän oli viimeksi tätä herkkua syönyt.

Marin vilkaisi hymyillen Naotoa ja katseli tuon ilmettä.
-Pidät näköjään näistä?, hän kysyi ja alkoi itsekkin syömään.
-Mitäs haluaisit tehdä tänään Miki?

-Piirtää kettuja, Miki sanoi iloisesti hymyillen.

--

Dion nosteli pian kattiloita pöytään ja hymyili Chionille sekä Hirokille.
-Haluatteko te molemmat syödä tätä ruokaa?, hän uteli vaikka nyt olikin jo heille kolmelle kattanut. Hän näytti varsin suloiselta Chionin hivenen liian isossa paidassa hiukset hivenen sotkuisesti.

Naoto nyökkäsi pienesti Marinille ja pisti toisen palan suuhunsa. Hän vilkaisi Mikiä, joka oli oikein suloinen näky siinä iloisena pannukakkuaan popsien. Poika oli kyllä innostunut paljon ketuista kun hän oli pehmolelun tuolle hommannut.

-

Hiroki siristeli silmiään Chionille kun tuo kääntyi pöydän puoleen, odottamaan ruokaa. Hän huokaisi pienesti ja nousi tuolilta käännähtäen sulavasti Dionia kohti.
"Mun täytyy kyllä valitettavasti lähteä hoitamaan työasioita. Mutta älä huolestu, tulen kyllä maistelemaan monia aterioitas", Hiroki selitti Dionille sipaisten tuon leukaa ja häippäsi sitten keittiöstä.

Miki hymyili Naotolle iloisesti ja popsi pannukakkujaan.
-Isi onko meillä kirjaa ketuista?, poika kysyi.

-Hmm taitaa mieillä jossain olla, Marin sanoi hetken mietittyään.

--

Dion katseli hetken Hirokin perään mutta hymyili sitten Chionille hivenen istahtaen alas.
-Ota vaan ensin ruokaa, hän sanoi ja kaatoi lasiinsa vettä.