Osa#3

Chojiro suukotti hymyillen Harua ja silitti tuon märkiä hiuksia.

Haru hymyili ja nappasi shamppoo pullon käteensä alkaen pestä hiuksiaan.

Chojiro sipaisi sormellaan Harun hiuksiin muodostunutta vaahtoa ja pyyhkäisi märkiä hiuksia silmiltään.

-Tuolla, Wakaki osoitti yhtä kaappia sängyn toisella puolella.

Zen nyökkäsi vain pienesti ja meni kaapille. Hän otti sieltä muutaman uuden lakanan pyytäen sitten Wakakia nousemaan, että saisi vanhan pois.

[Anteeksi en ole käynyt täällä pitkään aikaan]

Haru hymyili Chojirolle ja nousi varpailleen. Hän suuteli miestä hellästi ennen kuin taas jatkoi hiuksiensa pesua.

Wakaki nousi pystyyn. Hän vetäisi vanhan lakanan pois ja auttoi Zeniä laittamaan uuden.

[Täydellinen unohdus ._.]

Chojiro hymyili toiselle. Hän astui pois suihkusta hakien pari kappaletta pyyhkeitä. Hänen kun ei tarvinnut tänään tarvinnut perusteellista pesua tehdä.

Zen taittoi uuden lakanan kulmat sijauspatjan alle ja henkäisi hiljaa. Saatuaan lakanan kunnolla paikoilleen hän suoristi selkänsä venytellen hieman. Hän sai pienoisen hymyn loihdittua suulleen ja asteli Wakakin ohitse makuuhuoneesta huutaen toista hetken päästä, että meinasiko tuo ollenkaan leipoa tänään hänen kanssaan.

Wkakai käveli laiskoin askelin keittiöön. "Kyllä kyllä. Olisihan aivan turhaa heittää tuollainen määrä aineksia menemään", hän vastasi, osoittaen samalla kulhoa, jossa taikina oli.

Zen hymähti ja nyökkäsi. Hän avasi hiuksensa ja oikoi ne parempaan ponihäntään niskallensa.
-Mitäs siinä nyt täytyy tehdä? Niin joo.. se hillo... otetaanko puolet toista ja puolet toista?

Wakaki hymähti, "Selvä". Hän kaiveli jääkaapista kaksi hillopurkkia pöydälle. "Nyt pitää saada taikina uuniin".

-Tuollaisena mötikkänäkö se sinne pistetään? Zen kysyi kohottaen hieman kulmakarvojaan. Hän asteli taikinakupin luo ja pyöritteli sitä käsissään.

"Ehei", Wakaki tokaisi. Hän kumosi taikinan pellille. "Tottakai se pitää levittää", hän selvensi Zenille.

-Ahaa. Tottakai! Zen sanoi ja asteli pellin luo. Hän piti silti selvän puolen metrin turvavälin Wakakiin. Hän katseli hetken pellillä olevaa taikina kasaa ja sanoi luovuttavansa sen teon mielellään toisen hoidettavaksi.

Wakaki huokaisi. Hän levitti taikinan tasaisesti ja laittoi sen uuniin.

Zen hypähti istumaan jauhoiselle pöydälle ja keikutteli siellä jalkojaan. Hän tuijotteli uunissa olevaa taikinaa ja käänsi katseensa seinäkelloon. Hänellä olisi muutama tunti aikaa ennen kuin työt alkaisivat. Johnkin tulisi varmaan näillämain kotiin.

Wakaki nojaili pöytää vasten ja seurasi ilmeettömänä taikinan paistumista uunissa

Zen tuijotteli pitkän aikaa kelloa ajattelematta oikein mitään. Hän vain laski sekuntteja päänsä sisällä. Lopulta mies hypähti pöydältä ja pyyhki jauhoja housujensa takapuolesta ja laahusti eteiseen kaivelemaan takkinsa taskuja.

Wakaki hätkähti, kun Zen pomppasi yhtäkkiä pystyyn. Hän katsoi ihmeissään miehen perään, kun tämä ryntäsi eteiseen.

Zen kaivoi kännykkänsä ja palasi keittiöön sitä keskittyneesti näpytellen. Hän valitsi Johnin numeron ja soitti tuolle istahtaen ruokapöydän kulmalle katse kynsissään.

Wakaki katseli hetken, kun Zen hääräili kännykkänsä kanssa. Sitten hän käänsi katseensa ikkunaan.

John kuuli, kuinka jossain hänen kännykkänsä soi. Hän rupesi kaivelemaan sitä laukustaan ja löysi sen viimein.
"Moi Zen!" John vastasi kännykkään ylipirteällä äänellä.

Zen säpsähti hieman toisen pirteyttä, mutta moikkasi sitten takaisin.
-Monelta tulet tänään kotiin? Hän kysyi vilkaisten Wakakiin silmäkulmastaan.
-Minulla on sinulle yllätys.

"Höm..." John vilkaisi kelloa, "Suunnilleen tunnin päästä".

Wakaki vilkaisi Zeniä, mutta siirsi katseensa taas takaisin ikkunasta näkyvälle taivaalle.

-Mh, Zen pureskeli hellästi alahuultaan ja siveli nyt hiuksiaan päälaellaan.
-En taida olla silloin enään kotona... no, miten olet pärjännyt siellä sen kärttyisän noita-akan silmätikkuna?