Osa#8

Nigel kuljeksi Hideakin vierellä astellen sitten kerrostalon rappuun.
"Mikäs kerros?" Hän kysäisi vilkuillen ympärilleen.

-

Chojiro jäi nojailemaan sivutasoon ja nojasi siihen käsillään, katsellen sivusta Harun loppuvalmisteluja.

Ren nojasi käteensä ja käänsi katseensa Chojiroon ja koitti arvioida miehen ikää.
- ootko sä yli kolmekymmentä?

Haru vilkaisi Reniä ja sitten Chojiroa naurahtaen. Ei mies hänestä näyttänyt niin vanhalta tai sinne päinkään.

--

-Ylin, Hideaki sanoi hymyillen ja lähti hyppelehtimään portaita yläkertaan. Hän jäikin pian Harun asunnon oven eteen ja koputti siihen.

Chojiro käänsi katseensa Reniin, eikä voinut mitään naurahdukselle ja suulle nousevalle pienelle virneelle.
"Alle. Aika roimastikin", hän vastasi odottaen, mikähän mahtaisi olla toisen seuraava ehdotus.

-

Nigel luikki portaat ylös Hideakin perässä ja oli hieman hengästynyt ylös päästyään. Pitäisi nähtävästi harrastaa hieman enemmän liikuntaa...

Haru asteli Chojiron ohi eteiseen avaamaan Hideakille oven. Hän hymyili veljelleen ja kaksikko halasi toivottaen hyvät joulut toisilleen.

-Tässä on mun ystävä Nigel. Se tuli mukaan kun ajattelin ettei se varmaan haittaa, Hideaki sanoi ja astui sisälle.

-Ei ollenkaan, Haru sanoi hymyillen ja esitteli itsensä Nigelille.

- 23?, Ren ehdotteli.
- et voi olla sen nuorempi.. , tuo jatkoi vielä naputteli pöytää

"Melko lähellä. 22", Chojiro vastasi virne hieman leventyen. Hän vilkaisi keittiön ovelta eteiseen päin jatkaen nojailuaan sivupöytään. Sieltä taisi tulla viimeinenkin, että päästiin syömään.

-

Nigel astui kynnyksen ylitse sisälle asuntoon. Hän tervehti Harua hymyillen ja toivotti tuolle hyvät joulut sulkiessaan oven takanaan.

Olipa siis ollu nuorempi mitä hän oli oletellut. Ren koitti kurkkia eteisen suuntamille

Hideaki laski paperikassin kädestään ja heitti takin naulakkoon vetäen sitten kengät jalastaan.
-Moi Chojiro, hän sanoi ja toivotti tuollekkin hyvät joulut jääden sitten katselemaan Reniä hetkeksi.
-Kuka sä oot??

Haru hymyili Nigelille ja katseli Hideaki perään hetken.
-Tuu vaan peremmälle. Ruvetaan heti syömään, hän sanoi Nigelille.

- heidän uusi adoptiolapsensa, Ren sanoi ja nousi kättelemään ja esittelemään itsensä kunnolla

Chojiro moikkasi Hideakia ja myhäili hiljaa itsekseen mennessään istumaan pöydän ääreen.

-

Nigel riisui ulkovaatteensa eteiseen ja kulki nopeasti Hideakin perään vilkuillen kiinnostuneena asuntoa ympärillään. Hän asteli keittiöön muiden seuraksi ja tervehti heitä nopeasti ja, Chojiron kysellessä ketä hän mahtoi olla, esitteli itsensä, lyhyesti ja ytimekkäästi, Hideakin ystäväksi, Nigeliksi.

Hideaki naurahti Renin sanoille ja esitteli itsensä toiselle. Poika hyppelehti sitten pöydän ääreen.
-Ah ruokaa, hän sanoi jaistahti alas.

Haru lisäsi yhden lautasen pöytään vielä Nigeliä varten ennen kuin istui Chojiron viereen.

Ren istui takaisin tuolilleen ja siirtyi lähemmäs pöytää

Nigel siirtyi pöytään muiden mukana ja katseli nälkäisenä ruokia edessään. Mikä täydellinen jouluateria.

-

Naoto hyrräsi ympäriinsä opiskelija-asunnossaan. Hän oli joutunut viettää yönsä tällä kertaa siellä, koska hänen äitinsä oli halunnut tavata poikansa, eikä Naoto halunnut äitiään visiitille Marinin luo. Isä ei ollut taaskaan tullut, mikä ei kyllä ollut hänelle yllätys. Tuo kun häpesi vieläkin poikaansa ylitse kaiken ja kieltäytyi tuntemasta häntä.

Raapien päätänsä Naoto kaiveli jääkaapista mehutölkin juoden sen suuaukosta suoraan. Pitäisi sitä kai vähitellen siirtyä Marinin kämpille joulua viettämään...

Hideaki vilkaisi Nigeliä ja hymyili hivenen. Poika kauhoi ensimmäisenä ruokaa lautaselleen.

--

Marin istuskeli sohvalla Mikin kanssa ja kaksikko katseli lastenohjelmia. Miki kyseli minuutin välein koska Nao-Chan tulisi. Marin vilkaisi kelloa ja vastaili aina että ihan pian varmaankin. Mies hymyili pojalleen hivenen ja ehdotti jospa he selaisivat jo läpi mitä kaikkea haluaisivat tilatat jouluruuaksi kotiin sillä välin kun Naotoa odoteltaisiin. Suurimman osan jouluruuista oli Marin itse väsännyt mutta mies oli päättänyt eräiden vaikeimpien ruokien kohdalla vain tyytyä tilaamaan ne läheisestä ravintolasta.

Nigel seurasi pian Hideakin esimerkkiä ja nosti omalle lautaselleen tuhtiannoksen Harun tekemää ruokaa.

-

Naoto paukautti jääkaapin oven kiinni ja lampsi huoneeseensa, kuunnellen paljojen jalkojensa hiljaista läpsettä lattiaa vasten. Asunto oikein kaikui tyhjyyttä kun Naoton kämppäkaveri oli lähtenyt jo päiviä sitten perheensä luo joululahjojen ja -aterian toivossa.

Naoton suupieli kohosi pari milliä hänen nähdessään lattialla odottavan suurehkon paketin. Hän oli tuhlannut suurimman osan rahoistaan ostaessaan Mikiolle varmaan pehmeimmän ja lutusimman näköisen suuren pehmolelun, joka esitti punertavanruskeaa kettua, jonka oli koskaan aijemmemin nähnyt. Hän kun muisteli Mikin pitäneen niistä heidän käydessä viikkoja sitten eläintarhassa.

Nostaen paketin syliinsä Naoto vei sen jo eteiseen odottamaan hänen lähtöään. Mahtoi kyllä olla näky kun hän kantelisi kaduilla suurta punaista pakettia sylissään.

Marin ja Miki olivat saaneet ruuatkin jo tilattua ja pikku poika oli tyytynyt tuijottelemaan ikkunasta ulos kadulle siinä toivossa että huomaisi Naoton. Tai jos näkisi joulupukin liitelemässä poroineen taivaalla.

Marin sen sijaan hörppi kahvia tuijotellessaan televisiosta joulu ohjelmia. Viime vuoteen verrattuna oli nyt tiedossa paljon mukavampi joulu. Viime vuonna kun mies oli juhlinut joulua yksin pariisissa tilavassa asunnossaan. Hän vilkaisi aina silloin tällöin Mikiä. Onneksi mies oli tajunnut pyytää ennen heidän muuttoaan että yhden seinän reunustavat lasi oli vaihdettu paksumpiin. Jottei Miki saisi niitä millään rikki.

--

Haru hymyili hivene ja kuiskasi Chojirolle että ruokaa onneksi oli tehty paljon.

--

Miyu katseli pian jälkiruokaa ja huokaisi. Hänen vatsansa oli jo ihan täynnä mutta jälki ruoka näytti liian herkulliselta että sen olisi voinut jättää maistamatta.

Naoto hääräili vielä jonkun aikaa asunnossa ja päätyi lopulta, vihdoin ja viimein, eteiseen laittamaan ulkovaatteita yllensä. Hän suloi takkinsa taskuun pienen paketin, avaimet ja kännykän, napaten sitten vielä suuren paketin syliinsä, ennen kuin lähti ulos.

Parinkymmenen ripeästi asteltujen minuuttien jälkeen Naoto oli saapunut korkealle ja ylevälle kerrostalolle. Hän pujahti porteista sisään ja asteli sisälle tilaamaan hissin päästäkseen ylös.

-

Chojiro hymähti hiljaa Harun kuiskaukselle ja silmäili pöydän ääressä istuvia ihmisiä. Hän kurottautui ottamaan vähintään yhtä tuhdin annoksen, kuin Nigelillä, lautaselleen, alkaen syömään hillitysti, mutta erittäin nälkäisesti.

-

Zen vilkaisi Miyua, josta huomasi, että tuolla oli täysin sama tilanne kuin hänelläkin. Hän otti kuitenkin lusikkansa alkaen syömään herkullista jälkiruokaansa.

Marin hymyili hivenen ja kun Miki alkoi huutaa että Nao-chan oli täällä. Poika rymysi asunnon läpi ovelle ja avasi sen jääden kurkkimaan koska Naoto tulisi hissillä ylös.

Marin vilkaisi asunnossa ympärilleen ja varmisti vielä että kaikki oli siististi pakoillaan.

--

Haru antoi muiden ottaa ensin ruokaa ja nosti sitten lautaselleen sopivan annoksen itselleen joka ei paljoa ollut. Hän alkoi syömään ja pyöräytti vain silmiään kun Hideaki kommentoi että tuo vielä haihtuisi ilmaan jos noin vähän söisi.

--

Miyu vilkaisi Zeniä nopeasti ja alkoi sitten itsekkin syödä omaa annostaan. Hän hymyili hivenen ensimmäisen lusikallisen jälkeen sillä jälkiruoka oli todella herkullista.

Hissi jymähti pehmeästi oikean kerroksen kohdalle ja Naoto asteli sen auenneista ovista ulos. Hän räpäytti silmiään muutaman kerran hämmentyneesti huomatessaan pienen kultakutrisen pojan kurkkivan Marinin oven takaa. Hämmentynyt ilme muuttui äkkiä hymyksi ja hän asteli Mikin luo ja kyykistyi tuon eteen suuren pakettinsa kanssa.

"Hyvää joulua, Miki", Naoto toivotti hymyillen ja nosti kätensä pörröttämään hellästi pienen pojan vaaleita hiuksia, saatuaan kätensä vapaaksi, kun oli laskenut paketin lattialle.

-

Chojiro mutisi ruokailunsa välistä olevansa täysin samaa mieltä. Hän kun oli huolissaan Harun puolesta tuon laihuudesta. Eihän hän kohta uskaltaisi itsekään toiseen koskea, kun pelkäsi särkevänsä tuon hennon kehon.

-

Zen sai yllätyksekseen syötyä koko jälkiruokansa. No, sitähän sanottiin, että jälkiruoalle oli kokonaan oma vatsansa.

-Hyvää joulua Nao-chan, Miki sanoi hymyillen ja halasi kyykyssä olevaa Naotoa.
-Joulupukki toi yöllää iiiiison kasan lahjoja, poika kertoi iloisesti hymyillen.

Marin ilmestyi pian kaksikon luo ja toivotti hymyillen hyvät joulut Naotolle.

--

Haru naurahti.
-Elkääs nytte, hän sanoi ja jatkoi syömistään.

Hideaki vain hymähti. Tuo vielä nääntyisi nälkään joskus.

--

Miyu söi omaa annostaan mutta sai siitä vain puolet syötyä kun ei enää enempää jaksanut. Hän huokaisi ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.

"Vai niin. Pukki taisi tuoda vahingossa mulle yhden sun lahjoista. Kas tässä", Naoto sanoi ja nosti suuren paketin Mikin viereen, joka oli yhtä korkea kuin pehmelelukin.

Hän suoristautui Marinin ilmestyessä ovelle ja kohdisti katseensa tuon silmiin hymyillen pehmeästi.
"Hyvät joulut sullekin."

-

Chojiro söi hyvällä ruokahalulla ruokaansa ja nousi jossakin välissä paikaltaan, hakeakseen hanasta itselleen vettä. Hänen noustessa tuoliltaan hän hipaisi sormillaan Harun niskan pehmeää ihoa, siirtyen sitten valuttamaan viilenevää vettä vesihanasta. Mies täytti lasinsa ja istahti takaisin pöydän ääreen.

-

Saatuaan ruokailunsa loppuun Zen oli aivan täynnä ja epäili vahvasti jaksaisiko lähteä hetkeen minnekään siitä tuoliltaan.

Mikin suu muodosti ison O:n ja tuo lähti raahaamaan pakettia sisälle joka näytti jokseenkin varsin vaikealta.

Marin katseli pojan perään hetken ja naurahti vain. Hän suukotti hellästi Naotoa ja mutisi vielä uudelleen hyvät joulut. Hän liu'utti kätensä tuon selälle ja veti toisen pitkään suudelmaan ennen kuin kehotti että he siirtyisivät asunnon puolelle.

--

Haru hymyili hellästi ja vilkaisi Chojiron perään.
-Haluaisitko sä tuoda kannullisen vettä tähän pöytään, hän pyysi.

--

Miyu hymyili hivenen ja siirsi katseensa Zeniin.
-Ompas pitkä aika kun olen ollut näin täynnä, hän sanoi.

Naoto myhäili katsellessaan, kuinka Miki raahasti isoa pakettia sisälle. Hän kiinnitti huomionsa takaisin Marinin ja suuteli tuota enemmän kuin mielellään. Miehen kehotuksesta hän astui peremmälle asuntoon rapusta.

-

Chojiro nyökkäsi pienesti ja kääntyi etsimään kannua kaapeista. Sen löydettyään, hetken tonkimisen jälkeen, hän valutti sen kylmää vettä täyteen ja laski ruokaa pursuavalle pöydälle.

-

Zen huokaisi hiljaa ja siirtyi hivenen mukavampaan asentoon tuolillaan.
"Samat sanat."

Marin hymyili ja veti oven kiinni.
-Laiteltiin jo vähän ruokaa tossa, hän sanoi ja auttoi Naotolta takin pois.

--

-Kiitos, Haru sanoi ja suukotti Chojiroa hymyillen. Hän kaatoi itselleenkin vettä ja hörppäsi lasistaan.

--

Miyu hymyili hivenen ja naurahti sitten.
-Mulla varmaan kohta ratkee tän mekon saumat, hän sanoi.