Osa#6

Nigel naurahti hieman ja kurotti kädellään sipaisemaan Samin päälakea.
”Tutustutaan sitten nopeaan, ettei tarvitse tuntea sitä kireää ilmapiiriä.” Hänen äänensä oli yhtä aikaa hilpeä ja vakava.
”Haluisitko sä uuden kaakaon?”

~*~

Naoton niskan iho nousi hienoiselle kananlihalle Marinin sitä suukottaessa.
”En... se tulisi vain samantien ulos.” Hän puristi hetken ajan silmiään kiinni, kasvojen ollessa yhä tyynyä vasten, ja käänsi sitten päätään laskien posken tyynyä vasten.
”Pitäisikö mun lähteä asuntolaan.. Etten vaan tartuta teihin.”

~*~

Sachi söi aamiaistaan ulos katsellen. Keittiön ikkunasta laskeutuva näkymä oli niin erilainen kuin hänen omasta keittiöstään.

~*~

Chojiro hymyili silmät suljettuina.
”Missähän sun veljesi on...” hän mutisi hiljaa tajuttuaan, ettei ollut nähnyt poikaa vielä sinä aamuna.

Sam naurahti. Toisen positiivinen asenne vaikutti poikaan, eikä tuo enään tuntenutkaan oloaan hirveän hermostuneeksi.
"Kyllä kiitos", Sam vastasi hymy huulillaan.

Nigel nyökkäsi vastaten hymyyn ja nousi tuoliltaan. Hän asteli reippain askelin tiskille ja tilasi naiselta toiset samanlaiset juomat. Hän odotti, että ne valmistuivat, maksoi ja kiikutti ne sitten pöytään.
"Siinä", hän sanoi laskiessaan kaakaon Samin eteen ja hörppäsi omaa terästettyä kahviaan.

-Ei!, Marin vatsasi ja katseli Naotoa.
-Sä et mene mihinkään ennen kuin olet terve...mä otan muutaman päivän vapaata töistä niin voin hoivata sua.

---

Mikio katseli Sachia hetken ja vilkaisi sitten ulos.
-Pitäiskö niitä kissoja käydä katsomassa?, poika kysyi.

---

-Ai niin!, Haru sanoi ja katseli Chojiroa.
-Olin ihan unohtanut jo...

---

Hideaki asteli portaita ylös hivenen irvistäen.

Naoto katsahti Marinia hieman epäuskoisesti.
”Mä pärjään kyllä, ei sun tarvi mun takia töistä olla poissa”, hän vakuutti sujauttaen kätensä tyynyn alle kylmän aallon pyyhkiessä kehon yli.

~*~

”Mh.” Sachi vilkaisi Mikioon pureskellessaan suussaan olevaa leivän palasta.

~*~

Chojiro raotti silmiään ja kurottautui hymyssäsuin suukottamaan Harun otsaa.

-Mä haluan olla sun kanssa...oot mulle tärkeempi kun mikään muu, Marin sanoi ja suukotti Naoton olkaa.

---

Mikio pyyhki unihiekkojaan pois silmistään ja haukotteli. Poika olisi voinut painua suoraan takaisin nukkumaan.

---

Haru hymyili ja katseli Chojiroa.
-Eiköhän se ole kuitenkin kunnossa...

Naoto katseli Marinia tyynynsä tasolta suun sulaessa hentoon hymyyn.
”Älä sano noin kun ei se ole totta. Tuola viereisessä huoneessa on se josta sä eniten välität”, hän sanoi hieroessaan ohimoaan kevyesti tyynyä vasten.

~*~

Sachi mutusteli aamiaistaan vailla kiirettä. Itseasiassa hänellä ei edes ollut nälkä, mutta hän tiesi, että jos ei söisi mitään, koko loppu päivän hänen päätään jomottaisi vaikka mitä tekisi.
Blondi vilkaisi keittiön ovelle päin koittaen katsoa jos näkisi kissalaumaansa, muttei nähnyt niistä jälkeäkään. No myönnetään, maton kulma oli kiepsahtanut ylösalaisin, ja sitä oli hiukan jyrsitty, mutta ei muuta.

~*~

”Eiköhän. Sillä persoonalla ei niin vain kadota”, Chojiro naurahti liu'uttaen kätensä silittelemään Harun niskaa.

"Kiitos", Sam otti kupin varovasti käsiensä varaan ja hörpääsi varovasti kuumaa kaakaota. Pöydän ympärille laskeutui jälleen hiljaisuus, mutta tällä kertaa se ei tuntunut enään niin painostavalta.

[[ömöm.. totajoo.. oon tainnu olla hieman epäaktiivinen. Kukaa ei varmaa enää ees muista mua ._.]]

Marc käveli hitaasti kadulla. Mies oli menossa töihin, mutta tuolla ei ollut mikään kiire, johtuen osaksi siitä, että hommat olivat kaikki puolitiessä ja ne olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten pois.

Nigel hörpiskeli kahviaan ja kohdisti nyt katseensa pimeään, keinotekoisten valojen, sekä tähtien ja kuun, valaisemaan yöhön. Hänen huulillaan leikitteli pieni hymy ja muuten kasvot olivat täysin mahdottomat lukea.
Yhtäkkiä hän käänsi katseensa vastapäätä istuvaan poikaan.
”Lähdetäänkö näiden jälkeen taas kiertelemään?” Nigel kysyi lauseen jälkeen kuumaa juomaansa maistellen.

[Wolffiiii~ Tottahan toki me sut muistetaan. Oli hyvä pistää viestiä tulemaan foorumin unohtajille. :'3]

[[ettekä muista. ei kukaan mua koskaan muista. Sitäpaitsi unohdus johtui siitä, että suosikkeja pitäisi vähän siivoilla kun siellä on niin paljon juttuja etten millään muista aina käydä kaikissa. Sit ku tä o josai tuol keskel. JA Marcokselle ei koskaan o mitää seuraa. Kukaan ei haluu roolaa mun kans. Pitäs ehkä luovuttaa se vaa suosiol jollekki. Kukaa mua nykyisin enää kaipaa. ja offia taas...]]

[Mölliiih~;3; Kyl me sua kaivataan TT__TT]

Sam hätkähti toisen ruvetessa yhtäkkiä puhumaan. Hän oli jo ehtinyt tottuakkin hiljaisuuteen. Poika vilkaisi nopeasti kelloa. Ei se vielä näyttänyt kovinkaan paljoa. Johnkin oli varmaan nukkumassa, ja vaikkei olisi ollut, niin ei tuo muistanut huolestua toisesta.
"Mennään vaan", Sam lopulta vastasi, pieni hymy huulillaan.

Nigel nyökkäsi hieman ja käänsi katseensa takaisin ulos. Muutama auto meni kahvilan ohitse ja nuoren miehen katse seurasi niitä ehkä hieman kaihoisasti. Hänellä oli ikävä aikoinaan tehtyä matkustelua, mutta ei hän tahtonut täältä lähteäkään.
Kymmenisen minuutin kuluttua hän joi viimeiset pisarat kahvistaan ja juoksutti sormensa pehmeiden hiustensa lävitse.
”Joko mennään?”

[Kyllähän wolffia muistetaan ja kaivataan : ))]

-Mulla on kaksi ihmistä jotka on yhtä tärkeitä. Molemmat maailman tärkeimpiä mulle, Marin sanoi hymyillen ja silitteli Naoton kylkeä.

---

Mikio jätti tyhjän lautasensa pöydälle ja lähti teetään hörppien etsimään kissoja olohuoneesta.

---

Haru naurahti myös ja katseli Chojiroa.
-Yritätäkö sä sanoa että mun pikkuveljeni luonteessa on jotain vikaa vai?, hän sanoi leikkisästi hymyillen.

Sam hörppäsi vielä loput kaakaosta kurkustaan alas. "Mennään vaan", poika vastasi, laskien kupin pehmeästi pöydälle.

---

Wakaki astui ulos kerrostalosta ja pysähtyi siihen, siirtäen katseensa Hideakiin. "Minne päin?"

Naoto hymähti tyynyä vasten ja sulki silmänsä. Otsaa jomotti lähes tuskallisesti ja varpaita sekä sormia kylmäsi.

~*~

Sachi jäi Mikion lähdettyä vielä syömään ruokaansa. Hetken kuluttua hänkin oli saanut ruoat alas ja nousi pöydän äärestä. Hän asteli olohuoneen puolelle kierrellen katseellaan huonetta.

~*~

Chojiro naurahti toistamiseen.
”En. Sillä on vain tosi vahva luonne”, hän sanoi ja suukotti Harun nenänpäätä.

~*~

Nigel nousi ylös ja otti tuolin selkänojalle laskostetun takkinsa. Hän puki sen päälleen ja tunki pipon sen taskuun, jaksamatta pistää sitä päähänsä. Jos tulisi liian kylmä niin ainahan sen voisi sitten pistää.
Huiskauttaen kättään naiselle tiskin takana hän asteli ovelle, josta päästi ensin Samin ulos.

Sam räpläsi takkinsa vetoketjua astuessaan ulos kahvilasta. Hän mumisi pinen kiitoksen Nigelille ja sai vihdoinkin takkinsa kiinni.
Poika katseli ympärilleen ja odotti, että toinen päättäisi suunnan.

Hideaki osoitti suunan ja lähti kävelemään sinne päin.

---

Marin silitteli rauhoittavasti Naoton kylkeä ja suukotti tämän olkaa.

---

Mikio löysi lopulta kissa perheen sohvan alta ja jäi kurmmimaan näitä hymyillen.

---

-Niin kai...se on aina ollu samanlainen..pienestä asti, Haru sanoi hellästi hymyillen.

Minoru asetteli kukkakauppansa leikekukka osastoa parempaan kuntoon ja vilkaisi ulos räntäiseensäähän. Onneksi pian taas olisi kesä. Mies huokaisi ja sipaisi hiuksiaan paremmin katsellen sitten taas kukkia jotka talvesta huolimatta kukoistivat kauniisti sisätiloissa.

Marc asteli kukkakaupan ohitse ja kääntyi sitten takaisin. Olipa kauniita kukkia. Mies asteli iloisesti hymyillen sisälle kauppaan.

Minoru nosti katseensa kukista ja hymyili sisään astuneelle miehelle.
-Tervetuloa. Voisinko mä auttaa jotenkin?, hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. Mies tuntui saaneen kaikki kukat sädehtimään.

"Mmh.. Enpä tiedä.. Sulla on kauniita kukkia täällä", Marc vastasi hymyillen ja katseli erilaisia leikkokukkia. Voisi koota noista hienon kimpun ja antaa ensimmäiselle eteen sattuvalle komealle miehelle.

-Kiitos, Minoru sanoi hymyillen ja katseli ympärilleen. Mies sipaisi hiuksensa pois kasvoiltaan ja seuraili ainutta asiakastaan katseellaan.
-Etsitkö jotain tiettyä kukkaa?

"Enpä oikeastaan.. Minkälaisen kauniin kimpun näistä saisi?" Marc kysyi ja keräili käteensä pari leikkokukkaa. Niistä muodostui hyvä alku kimpulle.

-Minkälaisen vain haluat, Minoru vastasi ja otti kukat miehen kädestä omaansa sommitellen ne kauniiseen järjestykseen.