Osa#7

"Selvä", Yura sanoi ja tutkaili itse vielä listaa. Hän kuitenkin päätti ottavansa pelkän kahvin ateriansa päälle ja kutsuikin sitten tarjoilijan. Hän kertoi jälkiruokatilauksen ja pyytäen laskun sen jälkeen.

-

Naoto käänsi katseensa katosta eteistä kohti hänen kämppäkaverinsa tullessa sisälle. Hän moikkais tuota ja siirsi kannettavan sylistään nousten seisaallen. Hymyssä suin hän kyseli pääsisikö toinen mahdollisesti huomenillalla yökerhoon muiden kavereiden kanssa ja toisen kysellessä kertoi Marinin ideasta.

Nobu hymyili kevyesti ja katseli Yuraa hetken aikaa.
-Kaipa munkin pitäis ruveta vähän katselemaan mitä syön jotta linjat pysyy, hän mietti ääneen.

--

Marin näpytteli koneellaan ja vilkaisi välillä papereista tietoja. Hän naurahti kevyesti kuulessaan Mikin mutisevan "Nao-chan" muutaman kerran. Mies sulki läppärinsä ja vilkaisi ulos. Toivottavasti tästä jutusta Naoton kanssa nyt tosissaan tulisi jotain, kun Mikikin oli jo ehtinyt kiintyä toiseen.

Yura hymähti ja lepuutti käsiään pöydän pintaa vasten.
"Ei vaivaiset suklaakakut saa sun muotojas pyöristymään noin vain."

-

Naoton kaverin kysäisi ohimennen meinasiko tuo viettää yönsä tällä kertaa kotonansa vai jälleen salaperäisen rakastajan luona, saaden Naoton nauramaan kunnolla hetken aikaa. Hän pukkaisi toista kylkeen leikkisästi ja painelikin sitten huoneensa puolelle kaivellen kännykkäänsä taskustaan. Jääden seisoskelemaan sänkynsä vierelle hän valitsi Marinin numeron ja asetti kaijuttimen korvalleen.

Nobu hymyili vain hivenen ja katseli Yuraa hetken aikaa. Hän suti hiuksiaan taas paremmin. Jotenkin miehellä oli kauhea tarve pitää hiuksensa kauniina ja järjestyksessä kun toinen kerran oli kampaaja.

--

Marin nappasi puhelimen käteensä ja hymyili hivenen huomatessaan soittajan olevan Naoto. Mies vastasi puhelimeen ja vilkaisi Mikiä joka nukkui yhä.

Yura katseli hetken hymyillen Nobua ja antoi katseensa sitten valua hitaasti muualle ravintolaan. Erään pöydän ääressä oli miehen tuntema paikan kanta-asiakas jälleen uuden deitin kanssa.
Hän hymähti hiljaa ja vilkaisi tarjoilijaa, jota ei ollut aijemmin nähnyt ja joka nyt asteli hieman epävarman oloisena heitä kohti tuoden tarjottimella suklaakakkua lautasella, sekä kahvimukillista. Taisi olla harjoittelija.

-

"Moi", Naoto sanoi puhelimeen ja hymyili kuullessaan Marinin äänen.
"Etkai ollut vielä nukkumassa?" Hän rapsutteli niskaansa keksimättä tekemistä vapaalle kädelleen, joka vain heilui levottomasti ilman mitään syytä.
Pojasta tuntui jotenkin, että miehellä, langan toisessa päässä, oli häneen syvä vaikutus. Pelkästään toisen äänikin sai hänet hieman levottomaksi, ja se sai hänet vielä hermostuneemmaksi. Pitkästä aikaa kun taas oli hyvä olla toisen seurassa.

Nobun hymyili tarjoilialle ja tämä sai selvästikkin hivenen lisää itseluottamusta. Hän kiitti saatuan kakunpalan eteensä ja käänsi sitten katseensa Yuraan.
-Käytkö sä täällä useinkin..., mies uteli ja vilkaisi ympärilleen.

--

-En ollut. Töitä tein vain, Marin sanoja hymyillen ja nojautui paremmin selkänojaa vasten silitellen Mikin hiuksia rauhallisesti kun poika tuhisi unissaan.

Naoto nyökkäsi automaattisesti, vaikkei Marinin ollutkaan mahdollista nähdä sitä.
"Meinasin, että jään nyt täksi yöksi tänne. Saisin hyvin varmistettua ketkä pääsee huomenna tulemaan", hän sanoi ja tuijotteli huoneen seinällä olevan peilin kautta itseään.

-

Yura kiitti tarjoilijaa ja kohautti hieman olkiaan.
"Joo ja en. Se nyt vähän riippuu, mutta kyllä täällä tulee käytyä useammin kuin muissa ravintoloissa."

-Aah selvä. Outoa nukkua varmaan kun sä et ole vieressä. Haluatko että tulen aamulla hakemaan sut samalla kun heitän Mikin Mikiolle, Marin kysyi ja haukotteli lauseen loppuun.

--

Nobu hymyili hivenen ja maistoi lusikallisen kakkua hymisten tyytyväisenä. Hän lipaisi huuliaan ja katseli taas hetken ympärilleen.
-Missä sä muuten asut?, hän uteli.

"Joo, tule vaan", Naoto vastasi hymyillen ja käänsi katseensa kuvajaisestaan.
"Miki on varmaan mennyt jo nukkumaan... mutta hyvää yötä sulle."

-

"Tässä melko lähellä. Kerrostalon yksiössä", Yura sanoi ja seurasi katseellaan kuinka lusikka katosi Nobun huulien taa kielen hetken päästä lipaistessa niitä. Hän nosti mukin huulilleen ottaen kulauksen kahvia.

-Hyvää yötä rakas, Marin sanoi hymyillen ja vilkaisi jälleen Mikiä.

--

Nobu nyökkäsi ja otti toisen lusikallisen kakkua liuttaen lusikan pois suustaan hitaasti jotta suklaa suli ihanasti hänen suuhunsa.

Naoto tuhahti puhelimeen äänestä silti kuultaen iloisuus.
"Soita sitten ennen kuin tulet", hän sanoi vielä ja oli hetken hiljaa, kunnes päästi 'chu'-äännähdyksen antaessaan pusun kännykän mikrofooniin, jonka jälkeen sammutti puhelun hieman itsekseen hykerrellen.
Hetken hän makoili paikoillaan sängyllä, mutta kurotti sitten ottamaan ison valkokantisen opuksen yöpöydältä ja alkoi selailemaan sitä.

-

Yuran silmien katse seurasi tunnollisesti lusikkaa kuin ajatellen pääkopassaan Nobun pehmeät huulet jossain aivan muualla.
Vaihvikkaa mies ojensi kättään eteenpäin ja otti sormelleen pienen nokareen suklaakakkua pistäen sen sitten pieni virne suupielillään suuhunsa.

Marin hymyili hivenen ja sulki puhelimen samutellen sitten valot. Hän kantoi Mikin pojan sänkyyn ja saatuaan tämän peiteltyä mies asteli omaan makuuhuoneeseensa. Pian hän selaili lehteä makoillessaan sängyllä. Mies pisti vielä kellon soimaan aamulla ennen kuin laski lehden pöydälle ja sammutti valot.

--

Nobu seurasi Yuran sormea ja hymyili kevyesti. Hän otti lusikan pois suustaan ja nuolaisi sen takapuolelta suklaan suuhunsa ottaen sitten uuden lusikallisen. Nyt miehen katse oli kuitenkin intensiivisesti toisessa.

Naoto lueskeli sängyssään laista kertovaa opusta. Puoltatuntia kauempaa hän ei silti jaksanut lukea, vaan haki lasillisen mehua keittiöstä, toivotti hyvät yöt kaverilleen ja painui huoneeseensa nukkumaan.
Makoillessaan sängyssä hän pohti oliko se aina tuntunut niin tyhjältä. Marinin luona hänen vieressään oli nukkunut aina Marin, välillä jopa Mikikin, eikä olo ollut käynyt yksinäiseksi.

-

Yura maisteli suuhunsa pistänyttä suklaakakun nokaretta katsellen Nobua pienesti hymyillen.

Marin ei kauaa ehtinyt sänkynsä ihmispuutosta miettiä kun nukahti miltein saman tien saatuaan päänsä tyynyyn.

--

Nobu hymyili hivenen ja söi kakkuaan lusikallinen kerrallaan. Hän lopulta laski lusikan tyhjälle lautaselle ja hörppäsi hivenen vettä.
-Kai sitä vois kohta jatkaa matkaa...

Ren oli tunkenut saamansa kortin taskuunsa ja hakeutunut asuntoonsa nukkumaan.

Vihdoin lähes tunnin odoteltuaan Naoto nukahti. Hän heräsi seuraavana aamuna kellon viisareiden osoittaessa lähes kymmentä ja raahautui väsyneenä kylpyhuoneeseen suihkuun lämpimän vesivanan alle.

-

Yura hörppi kahvinsa loppuun ja maksoi vielä laskun.
"Mennäänkö me sinne luistelemaan nyt?" Hän kysäisi miettien milloin oli viimeksi oikein ollut luistelemassa.

Marin oli herännyt aikaisin aamulla ja oli jo kymmenen maissa Mikion luona. Hän katselöi veljeään joka ei kovin iloiselta vaikuttanut mutta oli selvästi hivenen iloisempi kun Miki oli nyt hänen luonaan. Vaihdettuaan kuulumiset ja käytyään tervehtimässä Mikion uutta turvamiestä hän hyvästeli Mikin ja veljensä lähtien sitten asunnosta ulos kaivaen kännykkänsä. Hän valitsi Naoton numeron mutta ei soittanutkaan tälle. Mies käveli läheiselle kukkakioskille ja osti kimpun kauniita liljoja astellen sitten opiskelia asuntolaan kysyen vahtimestarilta missä Naoto asui. Hän asteli sitten pitkin kerrostalon käytäviä ja herätti ulkomuodollaan paljon ihmetystä. Lopulta Marin pysähtyi Naoton huoneen eteen ja koputti siihen kevyesti.

--

Nobu nyökkäsi hymyillen ja suukotti Yuraa hellästi.
-Kiitos ruuasta, hän sanoi ennen kuin nousi ylös ja veti takin päälleen. Hän sujautti sitten pipon päähänsä ja sipaisi hiuksiaan paremmin.

Naoto pesi itsensä jäykän oloisena ja haukotteli syvään sammuttaessaan suihkun. Hän jäi kuivailemaan hiuksiaan ja itseään, kietoen pyyhkeen sitten ympärilleen. Kosteita hiuksiaan haroen ja silmät puoliummessa hän asteli kylpyhuoneesta ja näki huonetoverinsa ovella, kynnyksen toisella puolelle seisten kukas muukaan kuin Marin.
Naoto seisoi hetken paikoillaan katsellen Marinia ilmeettömänä ja kulki sitten ovelle hätistäen kaverinsa muualle ja sulkemaan uteliaan suunsa.
"Marin.. mitä sä täällä nyt jo teet?" Hän kysyi ja tyrehdytti pienen haukotuksen kämmenselkäänsä. Naoto vilkaisi miehen selän taakse ja sattui huomaamaan lisää kiinnostuneita katseita pitkin käytävää.

-

"Ole hyvä", Yura sanoi hymyillen ja nousi itsekin pöydän äärestä vetäen takin niskaansa.

-Tulin hakemaan sua tietenkin, Marin sanoi hymyillen ja sipaisi Naoton hiuksia hellästi ojentaen sitten tälle kukkakimpun.
-Ja ajattelin yllättää ja tulla tänne näin, mies vielä sanoi eikä kummemmin välittänyt supinasta käytävällä tai Naoton huonekaverista.

--

Nobu hymyili ja nosti laukun olalleen. Hän odotti että toinen sai takin päälleen ennen kuin lähti tämän edellä ulos ravintolasta. Nobu painautui taas hivenen lähemmäs Yuraa kun astui ulos kylmään ilmaan ja lähti johdattamaan miestä kohti läheistä sisäluistelurataa.

Naoto katsoi ihmeissään saamaansa kukkakimppua ja siirtyi sitten sivuun oven edestä.
"Tuu sisälle. Mulla kestää kuitenkin vielä jonkun aikaa", hän sanoi ja vetäisi Marinin perässä oven kiinni uteliailta vilkuiluilta.

-

Yura oli jälleen tarjonnut kätensä Nobulle ja asteli nyt tuon vierellä kohti luistelurataa.

Marin hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän katseli Naotoa hetken aikaa ennen kuin suukotti toisen otsaa hellästi.
-Toivottavasti ei nyt ollut väärin tulla tänne, mies kuiskasi toisen korvaan ja vetäytyi sitten kauemmas Naotosta.

--

Nobu hymyili hivenen ja avasi lopulta heille sisäjäähallin oven katsellen hetken ympärilleen. Jäällä oli vain muutama ihminen ja halissa soi rauhallinen musiikki. Hän hymyili hivenen ja vilkaisi Yuraa ennen kuin asteli tiskille missä maksettiin luistelukerta ja vuokrattiin luistimet.

"Mh.. ei mua haittaa ylenpaattiset utelut", Naoto sanoi ja hymähti.
"Olisit vain soittanut, että olisin ehtinyt valmistautua."
Hän laski katseensa liljoihin käsissään ja kiitti vielä Marinia niistä suukottaen toisen huulia.

-

Yura sanoi maksavansa ja asteli sitten Nobun kanssa tiskille ostamaan yhden kerran luistelua kummallekin, sekä vuokrattavat luistimet.

Marin hymyili hivenen ja nyökkäsi antaen katseensa lipua pitkin Naoton vartaloa.
-Mutta jos mä olisin soittanut niin en olis ehtinyt nähdä sua pelkässä pyyhkeess, mies sanoi naurahtaen ja katseli sitten ympärilleen asunossa.

--

Nobu hymyili hivenen ja ilmoitti jalkansa koon saaden sitten luistimet itselleen. Hän odotti että Yura maksoi ja otti omat luistimensa ennen kuin asteli penkeille ja istahti alas alkaen pistää luistimia jalkaansa.

Naoto naurahti ja sipaisi automaattisesti kosteita hiuksiaan.
"Tule vaan peremmälle, mä käyn etsimässä jonkun purkin näille.." Hän sanoi ja heilutteli hiemen kukkakimppua painellen sitten keittiöön etsimään jotain maljakoksi kelpaavaa.

-

Yura nappasi luistimet mukaansa maksettuaan ja meni istumaan samaiselle penkille Nobun kanssa. Hän antoi katseensa kiertää läpi hallin ja tuijotteli hetken kauniisti jäällä liukuvia vähäisiä ihmisiä. Mitähän tästäkin tulisi...
Mies kumartui ottamaan kenkiä jaloistaan ja vaihtamaan ne luistimiin.

Marin hymyili hivenen ja katseli hetken Naoton perään ennen kuin käänsi katseensa tämän huonekaveriin.
-Hei mä olen Marin, mies esittäytyi ja heilautti kättään.

--

Nobu sitoi luistimien nauhat ja nousi sitten seisomaan jättäen laukkunsa kenkiensä viereen penkin alle. Hän käänsi sitten katseensa Yuraan.
-Oletkos valmis, hän sanoi hymyillen leikkisästi.