Osa#8

Zen katseli telkkarissa hääriviä ihmisiä ja tajusi, vasta hetken Miyun siinä oltua, kevyen painon hänen vasemmalla puolellaan. Hän katsahti miestä siinä vieressään, muttei tohtinut hätistellä toista kauemmas, joten jätti asian vain siihen. Miyun suussa oleva karkkitanko näytti kyllä melko herkulliselta...

-

Naoto ei vängännyt väkisin lisäinformaatiota toisen elämästä, vaikka halusikin kuolettavasti tietää tarkemmin Mikiosta. Hän tiesi kidnappauksen, mutta siitäkin oli jo aikaa, joten se olisi jo voinut jäädä edes hieman taka-alalle mielessä.
Hän hillitsi huolestuneen kysymystulvansa ja vilkaisi vain Mariniin nopeasti.

Miyu pyöritteli karkkitankoa suussaan ja hymyili hivenen. Hän katseli elokuvaa ja painautui paremmin Zeniä vasten. Mmm siinä oli lämmin ja mukava.

--

Marin vilkaisi Naotoa ja pörrötti sitten Mikion hiuksia.
-Koitas piristyä, tuo sanoi hellästi toiselle ja hävisi sitten avaamaan oven kun viimeiset jouluruuat tuotiin asuntoon.

"Hienoa. Aletaanpa sitten vaikka lähtemään", Wakaki ilmoitti siskoilleen, jotka matelivat takaisin eteiseen. Mies itse rupesi kaivelemaan kännykkää taskustaan, soittaakseen Zenille.

---

Ryu huomasi vasta elokuvan loputtua, että Chika oli nukahtanut. Poika hymähti hiljaa ja tuuppi hieman toista herätelläkseen hänet.
"Chika, elokuva loppui jo."

Zen käänsi katseensa takaisin elokuvaan. Jos toisella oli siinä mukava olla, niin mitäpä tuota häiritsemään. Ja mitä karkkitankoon tuli - hän vilkaisi vielä pikaisesti tuotapitkulaista herkkua - hänelle tulisi aivan kamala ähky jos vielä jotain söisi.

Hän tyytyi seuraamaan elokuvan tapahtumia keskittyneenä, räpläten samalla hajamielisenä sohvalle nostetun jalkansa housunlahjetta.

-

Naoto katseli Marinin perään ja käänsi katseensa sitten Mikioon, tarkastellen poikaa katseellaan.
"Olethan sä kunnossa?" Hän kysyi varovaisesti kaveriltaan huolestunut ilme silmissään, leuka painettuna koukistettua polvea vasten.

-

Sachi hymyili pienesti ja kyykistyi päästämään kissanpennun uuden kotinsa lattialle.
"Pidä sitten Johnista hyvää huolta, jooko?" Hän höpisi kissalle, joka vain maukaisi. Hän nosti katseensa Johniin noustessaan seisaalle.

"Tossa muovipussissa on joksin aikaa ruokaa ja sitten huopa, jossa on sen sisaruksien ja emon hajuja. Ettei ihan tunne oloaan jätetyks", Sachi selitti ja viittasi muovipussiin, jonka oli laskenut eteiseen seinän vierelle.
"Ja mulle voit soittaa, jos tarvii", hän vielä lisäsi.

Chika haukotteli ja mumisi vain jotain ihan käsittämätöntä haudaten kasvonsa Ryun paitaan.

--

Miyu seuraili elokuvaa vain hiljaisena ja silitteli taas luokseen ilmestyneitä kissoja.

--

Mikio vilkaisi Naotoa ja nyökkäsi.
-Joo...enköhän, hän sanoi.

"Selvä", John sanoi hymyillen ja kyykistyi nostamaan kissanpennun syliinsä, jääden katselemaan kuinka muut tekivät lähtöä.

---

Wakaki astui jo ulos ja jäi sinne odottamaan muita. Hän etsi nopeasti kännykästään Zenin numeron ja painoi puhelimen korvaansa vasten jääden kuuntelemaan vaimeaa tuuttausta.

---

"No jaa, nuku sinä vain. Minä käyn vain vaihtamassa leffan", Ryu hymähti ja lähti hitaasti hivuttautumaan kauemmas Chikasta.

Chika kietoi vain kätensä tiukemmin Ryun ympärille yrittäen pidätellä poikaa vierellään.

Zenin ähky ei kauaa kestänyt, koska hänen katseensa alkoi vähitellen valua Miyun karkkitankoon yhä useammin. Se vain näytti niin herkulliselta, siinä osaksi jo imeskeltynä kaikkine punavalkoisine viivoineen.

Hän huokaisi syvään ja nojautui rentona sohvan selkänojaa vasten jääden katselemaan elokuvaa, josta nyt pieni pätkä oli mennyt ohi hänen ajatuksensa.

Tutut sävelet alkoivat soimaan hiljaisesti asunnossa, ja ne kantautuivat vain vaivoin Zenin korviin elokuvan äänien ylitse. Hän vilkaisi Miyuun ja selitti hänen kännykkänsä soivan, joten nousi ylös sohvalta ja raahautui eteiseen. Hän kaivoi kännykän naulassa roikkuvan takkinsa taskusta ja tuhahti itsekseen nähdessään soittajan.

Zen nosti puhelimen korvalleen vastaten puheluun hivenen ärsyyntyneenä.

-

Naoto nyökkäsi hieman.
"Marin kertoi siitä kidnappauksesta", hän puhui varovasti, koska ei tiennyt kuinka arka paikka tämä oli Mikiolle.
"Ajattelin vain kun... näytät vähän huonolta", hän jatkoi tarkkaillen kaverinsa olemusta katseellaan huolellisesti.

-

Sachi hymyili Johnille katsellessaan tätä.
"No, mä tästä sitten alan lähtemään. Koita viettää hauskaa veljes kanssa", hän sanoi ja väläytti hymyn Samin suuntaan ennen kuin kääntyi ovelle, heilauttaen vielä kättään Johnille.

Miyu vilkaisi Zenin perään ja pisti elokuvan paussille jääden sitten vain rapsuttelemaan kissojaan hymyillen.

--

Mikio vilkaisi Marinin perään keittiöön ja nyökkäsi. Hän oli melkein ehtinyt unohtaa sen kun oli Sachin perään itkenyt.
Hän huokaisi ja tuijotteli hetken aikaa eteensä.
-En kai mä nyt niin hunolta näytä??

Naoto kallisti päätään hieman lisää, laskien sen nojaamaan kämmentään vasten.
"Vähän vaan uupuneelta, tai ehket niin vähääkään..." Hän selitti Mikiolle. Toinen näytti siltä, kun ei olisi pitkään aikaan nukkunut kunnolla.

"Jos sun tarvii puhua siitä tai jotain, mä olen aina valmiina kuuntelemaan", Naoto sanoi.
"En siis mitenkään pakota tai mitään. Ihan vaan jos susta tuntuu siltä", hän lisäsi nopeasti. Hänelle ystävät olivat tärkeitä, ja niistä piti pitää huoli.

[Mun tekis mieli tehdä uutta roolipeliä tänne rediin. .__: Jotain normaalia... iän ikuinen kouluidea tai joku sairaala homma... Tulisko kannatusta?:D]

[Totta kai tulee : DD]

Mikio nyökkäsi ja pysyi hetken aikaa hiljaa.
-Mulla oli vaan iso ihastus yhteen...mutta se ei sitten ollut musta kiinostunut..., hän sanoi ja kohautti olkiaan. Poika hiveli sormellaan sohvan pintaa.

Naoton silmät laajenivat hiukan.
"Sun väsymys ei siis johdukaan siitä kaappauksesta?" Hän totesi enemmänkin kuin kysyi, yllättyneenä.
Voi toista. Tuolla oli mahtanut olla todella suuri ihastus jos oli tuohon kuntoon joutunut. Tai sitten Mikio vain oli erittäin herkkä ihminen.

Naoton sisällä kylvi itseään pieni suojelushalu ystäväänsä kohtaan.
"Menikö se paukauttamaan sen vai päin sun kasvoja?" Hän kysyi nyt hieman kiihtyneenä, tajuttuaan, että jotkut ihmiset saattoivat olla niinkin typeriä.

Naoto hivuttautui pari senttiä lähemmäs Mikioa sohvalla.

[Yay!:D Kumpaas noista sä kallistuisit enemmän?]

[Ööh noh..tota...hmmm...en mä tiedä. Kumpikin on ihan kiva ajatus. Riippuu vähän millaset tekisit niistä]

Mikio vilkaisi Naotoa nopeasti ja laski kädet polvilleen.
-Noh...se sano vaan että seurustelu ei oo sitä varten ja sitten lähti...mä jäin itkemään lattialle, hän sanoi ja tuijotteli hetken eteensä.

Naoto siristi hieman silmiään ja vilkaisi suurista lasiseinistä ulos keskustaa kohti kuin olisi nähnyt siellä syyllisen Mikion tämän hetkiseen olotilaan.
"Oli silläkin otsaa", hän mutisi ärtyneenä ja käänsi sitten katseensa takaisin Mikioon.
"Toivottavasti sä pärjäät."

[Kun ei jaksais oikein kunnolla miettiä mitään ideaa tai tämmöstä, ni ajattelin vaan jotain, kuten joku sisäoppilaitos... Niitähän on joka paikassa, ni miksei täälki.:'D Ei katos vielä ole ollut. Tai sitten jotain, missä kaikki on töissä samassa paikassa ja sitten sielä tapahtuis aina jotai... Tämmöstä perussettiä. Ei mitään erityistä suunnittelua.]

[Noh tota : D ehkä sit joku työpaikka juttu ku noit on noit sisäoppilaitoksii jo niin paljo mut en tiiä]

Mikio nyökkäsi vain.
-Kyllä mä varmaan, hän sanoi nyökäten vain ja jäi hiljaisena katselemaan televisiota.

Naoto katseli hetken Mikioa, yhä huolestunut pilke silmissä, mutta käänsi katseensa sitten, kun huomasi, ettei toinen nähtävästi halunnut asiasta puhua. Hän katsahti keittiön suuntaan ja hypähti sitten äkisti sohvalta, löntystellen keittiöön Marinin luo.
"Onko kohta valmista?" Hän kysyi jääden nojailemaan ovenpieleen.

-Jep...on, Marin sanoi ja laski viimeisen astian katettuun pöytään. Hän asteli Naoton luo ja suukotti tuon otsaa.
-Syömään, hän sanoi Mikiolle hymyillen ja nosti sitten Mikin istumaan omalle paikalleen.

Naoto siirtyi pöydän ääreen, katsellen täyteen katettua pöytää, josta leijaili mitä ihanimpia tuoksuja. Hän hymyili kevyesti odotellen, että muutkin pääsisivät pöytään.

Marin istahti alas ja pian Mikiokin liittyi kolmikon seuraan.
-Noni alotetaan vaan syöminen, Marin sanoi hymyillen ja itse aloitti antamalla Mikille kaikkea mitä tuo lautaselleen halusi.

Naoto aloitti vain nappaamalla nopeasti käsiinsä leivän, jota alkoi jyrsimään odotellessaan, että muut saisivat ensin lautasensa täyteen.

Marin vilkaisi Naoton lautasta ja sitten tuota kohottaen hivenen kulmiaan.
-Toivottavasti nyt enemmänkin syöt, hän sanoi ja vilkaisi sitten Mikion lautasta jossa oli varsin vähän ruokaa. Mies ei kuitenkaan sanonut veljelleen asiasta mitään vaikka olisikin valmis vaikka pakko syöttämään toista jos tuo ei nyt enempää söisi.

Naoto nyökkäsi vain pienesti ja jätti leivän roikkumaan hampaidensa välistä kun kahmi lautaselleen vähän ruokaa. Hän ottaisi sitten myöhemmin lisää jos jaksaisi. Tosin ruoka oli sen verran herkullisen näköistä, ja toivottavasti makuistakin, että hän söisi itsensä ähkyyn oli sitten kuinka nälkäinen tahansa.

Marin hymyili ja taputti Naoton pää lakea.
-Hyvä poika, hän sanoi ja virnisti kevyesti. Mies jäi sitten auttamaan Mikiä silppuamaan ruokaa.

Naoto vastasi virneeseen jatkaen sitten leipänsä mutustamista, siinä sivussa lapioiden suuhun muutakin ruokaa lautaseltaan.

Marin hymyili hivenen ja alkoi syömään ruokaa tyytyväisenä. Ihan hyvät sapuskat hän oli aikaan saanut.

--

Miyu vilkaisi sinne minne Zen oli hävinnyt ja huokaisi. Tulisikohan mies pian takaisin vai kesteisiköhän tuolla kauemminkin puhelimessa. Kenenköhän kanssa tuo puhui.

--

Haru nousi ensimmäisenä pöydästä ylös ja vei lautasensa tiski altaaseen. Hän istahti sitten takaisin alas ja uteli josko joku tarvitsisi jotain.

Hideaki pudisti päätään ja vilkaisi Nigeliä. Hän laski leikkisästi kätensä tuon reidelle ja veteli sormiaan pitkin sitä polvelta lähelle haaroväliä.

--

Nobu kiitti ruuasta ja nousi pöydästä. Hän hymyili hivenen ja vilkaisi Yuraa ennen kuin pisti astiansa tiskialtaaseen istahtaen sitten takaisin Yuran viereen udellen tuolta hiljaisella äänellä että koska he haluaisivat kotiin lähteä täältä.