Osa#8

Naoto vilkaisi Mikiota hymyillen ja nojautui sitten Marinin kylkeä vasten. Mikion kiittäessä veljeään lahjasta Naotokin muisti kiittää ja pyöritteli ranteeseensa saamaa korua ranteensa ympäri.

-

Zen tuskin edes huomasi, että hänelle aseteltiin peitto paremmin ylle. Vaikka mies nukkuikin, hänen kasvonsa näyttivät uupuneilta, kuin hän ei olisi johkin aikaa kunnolla nukkunut.

-

Nigel vilkaisi myös itseään peilistä ja suki kylpyhuoneessa helposti violetiksi erottavia hiuksiaan kuriin. Hän pujotti sormensa kipittämään Hideakin niskan poikki ennen kuin asteli vessan kynnyksen ylitse.

-

Chojiro kiepautti kätensä turvallisesti Harun kapeiden hartioiden ylitse ja piti toista tukevasti otteessaan siinä sylissään. Hän suukotti Harun otsaa ja painoi leukansa toisen päälaelle huomaten samalla sivusilmällä näkyviin palaavat pojat.

-Sanoit ettet pidä koruista mutta ostin sulle kuitenkin korun, Marin sanoi hivenen nolona ja katseli Naoton kädessä olevaa korua hetken aikaa.

--

Miyu sipaisi Zenin hiuksia pois tuon kasvoilta ja jäi katselemaan nukkuvaa miestä hetkeksi aikaa. Mahtaisi tämäkin näyttää oudolta jos tuo nyt heräisi.

--

Hideaki asteli keittiöön ja jäi katselemaan veljeään hetkeksi.
-Joko kohta vaihdetaan lajoja, hän kysyi ja nappasi yhden karkin suuhunsa.

Haru vilkaisi veljeään ja mutisi vain jotain epämääräistä kaivautuen paremmin Chojiron syliin.

"Mh.. on tää ihan kiva", Naoto sanoi hiljaa hymähtäen. Saattoi olla totta, että hän ei helyjä tykännyt pitää ja ne kumminkin hukkuisivat jossain vaiheessa jonnekin hänen asuntolahuoneistonsa nurkkaan, mutta oli hän ihan iloinenkin, että Marin oli väen väkisin ostanut hänelle tällaisen, vaikka tiesi, ettei hän niistä liikoja pitänyt.
Kaikkihan nyt olisivat iloisia jos saisivat mittaamattoman arvokkaan korun joululahjaksi.

-

Zen reagoi hänen ihoaan kevyesti koskettaneeseen käteen ja käänsi kasvojaan vain hieman sitä kohti, silti Miyun onneksi heräämättä. Hän mumahti hiljaa jotain, jonka saattoi erottaa nimeksi, mutta siihen tarvittaisi melkoinen päättelykyky.

-

Nigel lampsi keittiöön Hideakin perässä ja jäi nojailemaan oven viereiseen seinään. Sylikkäin istuva pariskunta nostatti kevyen hymyn hänen suulleen.

-

Chojiro naurahti kevyesti Harun mutinaan ja upotti vasemman käden sormensa lempeästi tuon hiusten sekaan.

-Sun ei tarvitse pitää sitä jos et halua, Marin sanoi ja katseli korua hetken aikaa miettien olikohan se sittenkin ollut vain erhe ostaa toiselle tuollainen. Mies kuitenkin käänsi pian katseensa Mikiin kun tuo oli nukahtanut siihen paikkaan ja tuhisi rauhallisesti. Marin irotti otteensa Naotosta ja nousi ylös nostaen pojan syliinsä. Hän kantoi toisen sohvalle kun ei viitsinyt toista omaan huoneeseen viedä. Marin peitteli vielä pojan vilttiin ja suukotti Mikin otsaa hellästi.

--

Miyu huokaisi helpottuneena ja hipsi takaisin keittiöön juomaan kahvia. Hän haukotteli ja vilkaisi kelloa jääden sitten katselemaan kissojen syömistä. Lopulta mies päätti väsätä heille jotain aamupalaa siinä odotellessaan että toinen heräisi.

--

Hideaki vilkaisi Nigeliä. Ihan epäreilua että heidän piti paaeta vessaan kuhertelemaan kun nuo kaksi saivat tuossa kiehnätä. Hän kaatoi lasiinsa viiniä pullosta joka siinä pöydällä saatui olemaan. Ei hän kyllä toisaalta halunnut veljensä saavan mitää ajatuksia siitä että hän ja Nigel olisivat vakavassa suhteessa tai mitään.

Haru sulki silmänsä ja hyrisi siinä tyytyväisenä toisen sylissä.

--

Nobu nousi lopulta ylös.
-Mitäs jos mentäisiin nyt, hän sanoi hymyillen ja sipaisi Yuran olkaa.

Naoto pudisti vain hieman päätään ja seurasi sitten katseellaan kun Marin nosti Mikin sohvalle nukkumaan. Hän siirtyi nojaamaan sohvapöytään puolimakaavassa asennossa.

-

Zenin uni syveni taas hetken päästä ja hänen kurkustaan nousi hiljaista kuorsausta. Mies kiepsahti vasten selkänojan sohvatyynyjä unissaan ja jäi makoilemaan siihen paikalleen mumisten surkeana ja epäselvänä unissaan.

-

Nigel huomasi Hideakin katseen ja kohautti vain harteitaan. Minkäs sille mahtoi, että nuo toiset nyt vain olivat virallisesti yhdessä ja olivat niin umpirakastuneita, että tuntuivat kiehnäävän keskenään milloin nyt vain teki mieli.

-

Chojiro painoi nenänsä Harun hiuksiin ja veti syvään niiden tuoksua nenäänsä. Hän vilkaisi kahta odottavan näköistä poikaa ja kiepsaisi kätensä tukemaan Harua, kun hän nousi ylös toinen sylissään vielä ollen kuin mikäkin koalan poikanen.
"Eiköhän sitten mennä niitä lahjoja katsomaan."

-

Yura nyökkäsi hieman ja nousi ylös tuoliltaan, kiittäen vielä hyvästä ruuasta Nobun perhettä.

Marin silitteli hetken aikaa Mikin hiuksia.

-Mä taidan lähteä tästä kotiin, Mikio sanoi hetken päästä ja nousi ylös napaten lahjansa mukaan.

--

Miyu epäröi hetken aikaa ja asteli sitten Zenin luo. Hän veti satiinista aamutakkiaan paremmin päälleen ennen kuin laski kätensä sivelemään toisen käsivartta.
-Herätys, hän sanoi lempeästi.

--

Hideaki nyökkäsi ja pomppi hakemaan lahjakassinsa eteisestä virnuillen hivenen itsekseen.

Haru hymyili kevyesti ja suukotti Chojiron olkaa hellästi painaen sitten päänsä siihen.
-Päästäs mut alas niin käyn hakemassa lahjat makuuhuoneesta, hän lopulta sanoi.

--

Nobu lupasi soitella kaikille ennen kuin asteli eteiseen vetämään takkia päälleen ja sujauttamaan korkokenkiä jalkaansa.

Naoto siirsi katseensa ranteessaan pyörittämästä korusta Mikioon. Hän nousi ylös mennäkseen eteiseen tuon mukana sanomaan vielä moikat.

-

Zen säpsähti unestaan, tuntiessaan kosketuksen kädellään ja pomppasi ylös istumaan huitaisten kättä poispäin. Vihreä hiuspehko heilahti sotkuisena hänen perässään ja ilme miehen kasvoilla rentoutui hänen tajutessa missä oli. Hän vilkaisi Miyua ja tajusi sitten huitaisseensa tuon käden syrjään.

"Ah.. anteeks toi", Zen mutisi painaen päätään hieman ja hymyili pahoittelevasti Miyulle.

-

Nigel vetäytyi Hideakin perässä odottamaan olohuoneeseen muita ja lässähti jo sohvalle istumaan.

-

Chojiro mutristi hieman alahuultaan vastaväitteeksi ja piteli hetken tiukasti Harua sylissään, kunnes lopulta suostui päästämään tuon alas. Kannettua mies ensin keittiön kynnyksen ylitse.

-

Yura siirtyi eteiseen pukemaan ulkovaatteita päälleen ja olikin pian jo kiskaissut takin niskaansa ja kengät jalkaansa.

-Oisitko halunnu että tulen saattamaan sut?, Marin kysyi.

-Ei tarvitse..saan auto kyydin varmaankin, Mikio sanoi hymyillen kevyesti ja asteli eteiseen sujauttaen kengä jalkaansa.

--

-Ei mitään..., Miyu sanoi ja katseli toista hetken.
-Oletko kunnossa? Ajattelin herättää sut kun vaikutit siltä että näet pahaa unta, hän sanoi eikä huomannut että hänen aamutakkinsa oli valahtanut niin että toinen olka sekä osa rintakehästä oli paljaana.

--

Hideaki vilkaisi Nigeliä nopeasti ja jäi sitten katselemaan Harun perään.

Haru ilmestyi pian lahjojen kanssa olohuoneeseen.

--

Nobu huuteli vielä moikat ennen kuin asteli ovesta ulos.
-Kummas luo mennään? Sun vai mun?, hän kysyi hymyillen.

Naoto kulki hyvästelemään Mikion eteiseen ja ehdotti samalla myös, että he voisivat viettä enemmän aikaa yhdessä, nyt kun se oli hieman jäänyt kun hän oli niin innostunut vierailemaan täällä Marinin luona.

-

Zen juoksutti sormensa sotkuisten hiustensa lävitse ja nojautui sohvan selkänojaa vasten.
"Joo, kyllä mä olen kunnossa." Ainakin niin kunnossa kun tässä tilanteessa voi olla, hän lisäsi mielessään ja piti silmiään hetken ummessa, kunnes avasi ne jälleen ja siirsi peittoa yltään sivuun. Kai sitä sitten pitäisi nousta.

-

Nigel istuskeli sohvalla seuraten kiinnostuneena muita. Hänellä kun ei ollut mitään lahjoja jakaa, mitä nyt Hideakin kassissa shampanjapullo Harulle ja Chojirolle.

Chojiro istahti tuttuun tapaansa sohvan käsinojalle, eikä hänelläkään ollut mitään paketteja siinä jaettavana. Hideakille hän ei ollut tajunnut hankkia mitään ja Harun lahja taas.. no se sai odottaa myöhempään.

-

"Epäilen että sun kämppäs on vielä paremmassa kunnossa, joten eiköhän mennä sinne", Yura sanoi ja kiepautti kätensä Nobun harteille heidän päästessä ulos. Hän asteli toisen vierellä hänen autolleen, avasi Nobulle oven, ennen kuin kiersi kuskinpuoleiselle ovelle ja hypähti itse auton sisään.

Mikio nyökkäsi.
-Joo vietetään vain...sullahan on mun numero...ja voit tulla aina käymään jos haluat, hän sanoi hymyillen kevyesti ja avasi jo oven.

--

Miyu nyökkäsi hymyillen kevyesti.
-Mä keitin kahvia...jos haluat, hän sanoi hymyillen ja istahti sohvan edessä olevalle pöydälle.

--

Haru jakoi paketit. Kaksi isoa pehmeää pakettia Chojirolle. Tuolle mies oli ostanut vaatteita. Sitten yksi pieni kova ja toinen hivenen isompi pehmeä paketti Hideakille. Haru viimeiseksi nosti neliön mallisen paketin Nigelin eteen. Hänellä oli ollut varuulta piilossa iso suklaarasia paketoituna.

Hideaki kiitti lahjoistaan ja ojensi kassista paketin Harulle. Poika oli ostanut vain tuolee lahjan, tavallaan.
-Siitä on kyllä varmaan iloa teille molemmille, hän sanoi leikkisästi hymyillen.

--

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän istahti autoon ja veti oven perässään kiinni.
-No mä kyllä varuulta pistin asuntoani vähän siistimmäks ja pistin muutaman joulukoristeenkin, hän sanoi hymyillen.

Naoto nyökkäsi hymyillen ja sanoi tulevansa käymään lähipäivinä, heilauttaen vielä kättään pienesti ilmassa Mikiolle.

-

"Joo, kiitos", Zen sanoi ja hieraisi otsaansa kun nousi seisomaan sohvalta sukien hiuksiaan. Ne olivat jo reilusti ylikasvaneet ja parransänkeäkin alkoi ilmestyä leukaan. Hän suoristi nopeilla vedoilla pahimmat takut hiuksistaan ja solmi sitten hiuslenkillä ne niskaansa, alkaen sitten vetämään lattialla rypyttyneitä farkkuja jalkaansa, ettei boksereissaan täällä kulkisi.

-

Chojiro kohotti hieman kulmiaan Hideakin kommentille, mutta kiinnitti sitten huomionsa kahteen pakettiinsa.

-

Nigel yllättyi huomatessaan, että hänkin sai paketin, ja kaappasikin sen nopeasti itselleen kiitäen Harua.

-

Yura käynnisti auton moottorin käyntiin ja sääti radiota hiljaiselle taustamusiikiksi ja lähti sitten ajelemaan kohti Nobun asuntoa.

Mikio nyökkäsi ja sanoi heipat Marinille ennen kuin hävisi ulos ovesta.

Marin katseli hetken aikaa suljettua ovea. Hän kietoi sitten kätensä Naoton ympärille ja suukotti miehen ohimoa.

--

Miyu tajusi vasta sillon vetää aamutakkiaan paremmin päälleen. Hän seuraili toisen pukeutumista siinä istuessaan. Mies kuitenkin nousi pian ylös ja asteli takaisin keittiöön etsien Zenille jo valmiiksi kupin.

--

Haru katseli pakettia edessään ja alkoi sitten availemaan sitä. Paketista palajastui käsiraudat sievässä paketissa.

Hideaki aivaili isompaa pakettiaan eikä voinut olla naurahtamatta. Sieltä paljastui koulutyttöpuku joka oli jokseenkin samanlainen kuin se Harun ostama.
-Jes sain oman, poika sanoi ja näytti kieltään veljelleen.

--

Nobu katseli hetken aikaa hiljaisena ikkunasta ulos ja hymyili hivenen.
-Tosi nätti ilta, hän sanoi ja tuijotteli ikkunan läpi taivaalle jossa ei ollut pilven pilveä.

Naoto kohotti katseensa Mariniin ja hymyili tuolle.
"Mitäs sitten?" Hän kysäisi kun asunto suurin piirtein kaikui hiljaisuudesta, Mikin nukkuessa ja puheen loputtua.

-

Zen tuli melko pian keittiöön Miyun jälkeen nyt täysissä pukeissa. Hän otti itselleen kupin täyteen kahvia, eikä laittanut sen sekaan kuin lusikallisen sokeria, kunnes alkoi hörppimään sitä varovasti.

-

Chojiron katse lukittui Harun antamista vaatekappaleista tuon saamiin käsirautoihin. Mies tuntui kuin jähmettyneen siihen kunnes havahtui transsistaan Hideakin hihkaistessa innoissaan saamastaan puvusta.

Chojiro hymyili kevyesti ja nousi paikaltaan noutaen syrjemmältä pöydältä nipun papereita. Hän siirtyi Harun taakse ja ojensi paperit tuon käsiin antaen miehen kaulalle suudelman.
"Tässä mun lahja sulle, ole hyvä", hän sanoi. Papereista paljastui pohjapiirros mukavan näköisestä asunnosta ja vähän lisätietoa.

-

Nigel ei osannut muuta tehdä kuin virnistellä veljesten toisilleen antamille lahjoille suussaan jo pala suklaata.

-

Yura vastasi myöntävästi vilkaisten pikaisesti tuulilasin lävitse pilvettömälle taivaalle. Tänä vuonna oli tosiaan kyllä kaunis joulu.

-Mitäs jos oltais vaan näin lähekkäin, Marin sanoi hymyillen hivenen ja suukotti Naoton korvan taustaa.

--

Miyu hymyili Zenille hivenen ja hörppi omaa kahviaan hiljaisena.
-Mitäs sulla on suunitelmissa tälle päivällä?, hän uteli.

--

Haru räpytteli silmiään ja katseli papereita pitkän tovin ennen kuin tajusi mistä oli kyse.
-Et oo tosissas, hän sanoi hymyillen ihastuneena ja lueskeli papereita läpi.

--

Hideaki katseli lyhyttä minihamettaan hymyillen ja sujautti sen päälleen vetäen sitten housut pois.
-Mitäs pidät?, hän kysyi leikkisästi hymyillen Nigeliltä ja nousi ylös esittelemään pikkupikku hamostaan.

--

Nobu hymyili ja vilkaisi Yuraa.
-Ihanaa kun on joku jonka kanssa viettää joulu yö, hän sanoi ja nojasi päänsä auton istuimeen.

Naoto hymähti hiljaa ja nosti kätensä Marinin selälle. Hän painautui miehen kehoa vasten, painaen kasvonsa tuon hartialle. Kyllä tämäkin hänelle kelpasi.

-

Zen kohautti hieman olkiaan. Ei hän ollut oikein tähänkään mennessä suunnitellut mitä aikoisi päivän aikana tehdä, teki vain mitä mieleen milloinkin juolahti, sen kummemmin pitemmälle suunnittelematta.
"Ei oikein mitään. Koitan varmaan viivytellä mahdollisimman kauan ulkona... hillua millon missäkin..."

-

Chojiro vain nyökkäsi hymyillen.
"Ihan tosissani olen. Tää kämppä vaan alko jotenkin tuntua hirmu ahtaalta meille... Että yhteinen asunto vois olla kiva. Eikös?" Hän sanoi ja painoi suukon Harun silmäkulmaan.

-

Nigel naurahti ja silmäili arvostavasti lyhyttä hametta.
"Houkutteleva", hän myönsi.

-

"On kyllä", Yura sanoi nyökäten hieman. Hän vilkaisi pikaisesti Nobua viereisellä istuimella ja nosti kätensä hetkeksi vaihdekepiltä silittelemään tuon reittä, suoden Nobulle myös lämpimän hymyn.

Marin hymyili ja siveli Naoton selkää.

Hiljaisuutta tosin kesti vain aivan hetken kun Miki heräsi pian ja huhuili olohuoneesta missä kaikki olivat.

--

-Sä voit kyllä olla täällä niin pitkään kun haluat, Miyu sanoi hymyillen sievästi. Hän katseli toista isoilla silmillään. Se että hänellä oli täällä mies kylässä muistutti vain siitä ettei hän ollut ikuisuuteen saanut kiehnätä, suudella saati harrastaa mitään intiimimpää toisen ihmisen kanssa.

--

-Tässä on pieni pihakin, Haru sanoi ihastuneena ja suuteli Chojiroa.
-Ihana lahja, hän sanoi hymyillen.

--

Hideaki hymyili leikkisästi ja pyörähti kerran ympäri niin että lyhyt helma nousi vielä hivenen ylemmäs. Hän kuitenkin palasi sitten kiltisti sohvalle.

--

Nobu hymyili Yuralle takaisin yhtä lämpimästi.
-Perillä ollaan, hän totesi kun he tulivat kerrostalon parkki paikalle.
-Ai niin mähän en ole sulle edes lahjaa vielä antanut.

Naoto puhalsi ilmaa Marinin kaulaa vasten hymyillessään pää toisen olalla. Hän vetäytyi Marinin mukavasta syleilystä ja hyppelehti olohuoneen puolelle, missä hypähti sohvalle Mikin viereen, kysyen oliko poika nukkunut hyvät unet.

-

Zen hymyili pienesti kuppinsa takaa Miyulle.
"En mä halua vaivaksi asti täällä olla. Sullakin varmaan on jotain parempaa tekemistä kuin pitää tällaselle masentuneelle hörhölle seuraa", hän sanoi viitateen sanojensa lopussa itseensä ja otti pari pientä hörppyä kahviaan. Lämmin juoma alkoi vähitellen saada miestä hereille, eikä hänestä enää tuntunut siltä, että ryöppy haukotuksia tulisi yhdessä putkessa heti kun vain mahdollista.

-

"Parasta sulle", Chojiro sanoi hymyillen. Hän oli joutunut ottaa pankista hitusen lainaa, tai ehkei niin vähääkään, saadakseen asunnon, mutta se oli sen arvoinen. Chojiro oli heti sen nähdessään ajatellut Harun ihastuvan siihen, joten se oli ollut pakko saada.

-

"Niin joo, lahjat", Yura naurahti. Hän pysäköi auton kerrostalon parkkipaikan ruutuun ja sammutti moottorin. Hän nousi auton kyydistä ja asteli Nobun rinnalle.

Miki hieroi silmiään unisena ja nyökkäsi.
-Joo..näin unta ketuista, poika sanoi.

Marin asteli pian kaksikon luokse ja istahti alas.

--

-Ei mulla oikeastaan ole mitään parempaa tekemistä, Miyu sanoi naurahtaen ja hymyili hörpätessään kahvia.
-Joten ihan rauhassa voit olla täällä niin pitkään kun haluat, hän vielä lisäsi ja antoi aamutakkinsa valua hivenen pois oliltaan.

--

Haru hymyili ja kiitti. Hän selaili vielä papereita hetken aikaa ennen kuin laski ne käsistään.
-Aivan uskomattoman ihanan asunto, hän vielä sanoi.

--

Nobu lähti hymyillen astelemaan kohti kerrostaloa ja avasi heille ala oven. Hän asteli portaat edeltä ylös ja avasi asuntonsa oven.

"Oliko ne Nao-chanin kavereita?" Naoto kysyi hymyillen Mikiltä ja risti jalkansa sohvalla.

-

Zen laski lopulta tyhjentyneen kupin pöydälle ja veti litistyneen savukeaskin farkkujensa taskusta.
"Eikai haittaa jos poltan yhden?" Hän kysyi heilauttaen askia kädessään ja viittasi ikkunaa kohti, jonka ääressä hän voisi polttaa, ettei savut jäisi sisälle asuntoon.

-

Chojiro oli tyytyväinen itseensä ja ostamaansa yllätykseen. Hän asteli Harun takaata takaisin sohvan käsinojan luo ja istahti sille hymy syöpyneenä huulille.

-

Yura liikuskeli Nobun perässä ja ryhtyi riisumaan ulkovaatteitaan eteisen naulaan päästyään asuntoon sisälle.

-Joo, Miki sanoi ja hieroi silmiään. Hän räpytteli silmiään ja katseli ympärilleen.
-Mihin Mikio meni? Lähtikö se jo?

--

-Ei haittaa, Miyu sanoi hymyillen ja hievahti hivenen jääden katselemaan Zeniä. Kuinkakohan paljon hänen täytyisi vilauttaa ihoaan toiselle että tuo edes vähän pidempään katsoisi. Hän hörppi kahviaan ja liu'utti toisen jalkansa esille aamutakin kätköistä.

--

Haru hymyili ja vilkaisi Chojiroa.
-Hide ota se hame pois päältäs, hän sanoi veljelleen ja jäi katselemaan kun tuo siinä istuessaankin vielä keikisteli Nigelille.

Hideaki hymähti vain ja siirsi katseensa Haruun.
-Sua vaan pelottaa että poikaystäväs tykkää näkemästään ja ottaa mut, hän sanoi leikkisesti hymyillen.

--

Nobu sujautti kengät pois jalastaan ja takin pois päältään.
-Mä käyn vaihtamassa jotain vähän mukavempaa, hän sanoi ja hävisi makuuhuoneeseen vaihtamaan tiukkaa mekkoa pois päältään.

Naoto nyökkäsi ja vilkaisi ikkunan suuntaan, kuin sieltä muka näkyisi missä Mikio oli menossa. Hän laski toisen kätensä sohvan selkänojalle ja nojasi päätään sitä vasten.

-

Zen ei kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Miyun paljaaseen ihoon ja siirtyi vain ikkunan äärelle. Avaten sen hän jäi nojailemaan lautaa vasten ja sytytti itselleen yhden savukkeen, jääden polttelemaan sitä viileän ilmavireen puhaltaessa kasvoihin.

-

Chojiro kohotti kulmiaan Hideakille ja naurahti. Hänkö muka vaihtaisi Harusta Hideakiin? Ha, turha luulo.

Nigelillä oli oikein hauskaa seuratessa siinä Hideakia vierellään.

-

"Selvä", Yura vastasi ja asteli jo edeltä peremmälle asuntoon. Hän kulki suoraa tietä parvekkeelle polttelemaan savuketta, edellisestä kun oli jo hetki aikaa ja päässä alkoi jyskyttämään pakottavasti.

Miki haukotteli ja kömpi Marinin syliin.
-Saanko mä nukkua teidän kanssa ens yön?, poika kysyi.

Marin katseli Mikiä hetken ja vilkaisi sitten Naotoa.
-Mitäs jos kuitenkin nukkuisit omassa sängyssäs, hän sanoi hymyillen ja lisäsi että poikahan saisi pehmo ketun viereensä.

--

Miyu katseli Zeniä hetken aikaa ja huokaisi. Hän mietti hetken aikaa ja valutti sitten aamutakin kokonaan toiselta olaltaan pois nojatessaan kaapistoa vasten.

--

Hideaki vilkaisi Chojiroa kun tuo naurahti.
-Enkö mä vai kelpais sulle?, hän kysyi ja kiljahti kun Haru heitti häntä tyynyllä.

--

Nobu vaihtoi päälleen nilkkoihin asti ylettyvän trikoisen mekon ja ilmestyi hetken kuluttua hiuksiaan harjaillen parvekkeen ovelle.

Naoto siirsi katseensa Mariniin pää siinä kättään vasten lepäillen. Hänen suupielensä nousivat hieman ja silmät välkähtivät.

-

Zen sai poltettua kaikessa rauhassa tupakkansa ja suoristi sitten selkänsä, sulkien ikkunan, ettei huoneeseen virtaisi liikaa kylmää ilmaa. Hän oli aikeissa mennä hakemaan kuppiinsa lisää kahvia, mutta hokasi Miyun, jonka pehmeän näköistä ihoa pilkisti melko reilustikin aamutakin alta.

"Um.. sullon vähän.. valahtanut toi..." Zen sanoi avuliaasti ja nyökkäsi hitaasti Miyun aamutakkia kohde.

-

Chojiro vain naurahti uudestaan ja pudisteli hieman päätään.
"Pikkuset ja pippuriset pojat ei ole mun makuun", hän sanoi selvästi huvittuneena siinäsohvan käsinojalla.

-

Yura poltteli savukettaan ja vilkaisi parvekkeen ovelle tullutta Nobua. Hän tumppasi tupakan kaiteeseen ja asteli toisen luo vetäisten parvekkeen oven kiinni perässään, antamatta kylmän ilman jäähdyttää Nobua.

Marin hymyili hivenen ja laski kätensä sitten silittelemään Mikin hiuksia.

Poika nyökkäsi vain ja jäi katselemaan isovanhemmiltaan saamansa kirjan kantta hetkeksi.

--

-Katos vaan, Miyu sanoi hymyillen mutta ei tehnyt elettäkään vetääkseen aamutakkia paremmin päälleen. Hän vain katseli Zeniä ja laski kahvikupin kädestään.

--

-Sä et oo vaan nähny sitä puolta Harusta vielä, Hideaki sanoi nauraen ja väisti taidokkaasti toisen Harun heittämän tyynyn.

Haru hymähti vain ja huokaisi kun häneltä loppuivat tyynyt siitä käsien ulottuvilta.

--

Nobu hymyili hivenen.
-Vaihdetaanko lahjat nyt? Haluaisitko jotain Juotavaa?

Naoto tylsistyi istuskelemaan siinä sohvalla hiljaisena, joten hyppäsi pian ylös sohvalta ja asteli keittiöön napsimaan vähän lisää ruokaa suuhunsa.

-

Zen vilkaisi Miyun kasvojen ilmettä, eikä tuntunut saavan siitä mitään irti, joten meni sitten täyttämään kahvikuppinsa. Ehkä toinen oli vain tottunut kulkemaan kotonansa vaatteet lähes lattialle tippuneena yltään.

-

Nigel siirtyi vähän syrjemmälle Hideakista, ettei tuon veljen heittämät osuisi häneen.
Chojiro vain pudisteli huvittuneena päätään. Kaikkea sitä tuokin keksi.