Osa#2

John nyökkäsi ja haukkasi pullaansa.

Wakaki katsoi kelloa.
-Itseasiassa minun pitää pian jo lähteä. Työt kutsuu, hän sanoi ja siemaisi kahvin loppuun.

Zen mutristi hieman suutaan, mutta hymyili sitten. -Ilmota kun sulle käy leivonta tunnit. Pitää tehdä tälle mussukalle kakku muutaman kuukauden päästä, Zen sanoi ja hiveli huomaamattomasti Johnin niskaa samalla.

Wakaki naurahti hieman vaivaantuneena.
-Katsotaan nyt, milloin töiltäni ehdin.

John hymyili ja hörppäili kahviaan.

Haru hymyili Chojirolle ja istahti tämän tarjoamaan tuoliin.

Chojiro istahti toiselle tuolille ja jäi katsomaan kynttilän liekkiä.

Zen hymähti Wakakille ja pujotti kätensä Johnin selkäpuolen kauluksesta miehen selälle. Hän hymyili ja otti uuden pullan.

Haru hymyili ja katseli Chojiro hymyillen.

Wakaki hymähti ja lähti eteiseen pukemaan. Hän vain työnsi jalkansa kenkiin ja astui ulos ovesta.

John hymyli Zenille lempeästi. Hän haukkasi palan pullasta.

Chojiro katsoi liekin ohitse Haruun ja hymyili kepeästi.

Zen söi pullaansa sanoen heipat Wakakille. Mies silitteli Johnin yläselkää hellästi.

Haru hymyili Chojirole takaisin ja haukotteli. Hän vilkaisi ulos tummenevaa taivasta.

John antoi pienen pusun Zenin poskelle ja heitti pullan lopun suuhunsa.

Chojiro kysäisi mitä juotavaa Haru halusi ja katseli taas hieman epäröivästi ruokia.

Zen katsahti Johnia hymähtäen. Hän söi pullasa juoden kahvinsa. Hän nousi ylös ja meni keittiön ovenrakoon. -Pitäisiköhän mun mennä johonkin ammattikorkeakouluun tai semmoseen..., Zen mietiskeli yhtäkkiä katselle olohuoneen ikkunasta ulos.

-Vettä vain.., Haru sanoi hymyillen ja katseli ruokia.
-Näyttää hyvältä..ja tuoksuu myös, hän sanoi.

John katseli Zeniä mietteliään.
-Miten niin?

Chojiro laittoi Harulle vettä, samoin itselleen.

Zen kohautti olkiaan. -Olen vaan niin hyödytön. Tiskaan jossain pikku bupissa ja piinaan sua täällä, hän tokaisi yksinkertaisesti katse ulkoisassa iltahämärässä.

Haru hymyili ja otti ruokaa lautasellen. Hän alkoi syödä ja pysytteli hiljaa.

John nousi seisomaan ja meni Zenin luokse. Hän kietoi taas kätensä miehen ympärille.
-Sinä et todellakaan ole hyödytön.

Chojiro katseli Harua ja otti itselleen hiukan ruokaa. Hän mietti kaupassa ollutta miestä. Olisikohan hänen pitänyt motata sitä tyyppiä eikä hillitä itseään.

Zen nojasi päätään Johniin ja hymyili hiukan. -Olenpas. Myönnä suoraan vain.

Haru katseli Chojiroa.
-Mitä mietit, hän kysyi.

-Mutta kun et ole hyödytön. En voisi elää ilman sinua.
John sanoi rutistaen Zeniä lujemmin.

-Sitä tyyppiä sielä kaupassa, Chojiro sanoi ennen kuin ennätti hiljentää itsensä.

Zen antoi suukon Johnin poskelle. -Mun kulta~

-Miksi sä sitä mietit, Haru kysyi ja katseli miestä kummissaan.

John hymyili. Hän ei voinut olla viemättä kättään taas Zenin hiuksille

-Äh, unohda koko asia, Chojiro sanoi vääntäen hymyn suulleen ja ryhtyi syömään hieman vaisusti tosin.

Zen naurahti hieman ja pakeni Johnin otteesta olohuoneen puolelle.

-Kerro pois jos sua vaivaa joku, Haru sanoi.

John seuraa Zeniä olohuoneeseen. Hän läsähtää sohvalle ja katselee tyhjää telkkarin ruutua.