Osa#7

Hideaki nousi lopulta istumaan ja haukotteli.
-Mä voisin kyllä alka nyt lähtemään.., hän sanoi ja kaivoi takkinsa matkalaukustaan.

--

-aih....mä olen pahoillani..., Nobu sanoi hivenen varoen ja sipaisi Yuran poskea.
-Meidän lehti toimitukse vieressä on ilmainen HIV-klinikka....sun kannattais pyytää veljeäs käymään siellä testauttamassa itsensä...

Wakakilla oli välissä puolen tunnin tauko, kunnes hänen pitäisi tarkistaa jonkun vanhan rouvan näkö. Mies hörppi laimeaa kahviaan ja selaili papereita.

---

Sam nojaili tylsistyneenä seinaan. Hän oli kovalla vaivalla löytänyt paikan, jossa Nigelillä oli määrä pitää bänditreeninsä. Mutta poika ei ollut muistanut tarkkaan aikaa, joten oli tullut todella aikaisin

Nigel vilkaisi Hideakia ja nyökkäsi. Hän nappasi pöydältä avaimensa ja ojensi ne pojalle.
"Ota nämä nyt varmuuden vuoksi mukaan", hän sanoi ja hymyili hiukan.

-

"Mh... voisihan sitä kokeilla. Tuskin se siltikään mua kuuntelee", Yura huokaisi.
"Itsepäinen kakara kun on, kuten veljensäkin", hän sanoi, eikä voinut mitään pienelle virneelle. Hän vilkaisi tarjoilijaa joka ilmestyi heidän pöytänsä luo näyttämään viinipulloa ja antamaan maistiaisen, että he varmasti pitäisivät siitä. Yura katsahti Nobua ja ehdotti, että tuo maistaisi. Hän kyllä pitäisi siitä jos toinenkin piti.

-

Sachi kulki omaa tahtiaan käytäviä pitkin ja koitti etsiä huonetta käsiinsä, minkä nimi oli Wakakin antamassa lapussa. Lopulta hän hoksasi viitan, joka osoitti kuvaushuoneita päin ja asteli niiden neuvomaan suuntaan. Löydettyään huoneen hän istahti varovasti penkille ja alkoi ajan kuluksi katselemaan saamaansa lääkereseptiä.

-Okei...kiitos, Hideaki sanoi ja suukotti Nigelin poskea ennen kuin nappasi tavaransa ja hävisi eteisen kautta ulos.

--

Chika hyppelehti portaissa ruokakasiit kädessään Hideaki vastaan jaheilautti kättään.
-Terve kääpiö, poika tervehti virnistäen ja asteli sitten ovelle avaten sen.
-Nigel me tuotii ruokaa.., hän huuteli ja jäi pitämään ovea auki niin että Ryukin pääsisi sisälle.

--

Nobu nyökkäsi ja maistoi viiniä todettuaan sen hyväksi hän antoi tarjoilija luvan kaataa viiniä heidän laseihinsa. Mies kiitti ja käänsi sitten katseensa takaisin Yuraan.

Ryu asteli sisälle ja kävi viemässä kauppakassin keittiön pöydälle ennen kuin alkoi riisumaan ulkovaatteita.

Nigel kulki huoneensa ovelle nojailemaan ovenkarmiin. Hän seurasi katseellaan Chikan kädessä olevia muovipusseja.
"Mitä me syödään tänään?" Hän kysyi heti ensitöikseen ja asteli lähemmäs ottamaan pussit itselleen. Vastausta odottamatta hän kiikutti ne keittiöön ja nosti pöydälle, alkaen tutkia sisältöjä.

-

Yura jätti viinin maistamisen siihen, että saisi ensin ruokansakin, ja tyytyi vain ottamaan jälleen pienen huikan vedestä.
"Millanen lapsuus sulla oli?" Hän kysäisi selvästi kiinnostuneena katse Nobussa.

Chika ilmestyi pian myöskin keittiöön.
-En mä tiiä. Ryu valitsi ruuat meille, hän totesi vain ja alkoi pistellä tavaroita oikeisiin paikkoihin.

--

-No aika erinlainen kuin monella...mut adoptoitiin ja mut kasvatti kaks miestä....mulla on isoveli, kaksois sisko ja pikku veli joten meitä oli aika monta....sitten kakstoista vuotiaana monen vuoden miettimisen jälkeen aloin lopulta ostelemaan omilla rahoillani tyttöjen vaatteita....ja käytin niitä aina silloin tällöin mutta oikeastaan vasta joskus 16 vuoden ikäisenä aloin käyttää niitä julkisilla paikoillakin....ja noh....kyllä mä sain aika kauan aikaa kuulla kaikke ilkeyksiä itsestäni ja siitä mitä olin mutta onneks mun perheestä melkein kaikki hyväksy ja tuki mun päätöstä, Nobu kertoi ja pyöritteli vesilasia kädessään tuijotellessaan vettä.

Nigel veti kassista muutaman valmisruokapaketin ja otti niistä sitten yhden mukaansa, pistäen sen lämpiämään mikroon. Hän hypähti istumaan työtasolle ja heilutteli hieman jalkojaan.
"Lähdetäänkö harjottelemaan kun ollaan syöty? Keiichi kuitenkin on jo sielä."

[Keiichi saa nyt luvan olla sen basistin nimi. Ja sitä voi tietty muuttaa jos joku joskus tekee sen omaksi hahmokseen.:D]

-

Yura vain nyökkäsi ja kurotti sitten kättään sipaisemaan Nobun hiuksia.
"Mulla ei ainakaan ole mitään valittamista sun ulkonäköön tai mieltymyksiin", hän sanoi hymyillen hempeästi.

-Joo lähetää vaa, Chika sanoi ja seurasi Nigelin esimerkkiä hypähtäen sitten tämän viereen syömään.
-Mihis se kääpiö meni?

[Ookei : ))]

--

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi.
-Niin ajattelinkin kun oot vielä siinä, hän sanoi. Mies vilkaisi sitten ympärilleen ja hörppäsi valkoviinistään hivenen. Hän sipaisi hiuksiaan paremmin ja käänsi katseensa takaisi Yuraan.
-Onko jotain muuta jota mun pitäis susta tietää?

"Etsimään töitä", Nigel vastasi ja kurkki mikron sisälle, josko näkisi oliko ruoka jo valmista.

-

Yura rapsutti ohimonsa seutua pohtien.
"Enpä tiedä... Mä en ole mitenkään erilainen kuin muut normaalit ihmiset. Vietän iltaa kavereiden kesken baareissa ja poimin matkaani seuraa."

Chika nyökytti ja rummutteli sormillaan pöytää. Hän ei jaksanut siinä istuskella vaan lähti ramppaamaan ympäri kämppää pomputellessaan palloaan.

--

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän tuijotteli hiljaisena eteensä hetken aikaa.
-Toivottavasti et nyt vähään aikaan poimi ketään mukaas, hän sanoi.

Pian mikro piippasi saaden Nigelin hypähtämään salamana pois pöytätasolta. Hän otti kuuman ruokansa käsilleen hakien ruokailuvälineet, ja hyppelehti sitten olohuoneen puolelle syömään sohvan nurkkaan.

-

Yura vain naurahti kun tarjoilija jo toi heille heidän tilaamansa ruuat. Ei ollut hänen tapaistaan tapailla monia samaan aikaan, vaikkakin flirttailu tuli luonnostaan.

Chika kävi tunkemassa oman ruokansa mikroon ja jatkoi sitten pallonsa pomputtelua.

--

Nobu vilkaisi tarjoilijaa ja kiitti ruuastaan katsellen annosta hetken aikaa. Hän söi sitten haarukallisen.

Nigel mutusti ruokaansa lukien lehteä, jonka oli nostanut vierelleen sohvalle.

-

Yura otti itselleen ruokailuvälineet ja ojensi Nobullekin aloittaen sitten ruokailunsa.

Ryu asteli keittiöön ja jäi oven suuhun tarkastelemaan tilannetta. Hän kävi kaivelemassa itselleen valmiiksi yhden valmisruuista ja istahti pöydän reunalle.

Chika nappasi pian oman annoksensa uunista ja otti yhden kaljan jääkaapista pörröttäen matkalla Ryun hiuksia. Hän suuntasi sohvalle ja lösähti istumaan Nigelin viereen jääden syömään ruokaansa.

--

Nobu hymyili hivenen ja söi hiljaisuuden vallitessa hivenen.
-Mitäs jos mentäis luistelemaan ruuan jälkeen...tässä lähellä on sellanen pieni sisähalli mistä voi vuokrata luistimiakin.., hän ehdotti hymyillen.

Nigel selasi katseellaan pieneksi präntättyä tekstiä tunkien tasaisin väliajoin ruokaa suuhunsa.

-

Yura kohotti katseensa annoksestaan Nobuun.
"Mh.. mä en kyllä ole aikoihin luistellut", hän myönsi ja mietti, että tuskin edes pysyisi pystyssä.

-Eihän sellasta unohda kauhean nopeasti....ja mä autan sua, Nobu sanoi hymyillen ja katseli Yuraa syödessään.

"Kai sitä voi aina kokeilla", Yura hymähti. Olisi häpeällistä kaatuilla jäällä kun pikku lapset aivan lentäisivät sitä pitkin kauniisti liukuen. Hän tosin luotti Nobun olevan oikeassa. Tai ainakin toivoi. Ei kai viisitoista vuotta niin suuri väli ollut..?

Nobu hymyili iloisesti ja söi ruokaansa rauhallisesti hörpäten aina silloin tällöin viinistään. Mies miltein säteili päälle päin kun tällä oli niin mukavaa pitkästä aikaa. Harvemmin kukaan sai toisen tuntemaan itsensä niin luonnolliseksi ja turvalliseksi toisen seurassa.

Ryu nyrpisti hiukan nenäänsä, kun hänen hiukset joutuivat jälleen pörröteltäviksi. Poika pomppasi alas pöydän reunalta ja tunki ruuan mikroon.

Yura katsahti Nobua pienesti hymyillen ja jatkoi ruokailuaan. Saatuaan syötyä hän asetti ruokailuvälineet lautasen reunalle kohottaen katseensa vastapäätä istuvaan mieheen.
"Haluatko sä jotain jälkiruoaksi?"

-Mm...mielelläni, Nobu sanoi leikkisästi hymyillen ja laski myöskin haarukan ja veitsen tyhjälle lautaselle.

--

Chika tuijotteli televisiota ja tyhjensi ruoka-astiaansa kovaa vauhtia.

Yura naurahti ja nappasi vielä menun itselleen ja Nobulle.

-

Lopulta Sachi oli saanut käytyä röntgenkuvauksissa ja apteekissa hakemassa kipulääkettä. Hän oli raahautunut tavaroineen ja kissoineen kodilleen ja makoili nyt vain väsyneenä sohvalla ajatukset ilmassa pyörien.

-

Naoto räpläsi olohuoneen maton päällä istuen kannettavaansa. Hän kirjotteli muutamille ystävilleen sähköpostikutsuja yhteiseen illanviettoon Marinin perheen yökerhoon.
Vihdoin hän sai viestit lähetettyä ja sammutti koneensa käyden jäseniään venytellen matolle pitkäkseen. Ehtisikö hän vielä mennä Marinille...

Nobu hymyili ja katseli jälkiruokalistaa.
-Mä voisin ottaa suklaakakkua, hä sanoi hymyillen.

--

Marin istuskeli olohuoneen pöydällä ja hoiteli työ asioita. Miki nukkui miehen vierellä ja tuhisi rauhallisesti viltin alla. Mies vilkaisi nopeasti poikaansa ja hymyili hivenen sipaisten tämän hiuksia.