Osa#8

Naoto nousi pöydästä hakeakseen itselleen mehua. Hän pujahti peittonsa alta lasinsa kanssa äkkiä jääkaapille. Sieltä tupruttava kylmä ilma sai hänet aivan kananlihalle ja sai nuorukaiseen vähän lisää puhtia. Hän olikin pian taas turvassa kietoutuneena peittoonsa tuolissaan ja jatkoi ruokailuaan siistejä paloja pilkkoen pannukakkukasastaan.

-

Chion katsahti Dioniin ja otti lautaselleen oman annoksensa herkulliselta tuoksuvaa ruokaa. Vaikka mies oli aijemmin päivän aikana jo syönyt imelää kanaa ja hodarin, mylvi silti hänen vatsassaan jo uusi nälkä. Hän kun oli sitä tyyppiä, jolla oli nyt vähän aina nälkä.

Marin seurasi Naotoa katseellaan hymyillen hieven.
-Onko sulla oikeasti noin kylmä?, hän uteli.
-Voin kyllä pistää lämmityksiä vähän kovemmalle, hän ehdotti.

--

Dion hymyili ja otti Chionin jälkeen ruokaa. Hän alkoi syömään sitä heti ja totesi sen itsekkin varsin hyväksi. Poika hotki ruokaa melko nopeaan tahtiin kauhean nälkänsä takia.
-Teidän asunto on kyllä tosi hieno, poika sanoi lopulta ja haukotteli.

Naoto kohotti katseensa pannareistaan Mariniin ja hymyili.
"Ei tarvi. Olen vaan mieluummin tän peiton sisässä kuin puen likaset vaatteet ylle", hän selitti ja pisti palasen pannukakkua suuhunsa ottaen huikan mehuaan.

-

Chion söi hyvällä ruokahalulla annostaan ja vilkaisi sivusilmällä Dionia tuon kommentoidessa hänen asuntoaan.
"Mh, niinhän tämä kait", hän vastasi. Häntä ei paljoa asunnon hienoudet innostanut kun nurkissa pyöri Hiroki.

-Etkö ottanut puhtaita vaatteita mukaan?, Marin kysyi ja söi pannareita. Hän kohotti hivenen kulmiaan ja kaatoi lasiinsa mehua. Mies hörppäsi siitä ja kaatoi sitten mehua Mikillekkin.

--

Dion hymyili kevyesti ja nyökkäsi katsellessaan ympärilleen.
-Kun vielä ois pöydillä kukkia niin ois aivan täydellinen paikka asua, poika sanoi ja haarukoi ruokaa suuhunsa.

Naoto kohautti hieman olkiaan.
"Se kassi tais jäädä eteiseen", hän hymähti ja mutusti viimeisia palasiaan mitä pannukakuista oli jäljellä. Hän kiitti ruoasta ja nousi sitten tuoliltaan käärien peittoa tiiviisti ympärilleen. Hän vei astiansa lavuaariin ja palasi sitten tuolilleen istumaan.

-

Lukuun ottamatta erästä rasittavaa persoonaa, Chion lisäsi mielessään ja söi ruokansa loppuun.
"Kiitos ruoasta. Syön yhtä hyviä aterioita mielelläni useamminkin", hän kehaisi ja nousi pöydästä kadoten pian keittiöstä työhuoneeseensa.

-Voidaan kyllä käydä hakemassa se jos haluat, Marin sanoi hymyillen kevyesti ja nosti Mikin pois tuon tuolilta.

Miki kipitti Naoton tuolin luo.
-Mä voin lämmittää äitiä. Pääsenkö syliin?

-Mitäs jos mentäis koko porukka vielä sänkyyn makoilemaan?, Marin uteli.

--

Dion katseli Chionin perään hivenen hämmentyneenä mutta jäi sitten syötyään laittamaan tiskejä tiskikoneeseen ja siivomaan keittiötä.

"Enköhän mä päivän pärjää eilisilläkin vaatteilla", Naoto totesi vain Marinille. Hän oli tänää hyvin laiskalla tuulella eikä jaksanut lähteä nyt minnekään.
Marinin idea sängyllä köllöttelystä kyllä kiehtoi.

Naoto tunki peiton Marinin syliin ja nosti sitten Mikin ilmaan astellen siinä, poika sylissään, puolialastomana Marinin makuuhuoneeseen enemmän kuin mielellään.

-

Chion sulki huoneen oven perässään ja kulki hieman kaaltevan pöytänsä luo. Hän sulki kaihtimia hieman ja sytytti lampun pöydällä istahtaen sitten mukavalle tuolille sen ääressä. Kumartuen pöytälaatikoiden ylle hän alkoi tutkailemaan niiden sisältöä etsiskellen jotain keskeneräistä suunnitelmaan, jonka tekeminen vielä kiinnosti häntä.

Marin katseli hetken kaksikon perään ennen kuin lähti peiton kanssa makuuhuoneeseen.

Miki kikatti Naoton sylissä ja haukotteli.
-On vielä pieni väsy..

--

Dion asteli pois keittiöstä ja katseli ympärilleen. Hän asteli sohvalle ja istahti siihen. Hän pisti television päälle ja pisti voluumin mahdollisimman hiljaiselle jottei häiritsisi ketään. Poika nosti pöydällä olevan lehden käteensä ja selaili sitä koittaen lukea sitä vaikkei osannutkaan lukea.

Naoto naurahti ja laski Mikin Marinin peiton päälle ennen kuin kierähti itse selälleen omalle puolelleen.
"Eiköhän pikku torkut olis paikallaan.."

-

Chion löysi erään asunnon pohjapiirroksen, joka hänen oli tarkoitus sisustaa ja nosti sen pöydälle. Hän nosti kätensä sukimaan hiuksiaan silmäillessään paperia. Tämänkin teko oli jäänyt aivan viimetinkaan. Pitäisi olla valmis jo parin viikon sisällä.

Miki hymyili ja kellahti sängylle. Hän kömpi lähemmäs Naotoa.

Marin laski peiton pojan ja Naoton päälle kömpien sitten sänkyyn muiden seuraksi.
-Kai käy jos syödään tänään eilisen tähteitä?

--

Dion katseli ympärilleen ja jäi sitten taas selailemaan lehteä. Hän haluaisi kyllä oppia joskus lukemaan. Poika huokaisi ja laski lehden kädestään. Missäköhän huoneessa hän nukkuisi?

"Mikäs siinä", Naoto mumisi tyynyynsä silmät jo suljettuina. Hän nosti peiton korviinsa painautuen kerälle yhteen kasaan.

Marin hymyili kevyesti ja nyökkäsi. Hän vei kätensä Mikin yli silittelemään Naoton hiuksia hellästi.
-Sä olet kyllä tosi kaunis.

--

Nobu istahti sohvalle ja atseli Yuraa mutristaen sitten huuliaan.
-Enkö mä saa mitään joululahjaa?, mies kysyi ja vilkaisi antamaansa kuvaa itsestään. Hän hievahti vähän parempaan asentoon ja miehen hameen alta paljastui tuon sileät reidet.

Naoton huulet kaartuivat pieneen hymyyn hänen silmien ollessa yhä kiinni. Hän ynähti vain hiljaa ja raotti sitten pienesti silmiään, kurottaen tökkäisemään hellästi Marinin nenää etusormellaan.
"Kiitoksia."

[D: Voi Yuralla roolata, kun en keksi mitä se olis Nobulle hommannu]

[Eikös me puhuttu että se hankkis sille jonku ihanan iltamekon : D tai jonkun semmosen]

Marin hymyili ja otti Naoton käden omaansa suukottaen tuon rystysiä hellästi.
-Ole hyvä.

[Ai niin, juuh! Tosiaan:DD]

Naoto katsahti kättään nopeasti ja hymyili sitten Marinille hiukan ennen kuin sulki silmänsä taas, jättäen kätensä lojumaan sinne Mikin ylitse Marinin luo. Torkut tekisivät kyllä tosiaan vielä terää...

-

"Ah, totta kai", Yura sanoi ja nousi nopeasti tuolilta hakemaan litteähköä pakettia, jonka ympärillä oli punainen nauha. Hän palasi olohuoneeseen ja ojensa paketin Nobulle.
"Ole hyvä, toivottavasti pidät", hän sanoi. Paketissa Nobua odotti tummansininen kaunis iltamekko, jonka kangas taisi olla satiinia.

[: DD]

Marin hymyili ja sulki silmänsä lopulta. Hän nukahti melko pian siihen käsi Mikin ja Naoton ympärillä.

--

Nobu hymyili innostuneesti ja hievahti hivenen parempaan asentoon avaten paketin hitaasti nauttien. Hän nosti mekon käsiinsä ja miehen kasvoille nousi hienoinen hämmennys hetkeksi.
-Oih se on kaunis, hän sanoi hetken päästä ja suuteli Yuraa hellästi ennen kuin nousi ylös katsellen mekkoa paremmin.

--

Dion asteli varovasti Chionin työhuoneen ovelle ja koputti siihen. Poika raotti sitä varovasti.
-Umm..sattuisiko teillä olemaan aapista, hän kysyi varovasti.

Naoto tuhisi tyynyyn kasvot puoliksi ollessa piilossa sen syvyyksissä.

-

Yura katseli Nobun reaktiota vierestä jä hymyili hieman.
"Toivottavasti se on ihan käytettäväksi kelpaavaa materiaalia", hän sanoi ja nosti kätensä rapsuttamaan niskaansa hivenen vaivaantuneena.

-

Chion hätkähti yhtäkkistä koputusta ja nosti katseensa pohjapiirroksesta ovella olevaan Dioniin.
Vai aapista tuo etsi.
"Ei taida löytyä meidän hyllystä."

-Tietenkin on, Nobu sanoi ihatsuneena ja siveli mekon pintaa sormillaan.
-Rakastan satiinisia vaatteita, hän sanoi hymyillen ja ilmoitti kokeilevansa sitä heti. Mies riisutui siinä keskellä olohuonetta ja veti saamansa mekon päälleen. Nobu kääntyi sitten katselemaan peilistä itseään.
-Se sopii täydellisesti.

--

Dion koitti peittää pettymyksensä kasvoillaan.
-Ah...okei..ei voi mitään...anteeksi kun häiritsin.

Yura hymyili Nobulle hellästi katsellen kun toinen peilaili uutta mekkoaan. Hänen oli ollut hyvin hankala etsiä jotakin sopivaa lahjaa, kun hän oli niin vähän aikaa vasta ollut Nobun kanssa, ettei oikein tiennyt kunnolla mistä toinen piti. Mekkoon hän oli tyytynyt, kun oli huomannut Nobun tykkäävän käyttää niitä.

-

"Mh", Chion vain mumahti takaisin ja katsoi hetken Dionia ennen kuin laski katseensa takaisin työhönsä, ottaen käteensä teräväkärkisen lyijykynän.

Nobu hymyili peilaillessaan itseään ja kääntyi lopulta Yuran puoleen.
-Ihana, mies sanoi ja asteli toisen luo kumartuen suutelemaan miestä hellästi.
-Sopii mulle hyvin. Eikö?

--

Dion katseli Chinonin selkää hetken ennen kuin astui pois huoneesta ja sulki oven varovasti. Poika puri huultaan ja katsottuaan hetken ympärilleen päätti siivoilla vähän jottei hänen tarvitsisi istua vain paikoillaan.

--

Hideaki asteli kohti Nigelin opiskelia asuntoa siinä tuon kyljessä kiehnäten.
-Kai voidaan viettää loppu joulu aatto sängyssä kahdestaan, hän sanoi hymyillen ja pysähtyi suukottamaan Nigeliä.

--

Haru asteli pian pois eteisestä takaisin olohuoneeseen.
-Noniin..kaksin jäätiin, hän sanoi hymyillen hivenen ja istahti alas.
-Olen ihan poikki kaikesta ruuanlaitosta, mies mumisi hymy yhä huulillaan kun silmät vaipuivat kiinni.

"Tietysti", Yura sanoi nostaen kätensä Nobun niskalle hellästi tuon kumartuessa suutelemaan häntä.

-

Nigel naurahti hieman ja pörrötti Hideakin hiuksia astuen puolikkaan askeleen kauemmas toisen kiehnäilystä.
"Mikäs siinä", hän sanoi virnistäen pienesti ja jatkoi kulkuaan kerrostalon alaoville.

-

Chojiro silmäili silmänurkastaan Harua, joka oli siihen vierelle istahtanut. Hän kallisti hieman päätään ja kurottautui parin tuuman päähän kasvokkain Harua.
"Voi sua pientä", hän sanoi ja siveli miehen korvantaustaa keskisormellaan, suukotti sitten tuon silmäkulmaa hitaasti.

Nobu istahti Yuran syliin ja kietoi kätensä miehen kaulaan hymyillen hivenen. Hän suukotti toista muutaman kerran ja painoi sitten päänsä toisen olalle.
-Kello alkaa olemaan jo aika paljon, hän mumisi.

--

Hideaki mutristi huuliaan ja kun toinen kauemmas meni mutta hyppelehti vain kiltisti toisen perään sisälle kerrostaloon.
-Mitäköhän Chika ja Ryu on puuhannu?, hän mietti ääneen ja kikatti.

--

Haru vilkaisi Chojiroa nopeasti ja hymyili hivenen sipaisten miehen leukaa.
-Pitäis varmaan pistää kaikki ruuat jääkaappiin, hän sanoi.

"Väsyttääkö sua?" Yura kysyi Nobulta silitellen tuon niskaa kevyesti, painaen huulensa hetkeksi tuon hiussuortuvien peittämälle ohimolle.

-

Nigel naurahti ja harppoi portaiden luo.
"Toivottavasti ei sentään kovin paljoa mitään naapureita häiritsevää", hän totesi vihjaavasti ja nousi kaartuvia portaita kolmanteen kerrokseen, missä heidän huoneistonsa sijaitsi.

-

"Mh.." Chojiro mumahti ja silitti Harun pitkiä hiuksia vetäytyen sitten hitaasti takaisin istumaan suoraan.
"Anna kun mä autan", hän sanoi nousten sohvalta ja vetäisi Harunkin kevyesti ylös istumasta. Hän suuntasi sitten keittiöön kokoamaan ruokia kylmään.

-Mmm ei oikeastaan, Nobu sanoi hetken mietittyään ja laski jalkansa molemmin puolin Yuraa.
-Ennen lomaa meidän lehden toimistoon tuli muutama uhkauskirje..., hän sanoi ja siveli toisen rintakehää sormillaan.

--

Hideaki nauroi myös ja pomppi Nigelin perässä portaat ylös.
-Noh niistä ei kyllä koskaan tiedä, hän sanoi.

--

Haru haukotteli ja asteli pian Chojiron perään keittiöön. Tuo auttoi miestä pistelemään kaikki ruuat jääkappiin ja rätitti sitten pöydän.
-Pitäisköhän sitä sitten lähteä nukkumaan, hän ehdotti.

Yura kohotti hieman kulmiaan.
"Eikö homolehdet miellytä ihmisiä vai?" Hän kysäisi puoliksi leikillään ja laski kätensä rentona Nobun selälle.

-

Nigel kaiveli avaimet taskunsa pohjalta ja avasi huoneiston oven.
"Täällä taas. Jos on jotain mitä ette tahdo meille näyttää niin pistäkää nopeasti piiloon", Nigel huudahti asuntoon virnuillen ja astui peremmälle eteiseen.

-

Chojiro sulki jääkaapin oven laitettuaan ruoat sinne ja käänsi katseensa Haruun.
"Näh.. mä ajattelin jotain muuta", hän sanoi tapittaen toiveikkain silmin pienempää miestä parin askeleen päässä.