Osa#7

Naoton kaveri esittäytyi ja mainitsi kuulleensa Marinista melko paljon Naotolta.
Naoto taas tonki keittiön kaappeja vihdoin löytäen sopivan lasikipon, johon asetti kukat, lisäten niille vielä vettä. Hän jätti kukat somistamaan mukavasti tylsää keittiötä ruokapöydälle ja asteli sitten takaisin muiden luo.

-

Yuralla oli ollut hieman ongelmia nauhojen kanssa, mutta muistaessaan niiden solmintatekniikan, oli saanut ne hetkessä jalkoihinsa.
"Enköhän mä ole", hän sanoi naurahtaen ja nousi ylös horjahtaen ensin pienesti, mutta pysyen sitten vakaasti pystyssä.

Marin hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Toivottavasti hyvä vaan, mies sanoi ja katseli taas ympärilleen hetken ennen kuin seurasi Naotoa keittiöön.

--

Nobu hymyili hivenen ja sipsutti jäällee. Hän astui jäälle ja hetken epävarmuuden jälkeen alkoi luistelemaan taitavasti ennen kuin palasi Yuran luokse.
-Tules nyt, mies sanoi hymyillen.

Naoto työnsi kukat vielä aivan ikkunan eteen ja vilkaisi sitten taakseen kun Marin oli tullut keittiöön.
"Tuleepahan tähänkin huoneeseen jotain piristystä", hän sanoi hymähtäen.

-

Yura kulki nyt hyvin pystyssä pysyen jään reunalle ja katseli sitä sitten hieman epäröiden, uskaltautuen silti astua sille. Mies oli kuin kuivasta aavikosta tänne jäälle pompannut eksyneen oloinen henkilö, joka pysyi pystyssä vain pitämällä reunasta kiinni.

Marin katseli kukkia hetken ja nyökkäsi.
-Hyvä niin, mies sanoi ja käveli Naoton luo antaen tälle nyt kunnon suudelman kun he olivat kaksin.
-Saitkos jo sen listan kokoon että ketkä kaikki on tulossa tänään illalla?

--

Nobu luoisteli Yuran luo ja hymyili hivenen.
-Anna mulle kätes niin mennään yhdessä...mä pidän sut kyllä pystyssä, hän sanoi ja suukotti toista hellästi.

"Mh.. odotas", Naoto mumisi Marinin huulia vasten ja sujahti miehen ohitse olohuoneeseen. Hän istahti lattialle pidellen pyyhkeestään kiinni, ettei se valahtaisi, ja nappasi kannettavansa syliin nostaen sen läpän ylös.
Hän kurotti paperia ja kynän olohuoneen pöydältä ja alkoi kirjoittaa siihen nimiä mitä luki sähköpostistansa.

-

Yura pukkasi itseään hieman kauemmas reunasta ollakseen edes hieman todistavampi, ettei ollut täysin avuton. Häneltä kuitenkin meinasi livetä jalat alta lähes saman tien.
"Hups", hän naurahti ja tarttui suosiolla Nobun tarjoamaan käteen.

Marin hymyili hivenen ja siirtyi olohuoneen puolelle jääden katselemaan Naotoa hiljaisena.

--

Nobu hymyili hivenen ja otti molemmista Yuran käsistä kiini luistellen hitaasti takaperin antaen toisen tulla vain perässä.

Naoto rustaili paperiin kaaltevalla käsialallaan listan nimiä, joita oli jokunen kymmen. Hän siirsi kannettavan sylistään lattialle ja nousi reippaasti ylös ojentaen Marinille listan.
"Toivottavasti siitä saa selvää."

-

Yura pysytteli aluksi jalat tönkköinä ja suorina liukuen hiljalleen Nobun perässä. Mies kuitenkin tuli ajatelleeksi, että mahtoi painaa melkoisesti Nobulle ja otti hieman vauhtia, mikä olikin yllättävän helppoa nyt kun jäällä pysyi pystyssä.

-Eiköhän...Mitäs jos menisit nyt pukemaan niin voitaisiin käydä sitten vähän katsomassa millaisen juoma tarjoilun halutaan illaksi, Marin sanoi hymyillen ja suukotti Naotoa ennen kuin alkoi näpyttelemään nimiä kännykällään ja lähetti ne suoraan paikan portsarille.

--

Nobu hymyili hivenen ja liukui vain Yuran saaman vauhdin mukana takaperin pidellen yhä miehen käsistä kiinni.
-Pysythän sä ainankin pystyssä, hän sanoi ja liukui pienellä liikeellää Yuraa vasten suudellemn miestä hellästi.

Naoto loi hymyn Marinille ennen kuin pyörähti ympäri ja meni huonetoverinsa ohitse huoneeseensa. Hän kulki vaatekaappinsa luokse avaten sen oven, alkaen pohtia sitten mitä pistäisi päälleen.

-

"Onneksi", Yura naurahti hieman suudelman päätyttyä.

Marin hymyili hivenen ja vilkaisi Naoton perään. Mies soitti sitten kolmelle ystävälleeb joista yksi oli tunnettu rock-tähti, toinen taidemaalari ja kolmas Marinia rikkaampi pörssisijoittaja. Marin puhui jokaisen kanssa vuorollaan ja saatuaan selville että kaikki kolme pääsisivät tulemaan hän lopetti puhelun ja soitti vielä töihin varmistaakseen että siellä oli kaikki niin kuin pitikin.

--

Nobu hymyili kevyesti ja katseli Yuraa hetken ennen kuin käänähti ja irroitti otteensa toisesta luistellen hivenen eteenpäin.

Naoto puki päälleen vaaleavoittoiset vaatteet, joista housut ja t-paita olivat Marinin ostamia. Hän asteli huoneestaan yhä hieman kosteita hiuksiaan haroen.

-

Yura koitti luistella Nobun perässä. Hän hoipahtikin yhdessä vaiheessa, mutta piti itsensä tahdonvoimalla pystyssä. Mies ei aikoisi alkaa kaatuilemaan kuin mikäkin pikku lapsi, joka oli vasta kuullut että jäällä liukumiseenkin oli omat välineet.

Marin hymyili Naotolle ja sipaisi tuon hiuksia.
-Näytät hyvältä. Niin kuin aina, mies kehui.

--

Nobu hymyili vain ja luisteli aina silloin tällöin takaperin. Hän sai luistelemisen näyttämään erittäin kevyeltä ja helpolta kaarellessaan ja pyörähdellessään jäällä.

Naoto hymyili kiitokseksi.
"Kenen kanssa sä puhuit?" Hän uteli hetken päästä. Hän oli kuullut huoneensa oven läpi Marinin äänen ja että tuo oli kutsunut joitain illaksi yökerholle ja hänen kiinnostuksensa oli nostanut päätään.

-

Yura tajusi, että luisteleminen olisi paljon helpompaa, jos jalkoja pitäisi rentoina, eikä jäykkinä ja tönkköinä. Pian mies saikin lisää puhtia luistelemiseen kun normaali tekniikka kaivautui aivojen pohjamudista takaisin mieleen.

-Muutamalle kaverille soittelin. Ollaan oltu sellanen ystävä nelikko ihan pikkupojista asti, Marin sanoi hymyillen kevyesti ja silitteli Naoton niskaa.

--

Nobu ilmestyi pian Yuran vierelle ja hymyili.
-Nopeestihan se sieltä muistu mieleen...

Naoto hymyili nyökäten hieman. Hän alkoi automaattisesti pohtia millaisia Marinin ystävät olisivat.
"Mennäänkö?" Hän kysäisi sitten.

-

Yura hymähti ja liukui jäätä pitkin. Hän oli pikkupoikana pelannut jääkiekkoa veljensä kanssa, mutta oli lopettanut sen yläasteen vaiheilla pikkuveljenkin innostuessa enemmänkin luokkansa poikien jahtaamisesta pusuhippa-leikeissä.
Vielä ongelmana tällä hetkellä oli se, ettei Yura viitsinyt kokeilla pysähtymistä, koska oli varma, että kaatuisi saman tien. Eikä hän tahtonut olla Nobun edessä täysi ääliö. Hoipperoida nyt jäällä toisen luistellessa noin kauniisti.

Marin nyökkäsi ja asteli kohti ovea. Hän nappasi kännykkänsä kun se taas pirahti. Mies vilkaisi Naotoa hymyillen hivenen ja sujautti kengät jalkaansa käyden keskustelua ranskaksi.

Naoto kuunteli Marinin ääntä pukiessaan ulkovaatteita päälleen. Hänen huonetoverinsa tullessa kysymään minne he olivat menossa, Naoto kertoi heidän menevän valmistelemaan iltaa varten tarvittavia asioita ja muistutti vielä toista tulemaan.

Nobu hymyili hivenen ja jäi lopulta auttamaan erästä pientä poikaa joka oli kaatunut heti jäälleen astuttuaan. Hän hymyili pojalle jonka isä kiisikin pian paikalle ja kiitti Nobua hymyillen. Nobu katseli kaksikon perään hetken ennen kuin käänähti ja luisteli Yuran kiinni.

--

Marin sulki lopulta puhelimensa ja veti takin päälleen. Hän aukaisi oven ja hvästeli Naoton huonekaverin hymyillen kevyesti.

Naoto lähti Marinin perässä asunnostaan ja lukitsi oven takanaan. Hän lähti kulkemaan käytävää pitkin miehen vierellä hymyillen pienesti lakkaamatta.
Hänestä tuntui itseasiassa mahtavalta olla osana huomion keskipisteenä. Olihan hän nyt täydellisen komean miehen seurassa, kenen kallis auto odotti säihkyvine pintoineen asuntolan ulkopuolella, ja tulomatkalla vielä mukana ollut kukkakimppu komeili nyt maljassa hänen keittiönsä pöydällä.

-

"Tämä on ihan mukavaa.. luistella pitkästä aikaa", Yura totesi hymynpälkähdys suupielellään liukuessaan rauhallisesti jään pintaa pitkin.

Marin vilkaisi Naotoa kävellessään ja laski kätensä tämän niskalle. Hän avasi autonsa oven toiselle ja Naoton päästyä sisälle kiersi auton istuen ajajan paikalle. Hän lähti sitten sulavasti parkista lähtien ajelemaan kohti yökerhoa.

--

Nobu hymyili ja nyökkäsi.
-On kyllä...en mäkään ole vähään aikaa ollut, hän totesi.

Pian mikro piippasi iloittaakseen, että Ryunkin ruoka oli valmis. Poika haki sen mikrosta ja alkoi samantien syömään hyvällä ruokahalulla, tutkaillen sivusilmällä pöydällä kojuvan lehden otsikoita.

Chika käveli pian takaisin keittiöön ja heitti muovisen ruokakipposen roskikseen. Hän kietaisi sitten kätensä Ryun ympärille ja laski leukansa pojan päälaelle jääden lukemaan lehteä siitä.

[Mitä Yui olisi mieltä, jos vähän harpattaisiin päiviä tän päivän jälkeen? Vaikka niin, että olis pari päivää jouluaattoon. Alkaa vähän hidastua tää roolaustahti nyt...:3]

Naoto istahti auton kyytiin vetäen turvavyön kiinni. Hän nappasi kännykkänsä taskustaan sen ilmoittaessa tekstiviestistä. Muutamat hänen kavereistaan olivat lähettäneet vastaukset pääsisivätkö illalla yökerholle.

-

Yura ojensi kätensä ja vetäisi Nobun lähelleen jäällä. Hän suukotti tuon otsaa liukuessaan liukkaalla mies halausotteessaan.

-

Nigel tuijotteli ikkunasta ulos valmisruokansa muovikippoa sormellaan raapien. Hän virnuili pienesti seuratessaan hetken aikaa katseellaan autoa, jonne oli huomannut Naoton nousseen.
Hän nousi huokaisten ylös ja vei kipon roskiin ja välineet käsienpesualtaaseen.
"Mä lähden jo", Nigel sanoi painaen leukansa Chikan olalle ja kiertäen kätensä löysästi molempien poikien ympäri.

Ryu ähkäisi pienesti kahden pojan painon levätessä hänen päällään. Hän loi närkästyneen katseen molempiin, tuhahti ja jatkoi ruokailuaan.

Nigel virnisti huomatessaan Ryun närkästyneet kasvot.
"Koittakaa tekin päästä vähitellen."
Hän pörrötti hieman Ryun hiuksia ja läpsäisi kevyesti Chikan hartiaa löntystellen sitten eteiseen vetämään kengät jalkaansa, jonka jälkeen asteli ulos asunnosta. Hän hyppeli portaat alas ja päästyään rappukäytävän ulko-ovelle vilkaisi sen lasin läpi nopeasti ulos.
Hivenen myrtyneenä siitä, ettei ollut nähnyt ulkona tuttua ruskeapehkoista poikaa, Nigel raahautui vielä portaita alas, jotka johtivat kellarille.