Osa#7

Zen vilkaisi sivusilmällä Miyua kuullessaan jotain lentävän läheiseen roskakoriin. Hän katseli roskista hiljaisena ja käänsi sitten katseensa pieneen harmahtavaan luminokareeseen sen juurella.
Pitäisiköhän vain taas etsiä jokin aukioleva kapakka ja käydä juomassa itsensä aivan humalaan ja hiippailla sitten yöllä takaisin Wakakin asuntoon, kun oli sammunut kapakkaan aijemmin...

Miyu tuijotteli vain roskista ilmeettömänä ja suti hiuksiaan aina silloin tällöin paremmin. Kumpa kotono odottaisi ruokaa, lahjoja ja mies!!

Zenin vatsaa kouraisi ja mies nosti toisen kätensä sen päälle. Hän oli syönyt vain puolikulhollista muroja aamulla ja nyt oli jo iltapäivä meneillään.

"Paskat..." Zen kirosi lähes äänettömästi itselleen. Hänellä oli nälkä, muttei rahoja ollut mukana, eikä sen kummemmin kyllä mitään muutakaan. Eikä hän tahtonut takaisin sisälle sohvannurkkaan kököttämään jogurttipurkin kanssa. Sinne jäi aina jumiin ja kuluisi taas viikko, että hän pääsisi raahaamaan itsensä ulos.

Savukeaskin Zen löysi kuin löysikin takkinsa taskusta. Hän otti sieltä yhden tupakan, jonka asetti huolimattomasti huultensa väliin saadakseen sytytettyä sen päädyn.

Miyu vilkaisi toista miestä kun tämä kirosi ja jäi sitten tarkkailemaan tuota hetkeksi. Viettiköhän toinenkin joulua yksin. Hän kaivoi lompakostaan kaksi sievää paperilipuskaa joita molempia vastaan sai tänään alkupalan, pääruuan ja jälkiruuan eräästä hienosta ravintolasta. Miyu katseli lipuskoja hetken ja ojensi toisen niistä vieressään istuvalle miehelle.
-Hyvää joulua, Miyu toivotti ja nousi seisomaan. Kai hän suuntaisi kotiin...

Zen suloi sytyttimensä takaisin taskuunsa ottaessaan paperiliuskan vastaan hänen vieressään istuneelta. Hän katseli hetken hämmentyneenä lappua ja otti sitten savukkeen sormiensa väliin nostaen katseensa penkiltä nousseeseen mieheen.

"Mh, kiitos... ja sitä samaa", Zen sanoi yllättyneisyyden kuultaessa äänestä. Harvoin sitä ventovieraat hänelle joululahjoja antoivat.

Miyu hymyili kevyesti ja nyökkäsi vain ennen kuin veti takin tiukemmin ympärilleen ja lähti astelemaan jo pois päin toisesta.

Zen laski katseensa takaisin lappuun kädessään ja veti henkoset savukkeestaan. Hän rypisti hieman kulmiaan ja vilkaisi nopeasti ylös loittonevaan selkään. Ponnahtaen ylös penkiltä hän otti miehen kiinni muutamalla pitkällä
harppauksella.

"Anteeksi, mutta.. öm, missä tämä paikka on?" Zen kysyi toiselta hivenen vaivaantuneena vieraassa seurassa. Lapussa oli kerrottu ravintolan nimi ja kaikkea, mutta Zen ei tällaisia hienoja paikkoja tuntenut, joten ei tiennyt lainkaan missä kyseinen ravintola sijaitsi.

-Keskustassa...tuolla päin.., Miyu sanoi ja osoitti sinne suuntaan missä ravintola oli.
-Ihan Tokio towerin oikealla puolella, hän vielä lisäsi.

Zen seurasi katseellaan miehen osoittamaa suuntaa ja nyökkäsi sitten.
"Okei, kiitos... Ihan mukava saada välillä jotain piristystä", hän sanoi ja hymyili pienesti toiselle kireillä suupielillään. Hitto, oliko hän todella ollut niin kauan hymyilemättä, että hänen poskilihaksensa olivat näin jämähtäneet?

-Hyvä jos piristin, Miyu sanoi ja hymyili hivenen.
-Mä suunittelin sinne ravintolaan menoa...mutta kammoan mennä tuollaisiin paikkoihin yksin, hän sanoi ja veti takkia paremmin hennon olemuksensa ympärille.

Zen silmäili hetken toista edessään ja vilkaisi sitten lappua kädessään.
"Mä en tiedä onko tää mitenkään houkutteleva tarjous, mutta me voitaisi mennä sinne yhtämenoa", hän ehdotti tuntien vatsansa taas kouraisevan heikosti nälästä. Mitäpä se päivällinen ystävällisen naisen kanssa olisi haitaksi. Hän nimittäin luuli Miyua naiseksi.

"En kyllä ole välttämättä mitään parasta seuraa, muttei tarvisi yksin mennä, eikä menis se tarjous hukkaan."

Miyu katseli Zeniä hetken ja hymyili hivenen.
-No miksi ei...oisihan se kurja viettää joulu aatto yksin, nainen totesi ja nyökkäsi.
-Eikä se niin haittaa vaikket parasta seuraa olekkaan, hän totesi.

- Lähden kyl samaa matkaa sun kanssas pois täältä, Tetsu sanoi samalla kun autteli Hinaa.
- Kattelen nyt mielummin vaikka sun äijääs ku Nobua..

Hina hymähti vain ja vilkaisi Tetsua.
-Eläs nytten..koittaisit tulla veljes kanssa toimeen, hän pyysi ja katseli toista.
-On sentään joulu aatto.

Siskos. Tetsu korjasi heti Hinan sanomisia.
- No en mä ole niinku sinä.. jos mä olisin eksäni kanssa saman katon alla ni lentelis varmasti tavarat, tuo sanoi ja nappasi suuhunsa jotakin.
- Mua kiinnistais mitenkään olla enää osa Nobun elämää

-Mutta samaa perhettä me ollaan ja sä rupeet käyttäytymään, Hina sanoi ja napautti Tetsun otsaa sormellaan jatkaen sitten ruuan laittoa.
-Ja kyllähän me Naon kanssa jo suhteelisen hyvin tullaan toimeen...

-------
Suite à un grand nombre de réponses, ce sujet a été automatiquement divisé. Vous pouvez retrouver la suite de ce sujet ici :
https://redparadise.palstani.com/viewtopic.forum?t=59