Osa#3

Wakaki piti katseensa koko ajan Zenissä. Hän halusia olla varma, että teki kaiken oikein, eikä satuttanut häntä.

Chojiro hymyili hiljaa ja auttoi Harun ylös.

Zen tunsi tuttua tykyttävää jännitystä ja tuli Wakakin peitolle raskaasti hengitellen ja nieleskellen.

Haru otti Chojiroa kädestä ja lähti vaappumaan kohti kylpyhuonetta.

Wakaki tuli puoliksi miehen sisälle, puoliksi lakanalle. Hän vetäytyi pois Zenistä ja katsoi miehen päätä, odottaen edes pientä reaktiota.

Chojiro seurasi katseellaan Harua ja avasi kylpyhuoneen oven heille. -Ei tuo kovin vähältä vaikuta.. anteeksi.

Zen oli jonkun aikaa paikallaan tasoittaen henkeään. Hän vääntäytyi istumaan ja vavahti pienesti. Mies ei viitsinyt vilkaista Wakakiin. Hän oli pettänyt Johnia tuon, Johnin serkkun, kanssa.

Wakaki kääntyi pois päin Zenistä. Hän painoi kätensä otsalleen ja huokaisi raskaasti.

-Ei se sun vikas ollut....ja tää menee ohi pian, Haru sanoi ja suuteli Chojiroa hellästi ennen kuin meni suihkun alle. Hän käänsi veden lämpimäksi ja hymyili rentoutuneesti.

Zen nousi nopeasti sängystä ja pakeni sanaakaan sanomatta vessaan, lukiten oven perässään. Hän istuutui kylmälle laattalattialle ja peitti kasvot käsillään.

Chojiro ei ollut kovin vakuuttunut Harun sanoista, mutta pakottautui hymyilemään.

Wakaki istui kauan sängyn reunalla ja mietti, mitä oli tehnyt.

Zen hengitti värisevin hengenvedoin ja koitti ryhdistäytyä. Ainahan tällaisia syrjähyppyjä kaikille sattui. Hän istui muutaman minuutin paikallaan ja lähti sitten noukkimaan vaatteitaan.

Wakaki kuunteli Zenin askeleita, jotka veivät keittiöön.. Hän ei uskaltanut mennä sinne, vaan jäi istumaan vielä sängylle.

Zen pujotti paitansa päälleen ja värähti hieman viileästä ilmasta. Makuuhuoneessa olisi varmasti lämmintä.. ja siellä olisi housutkin. Hän lähti kulkemaan epävarmoin askelin kyseistä huonetta kohti, kuin peläten, että sen uumenissa vaanisi jonkin sortin hirviö.

Wakaki nosti housunsa lattialta ja puki ne päälleen. Hän istui takaisin sängylle miettimään, mitä seuraavaksi tekisi.

Zen kulki mahdollisimman huomaamattomasti makuuhuoneeseen noukkien bokserinsa lattialta ja pukien ne ylleen. Hän nappasi housunsa ja pysähtyi katsomaan Wakakia.

Wakaki siirsi katseensa Zeniin. Hän pysähtyi tuijottamaan miestä, kasvoillaan toivoton ilme.

Zen katseli Wakakia oma ilme samoilla lukemilla. -Sille ei voi enään mitään, hän sanoi vähän käheän kuuloisella ja hiljaisella äänellä siirtäen katseensa pois miehestä.

-Niinpä, Wakaki huokaisi. -No... Mitä sinä nyt aiot tehdä?

Zen vetäisi housunsa jalkoihin ja istahti sitten Wakakin viereen. -Sovitaanko, ettei mitään tapahtunut? Leivottiin vain käärretorttua, hän ehdotti yhä hiljaisella ja käheällä äänellä, mutta huulilla oli pieni hymy.

-Tottakai, Wakaki vastasi ja hymyili itsekkin.

Zen laski katseensa paitamyttyyn, joka hänellä oli käsissään ja ojensi sen sitten Wakakille. -Anteeksi tää... mä en voinut itselleni mitään, hän jatkoi hiljaa ja katseli ojentamaansa paitaa.

Wakaki nappasi paidan ja puki sen ylleen.
-Ei se mitään. Kunhan pysymme hiljaa tästä. Unohdamme koko jutun.

-Mh.., Zen ynähti hiljaa vastaukseksi ja katseli vuorostaan polviaan.

Wakaki tuijotti seinää hievahtamatta. Hänen päässään vilisi tuhansia eri ajatuksia tapahtuneesta.

Zen istuksi hetken paikoillaan, nousi sitten ylös. -Missä sä pidät puhtaita lakanoita? Hän kysyi äänen nyt muututtua melko normaaliksi, katse kohdistettuna Wakakiin.

Haru katseli Chojiro ja hymyili miehelle.
-Ihan oikeesti oon kunnossa..., hän sanoi tutkailtuaan Chojiron ilmettä hetken.