Osa#8

Naoto mumisi jotain tyynyä vasten, eikä siitä oikein voinut saada mitään selvää. Hän veti vain jalkansa vatsaansa vasten ja makoili siinä yhtenä sykkyränä.

-

"Hyvä", Chion hymyili kevyesti ja nyökkäsi. Saisipa hän taas pitkästä aikaa kunnon ruokaa, jos tuon nyt osasi kokata.

-Kulta. Mitä sanoit? Et kai sä suuttunut, Marin kyseli ja veti Naotoa lähemmäs itseään suukotelessaan toisen kaulaa hellästi.

--

Dion hymyili ja nyökkäsi.
-Umm...koska...mä voisin sinne tulla asumaan? Missä sun asunto on?

Naoto nurisi hiljaa ja koitti pysytellä piilossa peiton alla. Hän luovutti silti melko nopeaan kun Marinin suudelmat saivat hänet heräämään paremmin. Häneltä pääsi suuri haukotus, joka kirvoitti kyyneleitä silmiin ja räpytti sitten silmiään kääntäessään kasvonsa Marinia kohti.

-

Chion vilkaisi keskustaa kohde.
"Haluisitko käydä siellä nyt?" Hän kysyi kääntäen katseensa takaisin Dionin suttuisiin kasvoihin.

Marin hymyili Naotolle ja suukotti toista hellästi.
-Huomenta.

--

Dion mietti hetken aikaa ja lopulta nyökkäsi.
-Oishan se kiva nähä, hän sanoi hymyillen hivenen.

"Huomenta", Naoto mutisi Marinin huulia vasten ja haukotteli sitten vielä toistamiseen, pienemmin tällä kertaa.

-

Chion hymähti hiljaa ja käännähti sitten keskustaa kohden vievän tien suuntaan.
"Tätä tietä sitten", hän opasti, lähtien talsimaan tietä pitkin talvitakki olallaan. Hänellä kun ei ollut yhtään kylmä, vaikka olikin vain melko ohkasissa vaatteissa. Mies kun oli aina ollut melko kylmäverinen.

Marin hymyili ja vilkaisi oven suuntaan kun se avautui.

Miki kipitti huoneeseen ja hyppäsi sängylle.
-Huomenta, poika sanoi hymyillen ja kömpi Naoton viereen.

--

Dion kietoi kätensä ympärilleen ja lähti sitten kipittämään Chionin vierellä. Hän vilkaisi miestä nopeasti.
-Mä voin kyllä siivota ja hoitaa pyykitkin, hän lupasi.

Naoto hymyili Mikille pienesti pojan kavutessa sängylle.
"Huomenta sullekin."

-

Chion vilkaisi Dionia kulmat hivenen kohollaan.
"Siitä sitten vain", hän sanoi hivenen yllättyneenä, mutta tyytyväisenä. Toisesta tulisi varmasti olemaan apua.

He kulkivat aivan Tokion keskustaan, josta Chion ohjasi Dionin edeltään sisään korkean kerrostalon lasiovista sisään.

Miki hymyili Naotolle.
-Huomenta äiti, poika sanoi ja kömpi Marinin päältä halimaan Naotoa.

--

Dionin suu loksahti auki ja poika astui hivenen epävarmana sisään.
-Tääläkö te asutte?, hän kysyi ja räpytteli silmiään. Hän pyyhki taas likaa naamastaan vaikkei se mihinkään lähtenyt.

"Mh", Chion vain vastasi kohauttaen harteitaan pienesti. Hänestä paikka ei kyllä ollut kovin mieluisa. Se oli aivan liian keskustassa, keskellä liikennettä ja kiirettä.

He kulkivat hissiin ja nousivat sillä kahdeksanteen kerrokseen, jossa Chion sitten asteli asuntonsa ovelle avaten sen avaimellaan.
"Sisään vaan."

-

Naoton hymy leveni hänen vastatessa pienen pojan halaukseen. Hän pakotti sitten itsensä nousemaan istuma-asentoon peitoista ja haroi pörrössä olevia hiuksiaan.

Dion seurasi Chionia hivenen varuillaan ja astui lopulta sisälle asuntoon tutkaillen ympärilleen. Hänen pieneen koppiinsa verrattuna tämä paikka oli ihan valtava. Hän katseli ympärilleen räpytellen silmiään ja suu aukinaisena.

--

-Isi teetkö sä meille pannukakkuja aamiaiseks, Miki kysyi hymyillen ja jäi makoilemaan siihen Naoton syliin.

-Joo voin mä tehdä, Mies vastasi hymyillen hivenen.

Chion sulki asunnon oven heidän perässään.
"Ei tämä nyt noin upea asunto ole", hän totesi huvittuneena Dionin reaktiosta ja jätti kenkänsä siististi eteiseen.

"Jos ei haittaa, niin kävisin nopeasti vaihtamassa nää vaatteet", hän sanoi ja ripusti takkinsa henkariin roikkumaan.
"Kattele vaan ympärilles sillä välin." Sen sanottuaan Chion suuntasi vähän matkan päässä olevalle ovelle ja sulki sen sitten perässään.

-

Naoto nojasi itseään takakenossa käsiään vasten ja hymyili pienesti. Hän kallisti hieman päätään siirtäessään toisen kätensä Mikin pehmoisten hiussuortuvien sekaan.

Dion katseli Chionin perään ja sujautti takin pois päältään. Hän asteli peremmälle asuntoon ja katseli ihastuksissaan ympärilleen. Löytäessään keittiön poika asteli hanan luo ja pesi lämpimällä vedellä kätensä ja kasvonsa. Hän pyyhki ne sitten löytämäänsä pyyhkeeseen. Poika jatkoi tutkimista ja kurkisteli eri huoneisiin.

--

Miki hymyili ja katseli Naotoa hetken aikaa sulkien sitten silmänsä. Nao-chan oli tosi kiva ja mukava.


Marin katseli kaksikkoa hetken hymyillen ja nousi sitten ylös. Hän asteli pelkissä boksereissa keittiöön ja ryhtyi väsäämään aamupalaa heille.

Chion jätti siistin pukunsa sängyn reunalle sen riisuttuaan yltään ja kaiveli sitten kaapista itselleen mukavat farkut ja pitkähihaisen paidan. Hän irrotti hiuksistaan ponnarin ja antoi hiustensa olla vapaana astellessaan ulos makuuhuoneesta.

-

Naoto hieroi pehmeästi sormenpäillään Mikin päänahkaa silitellen välillä pehmoisia hiuksia. Hän käänsi katseensa Mariniin tuon noustessa ylös. Hän sipaisi Mikin pientä leukaa ja hymyili tuolle hieman.

"Mennäänkö auttamaan Marinia taikinan teossa?"

Dion tuijotteli juuri ikkunasta ulos ja katseli maisemia jotka olivat kohtuulisen hienot vaikka monet muut rakennukset korkeampia olivatkin. Hän ei ollut uskaltanut koskea mihinkään muuhun kuin hanaan ja pyyhkeeseen. Poika haukotteli ja räpytteli silmiään katsellessaan ulos.

--

-Joo, Miki sanoi reippaasti ja nousi siitä Naoton sylistä pois. Poika hypähti alas lattialle ja kipitti sitten isänsä luo keittiöön edeltä.

Naoto vääntäytyi itsekin ylös sängystä ja kahmaisi peittonsa mukaan. Hän kääri sen puolialastoman kehonsa ympärille lämmikkeeksi laahustellen sitten keittiöön muiden perään.

-

Chion ehti ilmestyä juuri vähän matkan päähän Dionista kun asunnon ovi kävi jälleen. Eteisestä alkoi kuulua sadattelua ja vain kuuntelemalla saattoi päätellä, että takki ja kengät lensi minne lensi. Chion ei tästä jaksanut välittää, tuijotteli vain ikkunasta ulos kädet puoliksi housujen taskuissa.

Marin puhui puhelimeensa ranskaksi ja silitteli Mikin päätä kun tuo hämmensi puulusikalla taikinaa.

Miki vilkaisi Naotoa ja nojasi sitten päänsä isäänsä istuessaan siinä korkealla keittiöjakkaralla.

--

Dion vilkaisi olkansa yli ja katseli hetken Chionia ennen kuin jäi katselemaan eteisen suuntaan hivenen varuillaan. Poika laski kädet masulleen kun se taas kurni.

Naoto lysähti istumaan keittiönpöydän ääreen ja laski päänsä pöydän pinnalle jääden kuuntelemaan Marinin puhetta, josta ei mitään ymmärtänyt.

-

Pian tummatukkainen Hiroki ilmestyi eteisestä salkkua kädessään kantaen.
"Olisit voinut edes vähän vieraanvaraisempi olla niitä kohtaan. Ne sentään oli tärkeässä asemassa olevaa porukkaa ja..." Mies lähes murisi Chionille, mutta sanat loppuivat kuin seinään, kun hän huomasi ketä tuon luona oli.
"Ohhoh, mitäs sä olet löytänyt", Hiroki sanoi häpeilemätön virne nousten huulille.

Chion ei edes vaivautunut katsomaan Hirokia kun vastasi, että mahtoi toisella olla asiat huonosti, jos ei työasioissaan edes hetkeä ilman häntä pärjännyt. Hän käänsi katseensa Dioniin ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
"Haluutko sä alottaa heti, että saat oman vatsaskin täyteen?"

Marin vilkaisi Naotoa ja hymyili tuolle hellästi. Hän kippasi sitten jauhoja taikinaan ja katseli kun Miki sitä sekoitteli. Lopulta mies sulki puhelimensa.
-Sori. Työ juttuja, hän sanoi.

--

Dion katseli Hirokia hivenen varuillaan. Hän vilkaisi sitten Chionia.
-Joo voin mä, hän sanoi hymyillen.
-Mutta ensin...mikä sun nimi on?, hän kysyi kun tajusi ettei toista edes vielä nimeltä tuntenut.

Naoto hymähti pöydän tasosta ja katseli sieltä kuinka isä ja poika tekivät yhdessä pannukakkuja.

-

"Tosiaan. Matsui Chion", Chion vastasi. Nyt tarkemmin ajateltua ei hänkään toisen nimeä tiennyt. Oli ehkä aijammin korjaamolla sen nimilapusta huomannut, muttei ainakaan muistanut sitä enää.

Hiroki naurahti hivenen pilkallisesti ja harppoi nopeilla askeleilla Dionin luo.
"Saanen esittäytyä: Matsui Hiroki, Chionin aviomies", Hiroki sanoi viimeiset sanat ivalliseen sävyyn. Chion irvisti hieman, mutta sysäsi asian sitten sivuun lähtien johdattamaan Dionia keittiön puolelle.

Marin katseli takinaa kun se alkoi olemaan valmis.
-Mees Naoton luo ni mä paistan nää, hän sanoi ja pisti hellan päällee.

--

-Mä olen Dion, poika sanoi niin että molemmat miehistä sen kuulivat. Hän seurasi sitten kiltisti Chionia keittiöön.
-Saisinko mä lainata sulta jotain pitkähihasta, Dion kysyi värähtäessään hivenen. Ei asunnossa kylmä ollut mutta hänellä nyt aina sattui kylmä olemaan. Pojalla oli myös päällään vain ohut pitkähihainen paita.

Naoto oli sulkenut silmänsä ja kokotti nyt pää pöydällä keittiön tuolilla peittoonsa kääriytyneenä.

-

Chion katsahti Dionia.
"Joo, käyn hakemassa", hän vastasi ja hävisi sitten keittiöstä.

Miki kömpi Naoton eteen ja kietoi peiton alakulman ympärilleen jääden sitten katselemaan tuota isoilla silmillään.
-Mä näin unta ketuista, poika kertoi hymyillen.

--

Dion katseli hetken aikaa Chionin perään ja kurkki sitten jääkaappiin tutkaillen mitä kaikkea sieltä löytyi. Hän löysikin pian mieleisiään aineksia ja nosteli niitä pöydälle pistellen levyjä päälle samalla kun tutustui tuohon isoon keittiöön.

Naoto avasi silmiään hiukan ja nosti pienen hymyn huulilleen.
"Oliko se jatkoa sun eilisillan unelle?" Hän kysyi pää yhä pöytää vasten leväten.

-

Hiroki lampsi pian keittiöön ja jäi ovensuuhun seurailemaan kiinnostuneena Dionin puuhia.
"Ootko sä tänne kotiapulaiseks tullut?" Hän kysyi leikillään katse tiukasti Dionissa.

-Joo, Miki sanoi ja hieroi silmiään.
-Saanko tulla syliin, poika kysyi ja katseli toista.

--

Dion vilkaisi Hirokia ja värähti hivenen.
-No tavallaan, hän mumisi hiljaa ja alkoi pilkkomaan kasviksia löydettyään ensin leikkuulaudan ja veitsen.

"Ai hei", Wakaki sanoi, vilkaisten nopeasti keittiöön saapunutta Sachia ja suoden tuolle pienen hymyn. Hän laski jälleen katseensa hellalla olevaan kattilaan, jossa hän hämmenteli kastiketta.
"Rupesiko Azami ahdistelemaan sinua, vai tulitko tänne muuten vaan?" Mies kysäisi, pieni virne huulillaan.

---

Tällä kertaa Ryun silmät meinasivat ummistua, mutta hän yritti väkisinkin pitää ne auki, sillä leffa oli erittäin mielenkiintoinen ja poika tahtoi tosissaan nähdä loppuratkaisun. Hän kahmaisi kourallisen herkkuja pöydältä ja käpertyi Chikan kainaloon mutustamaan niitä, katse liimautuneena TV-ruutuun.

---

Takai kuljeskeli Tokion hiljaisilla kaduilla, kädet sullottuina syvälle taskuihin. Miehen oli tarkoitus mennä perheensä luokse jouluna, mutta isoisän sairastumisen johdosta koko porukan oli lähdettävä toiselle puolelle Japania. Takailla ei todellakaan ollut sillä hetkellä varaa niin pitkiin matkoihin.

Mies huokaisi syvään ja kurkisteli sisälle tyhjiin ja pimeisiin kauppoihin. Ei hän edes tiennyt, miksi oli lähtenyt kaupungille tallaamaan. Kotona oli ankeaa, mutta niin oli täälläkin...
Yhtäkkiä Takain nenän eteen pomppasi liike joka näytti olevan auki. Sisällä oli valot ja tiskinkin takana näytti olevan joku lukemassa lehteä.
Takai raotti varovasti ovea ja kurkkasi sisälle.
"Öh... Anteeksi? Mahtaako tämä liike olla auki?" Mies huikkasi tiskin takana olevalle henkilölle.